Apua työuran valintaan. Työllistyminen ja työelämä, suhde vapaa-aikaan.

[Workless horse]

Isoveljen kannustuksesta päätin avata tänne uuden viestiketjun, sillä en usko olevani ainoa pakkotoiston nuorukainen, joka pohtii mihin työhön sitä lopulta itse päättääkään urautua.
Enkä varmaankaan ole ainoa, joka pohtii tulevaisuuden työtilannetta, palkkaa, työtunteja ja muita asioita. Itselläni on pullat varsin hyvin uunissa, mutta en silti osaa päättää mitä lopulta tahdon. Tahtoisin jo siirtyä työelämään, mutta opiskeluvuosia on valitettavasti vielä useita teinpä kumman valinnan tahansa. Joten haluaisinkin, että tänne jaettaisiin tietoa palkkauksesta, työtilanteesta, että työtunneista eri ammattien kohdalle. Näitä tietoja on melko vaikea löytää internetistä, sillä varsinkin harvinaisemmilla aloilla, kuten lääketieteessä ja hammaslääketieteessä palkkoja tunnutaan jopa pimitettävän.

Oma dilemmani olisi siis seuraavanlainen. Olen nuorehko opiskelija, jolla on tällä hetkellä opinto-oikeudet sekä lääketieteeseen, että hammaslääketieteeseen ja nyt pitäisikin valita ensi vuotta varten kumpaan minä lopulta menenkään. Molemmissa näen puolia, ja en usko, että kummastakaan valmistuu täysin työttömäksi, mutta onko työurani varmasti turvattu? Molemmat alat kiinnostavat erittäin paljon ja olenkin huomannut, että eniten alan valinnassa painaakin puhdas materia suhteessa työpanokseen. Kummastakaan on erittäin vaikea löytää tarkkaa dataa ja varsinkin, kun hammaslääketieteen, että lääketieteen opiskelijamääriä on jatkuvasti nostettu, en tiedä onko se tulevaisuudessakaan enää yhtä hyvin palkattu suojatyöammatti? Pitääkö myöskään paheneva hammaslääkäripula paikkaansa? Käykö taasen kuin 90-luvun alussa, jossa opiskelijamääriä nostettiin niin korkeaksi, että muutama jäi jopa työttömäksi?

Olen pyrkinyt tekemään tutkimusta palkoista ja tällä hetkellä hammaslääkärin palkat ovatkin pelottavan kovat ja työllisyystilannekin näyttäisi vakaalta ainakin vielä seuraavat 10-20 vuotta. Glamouriahan ammatissa ei tunnu olevan, vaan se on mielestäni jopa erittäin aliarvostettua työtä, vaikkakin mediaanipalkka on kovempi kuin lääketieteenlisensiaatilla.
Mediaanipalkka-arviot mitä olen saanut liitolta on ollut hieman yli 7200e/kk ja vastaaviin palkkoihin lääketieteenlisensiaatti pääsisi vasta erikoistuttuaan ja silloinkin joutuisi tekemään päivystyksiä. Kunnallisella palkat tietysti ovat hammaslääkäreillä huonommat, kuin mediaani ja yksityisellä paremmat.
LL:n palkka taasen muodostuisi ongelmaksi pakollisine päivystyksineen, vaikkakin työnkuva olisi osittain mielenkiintoisempi. Tilanne häiritsee itseäni sillä, näen molemmissa ammateissa erittäin paljon mielenkiinnon aiheita, mutta lopulta haluaisin kysyä neuvoa jo työelämässä olevilta ihmisiltä.

Onko työ niin tärkeää elämässä, että sen vuoksi olisitte valmis uhraamaan vapaa-aikaanne? Vai arvostatteko enemmän palkkausta per tunti ja omaa aikaanne? Perheelliselle näkisin valinnan helpoksi, ja vaikkei itselläni tällä hetkellä ole perhettä, näen kuitenkin itseni perheellisenä jonain päivänä seuraavan kymmenen vuoden sisään.

