Jätä kaikki nuo valmisruoat ja muu paska pois. Viljoja yms. on aivan turha syödä, koska niistä ei saa mitään ravintoaineita mitä ei saisi paremmista lähteistä.
Just joo. Meneppä fiksuna ehdottamaan anorektikolle jotain orjallista dieettiä missä pitää kartaa viljoja, valmisruokia ja sokeria ja vaikka mitä muuta. Siirrytään vain suoraan toisesta pakkomielteestä toiseen. Tärkeintä on kuitenkin että jätkä rupeaa nyt syömään NORMAALISTI ja saa massaa. Ja ei, normaalisti ei tarkoita sitä, mitä suurinosa pakkotoistolaisista syö. Täällä valtaosa seuraa jotain tiettyä muka hyväksi havaittua bodysafkamallia, mutta kun anorektikolle on tärkeintä että oppisi taas syömään edes niinkuin valtaosa ihmisistä. Se on ihan sama miten ne makroravinteet jakautuu päivän ateriolle ja ihan sama montako purkkia rahkaa ja raejuustoa syö päivässä. Sitten kun se perus ruokaympyrä on taas kondiksessa eikä tavallinen kotiruoka tuota tunnontuskia, niin voidaan alkaa ajatella sillä ruualla kikkailua. Voi olla, ettei anorektikon kannata enää koskaan seurata mitään diettiä sillä anoreksia ON pakko-oireinen häiriö ja yhden häiriön poistuessa helposti ilmaantuu uusia.
Anoreksiaa kun sairastaa tarpeeksi pitkään, niin se ei koskaan parane. En tarkoita, että aina olisi langanlaiha tai jotain vastaavaa, mutta lähinnä sitä että se on aina sielä takaraivolla piilevänä sairautena. Tulee hyviä ja huonoja hetkiä ja niiden balanssi ratkaisee. Aktiivivaiheessa ruoka ahdistaa ja kaloreita tarkkaillaan, passiivivaiheessa elämä on helpompaa.
No jos on pitkään kituuttanut mikrokaloreilla, on elimistö mukautunut siihen ja esim. vatsalaukun koko muuttuu. Tämän vuoksi anorektikoille ei saa sanoa, että vedä se neljä tonnia päivässä niin massaa kyllä tulee, vaan siihen neljään tonniin hivuttaudutaan parin kuukauden aikana.
Eikä se nyt ihan noin mene. Jos koitat kahdessa kuukaudessa saada anorektikon syömään 4000kcal, niin yritäppä vaan! Tommosella tahdilla ei saa mitään hyvää aikaan. Sopiva tahti on tietysti ihan yksilöllinen, mutta esim 100kcal viikossa nostovauhti on paljon realistisempi eikä aiheuta varmastikaan yhtä suuria tunnontuskia potilaalle. Tarkoitus ei ole parantua kuukaudessa, eikä edes vuodeassa. Varsinkin jos ihminen on oikeasti sairas ja sairaus on jatkunut pitkään.
Kalorien laskemisen tärkeyttä painotan edelleen sen hahmottamisessa mikä on riittävästi. Kun asettaa itselleen tavoitteen, esim. 2000 kaloria päivässä, voi hyvillä mielin todeta syöneensä oikeasti sen määrän, eikä vain kuvitella.
Ja tästä kun pitäisi päästä pois. Ei ole normaalia laskea kaloreita, jos ei ole dietillä, tai jos ei ole urheilija ja bulkilla tjms. Kaloreiden pakonomainen laskeminen alitajuntaisesti on sairasta. Sairaasta käyttäytymisestä tulisi pyrkiä pois eikä sitä tulisi kannustaa. Tietysti lääkärit asettavat minimikaloritavoitteen, mutta kuinka moni anorektikko oikeasti syö edes sen minimin? Suurin osa varmasti jää alitajuntaisesti sen alle, koska sillon ei "liho". Ja jos joku siihen pääseekin, niin ei varmasti syö yli. Tärkeintä olisi vain syödä syödä ja syödä, eikä ressata siitä mitä syö. Ei varmasti monikaan anorektikko siirry parantumisvaiheessa hirveälle sikabulkille, vaan ravintoa lisätään pikkuhiljaa kun oma olo paranee.
Itse en myöskään suosittelisi liikunnan täyskieltoa jos ei fyysinen terveydentila sitä välttämättä vaadi. Voithan Ricardo kysyä, onko mahdollista ja luvallista harrastaa pienimuotoista liikuntaa. Esim kävelylenkit ja kevyt kuntosali varmasti auttaisivat aivoja "relaamaan" kun ruokaa pitää syödä enemmän. En tarkoita mitään super hiki treeniä enkä muuta vastaavaa, vaan todella kevyttä liikuntaa. Omalla kohdallani eivät ainakaan täyskiellot toimineet. Enkä varmasti syönyt enemmän täyskiellon aikana....
Paljon tsemppiä ja usko itseesi. Aina on mahdollista parantua, mutta se on susta itsestäs kiinni.
!!! En halua mitään enempään kuin parantua tästä ja nähdä vielä itseni pelaamassa jalkapalloa. Tänäänkin olen tsempannut ja aion jatkossakin tehdä niin. Minulle joka päivä on uusi seikkailu ja samoin joka ateria on nautinnollinen hetki, jolloin nauttia ruuasta. Muistan aina nuorempana ruokailuhetket, jotka tulivat luonnostaan nälän tullessa ja nyt ne tuntuvat pakonomaisilta kellonaikojen mukaan tapahtuvalta hetkeltä. Ymmärrän, että näin se on ja pitääkin olla, koska muuten ei tulisi syötyä juuri lainkaan. Tänään lisäsin ensimmäistä kertaa leivän päälle voita paljon ja maitoa join pitkästä aikaa !! Myös välipala oli rahka + ruisleipä maksamakkara siivuilla. Olen todella ylpeä itsestäni, koska tänään en ole kokenut masennuksen hetkiä ja nauttinut ruuasta sekä seurasta. Ps.Olisipa jokainen päivä yhtä täydellinen! 
Yritän aina välillä kertoa joulun alla, että kuinka se Ricardo jakselee täällä ruudun toisellapuolella :D !!
