Allan Jokinen
- Keskustelun aloittaja Juuso89
- Aloitettu
-
- Tags
- allan jokinen
- Liittynyt
- 7.4.2013
- Viestejä
- 1 340
Allulla mahtaa olla nyt nii paljo duunii ton AVJ-stylingi kans ettei juuri hirveemmi kerkee päivittelee. Tosin instaan tulee kuulumisia MELKEIN päivittäin jos kiinnostaa.
- Liittynyt
- 2.2.2014
- Viestejä
- 724
Takoitat varmaan Espoon kolarikorjaamoa, joksi nimi on muutettu aikapäiviä sitten.
- Liittynyt
- 7.4.2013
- Viestejä
- 1 340
Juurikin tätä, kiitos korjauksesta! En ollu täysin varma onko kyseessä sama lafka vai joku Allun eri bisnes nii käytin vanhaa ja tutumpaa nimee
albertto
VIP
- Liittynyt
- 19.7.2002
- Viestejä
- 2 152
Moikka kaikille =)
On tosiaan ollut kiirettä ja hieman ehkä omanelämän hankaluudetkin on ollut syynä tähän hiljaisuuteen, mutta kuten näkyy elossa ollaan.. Moni ei varmaankaan muista/tiedä että mulla oli blogi aikoinaan Sporttimekan sivuilla, sinne tuli purattua "tuntoja" jos jonkinlaista, harmi vain että ne blogit hävisi kun joku hakkeri ilmeisesti murtautui järjestelmään. Diggaan kirjoittamisesta vaikka se hieman homolta saattaakin kuullostaa =) Kirjoitan yleensä silloin kun jokin asian minussa vain tahtoo päästä ulos, yleensä asiat on kovin henkilökohtaisia, mutta mahtuupa mukaan ihan hämmästelyä Suomen maahanmuutto politiikastakin ja sen seuraukseista. Kiinnostavimpia on kirjoitukset mitkä on kirjoitettu siihen aikaan kun vielä punnersin kilpaa. Siellä on useaan otteeseen mainittu "iso loukkaantuminen vain odottaa tuloansa" "olisi viisasta lopettaa" yms yms ja myös pohdintoja mitä tekisin jos loukkaantuisin..
Tässä voisin ehkäpä muutaman tekstin julkaistakkin =)
Vlogi odottelee päivittämistä ja onpa minulla ideanpoikanen jossa wanha jo eläkkeelle siirtynyt punnertelija kävisi kyselemässä pahimpien kilpakumppaniensa kuulumisia ja muistelemassa kisoja..
Synttärini lähestyvät kovaa vauhtia ja huomaankin kuinka ihan normiin tapaan tässä vaiheessa alan hieman ynnäilemään elämäni saavutuksia ja saavuttamattomia.. Kolmekymmentä neljä vuotta tulee kohta Allulle täyteen ja vieläkin tuntuu, että ajattelen sekä käyttäydyn samoin kuin teinivuosinakin =)
Ei ole vielä ainakaan iskenyt sellainen ajatus,että pitäisi jo osata käyttäytyä iälleen arvokkaasti, vaan ootte vielä ainakin saanut lueskella Allun panetuksista =)
Isoin saavutukseni tässä tähänastisessa elämässäni lienee tyttäreni ja vaikka tähän samaan hengenvetoon toteankin,että en saanut tarjottua hänelle sitä perhe elämää mitä olisin halunnut, niin uskallan siltikin katsoa itseäni peiliin ja todeta olleeni niin hyvä isä kuin mahdollista.
Lapsi lienee kaikille ihmiselle se sellainen ”jalanjälki” joka jää sinusta kun sinä et enää tässä maailmassa ole.
Olenhan myös saanut kokea suurta rakkautta ja siitä olenkin kiitollinen, sillä en usko että kukaan voi tuntea TODELLA elävänsä jollei ole tuntenut sitä oikeaa rakkauta(itse kutsun sitä ”elokuvarakkaudeksi”) Sellaista joka salpaa hengityksen ja nostaa ilmaan, täyttäen sut mailman mahtavimmalla fiiliksellä.
Olen myös saanut rakennettua itse itselleni oman työpaikan,joka on äärimmäisen vaativa ja palkitseva, tämän kautta olen saanut oikeasti huomata välillä kuinka vaikea on tässä maailmassa tehdä sitä mitä oikeasti haluaa tehdä, mutta kuinka palkitsevaa se onkaan kun työpaikalla hommat luistaa ja työilmapiiri on rennon mukava.
Loin harrastuksesta itselleni pienehkön uran tässä matkanvarrella myös, se on pitänyt minut nöyränä lyöden lattiaan rikkoen minusta paikkoja ja nostanut minut lukemattomia kertoja sinne kaikkien ihailemalle korkeimmalle korokkeelle pitelemään voittajan pyttyä käsissäni leveähkö hymy huulillani.
Olen myös saanut pidettyä erittäin läheiset suhteet perheeseeni, sisko on mulla töissä auttamassa ja omistanhan mina autokkorjaamon, joten on perheelläni rajattomat edut korjaila autojaan, ehkpä siksi näenkin heitä kaikkia kerran pari viikossa tuoden Lidlin herkkuja autoremonttia vastaan =D
Terveytenikin olen saanut pitää vielä ainkain, vaikka nämä kisajen tuomat uhraukset varmasti verottavat vuosiani jossain vaiheessa.
En sano ettei minulta mitään puutu, mutta kun tässä kirjoittelen tytär kainalossani olen minä erittäin onnellinen tähän astisista saavutuksistani ja luoja yksin tietää mitä on vielä edessäni saavutettavaa ja elettävää elämää.
Suomenmestaruus taas kerran haalittu Allun hellään huomaan =) Niitä taitaakin olla jo muutama tuolla kaapin kätköissä, luin tuossa facesta Vesa Taavitsaisen päivityksen puntari päivänä kuinka hän kertoi,että tämä oli hänen kahdeskymmenes puntarointinsa ja kuinka se meni jo rutiinilla läpi.. Tämä pieni lause saikin minut miettimään kuinkahan monessa puntarissa minä olen käynyt, kuinkahan monta kisaa nostanut?? Kuinkahan monta kertaa voittanut ja kuinkahan monta kertaa pettynyt?? Uskomatonta kuinka niitä jokaista kisa päivää on odottanut kuin kuuta nousevaa ja sitten jossain vaiheessa ne on unohtunut, vaikka olisi voitto maistunut taikka häviö vituttanut.. Pieni aasinsilta tässä mun ikään ja tähän touhuun.. Katselin eilen kun kisassa oli mukana 16v junnuja ja kundit riuhto menemään uusia SE lukemia mennen tullen!! Se halu ja into heidän kasvoillaan oli kadehdittavaa katseltavaa, tuolta sen pitääkin näyttää ja tuntua, jokainen onnistunut nosto on kuin oma pieni henkolökohtainen voitto! Tuo on se fiilis mikä on ollut multa hieman kateissa jonkin aikaa.. Nyt eilen tuli ihan liian kiire nauttiakseni kisasta täysin siemauksin, oma eilinen kisa oli paremminkin sellainen hätäinen tökkäsy, mutta huomasin kyllä jo kuitenkin siellä ollessani,että olin paljon rennompi kuin kuin viime vuonna.. Ehkäpä saan tuon kadoksissa olleen fiiliksen vielä mukaan ensi kisassa sitten latviassa.. Minusta kyllä huomaa,jos nautin kisasta, sillä elän ja hengitän yleisöstä voimaa, mitä enemmän ääntä ja mitä kauemmin saan ihmiset huutamaan sitä parempi on fiilis.. Liialliset tulospaineet syö melko tehokkaasti sitä kaikkea hyvää mitä nämä ksat antavat minulle..
