9kk ja 40kg pois

[snowfake]

Niin ja kannattaa muistaa että vaikka nyt pitäis saada herkut ja alkoholit ja muut paheet nolliin ei se tarkoita että loppuelämää tarvis elää jonain munkkina. (Tosin eikös nekin kaljaa juo luostareissa?). Kun paino on lähellä sataa tai karvan alle niin voi alkaa jo juoksemaan, jossain noissa mitoissa taisin itsekin aloitella juoksua. Oli se kyllä aika hanurista silloinkin... Kun se ruokavalio ja paino alkaa muuten olemaan raiteillaan niin eiköhän niitä herkkujakin taas voi silloin tällöin syödä.

 

[mieskuntoon]

Terve!

Olen uusi tyyppi täällä, tässä ensimmäinen kontribuutioni tälle foorumille

Talvella 2013 olin huonossa kunnossa, sairaalloisen ylipainoinen, 170cm/141kg. Työterveyslääkäri puhui leikkaushoidosta, minä sitä vähän pelästyin, että ei nyt sentään. Olen nuorempana käynyt salilla, liikkunut ja pitänyt siitä. Toisaalta, ruoka on aina maistunut ja olen syömisestä nauttinut. Nyt kuitenkin toukokuussa ystäväni suosituksesta kävin tapaamassa erään turkulaisen salin personal traineria. Hän kysyi minulta, että olenko valmis elämäntapamuutokseen, meinasin lähteä heti pois, mutta onneksi en lähtenyt.
Ruokavalio on laitettu uuteen uskoon, painopiste on maksimoida proteiinit ja sokerit ja hiilarit ovat vältettävien listalla.
Salilla käyn kolmisen kertaa viikossa, lisäksi aerobiset treenit. Saliohjelma on luotu minulle ja elää kehittymiseni mukaan.

Vaikeinta kaikessa on ollut ruokavalio, mutta olen nauttinut tunteesta kun olen onnistunut siinä pidättäytymään. Nyt mitat, no pituus ei ole muuttunut, mutta paino on pudonnut n. 28 kg.

Tärkeintä on ymmärtää se, että kyseessä ei ole mikään dieetti, vaan elämäntapamuutos.

Mukavaa on myös se, että lihasmassa ei ole pudonnut vaan selkeästi läski sulaa

 

[Marmatus]

Kiitos vastauksista. Nyt iski sitte yö ajot töissä eli päivät joutuu nukkumaan ja iltapäivästä aamuun ajetaan, joten on jäänyt liikunta vähemmälle, mutta pitää koittaa nyt tällä ruokavaliolla saada kiloja tippumaan sekä käydä se 2-3 kertaa 1h lenkki tekemässä, jos jaksaa. Viikonloput on onneksi vapaita.

 

[hoyhenen_kevyt]

Eli viikonloppuisin vedät ittes piippuun 3 h lenkeillä :D

 

[Marmatus]

En. 1h lenkeillä mennään. Rupesi tuo salikin kiinnostaa, mutta nauravatko nämä/te jotka olette kokeneita salilla käviöitä aloittelijoille, jos ei jotain hommaa siellä osaa heti? Vielä on 3vk tätä rytmiä sitten vaihtuu taas ajot ja muutto kaupunkiin jolloin pääsisi salille, mutta ei kehtaisi mennä sinne pilkattavaksi.

 

[hoyhenen_kevyt]

Ai sitä on vietetty aikaa salikomediaa -ketjussa :D

Ei naureta. Rohkeasti kysyy kokeneemmilta neuvoa jos ei osaa. Pakkikselta ja youtubesta löytyy tarvittavat eväät alkuun pääsemiseen, jos salilta ei löydy ketään neuvomaan. Katsot sticky -ketjuista treeniohjelman valmiiksi ja mikan&miken liike ohjeita kuvien ja videoiden muodossa. Ei voi mennä metsään. Tärkeintä on kuitenkin muistaa opetella ne liikkeet oikein ja unohtaa painot niin kauan että liike sujuu selkäytimestä.

