- Liittynyt
- 8.3.2005
- Viestejä
- 8
- Ikä
- 51
Tervehdys palstan lukijoille!
Otsikko on tälle foorumille kirjoitettuna varsin provosoiva, mutta reilu puoli vuotta juttuja sivusta seuranneena haluan tuoda esille omia vuosien varrella kertyneitä kokemuksia painonhallintaan liittyvistä asioista. Osittain jutut tulevat sivuamaan mm. TheSamin aloittamaa threadia, jossa keskusteltiin hyvin matalakalorisesta laihduttamisesta, ja toisaalta laihdutuksen onnistumista.
Kun joku kysyy palstalla laihdutusvinkkejä, yleinen kommentti on ’syö vähintään 2000kcal’… se vaan ei toimi kaikilla. Ei vaikka kuinka sitä toivoisi.
Asiaan, eli itse olen reilu kolmekymppinen äijän jötikkä joka on nelivuotiaasta asti ollut lihava. Lekurin kuukausittaisessa syynissä kävin painoni vuoksi kuusitoistavuotiaaksi asti ja välillä olin sairaalassakin osastolla tarkkailtavana, mutta heikoin tuloksin.
Jokunen vuosi sitten painoin runsaat 170kg ja pituutta varressani on 178cm. Tässä yhteydessä useat lukijoista varmaan ihmettelevät miten paljon ihmisen pitää oikein syödä, jotta saa itsensä tuollaiseen kuntoon. Joku kirjoitti tuossa edellä mainitussa viestiketjussa, että 62kg painavana saa syödä 3000kcal ja paino pysyy samoissa lukemissa. Huh huh, olisipa tilanne tuo itselläkin…
Noista huippulukemista tiputtelin ’98 jokusen kymmenen kiloa ja jouluna ’02 napsahti. Lähtöarvona 144kg ja siitä erittäin matalakalorisella dieetillä paino vuodessa 50kg alemmas. Typeryyttäni otin vähäiset kalorit (600-800kcal päivässä) pääasiassa hiilareista ja läskien alla piileksineet lihaksetkin lähtivät kävelemään.
Viime vuoden keväällä siirryin vähähiilariselle ruokavaliolle ja pudotin painon 83 kiloon, jossa pysyteltiin vuoden loppuun asti.
Kuluvan vuoden tammikuussa alkoi saliharrastus aivan nollilta ja kalorit nostin ruokapäiväkirjan mukaan vähän alle kahden tuhannen. Mukaan tuli hiilarit salipäivinä, mutta vain vähäisessä määrin, ja proteiinia latasin reilut 200g päivässä. Tuloksena paino ennen juhannusta 96kg. Lihasta on tullut selkeästi lisää, mutta läskiä on reilusti. Ja todellakin, energiaa keskimäärin vain 1600-1900kcal päivästä riippuen ja päälle sekä sulkapalloa että salia pari kertaa viikossa. Yleisen käsityksen mukaan tuolla kait pitäisi laihtua.
Viimeinen kolmen viikon tarkkailujakso ennen juhannusta näyttää energiansaantini olleen keskimäärin 1620kcal päivässä ja tuolla aikavälillä paino nousi kaksi kiloa. Karua mutta totta. Salin puolelta mainittakoon, että hyvin muuten huomaa kuinka lihasmuisti toimii: 170kg liikuttelu paikasta toiseen on vaatinut voimia ja aina olen ollut kuitenkin menossa ilman mitään ongelmia – alakerrasta löytyy selkeästi enemmän voimaa kuin yläkropasta, mm. reiden ojennuksessa ja koukistuksessa menee jokunen kympin sarja reilulla sadalla kilolla aika mukavasti ja hack squat:ssa puskee hyvinkin sarjoja ’markkaviidelläkymmenellä’.
Terveydelliset syyt eivät minua ajaneet laihduttamaan, vaan eniten tökki vaatteiden hankinta, joka ei ollut aikoinaan mikään triviaali temppu. Kolesteroli, verenpaine, sokeri ym. ovat aina olleet mallillaan.
Takaisin asiaan, eli loman alkaessa juhannusviikolla alkoi kevyesti kyrsimään ainainen vehtaaminen läskien kanssa ja oli pakko lyödä kunnon kuuri päälle: keskiarvona nyt neljältä viikolta knafti 800kcal vuorokautta kohti ja hiilarit lisäksi hyvin alhaalla, protskua 100g päivässä ja runsaasti fyysistä työtä pihatöissä, eli todellinen loma ;) Paino ei romahtanut mitenkään dramaattisesti, vaan on tippunut tasaisesti 1,5kg viikossa, nyt vaaka siis huinii 89kg korvilla ja hommaa on tarkoitus jatkaa samalla tyylillä koska vaikuttaa toimivan hyvin eikä nälkä vaivaa yhtään kun ei koneeseen mätä ’hyylareita’. Fläsän määrä on selvästi vähäisempi kuin vuosi sitten painaessani kuusi kiloa vähemmän.
