10 vuoden saldo

[möykky666]

Kannattaa lukasta läpi Massaa Voimaa!

Kyseisen kirjan mukaan "natumaksimia" ei ole olemassakaan. Treeniin vaan pitää kokoajan tuoda uutta ettei keho totu samoille treeneille ja blablabla.. lukaskaa läpi jos alkaa tuntuu ettei enää kehity.

Itse uskon opuksen kertomukseen ja teorioihin, vaivaahan sitä joutunee paljon näkemään kun tulee fiilis ettei enää kehity ja kaikkea uutta pitäis kokoajan kehitellä.

 

[antzak]

Palloilulajin edustajana laitetaanpa vastausta. 1998 ennen inttiä painoa 69-70kg ja pituutta 187, eli aikamoinen kuikka. Penkistä 85 ja kyykystä ehkä 120. Intin aikana vuoteen 10kg lisää painoa ja siitä eteenpäin yhteensä noin 5-10kg, huipun käydessä kesällä yli 90kg. Nykypaino 85, rasvat alhaalla, pp ehkä 120 (vain), etukyykky (syvä) 3x135, takaa ehkä 3x155-160, rv kevyesti 1x120. Eli lyhyesti, voimaa on tullut vähän "siinä sivussa", vaikka äärimmäisten maksimien haku on unohdettu ja sarjakauden aikana treeni on kovin vähäistä ja silloinkin enemmän ylläpitävää/huoltavaa.

 

[Weak]

Mulla oli tollanen vuosi jossain 3. ja 4. treenivuoden välillä. Kuitenkin sen jälkeen kehityin taas ja vasta lähiaikoina on oppinu hiukan järkevämmin treenaamaan. Meninköhän mää mun natumaksimin yli ?

Eli. Natumaksimi on paskapuhetta. Todennäköisesti sillon treenataan vituilleen tai ei jakseta treenata/nähdä vaivaa. Varsinkin jonkun neljän vuoden jälkeen.

 

[Fetus]

Neljän vuoden treenillä ei todellakaan pääse kukaan vielä lähellekään natumaksimiaan. Tuossa ajassa ei todennäköisesti opi tuntemaan edes omaa kroppaansa, eikä kokeilla kovinkaan monia erilaisia treenityylejä, ellei sitten vaihtele alvariinsa niitä. Oman kropan tuntemus ja tieto siitä, mikä itselle parhaiten sopii, niin ravinnon kuin treenin ja levon suhteen, on kaiken A ja O kun ajatellaan kehonrakennusta. Kannattaa myös vaihdella treeniohjelmia välillä ihan mielivaltaisesti ja "perstuntumalta", kunhan ohjelman perusrunko on järkevästi rakennettu. Hyväänkin treeniohjelmaan kroppa tottuu ajan myötä, vaikka vaihdeltaisiin liikkeitä, sarjapituuksia, palautumisaikoja jne. Vaihtelu auttaa rikkomaan niitä näkymättömiä seiniä, mihin välillä jäädään lyömään päätä.

Mulla on vasta kuudes treenivuosi menossa, eikä natumaksimia näy eikä kuulu. Pitkäjänteisyydellä ja periksiantamattomuudella sitä lihasta syntyy. Harva kovaan kuntoon on natuna itsestään päässyt.

 

[Gulo]

Yksilön geneettinen potentiaali lähestyy asymptoottisesti ääretöntä, mutta jossain vaiheessa tästä potentiaalista on käytetty jo niin paljon, että kehitys on lähinnä marginaalista ja vaatii optimaalisia olosuhteita, joita ei reaalimaailmasta usein löydy. Teoriassa ns natumaksimia ei siis ole, mutta käytännössä, kyllä.

Lähellä käytännön "natumaksimia" olevia ihmisiä ovat varmasti uransa huipulla olevat puhtaat (heh) kansainvälisen huipun urheilijat. Mielivaltaisesti treeniohjelmia vaihtelemalla ja perstuntumalla treenailemalla tämä mystinen natumaksimi jää kyllä kauas taivaanrantaan.

 

[Fetus]

Mielivaltaisesti treeniohjelmia vaihtelemalla ja perstuntumalla treenailemalla tämä mystinen natumaksimi jää kyllä kauas taivaanrantaan.

Eipä se silti millään yhdellä ainoalla ohjelmallakaan tule koskaan löytymään. Lähinnä tarkoitin tuolla kommentilla että vaihtelu on hyvin tärkeää jos halutaan kehittyä. Tietenkin treeniohjelma pitää olla kaikin puolin järkevästi suunniteltu, mutta yhtä ainoaa optimaalista treeniohjelmaa ei ole olemassakaan. Ihmiset kun ovat yksilöitä.

 

[Dex1]

5-6 vuotta takana, paino 56 -> 92 (pituus 187) ja penkki 35 -> 105, käsi luultavasti jostain sentin tienoilta 42:een :D

Pitkä matka takana, vielä pitempi edessä ehkäpä jos hengissä pysyy :P

 

[mutker]

Kyllä sanoisin, että jonkinlainen natumaksimi on olemassa. Ainakin se on käyttökelpoinen termi arkipuheessa, vaikkei mikään absoluuttinen fysikaalinen totuus olisikaan. Itsellä takana reeniä 6-7v. Tämän vuoden puolella tulokset ovat jumittaneet ja joissain määrin jopa kääntyneet laskuun. Aikaisemminkin tosiaan kasvu on pysähtynyt, mutta siitä on päästy pikkuhiljaa yli panostamalla reeniin, hinkkaamalla ja vaihtelemalla juttuja. Nyt olen siinä pisteessä, että alan hahmottaa, mihin tämä hintelä ja huonogeeninen kroppa pystyy.

Natumaksimilla tarkoitan sitä, mihin järkevällä panostuksella pystyisin. En usko sitä vielä saavuttaneeni, mutta kyllä rajat jossakin vaiheessa tulevat vastaan. Siis rajat joihin järkevällä panostuksella pystyy. Jolloin kehitys on minimaalista työpanokseen nähden, lähes olematonta. Toki jos ryhtyisi kokopäivätoimiseksi urheilijaksi huippuvalmenuksella saisi tietysti lisää irti, mutta ei mitään itua suurimmalle osalle kuntoilijoista.

Geeneistä pitää myös puhua, koska ne merkitsevät niin saatanasti.

Kaverini, joka käy salilla max. 5 kertaa vuodessa lähinnä testailemassa maksimeja ja pelleilemässä, nostaa suht samat kuin minä, ehkä 90-95 % pelkän kebabin ja löhöilyn voimin. Olen yrittänyt mielestäni suht kovaa enkä ole poikennut ohjelmista. Heikkoa kehitystä voi jossain määrin kompensoida kovalla työllä, jos vertaa lahjakkuuksiin. Mutta jos lahjakkaat hekin tekevät kovaa ja järjestelmällisesti niin en niille voi pärjätä millään vertailussa. Toiset vaan ovat luonnostaan parempia kehittymään. Ei tämä ole mikään tekosyy, koska en sellaisia tarvitse. Näin vain on.

Ammatikehonrakentajat ja oikeat kokopäiväurheilijat erikseen.

 

[risumies]

Jos on olemassa sellainen kuin natumaksimi, niin uskon sen rajoittavan tekijän joka estää tuon jälkeisen kehittymisen olevan ikä ja sen mukana tulevat fysiologiset muutokset.

Mä en usko, että kukaan on koskaan ollut niin hyvässä kunnossa, etteikö jo pelkästään fyysisistä ominaisuuksista olisi löytynyt kehitettävää. Enkä usko että kukaan tulee niin hyvässä kunnossa koskaan olevankaan.

Ja yhtävarmasti kuin fysiikan puolelta, löytyy kehitettävää myös ravinnon osalta. Psyykkeen merkitystä en lähde edes arvaileen, kun en siitä mitään tajuakkaan. Kaikkien näidenhän tulisi olla tehty pitkään aikaa ja tehdä jatkuvasti jokaiselle itselleen optimilla tavalla. Niin, mistä helvetistä sen voi tietää mikä on se optimi kenellekkin? Ei mistään, kuulema kokemuksen ja erehdyksen kautta oppii. Ja siitä päästäänkin tilanteeseen, jolloin se ikä tulee vastaan jossakin vaiheessa.

Tää siis mun uskomukseni asiasta. Mielellään tieten kuulisin olevani vallan väärässä ja kuulisin että natumaksimi on olemassa ja siihen voi päästä. Sen jälkeen tieten kiinnostais kuulla jotta miten tää käytännössä sujuu tai vaikka ihan vain teoriassakin. Ja mä luulen että muitakin kiinnostuneita löytyis tuon kuulemaan

 

[Sarkoplasma]

Täällä punttia takana se 10 vuotta. 16-vuotiaana syksyllä 98 aloitin rimpuilut muutaman vuoden salilla käyneen kaverin tukemana. Penkkimaksimi oli jossain 30kg paikkeilla, pituutta reilut 180cm ja painoa hurjat 58kg. Kymmeneen vuoteen on mahtunut pari pitempää taukoa ja pitkiä jaksoja ylläpitävää treeniä. Paino on huitonut 70kg-95kg välillä ja nyt tälläkin hetkellä dieetin poikasta päällä. 95kg:sta tultiin alaspäin ja painoa nyt 87kg pituuden ollessa 185cm paikkeilla. Toisin sanoen lihasta ei ole, kuntoa ei ole, mutta silti vaan salilla painetaan. Nykyään puntilla käynti on enemmänkin hyvän ulkonäön hakemista tavotteina suht kireä kunto ja hyvä badi, voimista ja painoista viis. Yhteenvetona: kymmenestä vuodesta ei ole jäänyt käteen montaakaan kiloa lihasta. Sitä on tullut ja sitä on mennyt. Silti en vaihtaisi päivääkään harrastuksen osalta pois.

 

[antibodari]

Ei se ikäkään ole mikään este, näin äskettäin dokumentin jossa oli yli 70 vuotiaita bodareita, ja jos päitä ei ois näytetty, olisi voinut luulla heitä 30 kymppisiksi bodareiksi kunnoltaan ja lihaksistoltaan

 

[risumies]

No eiköhän hekin olleet nuorempana kovemmassa kunnossa kuin seitenkymppisenä, mikäli jo nuorempanakin treenasivat. Mutta ei tuo ikä tosiaan estä hyvässä kunnossa olemista, vaikka rajoituksia siihen tuokin.

 

[R.Lehtinen]

olisi kiva, jos joku/ jotkut laittasivat kuvat itsestään eri vuosien jälkeen, esim. treenin tulos 4 treenivuoden jäljiltä..näkisi hieman onko tästä punttaamisesta joskus mahdollisesti hyötyä, nyt treenattu vuoden verran, ja kovasti toisi lisää motivaatiota?

 

[kruipelo]

kruipelo: -Mikä on tämä kuuluisa natumaksimi? Mistä tietää olevansa lähellä sitä tai jo saavuttanut sen? Melkeen uskaltaisin väittää, että tuo natumaksimi on se raja, jolloin ns. aloittelijan kehitys loppuu ja treeniin pitäisi alkaa jo oikeasti panostamaan, jotta kehitystä edelleen tapahtuisi. Mutta ehkä osoitat luuloni vääräksi.

"Lähelle natumaksimia pääsi jo ~4 vuodessa"

Vastataas vähän jälkijunassa kun en ole threadia lukenut.

4 vuotta oli itselläni sellainen aika, jossa kehitys tuli sille tasolle, että sen eteenpäin vieminen vaati älyttömän määrän työtä ja tiukkaa ruokavaliota. Kehitystä sai vielä toki aikaan, joten natumaksimi on ehkä kärjistäen sanottu, mutta pointtina se, että se työn tulokset ei ollut enään missään suhteessa tehtyyn työmäärään, käytettyyn rahaan ja aikaan. Vertaan siis tuloksia 4-10 treenivuosien ajalta. Paras palkkio tuosta oli kai se, että oli kokoajan kovassa kunnossa, mutta kehitys oli kyllä minimaalista. Natumaksimilla tarkoitan tässä siis sitä rajapyykkiä kun kehitys MERKITTÄVÄSTI hidastuu ja itsellä se oli noin 4 vuotta.

Kymmenen treenivuoden jälkeen tuli laskut kun motivaatio loppui. Sitten vetäsin kuurin joka haukuttiin täällä tietysti heti pystyyn, että liian mieto Ei tainnu mennä kun kuukausi niin olin kovemmassa kunnossa kun koskaan. Natuna en sitä tasoa saavuttanut 6 vuoden aikana, joten voitaneen olettaa minun olleen likeellä natumaksimia tuolloin.

 

[kruipelo]

olisi kiva, jos joku/ jotkut laittasivat kuvat itsestään eri vuosien jälkeen, esim. treenin tulos 4 treenivuoden jäljiltä..näkisi hieman onko tästä punttaamisesta joskus mahdollisesti hyötyä, nyt treenattu vuoden verran, ja kovasti toisi lisää motivaatiota?

Omat kuvat löytyy tuolta Vip- osiolta ja ne on otettu aika läheltä sitä natu huippukuntoa. Ihan parhaassa kunnossa en kuvia ottanut, koska tuolloin oli motivaatio niin korkealla, että olin vahvasti sitä mieltä, että hieman on tästä vielä kasvettava ennen kuin kehtaa kuvia ottaa Kuvat on kuitenkin siitä kunnosta johonka itsellä käytännössä meno loppui.

Tulevaisuuden suhteen olisi kyllä unelmana vielä vetää itsensä parempaan kuntoon kuin koskaan ja aion sen vielä joku kaunis päivä tehdä. Ajankohtaista se voisi olla sitten, kun muutan thaimaaseen pidemmäksi aikaa. Nykyään ei kerta kaikkiaan onnistu. Orastava motivaatio aina ilmestyy jostakin ja treenaan 3 viikkoa säännöllisesti ja sit alkaa säröileen tahti. Joko ei ole nukkunut edellisenä yönä, tai sitten ei ole ehtinyt syömään kunnolla päivällä tai sitten ei ole aikaa. Nää kolme asiaa kun pitäs aina jollain tapaa kohdata tai edes 2/3:sta olla kunnossa ni vois harkita treeniä, mut nykyään niin ei vaan käy.

Aina on kuitenkin yhtä hienoa todeta, että kehitystä tulee ihan hullua tahtia kun alkaa treenaan. Lihakset vaan toteaa, että ahaa nyt treenataan taas ja turpoaa kuin itsestään keskinkertaisellakin panostuksella. Joka kerta yllättää uudestaan ja uudestaan miten nopeasti se kunto alkaa palaan kun saa muutamia kiertoja alle. Tämä taitaakin olla paras palkinto treenivuosista.

 

[risumies]

Kruipelo: -Juuri näin ajattelinkin.

"Kehitystä sai vielä toki aikaan, joten natumaksimi on ehkä kärjistäen sanottu, mutta pointtina se, että se työn tulokset ei ollut enään missään suhteessa tehtyyn työmäärään, käytettyyn rahaan ja aikaan... ...Natumaksimilla tarkoitan tässä siis sitä rajapyykkiä kun kehitys MERKITTÄVÄSTI hidastuu ja itsellä se oli noin 4 vuotta."

 

[Ro-B]

Kymppihän se on täälläkin jo komeasti täynnä. Vuonna -98 tuli aloiteltua ja siitä sitten on vaihtelevalla teholla tullut käytyä. Alkuun varmaan se 4-5 vuotta kovalla innolla ja kohtalaisella kehityksellä. Sen jälkeen paikallaan polkeminen ja muutokset elämässä alkoivat syödä aikaa ja motivaatiota. Varmaan enimmillään se puolisen vuotta on jossain vaiheessa oltu telakalla.

Mitä tässä ajassa on sitten tapahtunut? Miinuspuolella isommat selkäongelmat vuosilta -99 ja -08 alusta. Molemmat vetäisivät lähes jalat alta puoleksi vuodeksi. Muuta treeniä pystyi kyllä tekemään, mutta välilevyistä valunut massa selän hermokanavaan esti varsin tehokkaasti kyykkäämisen ja vedon aina puoleksi vuodeksi kerrallaan. Tekniikan kanssa saa olla tarkkana monessa liikkeessä. Muita suurempia vahinkoja ei ole sattunut. Kukin paikka kipeänä aina vuorollaan.

Paino oli lähtötasolla n. 82kg ja sieltä alkuun vielä diettailtiin 70-luvulle. Sen jälkeen tasaisesti ylös muutamaa sataa grammaa vaille sataseen jääneisiin huippuihin joskus vuonna -02. Sen jälkeen liikehdintää 90 ja vähän alle sadan välillä tarkoituksellisesti painoa nostaen ja välillä laskien. Jossain vaiheessa ihan mitään tekemättä alkuun laihtuen ja sitten lihoenkin. Aina stopi tullessa paino lähtee laskuun. Sitten täräytin tälle kesälle mittariin lähtöpainon 82kg, kun jalat kuihtui alta. Ohjelmassa oli lähinnä kuntopiiriä, sotilaspenkkiä ja leuanvetoja. Nyt sitten motivaation taas löydyttyä ja selän kuntouduttua jonkinlaiseen pelikuntoon on tullut kymppi lisää. Suurelta osin jalkoihin.

Pituus oli lähtötilanteessa n.182cm ja väittäisin, että nyt olen sentin lyhyempi :D Tulospuolella lähtötasot oli varmaan penkissä alle 80kg, kyykky satasen hujakoilla ja ongelmaselkäisenä mave varmaan 120. Huiput vuosien varrelta muistaakseni penkissä 145, kyykky ja mave n. 170. Kehitys ei ole ollut huimaa, mutta aika pitkälti tuo selkä sanelee mitä tehdään. Ykkösten tekeminen on jäänyt aika vähiin. Parhaat vitoset penkissä 132,5, kyykyssä n.160 ja mavessa reilu n.150. Isommissa ykkösissä pettää yleensä selkä tai pää.

Nyt hilataan omaa painoa 92kg:n kohdalla taas ylöspäin ja ohjelmana on Dual Factor. Rasvat huitelee jonkin matkaa toisella kympillä. Viimeisistä treeneistä penkki 5x(5x115), kyykky 5x150 ja mave 5x(5x130). Kymmenen vuoden anti ei varmaan ole ainakaan täysin laskettavissa kiloissa oman tai treenipainojenkaan kohdalta. Toisaalta olen mieluummin harteikas 95kg kuin plösö 85kg. Jo aiempien vaivojen vaikutus lajivalintaan on suuri ja varmasti tämä on harrastus ja elämäntapa paremmasta päästä.

Tietomäärä niin treenistä kuin ravinnostakin on kasvanut valtavasti. Matkan varrella on tullut vastaan paljon hyviä tyyppejä ja jonkin verran täysiä k-päitäkin. Huomattavasti enemmän edellämainittuja onneksi. Toistaiseksi päämäärä ei ole ollut tärkeintä vaan matkan tekeminen. En tiedä onko tällä hommalla tälläkään hetkellä mitään päämäärää. Tavoitteet on välitavoitteita ja mitään suurta vuorta ei ole valittu valloitettavaksi. No kymppi tuli täyteen, mutta epäilen, että en ole vielä edes puolessa välissä. Motivaatiota on taas eväänä kohti tulevaa ja huomista treeniä. Poistun sotkemaan roteiinipuuroa. Pidetään lippu korkeella - vähintään puolitangossa ;)

 

[Noope]

30 kokemukset

Takana 30 vuotta treenailua ja ikä nyt 45. Etusijalla on ollut kamppailulajit ja niistä erityisesti nyrkkeily, mutta puntinnostoa on tullut tehtyä koko ajan enemmän tai vähemmän. Koko jaksolla on muutama pitempi katko (max 6 kk) ja myös pitkiä jaksoja, joilla n. 10 treeniä/vko.