Jos joku viitsis linkkailla tähän noita apuja alkuun pääsyyn? Puhelimella homma menee vaikeaksi.

 

[Marmatus]

Jeb. Mentiin vauhilla alamäkeen... Tiputin painon ennen muuttoa n:10kg, mutta muuton jälkeen lähtikin taas mopo käsistä ja tuli kilot nopeasti takaisin, kun jäi liikunta pois ja nyt vituttaa. Tässä kun miettii mikä meni vikaan niin ei tule mieleen muuta, kuin se että muutin aikalailla keskustaan. Jokseekin hävettää lähteä tuonne löllertämää läskeineen, kun on joka paikassa muita ihmisiä. Meni sitte syrjemmälle niin joka paikassa on joku. Mutta nyt taas viikon sisällä päivisin n:1h olen koittanut kävellä reipasta tahtia sekä nyt kokeillut hölkkää pikkuisen. Tuli sellainen turhautunut olo, että ei tästä mitään tule, jonka takia ei ole tullut kirjoitettua tänne. Onko muuten normaalia, että läski löystyy? Enään ei vatsan alue ole kiinteä vaan alkanut löystymään, kun otin hölkän mukaan.

 

[HP02]

Jeb. Mentiin vauhilla alamäkeen... Tiputin painon ennen muuttoa n:10kg, mutta muuton jälkeen lähtikin taas mopo käsistä ja tuli kilot nopeasti takaisin, kun jäi liikunta pois ja nyt vituttaa. Tässä kun miettii mikä meni vikaan niin ei tule mieleen muuta, kuin se että muutin aikalailla keskustaan. Jokseekin hävettää lähteä tuonne löllertämää läskeineen, kun on joka paikassa muita ihmisiä. Meni sitte syrjemmälle niin joka paikassa on joku. Mutta nyt taas viikon sisällä päivisin n:1h olen koittanut kävellä reipasta tahtia sekä nyt kokeillut hölkkää pikkuisen. Tuli sellainen turhautunut olo, että ei tästä mitään tule, jonka takia ei ole tullut kirjoitettua tänne. Onko muuten normaalia, että läski löystyy? Enään ei vatsan alue ole kiinteä vaan alkanut löystymään, kun otin hölkän mukaan.

Rohkeasti vaan ulos lenkille ja salille treenaamaan. Jotku vo "pilkata" mut jättää niiden ajatukset omaan arvoon. Arnoldin G6 käyttöön ja pidät tiukasti siitä ruokavaliosta kiinni. Ohjelmasta voit korvata esim ylätaljalla leuanvedon, muut varmasti pystyt tekeen ja helppoja perusliikkeitä ovat. Jos salilla ei kukaan voi auttaa niin netistä varmasti löytyy videoita jossa näkyy miten ne tehdän. Vaikka välissä pääsis meneenkin päin puita dietti ja ja treeni niin ei se maailma siihen kaadu, jos vaan haluaa niin uuteen nouseen ja kohti pienempää vaatekokoa.

 

[hoyhenen_kevyt]

Asut keskustassa? Nyt siis salille mars mars! On ihan selvää, että noin pitkässä juoksussa takapakkejakin tulee, mutta ei auta kuin nousta jaloilleen ja jatkaa.

Mahan löystyminen on normaalia, ja pelkästään hyvä juttu. Syitä sille en muista.

Käy lukemassa nimimerkin Tane_ tms. laihdutus proggista useamman vuoden ajalta, niin näet miten asioita EI pidä hoitaa :D

 

[SenorNaru]

Omakohtaisesta kokemuksesta voin suositella jättämään kaikki aikarajat pois ja asettamaan ainoastaan tavoitepainon. Itse olen tiputellu tammikuusta asti ja nyt lähtenyt 16kg eli tahti on ollut verkkainen. Kuitenkin alaspäin on tultu koko ajan ja on oikeasti ollut aikaa opetella uusia terveempiä elämäntapoja. Kun on vuosikausia tehnyt asiat vääriin niin ei niistä opita pois hetkessä. Vielä on 8kg maaliin ja siinä kestää sen minkä kestää, en stressaa ja voin samaa suositella muillekin.

 

[hoyhenen_kevyt]

Varmasti tuollainen toimii, ellei ole aiempaa kokemusta liikunnasta ja terveistä määristä syönnistä. Tuollaisen suunnittelu etukäteen on hankalaa, ja monella se laihtuminen jää puolitiehen, kun puolikkailla tiedoilla lähdetään ensin kokeilemaan auschwitz -dieettiä, josta ponnistetaan uudelleen mukavuusalueella pysyen -> liikutaan, muttei kuitenkaan koskaan laihduta, tai kikkaillaan ruualla. Kokeneemman kaverin mukaan saaminen auttaa vähintään tuhatkertaisesti.

Tai mistäpä minä mitään tietäisin, kun ei ole ollut koskaan luovuttamisia omalta kohdalta, vain parin kaverin. Toki erittäin arvostettavaa Senorin elämäntaparemppa :thumbs: Voisithan nyt vetää uuden vuoden lupauksena kymmenessä viikossa loput pois ;)

 

[Nasser El]

nyt ei jaksa kirjoittaa omasta projektista (146kg->91kg 1,5vuotta ) sen tarkemmin mut sen verran on pakko sanoa, et se juttu lähtee itsestä ja nimenomaan siitä kun pääset hieman eteenpäin ja huomaat oikeesti kuinka paljon helpompaa koko elämästä tulee ylipainon vähentyessä, yleisen vireystilan parantuminen oli mulla ainakin se kaikkein kovin motivaattori ja tietysti kavereiden ja tuttujen ällistely siitä kun sun keho muuttuu. Mikään ei motivoi paremmin kun se et muut huomaa sun tekevän duunia sen eteen.. ja dietille ei kannata alkaa, kyse on nimenomaan elämäntavan muutoksesta.. itellä toi liikkuminen oli alussa käytännössä helvetin hankalaa (vaikeahkosta sairaudesta toipuminen), pikkuhiljaa tulee hyvä, kun ylipainoa alkaa olla sairaalloisen paljon, alkuun on helppo päästä. Ruokavalion maltilliset muutokset, sokerilimut pois, herkut pois ja salaattia lautaselle. Kaikkee ei kannata muuttaa kertaheitolla, siitä tulee äkkiä henkisestikkin aika raskasta ja sehän johtaa taas siihen herkutteluun. Kohtuudella ja ilman kiirettä mut määrätietoisesti, aseta selkeä tavoite, sitä kohti päivä kerrallaan. Mulla itellä on kaiketi aika vahva itsekuri, ruokavalio oli parhaimmillaan todella ykstoikkoinen ja loppuen lopuks opin jopa nauttimaan siitä maustamattomasta rahkasta :-) Mul oli alunpitäen tavoitteena -50kg, kun saavutin tavoitteen tulikin sitten koko kesän mittainen treenitauko, kun ei ollutkaan enää mitään saavutettavaa.. nyt aloittanut varoen, uskaltaako sanoa äänen "bodauksen".. ja siinä ei tuo tavoite ihan heti oo tulossa vastaan, varaudu siis koko loppuelämän kestävään projektiin, suosittelen että muu elämä on ainakin suht järjestyksessä.. Tsemppiä

 

[Nasser El]

