Aneurysma poksahti salilla, vinkkejä muillekin!

[tutka]

Eli kerron lyhyesti tapauksestani, ihan vaikka "varoittavana esimerkkinä" muillekin..

Keväällä 2013 olin työpäivän päätteeksi päättänyt jäädä ilmeisesti salille, ( ilmeisesti siksi, koska itselläni ei tänä päivänäkään ole juuri muistikuvia keväästä 2013, eikä oikeastaan sen paremmin koko vuodestakaan.) Kyykkysarjan jälkeen olin paikalla olleiden mukaan mennyt taajuttomaksi ja oksennellut, ---> paikalle ambulanssi, eivät saaneet tajuihin minua---> MediHeli seuraavaksi paikalle yrtittämään lääkärin kera miestä herättelemään, ei tulosta, joten lastasivat mut helikopteriin, jolla matka jatkui Meilahteen ja sieltä ambulanssilla Töölöön. OLi nopeastikin paljastunut kuvauksissa aneurysman puhkeamisen aiheuttama aivoverenvuoto. Joten neurokirurgin työpöydälle leikattavaksi. Leikkauksessa aneurysma suljettiin pois verenkierrosta, jotta ei vuotaisi lisää verta kallon sisälle. Tästä eteenpäin meni 2-3 viikkoa Töölön teholla, jossa havaittiin että multa oli halvaantunut vasen puoli kehosta kokonaan. Seuraavaksi hoitoon osastolle, jossa vaan mua lähinnä tarkkailtiin ja jossain välissä oli kalloon porattu lisää reikiä, ettei paine kasvaisi liian suureksi. Lopuksi mut siirrettiin kuntoutusosastolle, josta eteenpäin alan jo itsekin muistamaan. Siellä sitten opeteltiin kävelemään ja syömään uudelleen, myös puheterapeutin luona piti käydä kun ei meinannut puhe enää luistaa.. Tämän lisäksi huolia aiheutti toinen silmäni joka oli lähes täysin sokea tässä vaiheessa. Aloin jo pelkäämään että näköhermoni ovat vahingoittuneet vuodon yhteydessä ja sokeutuisin kokonaan.. Noh, kuntoutus sujui hyvin ja kävely sujui jo mallikkaasti, joten syksyllä pääsin sairaalasta kotiin. Toki kuntoutus jatkui vielä talven yli -14 kevääseen saakka, kun piti vähän aivojumppaa käydä vetämässä 1-2 kertaa viikossa. No, loppukeväästä aivojumpat sujuivat jo hyvin ja lääkäri pitkän testauksen jälkeen myönsi ajoluvan mulle takaisin. Eli noin vuoden jouduin olemaan jalkaamiehenä kun ei liikenteeseen ollut mitään asiaa. Silmätkin taas kunnossa , koska joulukuussa -13 leikkasivat toisen silmäni koska silmäpohjani oli repeytynyt rajun kallonsisäisen paineen johdosta, joten silmän lasiaiseen oli päässyt verta, enkä nähnyt sen veren läpi juuri mitään. Myöhemmin selvisi että aneurysma on aivovaltimossani ollut koko ikäni, jossa se odotti vain sopivaa hetkeä revetäkseen. Itselläni pitkään jatkunut hieman koholla ollut verenpaine edesauttoi aneurysman puhkeamista, joten nyt on verenpaineet olleet tarkkailussa.. Paljon muitakin ongelmia tapahtunut toi mukanaan, mm. lyhytkestoisen muistin lähes täydellinen katoaminen( oli noin 10 sek. luokkaa.) sekä vieläkin täysin tunnoton jalka, ilmeisesti ei tunto palaa toiseen jalkaani ollenkaan. Nyt on muistikin jo korjaantunut normaaliksi, aavistuksen hitaampi on ATK:ni nyt kuin mitä oli ennen tapahtunutta. Summa summarum; hengenlähtö oli leikanneen lääkärin kertoman mukaan hyvinkin lähellä.Joten nyt olen kiitollinen jokaisesta päivästä mitä saan viettää täällä. Mitään ennakkovaroitusta ei aneurysmani antanut, täysin terve mies olin ollut siihen mennessä, ainoa mitä olisin voinut tehdä premmin, olisi ollut tuo verenpaineen hoidattaminen.Joten tarkkailkaa muutkin verenpaineitanne, tätä kun ei muille halua tapahtuvan, oli kyllä melkoinen helvetti läpikäytävänä viime vuonna..