Mulla alkaa ikää jo olemaan senverran paljon,että kuntoon pääseminen tarvitsee yhä enemmän sellsita ajatus työtä ja enemmän eforttia, suunnittelua ja kaiken oikein tekemistä kun se ennen oli vain salilla repimistä ja vaikka kuinka oli menny reenit perseelleen tai jotain niin kisassa siltikin +200kg Lopettaminenhan on ollut mielessä jo vaikka ja kuinka kauan, mutta ihminen kun on perusluonteeltaan tällainen mulkvisti, niin kiusataan nyt vielä jonkin aikaa näitä junnuja jotka mielii Jokisen päänahkaa =D
Tekisitkö kaiken saman kuin minä olen tehnyt? Samanlailla?? Kisami lähenee ja väkisinkin pääni kääntyy taaksepäin ja katson jälkiäni jotka olen tänne kulkiessani jättänyt. Niin paljon kulutettua aikaa, niin paljon uhrauksia, halusin olla hyvä PARAS KAIKISTA! Olenkin jo monesti saanut nauttia sen voittamisen suloista euforiaa, mutta myös monesti hävinnyt kunnolla ja sen mukana rypenyt pohjamudissa, soimaten itseni kun en ollutkaan tarpeeksi hyvä, PARAS!
Tämä laji on brutaali, sillä virheistään saa maksaa todella kovan hinnan, kroppaa et pysty huijaamaan vaikka kuinka tekisi mieli. Kuinkahan monta kertaa olen nähnyt läheltä kun jokin lihas repeää antaen periksi nostajan antaessaa itsestään enemmän kuin olisi mahdollista, mutta se usko omaan tekemiseen ja halu voittaa vie usein sinne kuilunpartaalle tai jopa tosiaan sinne kuilunpohjalle.
Hassua kuinka useimmat voimailijat/kehonrakentajat sanovat tämän kaiken olevan todella hullua ja tyhmää touhua, mutta siltikin moni olisi valmis tekemäänmiltei mitä tahansa ollakseen se ykkönen ja kaikken paras, onko tämä jäänne jostain kaukaa aikojen alusta, kun tavalla tai toisella uroksien piti mitellä voimiaan kuka saa naaraan ja näin ollen jatkaa sukuaan, onko tämä voimien kanssa kilpaileminen kirjoitettu meidän selkärankaan ja joistakin meistä se vain huokuu enemmän kuin toisista??
Kaikki tähän hommaan uhrattu aika jos olisi uhrattu työuralle ja perheelle olisinko minä nyt istumassa omakotitalon terassilla istumassa ja katselemassa kun luonto alkaa kukoistaa jälleen tänä kesänä?? Jos olisinkin panostanut muuhun elämään yhtäpaljon kuin tähän touhuun olen ihan varma että olisi elämäni varmasti hieman erilainen, olisinki onnellinen?? Olisinko Se Allan Jokinen kuka haluan olla?? Enpä usko.
Ihan alusta asti halusin olla erilainen kuin muut, luoda sen oman polun ja erottua massasta. Unelmoin aina suurista asioista elämälleni, jo poikaseni rustasin ihan paperille mitä minun tulee saavuttaa ennen kuin täytän 21 ja täytyypä sanoa että osan saavutin, mutta suurin osa jäi saavuttamatta, tosin siinä parikymppisenä Elämän tavoitteetkin meni hieman uusiksi, sillä silloin olin jo kilpaurheilija ja täynnä uskoa ja voimaa!! Asetinkin itselleni ihan uusia tavoitteita, omakotitalon ja uusien autojen tilalle tuli 100kg lihasta ja Maailman paras punnertaja!! Ison osan näistä tavotteista olenkin jo saavuttanut, tai oikeammin kaiken muun paitsi sen yhden =D