Joten olkaa hyvät ja auttakaa eksynyttä opiskelijaa ja mahdollisesti tulevaa kollegaanne(?)

 

[Workless horse]

Toivon siis kovasti ketjuun vastauksia myös muiden alojen opiskelijoilta, vastavalmistuneilta, että työ elämässä jo aikaa viettäneiltä, sekä muutenkin yleistä pohdintaa rahan ja elämänlaadun suhteesta. Ei tästä ole tarkoitus tulla mikään kahden henkilön piirirunkkauskerho.

 

[func]

Kannattaa miettiä onko itselle tärkein asia vuosikymmenien ajan se että onko se palkka 4000 vai 7000 kuussa.

 

[Kaapeli]

Itse tein jo melko varhaisessa vaiheessa päätöksen, että en lähde suuria tuloja edes tavoittelemaan. Nautin melko vaatimattomasta elämästä rahankäytön suhteen, joten en usko, että paljoa yli 3000 euron tulot enää parantaisivat elämänlaatuani paljoakaan suhteessa sen vaatimaan työpanokseen ja koulutusvaatimuksiin.
En minä siitä tule onnellisemmaksi ajanko 5 vuotta vanhalla autolla vai uudella tai onko poikamiesasunnossani 2 vai 3 huonetta, mutta vaikkapa yksi ylimääräinen vapaapäivä viikossa toisi moninkertaisesti enemmän iloa elämään.

Edit. Olen siis tavan amk-inssi, joka valmistuu juuri.

 

[Sukulaku]

Ongelmasi on luokkaa "lompakkoni on liian pieni rahoilleni ja timanttikenkäni puristavat!" ;)
Kyllä mä ottaisin ensisijaisesti sen homman, joka kiinnostaa. Molemmilla aloilla kovat palkat ja hyvä työllisyystilanne, kuten kirjoititkin.

Ehdin tuossa jo muutaman vuoden opiskella laboratorioanalyytikoksi Turussa. Alussa oli ihan kiva opiskella, mutta kun alkoi selviämään, ettei tuosta linjasta oikein muita valmistu kuin laborantteja, joista niistäkin on vähän ylitarjontaa, alkoi motivaatio laskea suht nolliin. Noh, kone- ja tuotantotekniikan opintoihin syksyllä. Tuostakin alasta koitin ottaa enemmän selvää, mutta luotettavaa tietoa on aika hankala löytää. Vieläkin vähän hämyinen kuva millaista duunia sitä ihan käytännössä tulisi tekemään, vaikka kaikkialta sitä tietoa koitti hankkia. Opinto-ohjaus näyttää tarkoittavan nykyään korkeakoulujen esitteitä.

 

[vilho_kanuuna]

Se vähän riippuu mitä elämältä haluat. Jos taroituksesi on luoda uraa, niin opiskele sellaiselle alalle jossa palkan lisäksi urakehitysmahdollisuudet ovat paremmat. Esim. oma vastaanotto etc.

Olet ilmeisesti sen verran nuori että et ymmärrettävästi vielä ajattele perhettä ja siihen liittyviä asioita. Heittelen kuitenkin urailun vastakohdaksi perhe-elämän näkökulmasta jotain työn valintaan liittyviä asioita.

Mielellään perus 8-16 hommaa niin vähillä työtunneilla kuin mahdollista. Paras duuni olisi sellainen mistää saa häipyä esim. hakemaan sairaan lapsen hoidosta kotiin milloin vaan (tässä skidit sairastellut pari viikkoa). Myös kotona töiden tekeminen, niin halutessaan on semmoinen asia joka kasvattaa mielestäni työn laatua. Lomia pitää olla paljon ja niitä pitää voida pitää ilman stressiä.

