- Liittynyt
- 21.8.2004
- Viestejä
- 2 970
Olipas tämän päivän (8.10.2008) Aamulehdessä harvinaisen hyvä kirjoitus, joka piti oikein skannata talteen.
Itse olen katsellut yli kymmenen vuotta - ensin opiskelijana ja sitten ammattitutkijana/opettajana - sitä älytöntä painetta TUOTTAA maistereita/diplomi-insinöörejä ja varsinkin tohtoreita, ja ei voi kuin ihmetellä, miten valtio on aikoinaan lähtenyt sellaiselle linjalle, jonka mukaan kansalainen on jotenkin epäonnistunut luuseri, jos taskussa ei ole korkeakoulututkinto. Tai ainakin ammattikorkeakoulututkinto. Ammattikoulutus ei ole mitään. "Amiksille" ei siis vittuile vain näsäviisaiden, rimaa hipoen ylioppilastutkinnon suorittaneiden "voittajatyyppien" joukko, vaan kyllä tämä valtiovallan asenne on ihan suoraa kuittailua myös.
Kun yliopistojen rahoitus riippuu siitä, paljonko näitä maisteri/tohtorihattuja tuotetaan vuodessa, onko se ihme, että yliopistoihin otetaan sitten sisälle ihmisiä, joiden motivaatio on tasoa "serkkukin on DI, niin kyllä munkin pitää tänne tulla" tai "kauppakorkean jälkeen sitten mua odottaakin nopeat autot, kauniit naiset ja kasoittain kähisevää!". Sitten nämä kaverit, joiden oikea paikka motivaation ja suorituskyvyn perusteella olisi oikeasti ihan jossain muualla, ajatuvat putken läpi ja jossain vaiheessa heidät on pakko päästää kursseista läpi, vaikka osaamistaso olisi nolla. Muuten yliopiston rahoitus vaarantuu.
Kuka tässä voittaa? Ei kukaan. Työnantajat joutuvat seulomaan läpi valtavasti ala-arvoista työntekijäainesta, kun korkeakoulututkinto ei ole tae enää mistään - ei edes siitä oppimiskyvystä, joka aikaisemmin oli oikeasti se korkeakoulututkinnon päämerkitys. Ne osaavat ja motivoituneet korkeakouluopiskelijat taas kärsivät tästä, koska he hukkuvat massaan. Yliopistot kärsivät, koska yritysmaailma valittaa opetusministeriölle huonosta laadusta ja opetusministeriö puolestaan sitten antaa piiskaa yliopistoille ymmärtämättä, että vika on siellä omassa päässä. Yhteiskunta kärsii, koska nekin, jotka oman mielenkiintonsa ja/tai kykyjensä puolesta voisivat henkisesti paremmin ihan rehellisessä työssä, jossa pärjää terveellä järjellä ilman sen ihmeellisempää koulutusta, patistetaan yliopistoihin hankkimaan turha tutkinto.
Tuossa Terhon jutussa on ymmärretty asiat harvinaisen oikein ja ilmaistu nykytilanne ja tarpeet (mm. lukukausimaksut) oikein selvästi. Nykytilanteessa ei ole mitään järkeä, mutta valoa ei silti näy tunnelin päässä ainakaan nykyisen opetusministerin lausuntojen perusteella. Kuulemma kun pitäisi ne vähätkin pääsykokeetkin poistaa.
Varmuuden vuoksi disclaimer: Tämä edustaa vain omaa mielipidettäni, eikä välttämättä millään tavoin työnantajani kantaa.
Itse olen katsellut yli kymmenen vuotta - ensin opiskelijana ja sitten ammattitutkijana/opettajana - sitä älytöntä painetta TUOTTAA maistereita/diplomi-insinöörejä ja varsinkin tohtoreita, ja ei voi kuin ihmetellä, miten valtio on aikoinaan lähtenyt sellaiselle linjalle, jonka mukaan kansalainen on jotenkin epäonnistunut luuseri, jos taskussa ei ole korkeakoulututkinto. Tai ainakin ammattikorkeakoulututkinto. Ammattikoulutus ei ole mitään. "Amiksille" ei siis vittuile vain näsäviisaiden, rimaa hipoen ylioppilastutkinnon suorittaneiden "voittajatyyppien" joukko, vaan kyllä tämä valtiovallan asenne on ihan suoraa kuittailua myös.
Kun yliopistojen rahoitus riippuu siitä, paljonko näitä maisteri/tohtorihattuja tuotetaan vuodessa, onko se ihme, että yliopistoihin otetaan sitten sisälle ihmisiä, joiden motivaatio on tasoa "serkkukin on DI, niin kyllä munkin pitää tänne tulla" tai "kauppakorkean jälkeen sitten mua odottaakin nopeat autot, kauniit naiset ja kasoittain kähisevää!". Sitten nämä kaverit, joiden oikea paikka motivaation ja suorituskyvyn perusteella olisi oikeasti ihan jossain muualla, ajatuvat putken läpi ja jossain vaiheessa heidät on pakko päästää kursseista läpi, vaikka osaamistaso olisi nolla. Muuten yliopiston rahoitus vaarantuu.
Kuka tässä voittaa? Ei kukaan. Työnantajat joutuvat seulomaan läpi valtavasti ala-arvoista työntekijäainesta, kun korkeakoulututkinto ei ole tae enää mistään - ei edes siitä oppimiskyvystä, joka aikaisemmin oli oikeasti se korkeakoulututkinnon päämerkitys. Ne osaavat ja motivoituneet korkeakouluopiskelijat taas kärsivät tästä, koska he hukkuvat massaan. Yliopistot kärsivät, koska yritysmaailma valittaa opetusministeriölle huonosta laadusta ja opetusministeriö puolestaan sitten antaa piiskaa yliopistoille ymmärtämättä, että vika on siellä omassa päässä. Yhteiskunta kärsii, koska nekin, jotka oman mielenkiintonsa ja/tai kykyjensä puolesta voisivat henkisesti paremmin ihan rehellisessä työssä, jossa pärjää terveellä järjellä ilman sen ihmeellisempää koulutusta, patistetaan yliopistoihin hankkimaan turha tutkinto.
Tuossa Terhon jutussa on ymmärretty asiat harvinaisen oikein ja ilmaistu nykytilanne ja tarpeet (mm. lukukausimaksut) oikein selvästi. Nykytilanteessa ei ole mitään järkeä, mutta valoa ei silti näy tunnelin päässä ainakaan nykyisen opetusministerin lausuntojen perusteella. Kuulemma kun pitäisi ne vähätkin pääsykokeetkin poistaa.
Varmuuden vuoksi disclaimer: Tämä edustaa vain omaa mielipidettäni, eikä välttämättä millään tavoin työnantajani kantaa.