Nyt kun ikää, tai oikeammin vammojen lukumäärä alkaa olemaan jo niin korkea, että jo pelkästään lämmittelypainojen punnertelu sattuu ja jollain tavalla pelottaa, niin on jo ihan pakostakin katseltava hieman kauempaa tätä mun uraa ja tätä mun omaa tekemistä. Iso loukkaantuminen vain odottaa tuloaan ja kun se ihan oikea vamma saadaan aikaiseksi, niin silloin onkin sitten unohdettava melkeinpä kaikki voimailu/lihan kasvattelu. Bodilavat on alkanut kiinnostamaan vuosivuodelta yhä enemmän ja enemmän, vaikkakin epäilen omia heniksiä voimia siihen lajiin, niin siltikin ajatus lavalle nousemista on aina yhä voimakkaampana mielessä, vaan se onkin sitten lajina vielä paljon haastavampi kuin tämä mitä nyt teen, mutta ehkäpä se on sellainen ”portti” pois tästä lajista ja ehkäpä portti sinne ”eläkeelle” jäämiseen
On tosiaan ollut kiirettä ja hieman ehkä omanelämän hankaluudetkin on ollut syynä tähän hiljaisuuteen, mutta kuten näkyy elossa ollaan.. Moni ei varmaankaan muista/tiedä että mulla oli blogi aikoinaan Sporttimekan sivuilla, sinne tuli purattua "tuntoja" jos jonkinlaista, harmi vain että ne blogit hävisi kun joku hakkeri ilmeisesti murtautui järjestelmään. Diggaan kirjoittamisesta vaikka se hieman homolta saattaakin kuullostaa =) Kirjoitan yleensä silloin kun jokin asian minussa vain tahtoo päästä ulos, yleensä asiat on kovin henkilökohtaisia, mutta mahtuupa mukaan ihan hämmästelyä Suomen maahanmuutto politiikastakin ja sen seuraukseista. Kiinnostavimpia on kirjoitukset mitkä on kirjoitettu siihen aikaan kun vielä punnersin kilpaa. Siellä on useaan otteeseen mainittu "iso loukkaantuminen vain odottaa tuloansa" "olisi viisasta lopettaa" yms yms ja myös pohdintoja mitä tekisin jos loukkaantuisin..
Tässä voisin ehkäpä muutaman tekstin julkaistakkin =)
Vlogi odottelee päivittämistä ja onpa minulla ideanpoikanen jossa wanha jo eläkkeelle siirtynyt punnertelija kävisi kyselemässä pahimpien kilpakumppaniensa kuulumisia ja muistelemassa kisoja..
Synttärini lähestyvät kovaa vauhtia ja huomaankin kuinka ihan normiin tapaan tässä vaiheessa alan hieman ynnäilemään elämäni saavutuksia ja saavuttamattomia.. Kolmekymmentä neljä vuotta tulee kohta Allulle täyteen ja vieläkin tuntuu, että ajattelen sekä käyttäydyn samoin kuin teinivuosinakin =)
Ei ole vielä ainakaan iskenyt sellainen ajatus,että pitäisi jo osata käyttäytyä iälleen arvokkaasti, vaan ootte vielä ainakin saanut lueskella Allun panetuksista =)
Isoin saavutukseni tässä tähänastisessa elämässäni lienee tyttäreni ja vaikka tähän samaan hengenvetoon toteankin,että en saanut tarjottua hänelle sitä perhe elämää mitä olisin halunnut, niin uskallan siltikin katsoa itseäni peiliin ja todeta olleeni niin hyvä isä kuin mahdollista.
Lapsi lienee kaikille ihmiselle se sellainen ”jalanjälki” joka jää sinusta kun sinä et enää tässä maailmassa ole.
Olenhan myös saanut kokea suurta rakkautta ja siitä olenkin kiitollinen, sillä en usko että kukaan voi tuntea TODELLA elävänsä jollei ole tuntenut sitä oikeaa rakkauta(itse kutsun sitä ”elokuvarakkaudeksi”) Sellaista joka salpaa hengityksen ja nostaa ilmaan, täyttäen sut mailman mahtavimmalla fiiliksellä.
Olen myös saanut rakennettua itse itselleni oman työpaikan,joka on äärimmäisen vaativa ja palkitseva, tämän kautta olen saanut oikeasti huomata välillä kuinka vaikea on tässä maailmassa tehdä sitä mitä oikeasti haluaa tehdä, mutta kuinka palkitsevaa se onkaan kun työpaikalla hommat luistaa ja työilmapiiri on rennon mukava.
Loin harrastuksesta itselleni pienehkön uran tässä matkanvarrella myös, se on pitänyt minut nöyränä lyöden lattiaan rikkoen minusta paikkoja ja nostanut minut lukemattomia kertoja sinne kaikkien ihailemalle korkeimmalle korokkeelle pitelemään voittajan pyttyä käsissäni leveähkö hymy huulillani.
Olen myös saanut pidettyä erittäin läheiset suhteet perheeseeni, sisko on mulla töissä auttamassa ja omistanhan mina autokkorjaamon, joten on perheelläni rajattomat edut korjaila autojaan, ehkpä siksi näenkin heitä kaikkia kerran pari viikossa tuoden Lidlin herkkuja autoremonttia vastaan =D
Terveytenikin olen saanut pitää vielä ainkain, vaikka nämä kisajen tuomat uhraukset varmasti verottavat vuosiani jossain vaiheessa.
En sano ettei minulta mitään puutu, mutta kun tässä kirjoittelen tytär kainalossani olen minä erittäin onnellinen tähän astisista saavutuksistani ja luoja yksin tietää mitä on vielä edessäni saavutettavaa ja elettävää elämää.
Suomenmestaruus taas kerran haalittu Allun hellään huomaan =) Niitä taitaakin olla jo muutama tuolla kaapin kätköissä, luin tuossa facesta Vesa Taavitsaisen päivityksen puntari päivänä kuinka hän kertoi,että tämä oli hänen kahdeskymmenes puntarointinsa ja kuinka se meni jo rutiinilla läpi.. Tämä pieni lause saikin minut miettimään kuinkahan monessa puntarissa minä olen käynyt, kuinkahan monta kisaa nostanut?? Kuinkahan monta kertaa voittanut ja kuinkahan monta kertaa pettynyt?? Uskomatonta kuinka niitä jokaista kisa päivää on odottanut kuin kuuta nousevaa ja sitten jossain vaiheessa ne on unohtunut, vaikka olisi voitto maistunut taikka häviö vituttanut.. Pieni aasinsilta tässä mun ikään ja tähän touhuun.. Katselin eilen kun kisassa oli mukana 16v junnuja ja kundit riuhto menemään uusia SE lukemia mennen tullen!! Se halu ja into heidän kasvoillaan oli kadehdittavaa katseltavaa, tuolta sen pitääkin näyttää ja tuntua, jokainen onnistunut nosto on kuin oma pieni henkolökohtainen voitto! Tuo on se fiilis mikä on ollut multa hieman kateissa jonkin aikaa.. Nyt eilen tuli ihan liian kiire nauttiakseni kisasta täysin siemauksin, oma eilinen kisa oli paremminkin sellainen hätäinen tökkäsy, mutta huomasin kyllä jo kuitenkin siellä ollessani,että olin paljon rennompi kuin kuin viime vuonna.. Ehkäpä saan tuon kadoksissa olleen fiiliksen vielä mukaan ensi kisassa sitten latviassa.. Minusta kyllä huomaa,jos nautin kisasta, sillä elän ja hengitän yleisöstä voimaa, mitä enemmän ääntä ja mitä kauemmin saan ihmiset huutamaan sitä parempi on fiilis.. Liialliset tulospaineet syö melko tehokkaasti sitä kaikkea hyvää mitä nämä ksat antavat minulle..
Mulla alkaa ikää jo olemaan senverran paljon,että kuntoon pääseminen tarvitsee yhä enemmän sellsita ajatus työtä ja enemmän eforttia, suunnittelua ja kaiken oikein tekemistä kun se ennen oli vain salilla repimistä ja vaikka kuinka oli menny reenit perseelleen tai jotain niin kisassa siltikin +200kg Lopettaminenhan on ollut mielessä jo vaikka ja kuinka kauan, mutta ihminen kun on perusluonteeltaan tällainen mulkvisti, niin kiusataan nyt vielä jonkin aikaa näitä junnuja jotka mielii Jokisen päänahkaa =D
Tekisitkö kaiken saman kuin minä olen tehnyt? Samanlailla?? Kisami lähenee ja väkisinkin pääni kääntyy taaksepäin ja katson jälkiäni jotka olen tänne kulkiessani jättänyt. Niin paljon kulutettua aikaa, niin paljon uhrauksia, halusin olla hyvä PARAS KAIKISTA! Olenkin jo monesti saanut nauttia sen voittamisen suloista euforiaa, mutta myös monesti hävinnyt kunnolla ja sen mukana rypenyt pohjamudissa, soimaten itseni kun en ollutkaan tarpeeksi hyvä, PARAS!
Tämä laji on brutaali, sillä virheistään saa maksaa todella kovan hinnan, kroppaa et pysty huijaamaan vaikka kuinka tekisi mieli. Kuinkahan monta kertaa olen nähnyt läheltä kun jokin lihas repeää antaen periksi nostajan antaessaa itsestään enemmän kuin olisi mahdollista, mutta se usko omaan tekemiseen ja halu voittaa vie usein sinne kuilunpartaalle tai jopa tosiaan sinne kuilunpohjalle.
Hassua kuinka useimmat voimailijat/kehonrakentajat sanovat tämän kaiken olevan todella hullua ja tyhmää touhua, mutta siltikin moni olisi valmis tekemäänmiltei mitä tahansa ollakseen se ykkönen ja kaikken paras, onko tämä jäänne jostain kaukaa aikojen alusta, kun tavalla tai toisella uroksien piti mitellä voimiaan kuka saa naaraan ja näin ollen jatkaa sukuaan, onko tämä voimien kanssa kilpaileminen kirjoitettu meidän selkärankaan ja joistakin meistä se vain huokuu enemmän kuin toisista??
Kaikki tähän hommaan uhrattu aika jos olisi uhrattu työuralle ja perheelle olisinko minä nyt istumassa omakotitalon terassilla istumassa ja katselemassa kun luonto alkaa kukoistaa jälleen tänä kesänä?? Jos olisinkin panostanut muuhun elämään yhtäpaljon kuin tähän touhuun olen ihan varma että olisi elämäni varmasti hieman erilainen, olisinki onnellinen?? Olisinko Se Allan Jokinen kuka haluan olla?? Enpä usko.
Ihan alusta asti halusin olla erilainen kuin muut, luoda sen oman polun ja erottua massasta. Unelmoin aina suurista asioista elämälleni, jo poikaseni rustasin ihan paperille mitä minun tulee saavuttaa ennen kuin täytän 21 ja täytyypä sanoa että osan saavutin, mutta suurin osa jäi saavuttamatta, tosin siinä parikymppisenä Elämän tavoitteetkin meni hieman uusiksi, sillä silloin olin jo kilpaurheilija ja täynnä uskoa ja voimaa!! Asetinkin itselleni ihan uusia tavoitteita, omakotitalon ja uusien autojen tilalle tuli 100kg lihasta ja Maailman paras punnertaja!! Ison osan näistä tavotteista olenkin jo saavuttanut, tai oikeammin kaiken muun paitsi sen yhden =D
Nyt kun ikää, tai oikeammin vammojen lukumäärä alkaa olemaan jo niin korkea, että jo pelkästään lämmittelypainojen punnertelu sattuu ja jollain tavalla pelottaa, niin on jo ihan pakostakin katseltava hieman kauempaa tätä mun uraa ja tätä mun omaa tekemistä. Iso loukkaantuminen vain odottaa tuloaan ja kun se ihan oikea vamma saadaan aikaiseksi, niin silloin onkin sitten unohdettava melkeinpä kaikki voimailu/lihan kasvattelu. Bodilavat on alkanut kiinnostamaan vuosivuodelta yhä enemmän ja enemmän, vaikkakin epäilen omia heniksiä voimia siihen lajiin, niin siltikin ajatus lavalle nousemista on aina yhä voimakkaampana mielessä, vaan se onkin sitten lajina vielä paljon haastavampi kuin tämä mitä nyt teen, mutta ehkäpä se on sellainen ”portti” pois tästä lajista ja ehkäpä portti sinne ”eläkeelle” jäämiseen
- Liittynyt
- 27.11.2013
- Viestejä
- 124
Voisiko allu ajatella tekevänsä miken kanssa livevideopodcastin jossa teillä olisi mukana käyttämänne eturauhaskiihottimet ja sitten esittelisitte niitä ja kävisitte läpi niiden ominaisuuksia ?