 

[Kemi]

Huh.. Melkoinen tarina. Pienestä on asiat välillä kiinni kun pään sisältä löytyvistä mekanismeista puhutaan. Hienoa kuulla että osaat todella arvostaa elämää ja jokaista päivää eikä katkeroitumista ole havaittavissa! Suuret tsempit jatkoon. "Elämä on ihmisen parasta aikaa" - Aristoteles

 

[Morpho]

Minkä ikäinen olet? Tunsin yhden mukavan kaverin jolla tuota oli suvussa, (myös tyttärellä)mutta kaveri oli jo 65 kun puhkesi ja se oli menoa, tosin varoitteli jo paria päivää etukäteen pahoinvoinnilla. Sulla oli tuuria, kun soitin tälle kaverille jutellakseni yhteisestä akvaarioharrastuksesta, tytär vastasi ja kertoi kuolemantapauksesta.

Itsekkin on joskus pelottanut, kun sain alkuun järkyttäviä ponnistus päänsärkyjä prässissä tai todella tiukan penkkisarjan jälkeen silmämunasta on verisuoni pettänyt.

Pidä lippu korkealla ja tee jotain mielekästä, mikä saa olon tuntumaan hyvältä, itse teen kuvanveistoa ja saan sillä hyvän mielen jatkuvista treenivammoista huolimatta.

 

[tutka]

Kiitoksia tsempeistä, kyllähän tuo elämän laittoi uusiksi, mm. uuden ammatin keksiminen kun olin aiemmin valtion leivissä, eikä oy Suomi ab:lla ollut enää varaa jatkaa määräaikaisten työsuhteita. Olin tapahtumahetkellä 29-vuotias, eli melko nuori aivoverenvuotopotilas. Ja tuuria on ollut ; 50% on kuolleisuus tuohon kuitenkin, joten kerrankin olin onnekkaassa porukassa mukana . Ja tosiaan koulun aloittelin tänä syksynä, niin saa hiukan turvallisemman ja pysyvämmän ammatin lähitulevaisuudessa. Eipähän muuten enää harmita vaikka ei telkkarista mitään hyvää ohjelmaa tule, on jäänyt turha ruikutus pois elämästä ihan täysin. Urheilut on nyt vähän niin ja näin, ihan kaikkea mitä aiemmin pystyi treenaamaan en enää pysty, mm. kamppailulajit jäävät nyt seuraavaan elämään. Myös salikäyntini ovat lähinnä satujumppaa, lähinnä vain kunnossapysymisen takia tulee jumpalla käytyä. Salikäynnit ovat aavistuksen haasteellisia, koska halvauksessa ollut puoli on vielä hieman kömpelö, milloin mm. hauiskääntöä tehdessä on oma nyrkki leuassa, milloin tanko ja milloin jää nousematta kokonaan. Mutta enpä anna moisen pikkuseikan häiritä itseäni =) Sen verran arkajalka olen että kyykkääminen on saanut jäädä kokonaan.

 

[jj09]

Melkoinen tarina, onneksi kävi tilanne huomioiden hyvin.

Kyllä se jalkasi tuntokin voi palata vielä, vai ovatko lääkärit täysin poissulkeneet?

Itselläni oli lähiperheessä tapaus, jossa terve hyväkuntoinen henkilö sairastui keuhkokuumeeseen ja oli erinäisten vaiheiden ja komplikaatioiden jälkeen kuukauden päivät koomassa. Lääkäreiden mukaan tunti myöhemmin sairaalaan meno olisi koitunut kohtaloksi. Eli läheltä tullut seurattua myös yllättävää sairastumista ja rankkaa palautumista. Meillä opeteltiin myös puhumaan, kävelemään, näkemään jne uudelleen. Hermot olivat ihan solmussa aluksi ja yli vuoden jälkeen oli raajoissa tunnottomuutta, puutumista ym. Nyt viitisen vuotta myöhemmin henkilö on paremmassa kunnossa kuin ikinä. Tämä ei nyt sinäänsä liity sinuun mutta asia ponnahti nyt tietenkin mieleen kun luin tarinaasi.

 

[tutka]

Siltä näyttää tällä hetkellä että jalan hermot on testien mukaan ok, eli ainoaksi vaihtoehdoksi jää vika korvien välissä, eli päässä ei impulssit kulje ihan normaaliin tapaan. Mutta aika tuonkin näyttää, kyllä tää kaikki on kotiin päin, mitä tässä nyt pystyy tekemään, kuitenkin juoksulenkit ym. onnistuvat ihan hyvin, eikä päällepäin huomaa mitään, lukuunottamatta melkoista leikkausarpea päässä =) Toki tilanne käden kanssakin oli huono, saatoin esimerkiksi kokatessa käden "unohtaa" tulikuumalle levylle, vasta palaneen ihon haju sai tajuamaan että jotain taisi levylle unohtua. Reilu vuotta myöhemmin pystyn jo kädellä pelata pleikkaria/käyttää näppistä yms.