Ok, pahoittelut tulevasta saarnasta joka menee vähän aiheen vierestä. Mun mielestä minkään hyvin epäluotettavien tilastojen veivaaminen ottelun jälkeen on ajanhaaskausta. Jos ottelun haluaa arvostella, niin se pitää tehdä silloin kun sen näkee ensimmäistä kertaa ja ilman mitään hidastusten analysointia. Samalla tavalla arvostelutuomarit sen tekevät, ja heidän kerran tehty mielipiteensä ratkaisee sen kuka voittaa ja kuka ei. Ottelun uudestaan katsominen, kun tietää lopputuloksen, ja noiden tilastojen mukaantuominen jonkinlaisena todisteena vääristää arvostelua pahasti. Jos sitä siis oikeasti haluaa tehdä. Spekulointi ja lopputuloksesta vääntäminen ovat sitten eri asioita.
Jos haluaa antaa tilastoille arvoa, niin kannattaa perehtyä tarkemmin sihen miten ne tehdään. Oman käsitykseni mukaan, joka toki voi olla virheellinen, yksi tai maksimissaan kaksi heppua kirjaa kaiken datan ylös sitä mukaa mitä ottelu etenee. Se homma ei onnistuisi virheettömästi vaikka matsia katsoisi ajan kanssa hidastuksilla. Esim. merkittävien iskujen ja ei niin merkittävien iskujen määrittely on todella subjektiivista, vaikka tietäisi miten hyvin mitä tekee. Jenkeissä on vain jostain ihme syystä totuttu eri peleissä ja leikeissä kirjaamaan ylös kaikki mahdollinen data, ja niistä se on siirtynyt sitten sellaisiinkin lajeihin, joissa sillä ei ole yhtään mitään virkaa.
Jälleen, ihan vain omasta mielestäni, ottelua arvostellessa pitäisi keskittyä niihin oikeasti merkittäviin ja aika helppoihin juttuihin kuten siihen kumpi yritti enemmän lopettaa ottelun ennen täyttää ja/tai pääsi lähemmäksi tuota tavoitetta. Se kumpi löi toisen lattiaan, satutti muuten iskuilla enemmän, väänteli painissa miten tahtoi, tai oli lähellä kuristaa/lukottaa tms. oli ottelussa parempi ja ansaitsi voittaa. Tuollaiset isommat kokonaisuudet on helpompi hahmottaa ilman "mittavirheitä" kuin jokin ottelualueen ajallinen hallinta, uhkaava käytös tai merkittävät iskut. Nykyinen arvostelujärjestelmä ja -tyyli vain valitettavasti keskittyy epäolennaisuuksiin joissa on vielä paljon tulkinnanvaraa. Erän pitäisi olla 10-8 aina kun toinen ottelija voittaa sen selvästi. 10-9 pitäisi jättää vain hyvin tasaisille erille, joissa voittajaa piti hetki pohtia. 10-7 olisi sitten sellaisille erille, joissa toinen hallitsi todella selvästi ja/tai oli lähellä keskeytystä. Silloin pisteisiin tulisi riittävästi hajontaa näissä vain 3- tai 5-eräisissä. Moinen olisi toki aivan liikaa vaadittu ainakin UFC:ssä, kun arvostelemassa olevilla vanhoilla valtion virkamiehillä on vaikeuksia merkitä edes ainaista kymppiysiä oikealle ottelijalle.