nyt ei jaksa kirjoittaa omasta projektista (146kg->91kg 1,5vuotta ) sen tarkemmin mut sen verran on pakko sanoa, et se juttu lähtee itsestä ja nimenomaan siitä kun pääset hieman eteenpäin ja huomaat oikeesti kuinka paljon helpompaa koko elämästä tulee ylipainon vähentyessä, yleisen vireystilan parantuminen oli mulla ainakin se kaikkein kovin motivaattori ja tietysti kavereiden ja tuttujen ällistely siitä kun sun keho muuttuu. Mikään ei motivoi paremmin kun se et muut huomaa sun tekevän duunia sen eteen.. ja dietille ei kannata alkaa, kyse on nimenomaan elämäntavan muutoksesta.. itellä toi liikkuminen oli alussa käytännössä helvetin hankalaa (vaikeahkosta sairaudesta toipuminen), pikkuhiljaa tulee hyvä, kun ylipainoa alkaa olla sairaalloisen paljon, alkuun on helppo päästä. Ruokavalion maltilliset muutokset, sokerilimut pois, herkut pois ja salaattia lautaselle. Kaikkee ei kannata muuttaa kertaheitolla, siitä tulee äkkiä henkisestikkin aika raskasta ja sehän johtaa taas siihen herkutteluun. Kohtuudella ja ilman kiirettä mut määrätietoisesti, aseta selkeä tavoite, sitä kohti päivä kerrallaan. Mulla itellä on kaiketi aika vahva itsekuri, ruokavalio oli parhaimmillaan todella ykstoikkoinen ja loppuen lopuks opin jopa nauttimaan siitä maustamattomasta rahkasta :-) Mul oli alunpitäen tavoitteena -50kg, kun saavutin tavoitteen tulikin sitten koko kesän mittainen treenitauko, kun ei ollutkaan enää mitään saavutettavaa.. nyt aloittanut varoen, uskaltaako sanoa äänen "bodauksen".. ja siinä ei tuo tavoite ihan heti oo tulossa vastaan, varaudu siis koko loppuelämän kestävään projektiin, suosittelen että muu elämä on ainakin suht järjestyksessä.. Tsemppiä

pakko lisätä vielä muutama pikku juttu omalta kohdalta: 1. edelleen jaksaa hämmästyä siitä et voi lenkkeillä hengästymättä (joulun alla 2011 en jaksanut kavellä paikallista Prismaa ympäri lepäämättä)
2. voi ostaa farkut joka kaupasta 3. t-paita koko pieneni t-talon isojenpoikien 4xl:stä J&J:n l:n 4. ei tarvii hävetä itseään, itsetunto lähenteli pahimmillaan nollaa alakautta

 

[Xornox]

Itselläni on meneillään samantapainen projekti. Aloitin kävelemällä päivittäin noin tunnin. Aluksi jalat tulivat todella kipeiksi mutta jatkoin vain. Kun olin muutaman kuukauden tuota tehnyt pystyin jo hölkkäämään lyhyitä matkoja. Aloittelin samaan aikaan myös salilla käynnin. Suosittelen aloittelijalle salia jossa saa personal trainer-opastuksen laitteiden käyttöön ja ohjelman tekoon. Lisäksi suosittelen sykemittaria. Liikunta ainakin itselläni menee helposti todella epämukavalle sykealueelle. Sykemittarin avulla pystyin hallitsemaan tasoa siten, että jaksoin liikkua helposti tunnin tai kaksi. Opin tarkkailemaan aiempaa paremmin liikunnan vaikutuksia kehooni. Jos musiikin kuuntelu maittaa, niin suosittelen panostamaan myös siihen. Salillakin jaksaa tehdä treeniä helpommin kun voi kuunnella mieleistänsä musiikkia koko treenin ajan. Myös hölkätessä musiikki tuo monesti paljon plussaa kokemukseen. Kun olin jatkanut lenkkeilyä ja salilla käyntiä sekä muuttanut ruokavaliotani, paino tippui noin 10-15 kiloa ja pystyin jo juoksemaankin melko reipasta vauhtia jopa pari tuntia.

Tuossa vaiheessa tuli työkiireiden vuoksi pientä taukoa ja ruokavaliokin heikkeni ja menetin hiukan saavutuksia. Aloitin kuitenkin uudestaan enkä enää luovuttanut. Nyt alkaa jo salilla käyntikin näkymään hiukan lihasten muodossa. Paluuta entiseen ei ole.

