En tiedä miksi, mutta mulla tulee aina vähän surullinen olo, kun luen, että jonkun tavoitteet on nimenomaan kehonrakennuksessa korkealla. Ei niitä oman painoluokan kisoja nyt häviämään tietenkään lähdetä, mutta jos tavoite on vaikka se pro-kortti, niin 99 % voisi tehdä sellaisen rehellisen reality checkin ja miettiä paria juttua: 1. onko se geneettisesti mahdollista minulle? 2. Olenko valmis uhraamaan terveyteni sen eteen? Esim. Sihvonen (ja Savolainen) on taas täysin eri asia, mutta hän kuuluukin siihen prosenttijengiin, jolla korttipakka on geenien puolesta riittävä siihen värisuoraan. Jos se riittää kolmeen jätkään, mikään määrä dedikeissöniä ja whatever it takes -asennetta ei sitä pro-korttia tuo taskuun.
En halua latistaa tunnelmaa tai yritä olla mulkku, mutta tässä maassa on liikaa ihmisiä, jotka sanovat asioita, joita kisaaja haluaa kuulla, vaikka olisi parempi sanoa asioita, joita kisaajan pitäisi kuulla.
Eikä siinä mitään – voihan se olla, että tähän asti ollaan menty vasta pintakaasulla, ja se todellinen pro-potentiaali paljastuu sitten, kun lyödään uutta vaihdetta silmään ja kaasu pohjaan.