Tällainen video keräisi varmasti helvetin paljon katsojia.
Tällainen video keräisi varmasti helvetin paljon katsojia.albertto
VIP
- Liittynyt
- 19.7.2002
- Viestejä
- 2 152
Ei, en voisi ajatella tekeväni moista.Voisiko allu ajatella tekevänsä miken kanssa livevideopodcastin jossa teillä olisi mukana käyttämänne eturauhaskiihottimet ja sitten esittelisitte niitä ja kävisitte läpi niiden ominaisuuksia ?
albertto
VIP
- Liittynyt
- 19.7.2002
- Viestejä
- 2 152
Moikka =)
Tuntuisi ainkakin siltä että tilanne on normalisoitunut, en tosin ole mittaillut nyt vähään aikaan paineita,mutta olokaan ei ole ollut sellainen.. Paino kun on alhaalla ja turhat nesteet poissa kehosta niin sillä mennään pitkälle =)
Toki tiedostan että ihan kaikki ei kunnossa ole mun pumpussa ja treenaan/elän sen mukaisesti.
- Liittynyt
- 26.9.2006
- Viestejä
- 2 266
^ Tuossa kohtaa ei varmaan tosiaan kannata ottaa roippeista enää muuta kuin ne lääkärin määräämät.
Liukko
VIP
- Liittynyt
- 15.4.2014
- Viestejä
- 395
Allu on varmasti kiitollinen tästä upeasta neuvostasi!
Minkälaisen tietämyksen kyseisten aineiden fysiologisista vaikutuksista muuten omaat, kun koet olevasi kykenevä näinkin kokenutta kettua ohjeistamaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn?- Liittynyt
- 23.11.2014
- Viestejä
- 1 496
Mitä tietämystä täytyy omata jos neuvoo menemään ammattilaisen ohjeiden mukaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn?Allu on varmasti kiitollinen tästä upeasta neuvostasi!
Liukko
VIP
- Liittynyt
- 15.4.2014
- Viestejä
- 395
No jos lääkäri on tässä tapauksessa se "ammattilainen", niin vastaus on että ei mitään tietämystä. Muista sinäkin sitten treenata lääkärin ohjeiden mukaan! Älä käytä liian raskaita painoja, otat vain kevyen hien ja pidät sykkeen sopivalla tasolla. Kyllähän tämä sauvakävelyä harrastava "ammattilainen" sinua paremmin näistä asioista on perillä, vaikkei koskaan olisi riviäkään salihommista lukenut, saati nähnyt punttisalia livenä. Onhan hän lääkäri. Minua on aina lääkärit kehottanut vaihtamaan lajia johonkin "järkevämpään", koska kroppa on rajusti ylipainoinen ja veriarvotkin on joskus huidellut viitteiden ulkopuolella. On toki olemassa näihinkin asioihin perehtyneitä lääkäreitä, mutta aika harvassa ovat. Sinä voit toki totella sitä kuusikymppistä keskivartalolihavaa mummelia, joka käskee sinua vaihtamaan lajia sauvakävelyyn, sillä onhan hän "ammattilainen".
- Liittynyt
- 2.10.2011
- Viestejä
- 89
Sää voit tietysti pitää lääkäreitä puoskareina, mutta jos Allulla on paineiden kanssa ongelmia ja aikasempia sydänlihaksen tulehduksia ja muita vaivoja pumpussa, niin ehkä sitä "ammattilaista" kannattaa pikkasen kuunnellakin.
Liukko
VIP
- Liittynyt
- 15.4.2014
- Viestejä
- 395
Tottakai! Allukin on varmasti otettu kun häntä siitä muistutatte ja huolehditte. Ei varmasti ole itse lainkaan miettinyt näitä asioita