Ammatinvaihto

inflames sanoi:
3-4t euroa/kk? Kuinka kylmä se varasto on kun tollaset liksat?:D
Click to expand...

Ettei asuis siel duunipaikal..:D Yks koulukaveri kertoili omista töistään eräässä kertakäyttöastiafirmassa (nimeä en viitsi suoraan mainita, mutta asiaan perehtyneet saattaa tunnistaa) 3- tai 5-vuorotyötä teki, että ku on hyvät liksat, mutta sitte totes tekevänsä kaikki mahdolliset viikonloput sun muut, niin....:rolleyes: Tokihan sitä saa persettään myymällä kovat liksat joo, mutta jos sitä vapaa-aikaa yhtään arvostaa niin mietittäväks jää kannattaako niitä tehdä..

Ja insinöörin hommista.. Itse valmistuin kone puolen inssiks viime kesänä, ja - ylläri ylläri - YT-neuvotteluiden takia määräaikasuus loppui..:david: Eipä oo viime syksyn jälkee paljon inssi hommia ollu..:D Että tervemenoa opiskelemaan!;) No joo, eiköhän niitä hommia muutaman vuoden päästä luulis jo olevan, eli tsemppiä opiskeluihin ken niihin lähteekään..:thumbs:
 
Sen verran olen sähkötapaturmia selaillut, että 99% tapauksista ammattilainen on kuollut oman tietoisen toimintansa takia. On kierretty tuvarlaitteita ja rikottu määräyksiä. Muutenhan se sähköhomma ei ole sen vastuullisempaa kuin muukaan raksatyö. Johtoa vedetään ja kytkennät tehdään kuten on opetettu. Riskiä ei ole jos viitsii tehdä edes sinne päin mitä on määrätty ja opetettu. Kaikilta tämä ei tietenkään onnistu. Sama LVI puolellakin toki.

Vakuutushan kaiken lopulta korvaa, kun asentajalla ei kuitenkaan ole vastuuvakuutusta eikä verokorttiakaan (eikä kyllä vastaa puhelimeenkaan kun shit hits the fan).
 
Putki- ja sähkömiehenä mahdollisuus tehdä todella paljon liksaa pimeänä jolloin verollisten ansioiden pitäisi olla jo johtajan tasoa jos olis kaikki tilikirjalle tehty. Toki pimeän työn joutuu tekemään virka-ajan ulkopuolella että siten on pois vapaa-ajasta mutta aika vapaasti voi sitten sopia nuo keikat.
 
Proxy sanoi:
Tiedät selvästi aika paljon alasta, rälläköiden ja hitsauslaitteiden kanssahan ei voi mitään vakavempaa sattua?
Click to expand...

No eipä tullu ajateltua noita ollenkaan että kyllähän noilla omat näppinsä saa lyhkäsemmäksi äkkiä ja tulityötki pitää kunnos olla. Mutta eikö noi rälläkätki voi korvata suurimmaksi osaksi putkileikkureilla ja kuinka usein hitsiäkään uudisrakennuksella tarvitaan.
Vastuulla tarkoitin myös sitä että sähkärin tekemä vakava virhe voidaan todeta vasta monen vuoden asumisen jälkeen. Mutta laiskuuttahan se todistaa jossei turvallisuutta ole kunnolla mittailtu.
 
Proxy sanoi:
LVI-ala on aika monipuolinen. Voit ajaa huoltoautoa ja tehdä pikkukeikkoja (joskus vähän isompiakin). Linjasaneerauksessa taas on kiinteä työmaa, on kyllä paskasta ja pölystä hommaa mutta se on asennekysymys.
Uudisrakennuksilla taas ei ole pölyä ja paskaa ihan samassa määrin, mutta aikataulut ovat usein todella tiukkoja, ja talvella voi olla nihkeetä jos joutuu ulkona olemaan.
Mutta kuten sanoin, ala on monipuolinen, ja tossa ylhäällä on listattu vaan yleisimpiä hommia. Voit päästä vaikka minkälaisia jäähdytysjärjestelmiä jne. rakentelemaan, ja ne on usein aika mielenkiintoisia projekteja. Uutta oppii melkeen joka päivä. ;)
Click to expand...


