Aamulehti: Ylikouluttautuminen on suuri erehdys

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Dippi
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
21.8.2004
Viestejä
2 970
Olipas tämän päivän (8.10.2008) Aamulehdessä harvinaisen hyvä kirjoitus, joka piti oikein skannata talteen.

Itse olen katsellut yli kymmenen vuotta - ensin opiskelijana ja sitten ammattitutkijana/opettajana - sitä älytöntä painetta TUOTTAA maistereita/diplomi-insinöörejä ja varsinkin tohtoreita, ja ei voi kuin ihmetellä, miten valtio on aikoinaan lähtenyt sellaiselle linjalle, jonka mukaan kansalainen on jotenkin epäonnistunut luuseri, jos taskussa ei ole korkeakoulututkinto. Tai ainakin ammattikorkeakoulututkinto. Ammattikoulutus ei ole mitään. "Amiksille" ei siis vittuile vain näsäviisaiden, rimaa hipoen ylioppilastutkinnon suorittaneiden "voittajatyyppien" joukko, vaan kyllä tämä valtiovallan asenne on ihan suoraa kuittailua myös.

Kun yliopistojen rahoitus riippuu siitä, paljonko näitä maisteri/tohtorihattuja tuotetaan vuodessa, onko se ihme, että yliopistoihin otetaan sitten sisälle ihmisiä, joiden motivaatio on tasoa "serkkukin on DI, niin kyllä munkin pitää tänne tulla" tai "kauppakorkean jälkeen sitten mua odottaakin nopeat autot, kauniit naiset ja kasoittain kähisevää!". Sitten nämä kaverit, joiden oikea paikka motivaation ja suorituskyvyn perusteella olisi oikeasti ihan jossain muualla, ajatuvat putken läpi ja jossain vaiheessa heidät on pakko päästää kursseista läpi, vaikka osaamistaso olisi nolla. Muuten yliopiston rahoitus vaarantuu.

Kuka tässä voittaa? Ei kukaan. Työnantajat joutuvat seulomaan läpi valtavasti ala-arvoista työntekijäainesta, kun korkeakoulututkinto ei ole tae enää mistään - ei edes siitä oppimiskyvystä, joka aikaisemmin oli oikeasti se korkeakoulututkinnon päämerkitys. Ne osaavat ja motivoituneet korkeakouluopiskelijat taas kärsivät tästä, koska he hukkuvat massaan. Yliopistot kärsivät, koska yritysmaailma valittaa opetusministeriölle huonosta laadusta ja opetusministeriö puolestaan sitten antaa piiskaa yliopistoille ymmärtämättä, että vika on siellä omassa päässä. Yhteiskunta kärsii, koska nekin, jotka oman mielenkiintonsa ja/tai kykyjensä puolesta voisivat henkisesti paremmin ihan rehellisessä työssä, jossa pärjää terveellä järjellä ilman sen ihmeellisempää koulutusta, patistetaan yliopistoihin hankkimaan turha tutkinto.

Tuossa Terhon jutussa on ymmärretty asiat harvinaisen oikein ja ilmaistu nykytilanne ja tarpeet (mm. lukukausimaksut) oikein selvästi. Nykytilanteessa ei ole mitään järkeä, mutta valoa ei silti näy tunnelin päässä ainakaan nykyisen opetusministerin lausuntojen perusteella. Kuulemma kun pitäisi ne vähätkin pääsykokeetkin poistaa. :rolleyes:

Varmuuden vuoksi disclaimer: Tämä edustaa vain omaa mielipidettäni, eikä välttämättä millään tavoin työnantajani kantaa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ehdoton ei lukukausimaksuille edelleen.
Koko Suomen tasa-arvon yksi perusjaloista on maksuton koulutus, joka on kaikkien ulottuvilla taloudellisesta- ja sosiaalisesta asemasta riippumatta.
Jos haluaa luoda todellisen eriarvoisen luokkayhteiskunnan, niin lukukausimaksut olisivat kyllä iso askel siihen suuntaan.
 