Sitten hieman pohdiskelua: tässsä vuosien saatossa on joutunut opettelemaan oman kropan kieltä, joka ei tunnu toimivan minkään normien mukaan. Jos kalorit viuhuvat tuolla 1500 paikkeilla, on tuloksena lisää läskiä tai hyvässä tapauksessa pysytään tasapainossa. Jotta syntyy tuloksia, pitää energiansaanti painaa todella alas, mutta toisaalta silloin tapahtuu ja vielä melkoisen nopeaan tahtiin, aivan kuin kulutus olisi normaali. Outoa, mutta näin se vaan on – tuossa välissä on kumma ’harmaa alue’, eli tilanne on joko on/off. Onkohan kukaan muu huomannut vastaavaa ilmiötä?
Tarinaa on pitkälti ja toivoisin että se saa huomaamaan miten eri tavoin ihmisten aineenvaihdunta ja koko kroppa reagoivat ruokaan. Kateellisena voin vain katsoa ystäviä jotka mättävät käytännössä kaiken eteen osuvan ja pysyvät vuodesta toiseen hoikkina.
Vitamiinit ym. tulee muistaa, itse kiskon päivittäin beroccaa, sinkkiä ja gramman c-vitamiinia, eikä viimeiseen vuoteen ole ollut edes flunssaa. Terveellisyydestä voin todeta, että mm. II-tyypin diabetestä hoidellaan ylipainoisilla ihmisillä vähähiilarisella 600kcal ruokavaliolla!
Säästöliekille joutuminen on myös mielenkiintoinen käsite – kyllä se paino putoaa, kunhan kokonaisenergiansaanti on tarpeeksi alhaalla. Toisten ihmisten, kuten minun, on vain pakko uskoa, että oma perusaineenvaihdunta on niin olematon, tai itse asiassa niin tehokas hyödyntämään kaiken energian, että perinteisten kulutuslaskurien tulokset joutuu käytännössä puolittamaan.
Asiat eivät siis ole niin mustavalkoisia kuin jotkut kuvittelevat ja toisten laihis on meikäläiselle rankka bulkki ;) Nyt vaan rasvoja pois ja salille, ja runsaasta ylipainosta kärsiville suosittelisin hieman rankempaa kick-offia, jolloin tuloksia syntyy ja motivaatio pysyy korkealla! Jos pudotus tökkii, niin eipä parin viikon kokeilu ketään tapa.
:piis:
Otsikko on tälle foorumille kirjoitettuna varsin provosoiva, mutta reilu puoli vuotta juttuja sivusta seuranneena haluan tuoda esille omia vuosien varrella kertyneitä kokemuksia painonhallintaan liittyvistä asioista. Osittain jutut tulevat sivuamaan mm. TheSamin aloittamaa threadia, jossa keskusteltiin hyvin matalakalorisesta laihduttamisesta, ja toisaalta laihdutuksen onnistumista.
Kun joku kysyy palstalla laihdutusvinkkejä, yleinen kommentti on ’syö vähintään 2000kcal’… se vaan ei toimi kaikilla. Ei vaikka kuinka sitä toivoisi.
Asiaan, eli itse olen reilu kolmekymppinen äijän jötikkä joka on nelivuotiaasta asti ollut lihava. Lekurin kuukausittaisessa syynissä kävin painoni vuoksi kuusitoistavuotiaaksi asti ja välillä olin sairaalassakin osastolla tarkkailtavana, mutta heikoin tuloksin.
Jokunen vuosi sitten painoin runsaat 170kg ja pituutta varressani on 178cm. Tässä yhteydessä useat lukijoista varmaan ihmettelevät miten paljon ihmisen pitää oikein syödä, jotta saa itsensä tuollaiseen kuntoon. Joku kirjoitti tuossa edellä mainitussa viestiketjussa, että 62kg painavana saa syödä 3000kcal ja paino pysyy samoissa lukemissa. Huh huh, olisipa tilanne tuo itselläkin…
Noista huippulukemista tiputtelin ’98 jokusen kymmenen kiloa ja jouluna ’02 napsahti. Lähtöarvona 144kg ja siitä erittäin matalakalorisella dieetillä paino vuodessa 50kg alemmas. Typeryyttäni otin vähäiset kalorit (600-800kcal päivässä) pääasiassa hiilareista ja läskien alla piileksineet lihaksetkin lähtivät kävelemään.
Viime vuoden keväällä siirryin vähähiilariselle ruokavaliolle ja pudotin painon 83 kiloon, jossa pysyteltiin vuoden loppuun asti.