Eräs tärkeä seikka motivaatiossa itselleni oli se, että lakkasin tavoittelemasta mitään liikunnalla. Ryhdyin liikkumaan liikunnan vuoksi odottamatta tuloksia lainkaan painon tai suoritusten osalta. Nyt hölkkäilen ja pyöräilen koska se on hauskaa ja käyn salilla sen vuoksi, että painojen nostelu on mielenkiintoista touhua ja päivä alkaa hyvin tiirailemalla kauniita parikymppisiä naisia. Tein liikunnasta elämäntavan tavoitteellisen toiminnan sijasta.

Salille mennessäni olin selkeästi ylipainoinen ja olen sitä edelleen, mutta siitä ei kannata välittää mitään. Itse suhtaudun muihin huonokuntoisiin treenaajiin aina positiivisesti ja uskon että suurin osa ihmisistä niin tekee. Nykyisin olen vielä ulkoisesti hiukan ylipainoinen, mutta sisäisesti olo on aivan toisenlainen kuin aiemmin. En hengästy helposti, syke pysyy matalalla ja lihakset ovat kunnossa. Voisi sanoa, että iästäni tippui ainakin 10 vuotta pois.

Edit: Niin ja myös askelmittaria suosittelen ainakin tuohon alkuvaiheeseen...

 

[sporteme]

Marmatus: sinä luovutit! Nuo keskustaan muutot ym. ovat vain tekosyitä. Ja muista, se luovuttaminen alkaa siitä 1. herkusta, jonka pistät suuhusi, vaikka järki sanoo EI. Sen jälkeen se on helppoa alamäkeä..

Mutta älä luovuta nyt. Tänään. Tässä. Aloita taas (voit joutua aloittamaan monta kertaa..) ja jatka siitä, mihin viimeksi jäit. Mieti syitä (niitä henkisiä) miksi näin tapahtui ja ota opiksi. Kun kiusaus tulee seuraavan kerran, et luovuta silloin. Virheitä saa tehdä, mutta niistä pitää oppia. Ja mennä sitten eteenpäin. Kuten moni on sanonut, on tämä loppuelämäsi pituinen matka. Älä hukkaa nuoruuttasi olemalla luovuttaja!

Tsemppiä!

 

[sporteme]

Ehkä oma tarinani avaa enemmän tuosta matkasta, joka kestää koko elämän:
Olin lihava lapsi; vanhempien ero, muutto, köyhyys, silmälasit, ujous ym. sai minut hakemaan lohtua ruuasta. Se toi hyvän mielen. Liikuntatunnilla olin se, joka valittiin viimeisenä. En saanut yhtään leukaa ja kaikki nauroivat. Ja kiusasivat. Kierre oli valmis.

Minun matkani alkoi, kun olin 13-vuotias. Huomio: alkoi, se on vieläkin kesken.. Aloin kävelemään/juoksemaan Pispalan portaita Tampereella, kun tuolloin siellä asuimme. Silloin tajusin, että voi omilla päätöksilläni ja teoilla tehdä muutoksia. Salikortin ostin 15 -vuotiaana. Sitä ennen hankin levytangon ja painoja huoneeseeni sängyn alle ja vedin hauiskääntöjä. Reilu parikymppisenä päätin, että tulen käymään salilla vähintään 3 kertaa viikossa. Lupaus on pitänyt, mutta edelleen joudun tekemään töitä, että saan pidettyä painoni kurissa. Hyvä ruoka ja juoma maistuu edelleen. Lipsahduksia on tullut ja aikoja (mm. lasten syntymät), jolloin ravintoon/liikkumiseen on panostettu vähemmän. Mutta koskaan se ei ole jäänyt.

Nyt 36 -vuotiaana olen elämäni kunnossa ja peilistä katsoo takaisin tyytyväinen mies. Mutta se ei tarkoita, että se olisi tässä. Haaveena, sitten joskus, on opettaa 18 -vuotiaalle pojalleni, kuinka salilla tehdään oikea oppinen maastaveto ja sanoa, että saat 1000 euroa, jos/kun nostat enemmän kuin isäsi!