Kyllähän tuossa paljon asiaa oli. Pääsykoerajoja saisi nostaa reilusti ja ottomääriä sitä kautta tiputtaa. Esim. olisi hyvä jos teknillistä korkeakoulutusta opiskelemaan otettavien pisterajat olisivat joka paikassa yhtä korkeat kuin Otaniemessä. Opetuksen taso paranisi myös kun ryhmäkoot pienenisivät. Nythän monissa yliopistoissa opetuksesta ei voida puhua, vaan se on jotain mitä proffat sivutoimenaan tekevät. Yleisesti ottaen koko järjestelmä vaatisi suurta muokkausta.
 
Ehdoton ei lukukausimaksuille edelleen.
Koko Suomen tasa-arvon yksi perusjaloista on maksuton koulutus, joka on kaikkien ulottuvilla taloudellisesta- ja sosiaalisesta asemasta riippumatta.
Jos haluaa luoda todellisen eriarvoisen luokkayhteiskunnan, niin lukukausimaksut olisivat kyllä iso askel siihen suuntaan.

Mun mielestä lukukausimaksut olisivat ihan ok. Ehkä joku tonni tai pari lukukaudelta ja mahdollisuus valtion takaamaan lainaan, minkä voisi maksella sitten kun on valmistunut ja töissä. Näin Briteissäkin tehdään, lukukausimaksut ovat ~3000 punnan luokkaa ja niihin annetaan lainaa, jotta opiskelu ei olisi rahatilanteesta kiinni.

Yliopistojen lukukausimaksut yhdistettynä vaativampiin pääsykokeisiin voisivat kummasti nostaa opiskelijoiden tasoa ja motivaatiota. Kovin montaa tuskin huvittaisi ensin raataa päästäkseen sisään ja sitten maksaa vuosittain siitä, että vaan hengailee päämäärättömästi yliopistolla.
 
Heitänpä tähän lukukausimaksuihin yhden ehdotuksen.. jos opiskelija valmistuu määräajassa, 4vuotta?, niin hän saa lukukausimaksun vaikka 75% takaisin. Jos esim. 5vuodessa 30%:sti.. Tulisi kummasti motivaatiota opiskeluun.

Ja ylikouluttamista on aivan liikaa, mutta se on sitten tän hypen syytä. Kaikki haluavat saada ne uudet autot, isot talot ym ym. vaikka levysepät ja putkimiehet tienaa paremmin joihinkin aloihin verrattuna.
Ja näitä ns. huonomman alan ammattilaisia tarvitaan tässä maassa 5-10vuoden päästä paljon. Ei kenellekkään ole hyötyä että DI:t on kortistossa kun ei oo hommia, olis jäänyt vähän "alemmas" työnteko portaalla niin hommia riittäis niinpaljon kun jaksaa tehdä.
 
En ehtinyt tuota lehtijuttua nyt lukea, mutta Dipiltä tuli kyllä hyvää tekstiä. Motivaatio- ja/tai oppimirajoitteisten väkisin "kouluttaminen", eli tutkinnon antaminen ilman juuri mitään osoitusta oppimisesta on täysin älytöntä, mutta erittäin yleistä. Itse olen ehdottomasti lukukausimaksuja vastaan, mutta jokin ratkaisu tähän kyllä olisi keksittävä.
 
Ehdoton ei lukukausimaksuille. Minusta ilmainen koulutus on yksi niistä asioista jotka oikeasti tekevät yhteiskunnasta (suomalainen tai muu maa) sivistyneen ja tasa-arvoisen, ja jollain tasolla antavat sille oikeuden olla olemassa ja kehittyä parempaan suuntaa. Jokaiselle halukkaalle tulisi ehdottamasti tarjota ilmaista koulutusta niin pitkälle kuin on motivaatioa ja kyvyt riittävät.

Itse en kyllä ymmärrä LTY:n, tai vaikkapa TKK:n pisterajoja. Oppilaiden määrä ei ole missään suhteessa opettajien määrään, ja opetuksen laatu ei ole missään suhteessa sitä mitä tarvitaan. Mun mielestä esim. TKK:n sisäänottoa voitaisiin pienentää 50%, mutta samalla säilyttää opiskelu maksuttomana. Kyllä ne jotka haluavat ja ovat tarpeeksi motivoituneita ansaitsevat samanlaisen mahdollisuuden opiskella kuin mitä meille itsellemme on annettu!

Edit: Jotenkin musta tuntuu että suurin hinku hyvinvointivaltion tuhoamiseen on niillä, jotka ovat itse siitä päässeet parhaiten hyötymään.
 