Tiedät näköjään enemmänkin LVI-alasta.
Millaista asentajan työ on yrityksissä jotka tekevät putkien pinnoituksia eli onko raskaampaa/vittumaisempaa kuin perinteinen LVI-asentajan työh? Onko palkkatasossa jotain eroja?
Pinnoittajaksi pääsisi suoraan ilman tutkintoa ja taas normi LVI-asentajaksi pääsy edellyttää tutkinnon tai oppisopimuksen.
 
Kertokaas te ketkä olette vanhemmalla iällä (+40) vaihtaneet ammattia vähän vinkkejä ja kokemuksia. Itsellä vain ammattikoulusta talonrakentajan paperit ja niitä hommia myös aikaisemmin tehnyt.

Nyt kuitenkin kohta 6 vuotta elintarviketeollisuuden tuotantotyössä, joista viimeinen vuosi on ollut täyttä kidutusta. Tämä nykyinen työ ei enää anna mulle yhtään mitään, enkä näe että voisin edetä tällä alalla mihinkään.

Lähinnä nykyisessä työssä vituttaa se, että vaikka on eri työvaiheita, niin kaikki tehdään aina saman vitun kaavan mukaan, eikä oikein mihinkään pääse itse vaikuttamaan. Tällaiselle luovalle ihmiselle tämä on täyttä myrkkyä, ja viime aikoina on jopa alkanut fyysisesti ahdistamaan kun on niin saatanan turhautunut siihen paskaan.

Ongelmana on nyt että en millään keksi mitä seuraavaksi. Jotta työ olisi meikäläiselle mielekästä, sen pitäisi olla käytännönläheistä, liikkuvaa, vaatia luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoa, olla projektiluontoista ja mielellään sisältää jonkin verran asiakaspalvelua. Eli siis nykyisen työni täysi vastakohta.

Palkkaa kun saisi edes saman verran kuin nyt, eli reilu pari tonnia brutto niin olisin jopa tyytyväinen. Kunhan saisin itse päättä miten ja missä järjestyksessä teen työt, eikä tarvis kuunnella mitään insinöörien viisasteluja.

Taloudellisista syistä mikään koulu ei tule kysymykseenkään, ja jopa oppisopimus voisi tehdä tiukkaa.
 
Jep, ei taida olla muuta mahkua kuin koulun penkille.

Tai laittaa oma firma pystyyn, jos on vaan joku idea päässä.
 
Ite oon nyt pari viime vuotta ollut oppisopimuksella hoitoalalla, eli ihan ihan lähihoitajan duunia. Ehkä se helpoin ala tällä hetkellä päästä oppisopimukselle..? Ekana vuonna brutto 27k ja nyt mennee aika tarkalleen kolmeen kymppiin. Aika paljon lisistä kiinni. Paria palkkaluokkaa alempaa tein kuin vakkarit, eli muutama kilo sitten pienempi vuosiliksakin. Työstä itsestään sanottava, että ne haasteet on ihan eri kuin mitä itsekään aluksi ajattelin. Itsessään tuo hoitotyö toimenpiteineen ei alun jälkeen ole mitenkään hankalaa, kyllä niihin eritteisiin pian tottuu. Lähinnä vaikeat omaiset ketuttaa toisinaan, asiakaspalveluammattihan tuokin tavallaan on, joskaan en ole missään vaiheessa noita mitenkään pokkuroida jaksanut. Rennon rauhallisesti kun etenee niin eipä nuokaan enää verisuonia saa pullistumaan. Näin miehenä vielä sanottava, että iso osa työn raskaudesta on myyttiä. Kesiä esim. ihan perus varastohölmönä ja talkkarina tehneenä, noihin verratessa niin ei tuo hoitotyö mitenkään raskasta ole. Toki jos röökiä menee aski päivässä ja rasvaprosentti huitelee viidenkymmenen tienoilla, niin raskasta se on varmaan työ kun työ.

