Lyhyt vastaus: Venäjällä sananvapaus on tällä hetkellä erittäin rajoitettua, ja riippumattomat toimittajat, kriitikot ja tavalliset kansalaiset voivat saada ankaria rangaistuksia mielipiteistään. Kansainväliset raportit kuvaavat tilannetta “erittäin vakavaksi” ja jatkuvasti heikkeneväksi.

Sananvapaus Venäjällä – mitä tiedämme?

Keskeiset havainnot
• Sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat Venäjällä voimakkaasti rajoitettuja.
Lainsäädäntö ja viranomaistoimet estävät riippumattoman median toimintaa ja rajoittavat kansalaisten oikeutta ilmaista mielipiteensä.
• Kriitikoita vastaan käytetään rikos- ja “ekstremismilakeja”.
Amnesty International raportoi, että hallinto käyttää terrorismi- ja ekstremismilainsäädäntöä poliittisten vastustajien, toimittajien ja jopa lasten rankaisemiseen.
• “Ulkomaisen agentin” ja “ei-toivotun organisaation” leimat ovat tehokkaita vaientamisen työkaluja.
Vuonna 2024 näiden perusteella aloitettiin massoittain rikosjuttuja toimittajia ja järjestöjä vastaan.
• Venäjä on Freedom Housen mukaan “Not Free” – pisteet 13/100.
Tämä on yksi maailman alhaisimmista arvosanoista poliittisten oikeuksien ja kansalaisvapauksien suhteen.
• Toimittajiin kohdistuu väkivaltaa ja uhkailua.
PBS:n mukaan riippumattomia journalisteja on murhattu, ja monet ovat paenneet maasta sensuurin ja uhkien vuoksi.

Miten tilanne on kehittynyt?
• Putinin valtakauden aikana sananvapaus on kaventunut vuosi vuodelta.
Riippumattomia medioita on suljettu, ostettu valtion lähipiirille tai leimattu “ulkomaisiksi agenteiksi”.
• Ukrainan sodan jälkeen kiristys kiihtyi jyrkästi.
Sodan kritisointi voi johtaa jopa 15 vuoden vankeuteen.
• Internetin valvonta on laajaa.
Sosiaalisen median postaukset voivat johtaa syytteisiin, ja monet palvelut on estetty.

Oma analyysini (ei tunnepohjainen, vaan faktoihin perustuva)
Kun katsoo kansainvälisiä raportteja ja Venäjän omaa lainsäädäntöä, on vaikea välttää johtopäätöstä: Venäjällä sananvapaus ei ole todellinen perusoikeus, vaan valtion kontrolloima ja rajoittama etuoikeus.
Sananvapauden rajoittaminen ei ole satunnaista, vaan järjestelmällistä:
• Lait on kirjoitettu niin, että lähes mikä tahansa kriittinen lausunto voidaan tulkita rikokseksi.
• Tuomioistuimet eivät ole riippumattomia.
• Median omistus on keskittynyt valtiolle ja sen liittolaisille.
• Pelon ilmapiiri estää kansalaisia puhumasta avoimesti.