Minun mielestäni lukukausimaksut saattavat jopa vääristää opiskelua. Esim vähän huonommin palkatuille aloille ei valmistuisi sitäkään vertaa vaikka ehkä juuri siinä olisikin tarvettakin. Toisaalta, hyvä opiskelija saattaa jäädä ulkopuolelle koska ei ole varaa opiskella jne jne.

Tiettyjen alojen aloituspaikkojen määrän rajaaminen ja toisaalta, tarvittavaan koulutukseen panostaminen on avainsanoja. Paljon on tehtävää myös opeuksen laadussa ja sisällössä jotta ne palvelee elinkeinoelämää ja myös tiedettä.
 
Ylikouluttamisesta on helppo olla samaa mieltä: nyt on ihan liikaa maistereita ja osa heistä päässyt siihen liian helpolla. Karsintaa peliin, korkea-asteen koulutukseen pääsy vaikeammaksi. Ja yliopistot puolestaan kantamaan vastuuta opetuksesta, se ei saa olla mitään sivutoimista puuhastelua tutkimuksen viedessä kaikki resurssit.

Lukukausimaksuja ja nopean valmistumisen varauksetonta ihannointia vastustan useammastakin syystä:
1. Suurin syy opiskelujen hitauteen on rahan puute, joka pakottaa käymään töissä. Jos opiskelijan taloudellista tilannetta heikennetään lukukausimaksuilla, niin sekö sitten nopeuttaa valmistumista? Lainanotto oli ratkaisu joskus 1900-luvulla, kun korkeakoulutetulla oli valmistumisen jälkeen töitä.
2. Tavoite nopeasta valmistumisesta tiputtaa koulutuksen läpäisyn rimaa entisestään.
3. Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat paljon 18-30 ikävuoden välillä: asevelvollisuus, raskaus, työssäkäynti, toiminta ylioppilaskunnissa ja ainejärjestöissä... kaikki ovat tärkeitä, mutta hidastavat valmistumista. Maksujen kompensointi valmistumisajan mukaan kuulostaa nopeasti hyvältä, mutta johtaa käytännössä epätasa-arvoon.
 
Yritin hillitä itseni, mutta en pystynyt. Pakko hieman nusaista ja todeta tuosta otsikoinnista, että ei kai ylikouluttautumista olekaan. Kuka voi määrittää sen, kuinka paljon kukakin voi opiskella. Jokainen tavoitteidensa mukaan. Ylikouluttaminen on suuri erehdys, enkä minä ihan suoralta kädeltä tyrmäisi tuota ajatusta lukukausimaksuista yhtenä korjauskeinona. Luonnollisesti koulujen rahoituspolitiikka toisenlaiseksi ja aloitusmäärät pieneksi, mutta kyllä tuo Mr. Refereen malli varmasti lisäisi opiskelumotivaatiota.
Ja kun opiskelijoita olisi vähemmän, olisi myös enemmän mahdollisuuksia hyviin opiskelun ohessa tehtäviin osa-aikatöihin.
 
Tuossa Terhon jutussa on ymmärretty asiat harvinaisen oikein ja ilmaistu nykytilanne ja tarpeet (mm. lukukausimaksut) oikein selvästi...

Yhdysvalloissa opiskellessani näin lukuisia tapauksia, joissa rikkaan perheen mätisäkki oli laitettu yliopistoon ilman opiskelumotivaatiota ja alle sadan pisteen ÄO:lla varustettuna. Samaan aikaan taasen moni välkky jäi persaukisena rannalle ruikuttamaan tai painoi opiskelun ohella kolmivuorotyötä illat ja yöt läpeensä, jotta UPS tai paikallinen pikaruokaravintola maksaisi lukukausimaksut.

Lukukausimaksulla saataisiin ehkä suodatettua pois ilman motivaatiota ja rahaa opiskelevat mutta ei ole kuitenkaan kattava ratkaisu ongelmaan.
 
Minä sitoisin opintotuen määrään suoritettuihin opintopisteisiin. Jos keskimääräinen opiskeluaika on vaikka 6.5 vuotta, niin jos opiskelija suorittaa opintoja sellaiseen tahtiin, että valmistuisi 4 vuodessa, tulisi opintotuet tuplana. Siitä sitten mentäisiin lineaarisesti alaspäin. 5 vuoden valmistumisella saisi 150% tukee ja 10 vuoden valmistumisella saisi 50% tukee.

