Tervehdys
Tarinani on lyhyesti tällainen: Noin 6-7 vuotta sitten, kun pääsin armeijasta, haistatin pitkät kaikenlaiselle silloin muodissa olleelle terveys- ja salitouhuilulle. En suoraan sanottuna tahtonut muuttua pierujani haistelevaksi, six päkkiä peilin kautta kuvaavaksi kusipääksi, joka ei osaa puhua mistään muusta. Suurin osa tutuistani, jotka treenasivat, eivät
todellakaan osanneet puhua mistään muusta, kuin salista ja jääkiekosta (ja sitten silloin tällöin tietysti pillusta). En tuntenut yhtä ainutta järkevää tai viisasta urheilijaa tai treenaajaa (vaikka heitä toistakymmentä tunsinkin). Päätin siis itse jatkaa hyväksi havaitulla tiellä ja jatkoin itseni pakonomaista sivistämistä ja harjoitin akateemisuuttani, koska olin siinä luonnostaan lahjakas. Tälle kaikelle annoin sitten kunnon ryyditystä ja todistusvoimaa juomalla helvetisti viinaa.
Olen todellakin sen 6-7 vuotta imuroinut turpaani kaiken mahdollisen epäterveellisen ja alkoholipitoisen, jota eteeni olen saanut. Tulokseksi olen saanut kovan nappomiehen, hyvän seuramiehen ja leppoisan taiteilija(ajattelija)boheemin maineen. Tuloksena on myöskin se, että ennen 180 senttisestä luikerosta (~65-70kg) on muuttunut 180 senttinen 98 kiloinen (joskin kannan sen melko hyvin) läski.
Pääsiäisenä sain sellaisen kristallisoituman (ei, kyseessä ei ollut mitään uskonnollista), että näin ei kuitenkaan voi jatkua - nyt alkaa maistua puulta ja kyllästyttää. Vähän pidemmän ryyppyputken jälkeen päätin, että nyt menee korkki kiinni ja alan katsoa mitä hengityselimieni ohi työnnän. Huomasin, että olen kapinallani saavuttanut jo kaiken mahdollisen saavutettavan. Hukutin itseni ruokaan ja kiipesin pulloon. Selvisin siitä kuitenkin kohtuullisen hyvin, vailla sen suurempia vaurioita ( johtuen ehkä suhteellisen urheilullisesta nuoruudestani [pre-armeija]: thai nyrkkeily, jääkiekko, nyrkkeily jne.) Lähdin tähän hommaan myös mielessäni todistaa, että vaikka noudatan miten orjallisesti kaikkia ohjeita, treenaan tosissani ja vakavissani, ei siitä ole niin suurta hyötyä suhteutettuna siihen (järjettömään) työn määrään, jota joudun tekemään. Lopulta olen hyvässä kunnossa tai en, elämänlaatuni tuskin paranee
radikaalisti, ei ehkä yhtään. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kaikesta huolimatta olen täysin tosissani ja teen kaikkeni seuraavat 20 viikkoa elämästäni (jossa tavoitteena on siis pudottaa 0,5 - 1 kg viikossa), että pääsen tavoitteeseeni. Sivu on kääntynyt, eikä paluuta enää ole.
Nyt olen siis päätökseni tehnyt: laitan itseni "kuntoon", ja siinä tarvitsen apuanne. Myönnän suhtautuvani Pakkotoistossa pyörivään sakkiin hieman ennakkoluuloisesti, ja minuun saa (ja pitääkin) suhtautua ennakkoluuloisesti. Olen nohevia lukumiehiä (ja omaan jonkinlaisen urheilumenneisyyden), joten olen kartalla ruokavaliosta (olen nyt käyttänyt tätä
http://kalorilaskuri.fi/ravintosisalto ravintolisälaskuria apunani. Kulutukseni on treenipäivänä jotakuinkin 3000kcal, olen siitä miinustanut n. 500 - 700kcal) ja käytän tällaista treeniohjelmaa:
http://musclenet.fi.customer.axxion.fi/ohjelma14.php, joka on muutamalla "alan ystävälläni" hyväksi todettu. Tiistaisin ja torstaisin teen aerobiset treenit, joskin tällä hetkellä ne tulevat painottumaan 5-8km kävely tai pyörälenkkeihin, sillä juokseminen ei minulta suju vielä niin hyvin, että sitä kannattaisi edes harkita (kunto pragaa jo kilsan jälkeen). Kysyn kuitenkin myös Teidän mielipiteitänne sekä ehkä jotain lisäyksiä tai vinkkejä, jos sellaisia mahdollisesti on.
Olen nyt mennyt tällä ohjelmalla
huikeasti tämän viikon ja voin kertoa, että näin monen vuoden tauon jälkeen koko korppa huutaa hoosiannaa. En tiedä missä vaiheessa se teidän urheilijoiden mainostama "urheilunjälkeinen hyvä olo" oikein tulee? En ole ehtinyt nimittäin olla kuin kipeänä joka helvetin paikasta. Ensimmäisen jalkapäivän jälkeen (ma) kintut ovat vieläkin niin helvetin kipeät, että ei kirjaimellisesti "paskalle taivu". Ja vastaus kysymykseenne, pikku treenihirviöt siellä: EI, en
todellakaan tehnyt liian isoilla painoilla. En viitsi edes laittaa niitä painomääriä tähän, etteivät foorumia lukevat (naiset ja lapsetkin) hörähdä nauruun... Lihasten eksessiivinen kipeytyminen voi tietysti johtua siitäkin, että olen niin syntymäkankea kaveri, että oksat helvettiin.
Jos teiltä siis löytyy neuvoja/korjattavaa tahi vinkkejä tähän alkuun, they would be much appreciated.
PS. Tarkennan nyt tuota ennakkoluuloisuuttani tätä palstaa kohtaan: kaikki threadit, joihin olen täällä koskaan törmännyt ovat aikamoista edes-takas venkoilua. Täällä ei tunnuta pääsevän ratkaisuun mistään, kun ensimmäinen tietää toisen elämästäkin kaiken ja toinen tietää aina paremmin, kuin kolmas ja neljännelläkin on vitusti valitettavaa. Ja sen lisäksi (ei nyt millään pahalla) monen alphabeettinen ilmaisu on jäänyt johonkin seiska luokalle (joskin täällä varmaan on jäsenenäkin muutama seiskaluokkalainen), että se vielä hankaloittaa sen punaisen langan löytymistä.
PPS. Lopullisista tavoitteistani sen verran, että tavoitteeni ei ole missään vaiheessa alkaa
kehonrakentajaksi, vaan saavuttaa tavoitteeni (olkoon se nyt vaikka tällainen:
http://www.squarehippies.com/blog/wp-content/uploads/2009/02/glenn_howerton.jpg) ja ylläpitää sitä. Näiden speksien valossa siihen mennee n. 6-8kk, vai onko eriäviä mielipiteitä?
Kiitoksia kuitenkin kaikille lukijoille - ja anteeksi...