Itse lähdin alanvaihtajana hoitoalalle, markkinoinnin tradenomin (paska) paperit pohjalla, hyvin vähäiselle kaupanalan kokemuksella. Kantavana ajatuksena se, että hankitaan joku "satavarma" tutkinto, jolla töitä saa aina. Nyt kun valmistuminen häämöttää ja kohta on ne lähärin paperitkin taskussa, niin ajatuksena olisi silmäillä taas myös kaupanalan duuneja.

Tuo nyt noin yleisenä pohdintana, tokkopa sopii hoitoala Windrammerille, ei tuo nimittäin järin luovaa työtä ole.

Niin ja extrahuomiona, jos poikamiehenä alalle lähtee, niin ei sellaisena kauaa tarvitse pysyä, jos ei välttämättä halua. Me too-hetkiä sisältää eräitäkin nämä viime vuodet. Ei nuo itseä pahemmin sykäytä, muttei häiritsekään.
 
Windrammer sanoi:
Palkkaa kun saisi edes saman verran kuin nyt, eli reilu pari tonnia brutto niin olisin jopa tyytyväinen. Kunhan saisin itse päättä miten ja missä järjestyksessä teen työt, eikä tarvis kuunnella mitään insinöörien viisasteluja.

Taloudellisista syistä mikään koulu ei tule kysymykseenkään, ja jopa oppisopimus voisi tehdä tiukkaa.
Click to expand...

Tässä on nyt pieni ristiriitaisuus sun kommentissa. Oppisopimuksellahan palkka on tessin mukainen peruspalkka. Monella alalla, esim. tuo mainittu LVI, helposti tuon pari tonnia brutto, millä aioit pärjätä. Eli ei oo este kyllä se. Toki oppisopimuksen aikana ei paljo varmaan pääse urakkoja valkkaamaan, mutta sitte ku valmistuu ja on osoittanu olevansa pätevä ja ennen kaikkea, "se hyvä tyyppi".

Säköpuolelle oppisopimuksella on vaikea päästä, ku pitäs olla sitä ja tätä suoritettuna että vois ite tehä juuri yhtään mitään.
 
Sattuipa keskustelu kohdilleen. Tämän oman kokemuksen voisi toisaalta kirjoittaa tuohon masennus keskusteluunkin mutta laitetaan tähän. Itse olen aina tehnyt töitä ja koulut on jäänneet vähemmälle. Noin 4,5 vuotta sitten vaihdoin duunia ja muistan kuinka täälläki joku varoitteli että kun fiilistelin sitä että onko siinä kaikki ihan ok. No kun oli edellistä tehnyt lähes 20vuotta ja sen suuntana ei ollut minulle oikea niin piti tehdä jotain.
Nyt sitten on p@ska kunnolla niskassa. Eli kaikki meni päin helvettiä neljässä vuodessa, läheisen itsemurha, töissä ei mennyt mikään niin että olisi voinnut puhua hyvästä tai edes kohtuulisesta työstä. Tunteja tuli 230-250 kk ja ei kunnon korvausta, lomia ei kunnolla saannut ja siihen päälle sairastuin monella eritapaa vain tuon työn tuomien ongelmien takia. Olin ihan lopussa tai olen vielläkin ja nyt oli pakko viheltää peli poikki ihan terveydellisistä syistä.
Nyt tässä mietitään että mitä sitä tekisi? Ammatin ja alan vaihto on edessä ja paljon muutakin on viellä edessä että tästä noustaan jaloille.
 