Mielummin porkkanaa kuin keppiä.
 
Minä sitoisin opintotuen määrään suoritettuihin opintopisteisiin. Jos keskimääräinen opiskeluaika on vaikka 6.5 vuotta, niin jos opiskelija suorittaa opintoja sellaiseen tahtiin, että valmistuisi 4 vuodessa, tulisi opintotuet tuplana. Siitä sitten mentäisiin lineaarisesti alaspäin. 5 vuoden valmistumisella saisi 150% tukee ja 10 vuoden valmistumisella saisi 50% tukee.

Mielummin porkkanaa kuin keppiä.

Aivan liian monimutkainen käytännössä toteutettavaksi, ja varmasti aika kallis toteuttaa.

Itse muuttaisin opintotuen könttäsummaksi, jokanen saa x määrän tukea, opiskeli sitten 2v, 5v tai 15v.

Valmistuessa saisi tilin tyhjäksi, jos on valmistunut nopeammin kuin piti. Toisaalta jos opinnot eivät etene, ei voi nostaa niin paljoa rahaa sieltä.
Toisaalta jos opintosuunnitelmana on jo valmistua neljään vuoteen voisi nostaa opintotukia isomman summan kuukaudessa kuin sellainen joka aikoo valmistua seitsemään.

Toinen on tämä koulutuksen määräjuttu. Tottakai koulutuksen laadusta täytyy pitää kiinni, muutenhan se kokee inflaation, aloituspaikkamäärät voisivat olla dynaamisempia, vuosikohtaisesti päätettyjä.
 
Aivan liian monimutkainen käytännössä toteutettavaksi, ja varmasti aika kallis toteuttaa.

Ajattelin että opiskelijat saisivat joko itse nostaa tukea omantunnon mukaan, ja sitten palauttaa jos pisteitä ei tule. Toinen vaihtoehto olisi, että tukea saisi nostaa aina edellisen vuoden suoritusten mukaan. Toki tuo systeemi olisi hankalanko, mutta ainakin parempi kuin tuo nykyinen.

Toi jätkän ehdottama systeemi kuulostaa kans hyvältä.

Yksi ongelma näissä molemmissa vain on. Rahaa on pakko panostaa jos haluamme että opiskelijoilla on oikeasti mahdollisuus opiskella kokopäiväisesti. Keppi ja uhkailut ilman mitää lisätukea ei auta mitään, koska kämppä pitää maksaa ja hyvä olisi syödäkin. Tietysti jos on vanhemmilla massia niin mikäs siinä.. Taitaa silloin vain suurin osa suomen fiksuista tyypeistä jäädä sinne siwan kassalle.

Massia kyllä löytyisi, vaikka ne 300 miljoonaa mitä Katainen ehdotti uusiksi veronalennuksiksi. Taitaa Suomi Oy Ab:n investoinnit itseensä olla tällä hetkellä vähän jäissä..
 
Nykynen systeemi on aivan jäätävän huono.
Se ei kannusta erityisesti panostamaan opintoihin, se ei anna mitään ylimääräistä ekstraa hyvinsuoriutumisesta, se ei kannusta opiskelemaan vauhdikkaammin eikä se kannusta ylipäänsä juuri ollenkaan. Tukikin on niin pieni ettei sillä edes käytännössä pärjää.

Ajattelin että opiskelijat saisivat joko itse nostaa tukea omantunnon mukaan, ja sitten palauttaa jos pisteitä ei tule
Tota mäkin ajattelin ensin, kun rupesin miettimään, jokaisella oisi tietty tukisummatili mistä saa tarpeen vaatiessa täppiä pankkitilille, valmistuessa saa loputkin, ja sinne ei tule lisärahaa, niillä on pärjättävä opiskeli sitten kolme vuotta sitä maisterintutkintoa tai vaikkapa kymmenen.

Mutta sitten rupesin miettimään mitä mä saattaisin tälläsessä tehdä, jos olisin ahne sossupummi, varmaan menisin johonkin mahollisimman helppoon kouluun ja nostaisin omantunnonmukaan kaikki rahat, ryyppäisin puolivuotta ja menettäisin luottotiedot.. Ei hyvä.