 

[Penelope]

Omakohtaisesta kokemuksesta voin suositella jättämään kaikki aikarajat pois ja asettamaan ainoastaan tavoitepainon. Itse olen tiputellu tammikuusta asti ja nyt lähtenyt 16kg eli tahti on ollut verkkainen. Kuitenkin alaspäin on tultu koko ajan ja on oikeasti ollut aikaa opetella uusia terveempiä elämäntapoja. Kun on vuosikausia tehnyt asiat vääriin niin ei niistä opita pois hetkessä. Vielä on 8kg maaliin ja siinä kestää sen minkä kestää, en stressaa ja voin samaa suositella muillekin.

Juuri näin kuten SenorNaru ja Nasser El kirjoittivat. En ymmärrä, mikä ihme siinä 'kaikki mulle heti nyt asenteessa' on, ja miksi se on vallalla tässäkin asiassa, vaikka ainoat oikeat onnistumistarinat isommassa painonpudotuksessa täälläkin tuntuvat olevan niitä, kun pudotus tehty hitaasti, ja siihen suhtaudutaan loppuelämän mittaisena elämänmuutoksena. Ajan kanssa se paino on kerättykin, miksi se siis pitäisi pudottaa ennätystahdissa pois?

Lisäksi hitaan painonpudotuksen puolesta puhuu sekin, mistä vähemmän juttua täällä yleisellä puolella vs. Mimmien palsta, että nopeassa painonpudotuksessa iho ei pysy mukana niin hyvin. Kun sitten taas hitaalla tahdilla, yhdistettynä laihdutus liikuntaan on hyvä mahdollisuus siihen, ettei roikkuvaa ihoa jää.

Ja niin, keittössä tehtävät valinnat ovat se, millä se paino putoaa, liikunta siinä ohessa tukemassa. Toki liikunta lisää peruskulutusta, mutta pysyvien tulosten varmistamiseksi oikeasti ne valinnat tehdään sen suhteen, mitä ja miten paljon syö. Siinä kun on sekin hyvä juttu, että vaikkei duuni- ja muiden kiireiden takia ehtisi aina niin paljon liikkumaan, kotona iltapalalla ei voi olla koskaan niin kiire, etteikö käkättimeen voisi mennä purkki rahkaa ja vähän hedelmiä tai marjoja jonkun rasvaisen mätön sijasta.

Johon liittyen sellainen asia kuin pieni nälkä. Siinä ei ole lyhyesti tai oikeastaan vähän pidempäänkään koettuna mitään vaarallista. Ei siihen kuole, siihen tottuu ja oppii ja fiksuilla ruokavalinnoilla se jopa pysyy paremmin pois. Äärimmäisen tärkeää myös olisi, jos ei aio loppuelämäänsä painonsa kanssa jojoilla, on vihdoin miettiä kunnolla läpi se oma suhtautumisensa ruokaan. Se kun on oikeasti vain ihmisen tarvitsemaa polttoainetta, ei oheistekemistä tai jotain, jolla lohduttaudutaan. Herkutella saa välillä ja kuuluukin, mutta kohtuudella, ei siitä elämänsä pääsisältöä hakien.

 

[teco]

Älä vaan usko noita "ekat 10kg lähtee kuukaudessa". Yleensä tälläsen kirjottaa semmonen joka ei oo ikinä laihduttanu niin paljoa. Toki 10kg/kk on mahdollista, mutta siinä kyllä lähtee sitten muutakin kun läskiä, lihasta. Noin nopea laihduttaminen saattaa myös aiheuttaa juuri sen minkä se sullekkin aiheutti, eli kilot tuli nopeasti takaisin.

Kannattaa tähdätä siihen, että painoa lähtisi korkeintaan se kilo viikossa niin silloin on yleensä varmempaa, että se on läskiä joka on lähtenyt. Täten se olisi about 4,2kg/kk ja puolessa vuodessa jo 25kg. Sen sanon, että et tule tuota läskivuorta saamaan enää kesään mennessä pois. Varaa siihen vuosi aikaa ja tee kaikki maltilla. Hiljaa hyvää tulee. Muista myös, että semmoisia kausia tulee jolloin se paino voi pysyä kuukaudenkin samassa (kaikista vittumaisin asia laihduttamisessa) vaikka tekisitkin kaiken aivan oikein. Toisaalta sitten voi tulla taas semmoisia kuukausia, että voi lähteä pari kiloa enemmänkin. Mutta about se 1kg per viikko on hyvä vauhti. Tsemppiä!