japa sanoi:
Sattuipa keskustelu kohdilleen. Tämän oman kokemuksen voisi toisaalta kirjoittaa tuohon masennus keskusteluunkin mutta laitetaan tähän. Itse olen aina tehnyt töitä ja koulut on jäänneet vähemmälle. Noin 4,5 vuotta sitten vaihdoin duunia ja muistan kuinka täälläki joku varoitteli että kun fiilistelin sitä että onko siinä kaikki ihan ok. No kun oli edellistä tehnyt lähes 20vuotta ja sen suuntana ei ollut minulle oikea niin piti tehdä jotain.
Nyt sitten on p@ska kunnolla niskassa. Eli kaikki meni päin helvettiä neljässä vuodessa, läheisen itsemurha, töissä ei mennyt mikään niin että olisi voinnut puhua hyvästä tai edes kohtuulisesta työstä. Tunteja tuli 230-250 kk ja ei kunnon korvausta, lomia ei kunnolla saannut ja siihen päälle sairastuin monella eritapaa vain tuon työn tuomien ongelmien takia. Olin ihan lopussa tai olen vielläkin ja nyt oli pakko viheltää peli poikki ihan terveydellisistä syistä.
Nyt tässä mietitään että mitä sitä tekisi? Ammatin ja alan vaihto on edessä ja paljon muutakin on viellä edessä että tästä noustaan jaloille.
Click to expand...

Tsemppiä. Asioilla on tapana järjestyä.
 
Elämäni aikana olen vaihtanut duunia varmasti ainakin sen tusinan kertaa, pitkälti se on omasta työhistoriasta ja koulutustaustasta kiinni kuinka vaivattomasti se onnistuu. Nuoresta asti kun on kolunnu kaikki paskaduunit ja keränny osaamista useammalta eri alalta ja siihen lisäksi opiskellu muutaman ammatin, niin näin kolmikymppisenä pääsee jo paikoin valitsemaan että mitä sitä milloinkin tekee.

Pitkälti toki edellä mainittuun on ajautunu siitä syystä, että nykyisin on turha haaveilla loppuelämän urasta yhdessä ja samassa paikassa. Tästä syystä jatkossakaan tuskin vietän muutama vuotta pidempään nykyisessä duunissa, kerään ensin kokemusta ja osaamista, sekä kouluttaudun työn ohessa lisää ja lopulta sit kilpailutan itseni markkinoilla uuteen duuniin. Eli ei kannata nykyään sitoutua työnantajaan, sillä ei se duunikaan suhun sitoudu kuin sen hetkisen tuloksen teon ajan,
 
Windrammer sanoi:
Ongelmana on nyt että en millään keksi mitä seuraavaksi. Jotta työ olisi meikäläiselle mielekästä, sen pitäisi olla käytännönläheistä, liikkuvaa, vaatia luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoa, olla projektiluontoista ja mielellään sisältää jonkin verran asiakaspalvelua. Eli siis nykyisen työni täysi vastakohta.
Click to expand...

Eikö tuo talonrakennus ole juuri kuvaamasi kaltaista työtä? Miksi et hakeudu takaisin niihin hommiin?
 
Liian raskasta ja paskasta. Niin paljon jo rikkonut itseäni työnteolla, että seuraava työ pitää olla huomattavasti kevyempää kuin esim. nykyinen duuni. Kalusteasennusta tai jotain muita asennus-/viimeistelyhommia voisin kyllä tehdä. Lukkoseppääkin oon miettinyt, vai onko muita vastaavia ammatteja ehdottaa?

Jotenkin tää nykyinen työ masentaa niin paljon et ajatukset ei edes pysy kasassa, ja mitään ei saa tehtyä sen eteen että löytäisi jotain muuta.
 