Parempi järjestelmä olisi sellainen että Hopsin mukaan saa nostaa opintoaikana opintotuesta rahaa, jos valmistuu hopsia hitaammin ei ihan loppuajaksi saa tukia, ja jos onnistuu kirittämään vieläkin kovempaa tahtia, ei menetä niitä tukia ollenkaan vaan saa sitten käteisenä jäljelle jääneet tuet valmistujaislahjaksi.

Enkä sitten kalleudesta tiedä, toi kuitenkin lisää merkittävästi opiskelijan itsensä vastuuta ja vähentää byrokratiaa, joten kyllä siitä säästöäkin koituisi. Sitäpaitsi tälläinen järjestelmä opettaa rahan käyttöä, sitä taitoa ei ole kovin monilla kunnolla.

e: hyvinsuoritetuista opinnoista voisi ihan hyvin olla myöskin suoraa taloudellista bonusta valtiolta. Parhaat gradut palkitaan.. Kannustaisi opiskelemaan kovemmin ja tulemaan paremmaksi ammattilaiseksi alallaan.
 
Jos haluaa luoda todellisen eriarvoisen luokkayhteiskunnan, niin lukukausimaksut olisivat kyllä iso askel siihen suuntaan.
Mikään ei estä valtiota tukemasta lukukausimaksuja esim. edullisella lainalla tai oikeasti vähätuloisten kohdalla ilmaisella rahalla. Mielestäni korkeakouluttautuminen, ja aivan erityisesti jatkotutkinnon hakeminen, on nähtävä investointina eikä vain vaihtoehtona työllistymiselle tai sille, ettei parempaakaan tekemistä keksi.

Mun mielestä esim. TKK:n sisäänottoa voitaisiin pienentää 50%, mutta samalla säilyttää opiskelu maksuttomana. Kyllä ne jotka haluavat ja ovat tarpeeksi motivoituneita ansaitsevat samanlaisen mahdollisuuden opiskella kuin mitä meille itsellemme on annettu!

Ei voida pienentää, koska sitten yliopiston rahoitus pienenisi eikä välttämättä edes samassa suhteessa vaan jopa enemmän. Suuret sisäänotot ovat seurasta politiikasta, jossa valmistuneiden määrä eikä laatu ratkaisee kaiken.
 
Olisiko vika siinä että ihmiset eivät tahdo tehdä paskaduuneja? Minä olin raksalla enkä tykännyt, lähdin kouluttautumaan insinööriksi päästäkseni konttoritöihin räntäsateisen kattotiilisavotan sijaan, mikä on nyt ilmeisesti aamulehteen riipustelleen sisäkköä kaipailevan besserwisserin mielestä väärin.

Ja niille jotka huutelevat että raksamies tienaa insinööriä enemmän, ehkä joissain tapauksissa niinkin, mutta ei siellä työmalla keskivertojannu mitään uutta mersua osta, ei sen puoleen että ostelisiko insinöörikään, mutta kyllä konttorissa on kurjalla kelillä kivempaa enkä pois sieltä lähde vaikka lehtien palstoilla kuinka maristaisiin. Tai lähden kyllä jos raksalla lydään nettona 5000€ näppiin kuussa. Sitten voin lähteä.
 