 

[Jone333]

Hieno homma tuo sinun elämäntapojen muutos prokkis!! Itellä nyt menossa 6kk samaa hommaa ja oon ollu tyytyväinen ja ylpeä itsestäni ku oon saanu itestä 25kg vähemmäksi... itsekki teen saman tyylisiä hommia ja salilla käynti/ruokailu ajat pitää sijoitella töiden mukaan... joskus jää reeni tekemättä ja joskus ruoka syömättä "ajallaan" mutta ei se haittaa ku vaan muistaa jatkaa hommaa heti ku se on mahdollista eli salille seuraavana päivänä tai seuraavana päivänä ruokailut kohdalleen... sinun hommissa on paljon kiusauksia ja helppo lipsua dietistä huoltoasemilla missä karkki - ja pullahyllyt tuntuu vetävän puoleensa ja hsmpurilaiset mainoksissa näyttää paremmilta ku ikinä ennen... tiedän tunteen... mutta niinku aikasemmin todettu ku vaan jaksat pidättäytyä noista ensimmäisen kk ajan ja saat itselles tuloksia näkyviin vaikka puntarilla niin sen jälkeen ne herkut ja hampurilaiset alkaa näyttää aina vaan pahemmilta ku tiedät että ne vie sinun tavotetta aina vaan kauemmaksi... näin ainakin itselläni... olen tosiaan lähteny painosta 117 ja tänään vaaka näytti 92,3... vielä 10kg tavoitteeseen...

mutta sellaisen pikku vinkin annan tuohon herkutteluun että tee se kerran viikossa... itsellä se päivä on sunnuntai koska ma pitää yleensä olla jo työreissussa... ja syön silloin mitä sattuu haluttamaan... toki joku kohtuus pitää olla mutta esim. Pitsan saatan hakea enkä pidä sitä pahana... tosin nyt kun painon putoaminen on hidastunu ei enään tee mieli edes sunnuntaisin sitä herkkua parempien tulosten toivossa... mutta tuo sunnuntai on siinä mielessä helppo mulle että keskiviikkoon asti ajattelen että vastahan minä söin herkkuja ja torstaina ajattelen että kohtahan sitä saa taas luvan kans syödä herkkuja... joten näin pidän itsellä kurin syömisessä...

ruokavalioista tiedän aika vähän mutta suosittelen ottamaan rahkan osaksi päivittäistä ruokailua... aamu-, väli- ja iltapaloina aivan oivallisia esim mehukeittojen tai ananaksen kans... itse laitan vielä leseitä sekaan jotta pakki pelaa ja pysyy pukamat poissa!! Sekä jos olet kova juomaan limsaa niin vaihda se sokeri limsa esim vissyyn, pepsi maxiin, kokis zeroon tai ananas jaffaan... näitähän riittää...

Ja tuosta salista sen verran että rohkeasti vaan sinne ja ohjaajaa hihasta kiinni ja alatte väsäämään sulle sopivan treeni ohjelman ja samalla kysyt niiltä ruokavalioista... monilla saleilla ohjelmat ja ruokaohjaus kuuluu hibyaan mutta jos näin ei ole kannattaa siitä maksaakki vähän tai ottaa täältä joku ohjelma ja ruokavalio... eikä siellä kukaan pilkkaa tai naura... teet vaan omilla painoilla ja omilla rajoilla ne hommat eikä siinä ole mitään huvittavaa kenenkään mielestä... itselläni on salitulokset vieläki samaa luokkaa ku 12vuotiaalla ku dietti vei kaikki lihakset mutta kova usko on siihen että ne sieltä vielä löytyy ku tekee töitä tarpeeksi!


Tsemppiä projektiin sulle ja kaikille muillekki!!!