Kuluvan vuoden tammikuussa alkoi saliharrastus aivan nollilta ja kalorit nostin ruokapäiväkirjan mukaan vähän alle kahden tuhannen. Mukaan tuli hiilarit salipäivinä, mutta vain vähäisessä määrin, ja proteiinia latasin reilut 200g päivässä. Tuloksena paino ennen juhannusta 96kg. Lihasta on tullut selkeästi lisää, mutta läskiä on reilusti. Ja todellakin, energiaa keskimäärin vain 1600-1900kcal päivästä riippuen ja päälle sekä sulkapalloa että salia pari kertaa viikossa. Yleisen käsityksen mukaan tuolla kait pitäisi laihtua.
Viimeinen kolmen viikon tarkkailujakso ennen juhannusta näyttää energiansaantini olleen keskimäärin 1620kcal päivässä ja tuolla aikavälillä paino nousi kaksi kiloa. Karua mutta totta. Salin puolelta mainittakoon, että hyvin muuten huomaa kuinka lihasmuisti toimii: 170kg liikuttelu paikasta toiseen on vaatinut voimia ja aina olen ollut kuitenkin menossa ilman mitään ongelmia – alakerrasta löytyy selkeästi enemmän voimaa kuin yläkropasta, mm. reiden ojennuksessa ja koukistuksessa menee jokunen kympin sarja reilulla sadalla kilolla aika mukavasti ja hack squat:ssa puskee hyvinkin sarjoja ’markkaviidelläkymmenellä’.
Terveydelliset syyt eivät minua ajaneet laihduttamaan, vaan eniten tökki vaatteiden hankinta, joka ei ollut aikoinaan mikään triviaali temppu. Kolesteroli, verenpaine, sokeri ym. ovat aina olleet mallillaan.
Takaisin asiaan, eli loman alkaessa juhannusviikolla alkoi kevyesti kyrsimään ainainen vehtaaminen läskien kanssa ja oli pakko lyödä kunnon kuuri päälle: keskiarvona nyt neljältä viikolta knafti 800kcal vuorokautta kohti ja hiilarit lisäksi hyvin alhaalla, protskua 100g päivässä ja runsaasti fyysistä työtä pihatöissä, eli todellinen loma ;) Paino ei romahtanut mitenkään dramaattisesti, vaan on tippunut tasaisesti 1,5kg viikossa, nyt vaaka siis huinii 89kg korvilla ja hommaa on tarkoitus jatkaa samalla tyylillä koska vaikuttaa toimivan hyvin eikä nälkä vaivaa yhtään kun ei koneeseen mätä ’hyylareita’. Fläsän määrä on selvästi vähäisempi kuin vuosi sitten painaessani kuusi kiloa vähemmän.
Sitten hieman pohdiskelua: tässsä vuosien saatossa on joutunut opettelemaan oman kropan kieltä, joka ei tunnu toimivan minkään normien mukaan. Jos kalorit viuhuvat tuolla 1500 paikkeilla, on tuloksena lisää läskiä tai hyvässä tapauksessa pysytään tasapainossa. Jotta syntyy tuloksia, pitää energiansaanti painaa todella alas, mutta toisaalta silloin tapahtuu ja vielä melkoisen nopeaan tahtiin, aivan kuin kulutus olisi normaali. Outoa, mutta näin se vaan on – tuossa välissä on kumma ’harmaa alue’, eli tilanne on joko on/off. Onkohan kukaan muu huomannut vastaavaa ilmiötä?
Tarinaa on pitkälti ja toivoisin että se saa huomaamaan miten eri tavoin ihmisten aineenvaihdunta ja koko kroppa reagoivat ruokaan. Kateellisena voin vain katsoa ystäviä jotka mättävät käytännössä kaiken eteen osuvan ja pysyvät vuodesta toiseen hoikkina.
Vitamiinit ym. tulee muistaa, itse kiskon päivittäin beroccaa, sinkkiä ja gramman c-vitamiinia, eikä viimeiseen vuoteen ole ollut edes flunssaa. Terveellisyydestä voin todeta, että mm. II-tyypin diabetestä hoidellaan ylipainoisilla ihmisillä vähähiilarisella 600kcal ruokavaliolla!
Säästöliekille joutuminen on myös mielenkiintoinen käsite – kyllä se paino putoaa, kunhan kokonaisenergiansaanti on tarpeeksi alhaalla. Toisten ihmisten, kuten minun, on vain pakko uskoa, että oma perusaineenvaihdunta on niin olematon, tai itse asiassa niin tehokas hyödyntämään kaiken energian, että perinteisten kulutuslaskurien tulokset joutuu käytännössä puolittamaan.
Asiat eivät siis ole niin mustavalkoisia kuin jotkut kuvittelevat ja toisten laihis on meikäläiselle rankka bulkki ;) Nyt vaan rasvoja pois ja salille, ja runsaasta ylipainosta kärsiville suosittelisin hieman rankempaa kick-offia, jolloin tuloksia syntyy ja motivaatio pysyy korkealla! Jos pudotus tökkii, niin eipä parin viikon kokeilu ketään tapa.
:piis: