Cassyput sanoi:
Mulle lääkärit ei tästä sanoneet muuta kuin että "yläkroppaa sitten vaan treenataan kunnes jalka on kunnossa"!!! :curs: Prkle. No, ei muuta kun jalkatreeniä pikkuhiljaa kehiin, jostakinhan se on taas aloitettava.
Todella omituista. Olen reenannut jalka pipinä jopa pohkeita: olen tosin sitonut kipeän nilkan todella hyvin kiinni ja käyttänyt todella pieniä painoja. Sidettä en ole käyttänyt kotona ollenkaan. Kotona ja salilla olen pyöritellyt nilkkaa, kokeillut varovasti mitä se kestää. Olen pitänyt nilkan päällä paljon kylmää ja töissä ja koulussa nostanut nilkan ylös pöydälle niin usein kun on ollut mahdollista. Jos sinulla on liimaside, ota se pois ja hanki ilmalasta. Sitä voi pitää on/off sen mukaan oletko töissä vai vapaalla. Perusnilkkaside apteekista on myös hyvä ostos. Sitä voi käyttää liikkuessa vielä kun nilkka on jo enimmiltään parantunut.
Ellei nivelsidettä ala kuntouttaa kivun rajoissa melko pian vammautumisen jälkeen, on riskinä että siteet jäävät jäykiksi eivätkä parane kunnolla. Missään tapauksessa kerran mennyt nivelside ei ole enää täydessä terässä, mutta liikkuvuuden olen saanut venyttelyllä ja tasapainolaudalla (lautaa olen käyttänyt vasta kun nilkka kestää jo painoa) melkein yhtä hyväksi kuin ennen. Vähän luovuutta reenaus nilkan kanssa kyllä vaatii. Esim. spinningissä voi käydä ja polkea istualteen lähes koko tunnin jos nilkka ei vielä kestä ylösnousua. Ohjaajalle voi kertoa, että nilkka on kipeä jos ei muuten kehtaa istua koko tuntia. Vain kokeilemalla voi tietää, miten nilkka parantuu.
Tietyllä tavalla risan nilkan kanssa liikkuminen on kaksipiippuinen juttu. Pitää varoa ettei nivelside mene uudestaan. Eli toisin sanoen kun liikut, pidä koko ajan "tuntuma" nilkkaan. Jos joku tuntuu pahalta, lopeta heti. Ei ole mikään häpeä jättää ohjatulla tunnilla jotain tekemättä jos nilkka ei kestä. Mutta varovasti kokeillen voi alkaa laajentamaan liikuntaskaalaa. Tietysti niin, että jalkoja reenatessa painot ovat pienet ja aerobinen suhteellisen matalatehoista (ei paljon hyppyjä / käännöksiä).
Omasta kokemuksesta voin vielä kertoa, että kun nilkkani nivelside meni ensimmäisen kerran, minulle laitettiin ensiavussa todella kireä liimaside ja käskettiin varoa nilkan liikuttamista. Menin käymään porukoilla suoraan ensiavusta ja äitini joka sattuu olemaan erikoissairaanhoitaja monen vuoden ea- ja kirurgiakokemuksella järkyttyi suuresti. Hän varasi heti ajan tutulle lääkärille, joka poisti liimasiteen, laittoi tilalle ilmalastan ja antoi jumppaohjeita. Hän myös komensi liikkumaan niin paljon kun nilkka kestää heti alusta lähtien. Hän kertoi, että liikuttamatta nilkkaa ja pitämällä sitä jäykässä liimasiteessä, saisin itselleni vain nilkan josta katoaisi liikkuvuus. Se paranisi kyllä painoa kestämään nopeammin, mutta liikkuvuuden kustannuksella. Pahimmassa tapauksessa nilkkani jouduttaisiin leikkaamaan liikkuvuuden palautumiseksi. Uskoin ja aloin noudattaa jumppaohjeita. Lopulta nilkka parani ihan hyvin, tosin se nyrjähtää helpommin kuin aiemmin mutta se on lääkärien mukaan valitettava jälkiseuraus johon hoidon laatu ei vaikuta.