Jos tuloksia ajattelee, on jokseenkin mahdotonta sanoa, mitä on jäänyt. 15-vuotiaasta olisin kehittynyt vahvemmaksi treenaamattakin. Kovimmat voimat olivat 1980-luvun viimeisiltä vuosilta, silloin mave 3x220 kg, penkki 12x120 kg ja kyykky 10x150 kg. Tänä vuonna tehtynä mave 3x175 kg, sotilaspenkki 10x110 kg ja leuanveto 3x 50 kg.

Kuntopuolella olen tänä vuonna soutanut concept2:lla 500 metriä aikaan 1'43 ja 35 minuutissa 8 km. Kovimmillaan on vuonna 1983 menny cooperissa 2 600, mutta sitä en ole enää vuosiin yrittänyt. Kympin olen tänä vuonna hölkännyt 45 minuuttiin. Kamppailuilajeissa tärkeät nopeusarvot ovat perstuntuman mukaan aktiiviurheilijan tasolla (verrata voi valmentaessa, vaikkei mittaria olekaan).

Sen voi sanoa, että nyt on kunto taatusti parempi kuin tämän ikäisenä muuten olisi. Paino on nyt ollut alle 90 kg jo yli kymmenen vuotta (pituus 179), vaikka hulluimmillaan se kävi 110 kg:ssa. Rasvaprosentteja en ole mittaillut, mutta hyvänä päivänä sixpäkki näkyy ja huonona ei.

Erilaisia rasitusvammoja ja muitakin on ollut aika nippu ja moni paikka (akillesjänteet, alaselkä, nivunen, ranne, kyynärpää) ei ole alkuperäiskunnossa, mutta yksikään ei estä liikkumistakaan. Kokonaisterveys on varmasti plussalla.

Tärkeintä on, että hauskaa on ollut suurimman osana ajasta, valtava määrä tuttuja ja kavereita on jäänyt verkkoon matkalla ja muutama todella hyvä ystäväkin. Laskematta ei voi myöskään jättää hyötyä ajankulusta ja ajattelun aiheesta. Ei ole tarvinnut keksiä väkisellä tekemistä tai mietittävää, kun harrastukset ovat sitä tarjonneet.

Täytynee kirjoittaa kolmenkymmenenvuoden päästä uudestaan tähän threadiin.

 

[Noope]

Korjaus edelliseen

Tulipas painovirhe edelliseen. Se kova Cooperitulos vuodelta 1983 oli siis 3 600 eikä kilsaa vähemmän.

 

[antibodari]

Aika outoa jos 4 vuoden jälkeen ei enää kehitytä Kannattaa lukasta toi Massaa Voimaa kirja, siinä puhutaan tästä aiheesta aika hyvin. Jokainen ihminen penkkaa sen 150 kiloa ja kyykkää 200kiloa ilman hormoneita, jos vaan jaksaa reenata säännöllisesti, mutta ei välttämättä saa 135cm rintaa. 200kgn pena ja 300kgn kyykky vaatii jo sitten perintötekijöiltäkin jotain. Natumaksimi on se raja, mikä erottaa pro-bodarit ja normijampat toisistaan, ei mikään aikamääre. Jos alle 5 vuodessa kehitys stoppaa, on kehitys aikaisemmin sitten ollut nopeaa, ja "helposti" tuleva kuntotaso saavutettu, mutta että ei kehitystä 5 vuoden jälkeen