Aika provosoiva juttu päästetty sanomalehteen Suomessa. En olisi tuollaista uskonut lukevani, mutta kyllä siinä asiaakin on seassa. Lukioon hakee alunperin kahdenlaista porukkaa: niitä, jotka eivät tiedä, miksikä haluavat isona ja ottavat vähän aikalisää, ja niitä, jotka haluavat menestyä elämässään, mutta unelma-ammattiin tarvitaan korkeakoulutus. Mitä nyt opiskelupaikkaa suunnitellessa olen kuunnellut kavereiden mietteitä, niin suuri osa porukasta haluaa lukemaan historiaa, yhteiskuntaoppia, filosofiaa tai psykologiaa, koska ei tiedä sitä tulevaisuuden ammattiansa vielä(-kään). Kaikilla noista opintosuunnista työllisyystilanne on heikko, mikäli ei opettajaksi halua, mutta silti lähdetään sinne, missä olisi vain kiva olla ja se olis se "mun juttu". Mun mielestä se on koulutusjärjestelmässä pahimmin vialla, että ihmiset eivät mieti ollenkaan tulevaisuutta, vaan se lukiomaailma nähdään turvallisena ja lähdetään opiskelemaan sitten niitä samoja kivoja asioita. Kuinka paljon historian tai filosofian tutkijoita täälläkin tarvitaan? Toki niitä tarvitaan, mutta ei tuollaisia määriä, kuin niitä nyt valmistuu. Enemmän pitäis pystyä näkemään ne tulevaisuuden alat realistisesti työllisyystilanteen kautta ja muutaman esimerkin mainitakseni lääkäreillä, insinööreillä ja lakimiehillä on vielä ainakin melko hyvä työllisyystilanne, koska niitä tarvitaan paljon tällaisessa maassa. Ratkaisuna tähänkin opinto-ohjauksen pitäisi olla parempaa ja oppilaan pitäisi päästä keskustelemaan opon kanssa melko nopeasti, mikäli tarvetta on. Meidän koulussa ainakin opoaikaa saa jonottaa helposti viikkoja, mikä ei ole kovinkaan tehokas tapa luotsata oppilaita uuteen oppilaitokseen. Opinto-ohjauksessakin pitäis ottaa enemmän faktat esiin eikä vain tuijottaa niitä laitosten pääsyrajoja. Jos jollain alalla työtilanne on kerta kaikkiaan hanurista, niin se pitää sanoa suoraan, eikä elättää toivoja mistään ruusuisesta tulevaisuudesta.

E: tarkoitus ei ole millään tavalla sorsia tiettyjä aloja opiskelevia, vaan ne oli esimerkkinä vain tästä jonkinlaisesta vääristymästä.
 
Enkä sitten kalleudesta tiedä, toi kuitenkin lisää merkittävästi opiskelijan itsensä vastuuta ja vähentää byrokratiaa, joten kyllä siitä säästöäkin koituisi. Sitäpaitsi tälläinen järjestelmä opettaa rahan käyttöä, sitä taitoa ei ole kovin monilla kunnolla.

e: hyvinsuoritetuista opinnoista voisi ihan hyvin olla myöskin suoraa taloudellista bonusta valtiolta. Parhaat gradut palkitaan.. Kannustaisi opiskelemaan kovemmin ja tulemaan paremmaksi ammattilaiseksi alallaan.

Mulle on tässä vuosien kokemuksen saatossa muodostunut sellainen käsitys, että hyvää ja halpaa ei olekaan. Ja vielä tärkeämpää, jos haluat vaihtaa vanhat uuteen ja parempaan, valmistaudu maksamaa rahaa. Kehtaan väittää että ilman lisämassia (joko absoluuttisesti tai paikkoja karsimalla per/opiskelija), ei koulutus ja innovaatiot ja kärkiryhmät ja talouskasvu kyllä parane tippaakaan.
 
Mutta jos ei koulutettais niin paljon niin ei olis niitä tutkijan ja opettajanpaikkojakaan ;) Olen pikkuhiljaa kääntymässä siihen suuntaan tässä jutussa että koulutus on kuitenkin aina hyvästä, pitäisi olla sen verran vaan kypsyyttä koulutukseen hakiessa että osaisi arvioida koulutuksen sisällön ja mahdollisuudet päästä sitten töihinkin. Eli koulutetaan niin paljon kuin sielu sietää ja oppilaitoksella tekee mieli tienata rahaa, mutta ihmisten pitäisi tajuta hakea oikeisiin koulutuspaikkoihin. Sillä liikakoulutus ja toivottoman typerät koulutusohjelmat karsiutuvat itsestään ilman että joku sanoo mikä on niin hyvää koulutusta että sitä kannattaa järjestää ja miten paljon. Samalla jää silti mahdollisuus lukea näitä filosofioita ja medianoomin opintoja. Niin ja kirjoittaja on -77 syntynyt historian opiskelija ja maanpuolustuskorkeakoulun tutkija. Eli kunhan mä sain tehdä nämä opinnot niin sen jälkeen onkin hyvä alkaa morkata niitä kouluttautumismahdollisuuksia.

edit:Oli tuossa kirjoituksessa paljon hyviä juttuja, mutta ei se ajatus ruumiillisen työn ihanuudesta ja arvostuksesta niin kovin kestävä ole.
 
Back
Ylös Bottom