Kuten todettu, mitä myöhemmin aloittaa lajikohtaisen harjoittelun, niin sitä haastavammaksi tie voi käydä, jos tavoitteet on kilpaurheilun puolella. Missään nimessä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa tavoitteellinen harjoittelu, jos siihen on valmis uhraamaan aikaa, sekä fyysisiä että henkisiä voimavaroja!
Voit kääntää asian myös toisinpäin - monella nuorena aloittaneella on voinut motivaatio loppua. Myöskin jos aloitat nyt harjoittelun "tabula rasana" eli tyhjänä tauluna osaavassa opissa, niin omaksut lajin vaatimukset oikealla tavalla (ts. et ole harjoitellut väärin nuorena luomalla vääriä hermoyhteyksiä esim. suoritustekniikoiden suhteen).
Etuna on (tai tässä tapauksessa edellytyksenä korkealle tähdätessä), jos fyysinen suorituskyky on kohtuullisella / hyvällä tasolla kaikilla fyysisen suorituskyvyn osa-alueilla (lihasvoima, kestävyysominaisuudet, liikkuvuus, tasapaino, motoriikka). Kuntosalitausta ja kohtuullisen hyvä aerobinen kunto ovat melko hyvät lähtökohdat - olettaen, että salilla on harjoiteltu jokseenkin tulevaa lajia tukevasti (esim. harjoitettu vääntövoimaa keskikroppaan pelkän taljapumppailun sijaan).
Nimim. Räikkönen tarjoaakin hyviä linkkejä, joiden avulla tutustua eri lajeihin. Jos ajatellaan ihan puhtaasti kilpaurheilussa pärjäämistä, niin kannattaa hieman tarkastella omia luontaisia vahvuuksia ja heikkouksia fyysisten ominaisuuksien mukaan. Pitkäraajaisen ja hieman hennompirakenteisen kannattaa ehkä miettiä nyrkkeilyä esim. painin sijaan. Voit myös miettiä, että oletko luonnostaan räjähtävää V8-tyyppiä, vai puuskuttaako lihaksesi vähän heikommin, mutta tasavarmasti diesel-koneen tavoin.
Yleisesti ottaen kamppailulajit kaikessa raadollisuudessaan edellyttää erittäin monipuolisia fyysisiä ominaisuuksia, mutta jonkin asteista "vivahde-eroa" on lajikohtaisten hyveiden osalta. Siihen en ota kantaa, että missä lajissa pääsee hyvälle tasolle "helpoimmalla", jos aloittaa suhteellisen myöhään tavoitteellisen harjoittelun. Se on varmaa, että joka lajissa joutuu vuodattamaan paljon hikeä ja tekemään pään sisällä oppimistyötä. Tärkein tekijä kuitenkin viime kädessä on vahva psyyke. Likimainkaan kaikille ei kamppailulajit sovi.
Heitetään vielä ilmoille sellainen ajatusleikki, että tämän hetken paras raskaan sarjan potkunyrkkeilijä aloitti 7-vuotiaana harjoittelun erittäin osaavassa opissa. Päinvastoin kuin edellinen, niin maailman kovaiskuisemmaksi nyrkkeijäksi monessa yhteydessä tituleerattu Earnie Shavers aloitti harjoittelun taasen vasta 22-vuotiaana. Tämä tapahtui 70-luvulla, jolloin ammattinyrkkeilyn taso oli äärimmäisen kova. Ilmeistä on, että kaveri ei ollut teknisesti parhaimpia, mutta omilla vahvuuksillaan saavutti korkean tason, joskaan aivan mm-titteleitä ei saavuttanut. Lahjakkuuden merkitystä tässä tapauksessa ei käy kuitenkaan kiistäminen.