Perheellisellä ei välttämättä ole aikaa omille harrastuksilleen iltaisin, kun lapsien kuskaaminen omiin harrastuksiinsa ja talouden pitäminen vievät kaiken ajan. Ainut vaihtoehto onkin harrastaa työpäivän aikana. Tämäkin on mahdollista mutta vaatii joustavuutta työnantajalta. Jotkut työnantajat myös tukevat taloudellisesti työntekijöiden harrastamista työajalla. Tiedän myös työnantajia jotka tukevat kouluttautumista työajalla esim. yliopistoissa.

Eli jos perhettä meinaat perustaa, niin työn joustavuus ja sitä kautta muodostuva laatuaika on rahaa tärkeämpää. Em. "spekseillä" ei palkkaa useissakaan tapauksissa voi kovin paljoa odottaa, mutta laskisin perheen kanssa vietetyn ajan myös jonkinlaiseksi "palkaksi".

... meni ehkä vähän ohi topiikista mutta nuorena ei tämmöisiä asioita osaa ottaa huomioon

 

[Arzzka]

Jos se hammaslääketiede kiinnostaa niin ilman muutahan sitä kannattaa pyrkiä opiskelemaan. Tiedän hammaslääkäreitä jotka ovat perustaneet omia vastaanottoja jopa koteihinsa ja työskentelevät senverran kun näkevät tarpeelliseksi.

 

[Timba79]

Ja luulisi tälleen täysi mutulla, ettei hammaslekurin homma ole sitä kaikista rassaavinta esim. henkisesti. Taasen ihan perus lekurin homma voi sitä ollakkin. Eli tuossa hammaslääkärinä voisi ihan oikeasti säädellä hyvinkin sitä vapaa-aikaansa tai sitten painaa hulluna hommia ja tehdä kunnolla rahaa. Yrittäjähenkisenä voisi perustaa ihan firmankin jossa ois muita töissä.

Mutta muuten jos vertaa vaikka jotain yritysjohtajaa ja hammaslääkäriä, niin jos ei elämälleen turhia paineita ja pitkiä päiviä halua, niin kannattaa ehdottamasti valita jotain muuta kun johtamista ja vastuuta. Jos taasen kaipaa johtamista ja vastuuta, niin sitten hankkii sitä.

Itselle kyllä tuntuu pidemmän päälle ihan järkevältä tällainen perusduunarin suht ressitön työ, vaikka siitä ei saakkaan kuin paskan palkan ja joutuu varmaan vähän muita lisätienisteja katteleen. Mulla varmaan palaisi järki jos työ olisi koko ajan jotai ongelmien ratkomista ja pohtimista. Sitä olisi töissä koko ajan käytännössä.

 

[D.Yates]

Vähän kliseisesti voisi sanoa että kannattaa lähteä alalle josta tykkää sen verran että voi kuvitella sitä tekevänsä seuraavat 40 vuotta. Lääkärin hommissa leipä on taatusti niin leveä kuin pitkäkin jos hommat muuten on mieleen. Kaikki "bulkkihommat" on siinä mielessä turvallisia että niitä tehdään aina joten töitäkin löytyy, erilaiset raksatyöt, opetus, terveydenhuolto jne. Jos opiskelet 10 vuotta yliopistossa jotain hyvin spesifistä juttua niin on aika 50-60 tsäänssit olla joko arvostettu hyväpalkkainen kurgo tai työtön.

Onko työ niin tärkeää elämässä, että sen vuoksi olisitte valmis uhraamaan vapaa-aikaanne?

Riippuu paljonko siitä maksetaan.

 

[Caracas]

Lääkäri työllistyy kaikkialla maailmassa. Vink vink.

 

[Dimmu]

Itselläni ei ollut epäilystäkään kummalle puolelle hakisin. Hampaalla on toki puolensa, mutta tässä vaiheessa elämää kun ei voi tietää tarkalleen että mitä haluaa, hain yleiselle puolelle koska lääketiede kuitenkin kiinnostaa. Se skaala josta saat erikoistumisalasi päättää on huomattavasti suurempi kuin hammaslääkärillä. Palkka on molemmilla siinä määrin hyvä että ihan varmasti toimeen tulee ja pystyy laittamaan välillä jotain mukavaakin, joten sille en antanut niinkään arvoa. Lisäksi, mua ei kiinnostanut ajatus että loppuelämäni vääntelisin ihmisten hampaita, kun vaihtoehtona on monipuolisempi työ.

edit, niin ja jos sitä rahaa haluaa, esim. anestesiologin mediaanipalkka on 9300e/kk, tosin päivystyksiäkin löytyy 20-30h viikossa.

 

[Johq]

Mä oon myös joutunut päättämään kumpaan hakea, lääkis vai hammaslääkis. Valitsin jälkimmäisen, koska: nopeampi valmistuminen, nopeammin voi perustaa oman putiikin, luultavasti ei niin stressaava työ, ei yöpäivystyksiä. Molemmat kyllä kiinnosti. Kaksi tosi erilaista ammattia kuitenkin, niin kantsii todella miettiä kumpaa haluat. Hammaslääkärin työ on tosi käsityötä, näppäryydestä etua! Jos olisi ollut mahdollista opiskella suoraan esim. neurologiksi, psykiatriksi tms niin sitten olisin varmaan valinnut lääkiksen. Mutta en halunnut niin pitkää tietä. Haluaisin mahdollisimman nopeasti päästä vaan työelämään ja hankkia talon ja perheen ja että vapaa-aikaakin olisi kivasti. Hammaslääkäri voi aika hyvin itse määritellä kuinka paljon haluaa paiskia töitä.
Dimmu; suuri osahan lääkäreistäkin erikoistuu johonkin suppeampaan kuin vaikkapa yleislääketiede, esim. jotkut "vääntelevät" ihmisten silmiä tai vaikka vaginoita. Enkä muutenkaan pitäis hammaslääkärin työtä pelkästään "hampaiden vääntelemisenä". Hammaslääketiede on tavallaan yksi erikoisala muiden joukossa. Mutta toki ymmärrän, että jos suuasiat ei vaan kiinnosta niin mitä sitä sitten hampaalle hakemaan! Se on musta vaan harmi, että monet lääkäritkin ajattelevat hammaslääkärin työn olevan pelkästään sitä hampaitten rassaamista. Ja eivät monet potilaatkaan tajua sitä, että jos suusta löytyy joku epämääräinen patti, voisi sitä näyttää hammaslääkärille.

Nyt vuoden klinikassa olleena, paras on ollut huomata kuinka jonkun ihmisen hammaslääkäripelko on vähentynyt hoidon aikana, on onnistunut tekemään hienon paikan tai potilas on alkanut hoitaa suutaan paremmin ja kudokset paranee. Mutta tosi "pipertämistä" homma on, eli jos on ihan peukalo keskellä kämmentä niin tulee olemaan hankalaa.

 

[pezku^]

Kuten aloittajan viestistä käy ilmi, niin hänellä on ilmeisesti yliopistotasolle paikka plakkarissa. Ahkeraa työtä on työllisyystilanteen ja palkkauksen selvittämisen eteen tehty, mutta itse en näkisi tuolla alalla työllisyyttä tai palkkausta minkäänlaisena ongelmana. Jos ammattinimike nyt ylipäätään on jokin lääkäri, niin palkalla tulee varmasti ihan kivasti toimeen eikä tarvitse joka senttiä laskea. Kunnallisella puolella palkka ei tietenkään ole ihan niin hyvä kuin yksityisellä, mutta jos oikeasti haluaa tiliä tehdä, niin oman yrityksen perustaminen on hyvä vaihtoehto, jolla voi tehdä sellaisia summia rahaa, joista ei normaalina palkallisena edes voi haaveilla.

Minun silmissäni ongelmana näkyy kuitenkin se, että viestistä ei tule aivan selväksi se, kiinnostaako aloittajaa ala oikeasti vai onko tavoitteena haalia omaisuutta. Aloittaja mainitsee, että molemmat vaihtoehdot kiinnostavat erittäin paljon, mutta ovatko ne oikeasti ne unelma-ammatit? Toisin sanoen kiinnostaako siis ammateissa raha vai itse työ? Väitän, että menestymisen takana raha on ihan kohtalainen motivaattori, mutta ennen kaikkea tarvitaan intohimo sitä omaa alaa kohtaan. Jos intohimoa ei löydy, niin tulokset on heikohkoja ja tavoitteen saavuttaminen voi jäädä puoliväliin. Lääkäriopinnot on kuitenkin tosi vaativia, joten hullukaan niitä kirjoja ei jaksa lukea, jos ala ei oikeasti kiinnosta. En minäkään jaksaisi integroida ja lukea teknistä tekstiä sisältäviä kurssikirjoja, jollen olisi kiinnostunut omasta opiskelualastani. Kiinnostaako aloittajaa siis oikeasti lukeminen vielä seuraavat kuusi vuotta vai onko halu työelämään sitäkin kovempi?

Kuten edelläkin on mainittu, niin kannattaa puntaroida omia arvojaan ja miettiä, mitä haluaa tehdä eläkeikään asti. Hyväkään palkka ei motivoi tylsään hommaan kovin kauaa. Jos on oikeasti kiinnostusta opiskella lääketiedettä, niin tuskin kumpikaan vaihtoehto on huono, mikäli työllisyyttä tai palkkausta ajattelee.

 

[Alyssa]

Minun silmissäni ongelmana näkyy kuitenkin se, että viestistä ei tule aivan selväksi se, kiinnostaako aloittajaa ala oikeasti vai onko tavoitteena haalia omaisuutta. Aloittaja mainitsee, että molemmat vaihtoehdot kiinnostavat erittäin paljon, mutta ovatko ne oikeasti ne unelma-ammatit? Toisin sanoen kiinnostaako siis ammateissa raha vai itse työ? Väitän, että menestymisen takana raha on ihan kohtalainen motivaattori, mutta ennen kaikkea tarvitaan intohimo sitä omaa alaa kohtaan. Jos intohimoa ei löydy, niin tulokset on heikohkoja ja tavoitteen saavuttaminen voi jäädä puoliväliin. Lääkäriopinnot on kuitenkin tosi vaativia, joten hullukaan niitä kirjoja ei jaksa lukea, jos ala ei oikeasti kiinnosta. En minäkään jaksaisi integroida ja lukea teknistä tekstiä sisältäviä kurssikirjoja, jollen olisi kiinnostunut omasta opiskelualastani. Kiinnostaako aloittajaa siis oikeasti lukeminen vielä seuraavat kuusi vuotta vai onko halu työelämään sitäkin kovempi?

Komppaan.

Mielestani ammatinvalintaa ei ikina pitaisi lahestya pelkan palkkauksen kautta. Sita hommaa joutuu kuitenkin tekemaan aika monta vuotta (ellei nyt valttamatta halua kouluttautua uudelleen) ja usein koulutuskin vaatii paljon panostusta. Ensisijaisesti pitaisi miettia, mista itse nauttii eniten ja lahtea valitsemaan ammattia silta pohjalta. Palkkaus on toki hyva ottaa huomioon, mutta se ei saisi olla tarkein kriteeri.

Itse opiskelen lakia ja bisnesta yliopistossa (suomalaisin termein valmistun siis tavallaan seka kauppiksesta etta oikiksesta) ja voin sanoa jo nain ensimmaisen vuoden jalkeen, etta en ma tata jaksaisi tehda ellen olisi aidosti kiinnostunut alasta. Jos oikea intohimoni olisi vaikkapa kosmetologin tyo, en varmasti jaksaisi tunnista toiseen lukea jotain kuivia oikeuspoytakirjoja... En, vaikka tulevaisuudessa saisin miten paljon palkkaa. Sinansa kai kaynyt tuuri, etta se oma juttu sattui loytymaan suht hyvin palkatulta alalta.

Tyollistymisesta laakarin hommissa tarvitsee tuskin huolehtia. En usko olevan edes mahdollisuutta, etta pateva laakari jaisi tyottomaksi.

 

[Workless horse]

Kiitoksia vastauksista kaikille. Olen siis opiskellut jo prekliinisen vaiheen alta pois molempiin, joten ensi vuodesta lähtien alkaisi klinikka. Jotain kokemusta siis lääketieteen opinnoista löytyy ja ihan mielenkiintoisahan ne ovat ja varmasti siis oikealla alalla olen. Siksi päätös onkin niin vaikea, koska en kuitenkaan tahtoisi opiskella loppuelämääni ja säheltää erikoistumisien kanssa, vaan päätyä pian työelämään. Sekä hammaslääketieteessä että yleislääketieteessä on molemmissa siis hyvät puolensa eikä hammaslääketiede ole pelkästään hampaiden kaivamista, kuten ei yleislääketiedekään mummojen rektumtonusantibioottiterapeutti ole.
Epäselväksi ilmeisesti monille jäi kuitenkin se, että itse arvostan hyvinkin paljon vapaa-aikaa ja ihmisenä, joka ei vielä kovinkaan pitkään ole palkkatöissä ollut, en osaa sanoa minkälainen summa itselleni riittäisi elämiseen. Harrastukset ovat halpoja ja tälläkin hetkellä kuukaudessa menee alle 600e elämiseen vuokrat yms mukaan laskettuna. Enkä oikeastaan paljoa muuta kuin auton ja oman asunnon tähän tahtoisi, vapaa-aikaa siis arvostan todella paljon, ja maallinen mammona ei siis todellakaan ole ainoa asia, mikä itseäni kiinnostaa.
Tahdonkin siis valita alan, (jotka molemmat ovat aivan yhtä mielenkiintoisia ja haastavia), josta saan suuremman korvauksen tehtyä työtuntia kohden ja varman työpaikan.
Mahdotontahan se on tällä hetkellä sanoa kummassa ammatissa viihtyisin paremmin kymmenen vuoden päästä.
Juurikin mitä vanhemmaksi itse tulen olen alkanut arvostamaan omaa vapaa-aikaani enemmän ja enemmän, ja huomaamaan, että elämässä on paljon muutakin kuin opinnot ja koulutus, vaikka ne suuren osan siitä muodostavatkin. Hammaslääkärin työ on kuitenkin erittäin sosiaalista ja sisältääkin paljon enemmän läheisempää tiimityöskentelyä kuin LL:n työ. Kotiini en kuitenkaan töitä halua viedä, oli työ sitten miten mielenkiintoista ja tärkeää tahansa. Mieluummin vietän aikani perheen kanssa mökkeillen.

 

[skuge]

Itse miettisin, et kummasta saa enemmän informaatiota ja hyötyä/mielenkiintoisempaa.

 

[pezku^]

Kiitoksia vastauksista kaikille. Olen siis opiskellut jo prekliinisen vaiheen alta pois molempiin, joten ensi vuodesta lähtien alkaisi klinikka. Jotain kokemusta siis lääketieteen opinnoista löytyy ja ihan mielenkiintoisahan ne ovat ja varmasti siis oikealla alalla olen. Siksi päätös onkin niin vaikea, koska en kuitenkaan tahtoisi opiskella loppuelämääni ja säheltää erikoistumisien kanssa, vaan päätyä pian työelämään. Sekä hammaslääketieteessä että yleislääketieteessä on molemmissa siis hyvät puolensa eikä hammaslääketiede ole pelkästään hampaiden kaivamista, kuten ei yleislääketiedekään mummojen rektumtonusantibioottiterapeutti ole.
Epäselväksi ilmeisesti monille jäi kuitenkin se, että itse arvostan hyvinkin paljon vapaa-aikaa ja ihmisenä, joka ei vielä kovinkaan pitkään ole palkkatöissä ollut, en osaa sanoa minkälainen summa itselleni riittäisi elämiseen. Harrastukset ovat halpoja ja tälläkin hetkellä kuukaudessa menee alle 600e elämiseen vuokrat yms mukaan laskettuna. Enkä oikeastaan paljoa muuta kuin auton ja oman asunnon tähän tahtoisi, vapaa-aikaa siis arvostan todella paljon, ja maallinen mammona ei siis todellakaan ole ainoa asia, mikä itseäni kiinnostaa.
Tahdonkin siis valita alan, (jotka molemmat ovat aivan yhtä mielenkiintoisia ja haastavia), josta saan suuremman korvauksen tehtyä työtuntia kohden ja varman työpaikan.
Mahdotontahan se on tällä hetkellä sanoa kummassa ammatissa viihtyisin paremmin kymmenen vuoden päästä.
Juurikin mitä vanhemmaksi itse tulen olen alkanut arvostamaan omaa vapaa-aikaani enemmän ja enemmän, ja huomaamaan, että elämässä on paljon muutakin kuin opinnot ja koulutus, vaikka ne suuren osan siitä muodostavatkin. Hammaslääkärin työ on kuitenkin erittäin sosiaalista ja sisältääkin paljon enemmän läheisempää tiimityöskentelyä kuin LL:n työ. Kotiini en kuitenkaan töitä halua viedä, oli työ sitten miten mielenkiintoista ja tärkeää tahansa. Mieluummin vietän aikani perheen kanssa mökkeillen.

Lääkärin ja hammaslääkärin työnkuvasta ymmärrän vain ja ainoastaan sen, mitä asiakkaana olen nähnyt, mutta tuli vain mieleen, että hammaslääkärinä saa ehkä olla töissä helpommissa ja mukavammissa olosuhteissa kuin terveyskeskuslääkärinä. Hammaslääkärillä kuitenkin asiakkaat ovat yleensä ihan hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, mutta mitä nyt pikkuisen saattaa hammasta jostain kolottaa. Lääkärinä sen sijaan asiakkaina saattaa olla hyvinkin vaikeissa tilanteissa olevia syöpäpotilaita tai muuten kuolemaa tekeviä ihmisiä, joita voi olla joskus aika raskasta kohdata. Toisaalta vakavasta sairaudesta parantuvasta potilaasta saa varmasti hyvin voimia, joten asialla on sinänsä kaksi puolta. Nopeasti ajateltuna hammaslääkärin homma voisi kuitenkin olla henkisesti helpompi myös työaikojen puolesta, vaikka vuorotyötä tekevällä luultavasti on enemmän vapaapäiviä.

 

[Axelpass Tommi]

Lääketiede. Hammaslääketiede on naisten hommaa. Ole hyvä!

 

[Johq]

^toi on muuten vissiin suomalaisten keksintö, että hammaslääkärit on naisia. Muissa maissa miehiä suurin osa.

 

[Veli Karimies]

Mää oon tässä nyt pohdiskellut että mille alalle kouluttautuis, kun omalta alalta ei löydy enää hommia niin kirveelläkään. Tuossa pari kuukautta sitten vielä aattelin että talonrakennuskurssille ja siitä sisustuskirvemieheks, mutta vappuna yhen kaverin kanssa keskustellessahan mä hokasin, että maanrakennusalalle maanrakennuskoneen puikkoihin. Tää näyttäs nyt sitten olevan se. Mitään kokemusta tuosta ei ole, mutta pirun kiinnostavalta vaikuttaa! Ja rahnaa tulee..

Koko maassa näyttäs olevan 60-70 kurssipaikkaa syksyllä avoinna, lähin 300 kilsan päässä ja kauimmainen 800 kilsan päässä. Ihan samahan se oikeestaan on mihkä menee, kun kurssi kestää 7-11 kuukautta joten ens kesäsk todennäköisesti pääsis jo töihin alalle. Mitäs pakkislaiset tästä suunnitelmasta sanoo?