Jos työ ahistaa jatkuvasti, kannattaa vaihtaa hommia. Itsekin 16 vuotta tein muita hommia, kunnes alko tympii kunnolla. Siinä takkaa lämmittäessä päätin että NYT piisaa, vaikka itselläkin on talo ja 3 lasta, lainat jne..laitoin paperit kouluun aikuispuolelle, rahotus koulutusrahastolta ( josta lopulta jäi paska maku mutta ei siitä sen enempää), ja eikun opintovapaalle.

Valmistuin, ja nyt ollut täysin eri alan hommissa 1,5 vuotta, eikä ahista. Sähkäri olen. Tää elämä menee vauhdilla, jos vituttaa niin kannattaa muuttaa jotain, asiat järjestyy kyllä kun uskoo niin! Tsemppii!
 
Kyllä mä tiedän että vuoden kahden päästä olen taas jossain sellaisessa työssä mitä tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan. Näin tämä mun elämä on aina mennyt, että kun kelkka kääntyy, se kääntyy kunnolla.

Ongelmana vain on ollut että kyllästyn todella nopeasti, ja vaikuttaa että 5 vuotta on se maksimi mitä jaksaa viettää yhdessä työpaikassa.
 
Windrammer sanoi:
Ongelmana vain on ollut että kyllästyn todella nopeasti, ja vaikuttaa että 5 vuotta on se maksimi mitä jaksaa viettää yhdessä työpaikassa.
Click to expand...

Uskon että mihin tahansa hommaan kyllästyy jos töihin menee viettämään aikaa ja nostamaan palkkaa. Ainakin itselleni työn mielenkiinto tulee siitä, että pyrin kehittymään siinä mitä teen ja olemaan mahdollisimman hyvin hyödyksi työyhteisölle. Jos työ on monotonista ja tarkkaan säädeltyä niin kehittymisen raja tulee varmasti äkkiä vastaan. Asenteella on suuri merkitys omaan jaksamiseen. Jos duuni on lähtökohtaisesti menetettyä vapaa-aikaa niin veikkaanpa, että hommat alkaa tympäistä melko nopsaan työnkuvasta riippumatta. Kehityslähtöisestä työotteesta on myös se etu, että sen myötä kehittyy hiljalleen paremmaksi työssään ja sitten voi sanella enemmän ehtoja sille mitä suostuu tekemään. Uskon että aika moni ihminen kaipaa duunia jossa täyttyvät mainitsemasi kriteerit. Siksi tuollaiset positiot ovat varsin kilpailtuja ja sellaiseen pääseminen edellyttää paljon muutakin kuin vanhaan työhön vittuuntumista.

Itse hommasin uuden koulutuksen 3 vuoden täyspäiväisellä opiskelulla. Valmistuessani täytin 40v. Ekat kaksi vuotta opiskelin koulutusrahaston tuella ja viimeisen vuoden ihan perus opintotuella+säästöillä. Projekti oli erittäin kannattava. Opiskelu sinällään on jo mannaa, kun opiskelee mielenkiintoista aihetta aikuisella otteella. Jos voisin saada palkkaa opiskelusta niin tekisin sitä lopun ikäni. Kesäisin onnistuin hommaamaan uuden alan töitä ja hankkimaan hieman työkokemusta, joten kolmessa vuodessa sain luotua nahkani kohtuu onnistuneesti. Vakihommat on kutenkin kovasti kilpailtuja, joten vielä on aikaista sanoa miten äijälle loppupeleissä käy. Jos kuitenkin oletetaan, että eläkeikään on aikaa vielä 30 vuotta, niin projekti on ollut jokatapauksessa kannattava, koska vanhaa hommaa en jaksaisi eläkkeelle asti kuitenkaan. Näkisin että vanhana opiskelun etu on siinä, että jo opiskellessa ymmärtää miten työmarkkinat toimii, joten pystyy työskentelemään määrätietoisesti ja oleellisen keskittyen. Ensimmäinen tutkinto tuli suoritettua juhlimisen ja treenamisen välissä tuskanhiki otsalla kiroillen.
 
Back
Ylös Bottom