Ärsyttääkö muita naisten epäonneksi koituvat sukupuolierot?

[esperance]

En ole kateellinen miehille siitä että he ovat vahvempia ja nopeampia kuin meikäläinen. En koe tarvetta "kilpailla" miesten kanssa, koska he ovat jo syntymässä saaneet aivan ylivertaiset fyysiset ominaisuudet.

Siitä olen kyllä kateellinen, että miehet pääsevät lapsenteossa paljon helpommalla. Ei tarvitse olla raskaana, synnyttää, imettää, eikä yleensä tarvitse jäädä töistä kotiin edes muutamaksi kuukaudeksi.

 

[insensibility]

Välillä harmittaa, kun siimat pojat vetelee leukoja ja itse en saa yhtään/vain yhden ilman vastuskumeja. Toisaalta en siltikään haluaisi olla mies. Jos on vahva nainen, sitä jollain tavalla kunnioitetaan paljon enemmän kuin vahvaa miestä, koska heitä on jo niin paljon. Se, mikä miehille on paljon helpompaa, on ehkä naisille kovemman työn takana, mutta so not? Mahdollista se silti on. Kaikki on vain siitä kiinni, mitä oikeasti on valmis tekemään.

 

[Delgado]

Jos jostain olen miehille kateellinen, niin oletusasetuksena tulevista kiinteistä jaloista ja selluliitittomuudesta. Mutta en ole lihaskasvusta kade, koska vaikka naisena mulla se onkin heikkoa, niin ihanteetkin sitten ovat helpommin saavutettavissa ja hyvin harva pitää naisella ihailtavana suurta lihasmassaa ja valtavan kireää kuntoa ja tämä pätee itseenikin. Naisena mulla sen sijaan on laajempi skaala kauneusihanteita, siis voin olla lihaksikkaampi tai vähemmän lihaksikas, kunhan en syö itseäni porsaaksi ja voin silti olla enemmistön kriteereillä hyvännäköinen - myös treenattujen miesten mielestä.

 

[Deleted member 96894]

Sen takana on vain se biologinen ja väkivaltaan perustuva fakta, että miehet ovat ja ovat aina olleet keskimäärin fyysisesti vahvempia eivätkä koskaan sidotuja lapsivuoteeseen.

No onneksi nyky-Suomessa ei nainen väkivallan uhkan vuoksi joudu jäämään lapsivuoteeseen, vaan voi mennä tienaamaan euronsa, joka on euron. Eri asia tietysti jos mieluummin valitsee sen lapsivuoteen.

En kyllä oikein tunnista ittestäni sitä että olisin kahdehtinut bodaavilta miehiltä niiden kroppaa. Treenattujen naisten kyllä, mutta se taas on ihan omasta persauksesta kiinni että lähinnä kadehdin enkä tee asialle jotain. En mä kyllä oikeastaan näe hirveästi huonoja puolia naisena olemisessa. En kyllä ole toista vaihtoehtoa koskaan kokeillut, joten ehkä ei pitäisi sanoa.

 

[Halti]

En ole koskaan osannut verrata itseäni miehiin enkä ole kokenut alemmuutta fyysisestä "heikkoudesta". Ei kai miehetkään näin ajattele, ainakin lähipiirin salilla käyviltä miehiltä tulee vain positiivista palautetta omiin tuloksiin vaikka ne onkin yleensä korkeintaan puolet siitä mitä heidän... Samaa mieltä oon siitä, että naisena on helpompi saavuttaa ihan kiva sopivan tiivis ja pehmeä kroppa kunhan vähän jumppaa. Miehet joutuu tosissaan heiluttamaan rautaa ennen kun raameja saavat ja muutenkin tuntuu että ulkonäkö- ja miehuusasioissa maailma on usein miehille kovempi, vaikka he enemmän tienaavatkin.

 

[Mopsy80]

Aijai miten mahtaa miehiä miellyttää noin ajatteleva nainen!!

 

[nium]

Vaikka yritänkin epätoivoisesti kasvattaa lihaksiani salilla en silti missään tapauksessa haluaisi niiden kasvavan yhtä nopeasti tai suuriksi kuin miehillä. Hui kauheaa. Ihannoin naisellisen lihaksikasta fysiikkaa, ja esim. naisten kehonrakennus, jossa on vedetty testoa yms. on minulle kauhistus.

Jokainenhan rakentaa sitä fysiikkaansa omista lähtökohdistaan. Jos joku lihaksikas ukko nostaa maasta salilla enemmän kuin minä, niin ei se harmita. Kyllä mä oletan, että kaikki tiedostavat naisten olevan lähtökohtaisesti näissä asioissa "heikompia". Enemmän mä sitä kilpailua salilla itseäni vastaan käyn, eli tyyliin "kyllä varmaan nousee enemmän kuin viimeksi".

Itse näen sukupuolet erilaisina ja kunnioitan molempien erityispiirteitä. Tasa-arvosempaa maailmaa toki toivon, mutta se ei tarkoita minulle erojen kieltämistä.

Niille jotka valittelevat synnyttämisen ja lapsivuoteen kovuutta sanoisin: Rinta rottingille! Raskaus ja synnyttäminen ovat hienoja tapahtumia, joissa saatte olla konkreettisesti luomassa uutta elämää! Imettäminenkin on vaikeudestaan huolimatta aivan ainutlaatuinen juttu. Eivät miehet saa luotua lapseen sellaista suhdetta vauva-aikana, se on äidin etuoikeus. Minua usein harmittaa puheet "raskauden runtelemasta kropasta". Ehkä se sitten on vain tämä nykymaailma, mutta minä ainakin arvosta kovasti jokaista äitiä arpineen kaikkineen. Älkää olko niin ankaria itsellenne!

 

[Mopsy80]

Kyllä miehetkin ovat ankaria naisille. Ja ihan oikeesti useinko tulee vastaan pariskunta mallia helvetin hyvännäköinen mies ja plösö kulahtanut nainen? Niinpä. En edelleenkään löydä mitään etua siitä, että satun olemaan nainen. Ja sen yhteyden minkä äiti voi lapseen vauva-aikana saada, voi mies kompensoida sitten imetyksen loputtua. Ja pitääkin, huh huh!

 

[Halti]

Kyllä miehetkin ovat ankaria naisille. Ja ihan oikeesti useinko tulee vastaan pariskunta mallia helvetin hyvännäköinen mies ja plösö kulahtanut nainen? Niinpä.

No en ole tehnyt mitään systemaattista vertailua ja kauneuskin on katsojan silmässä mutta mutulla sanoisin että useammin on niin päin että liikunnallinen mies ja normaalivartaloinen (ts. + 10 kg) nainen kun toisin päin, että treenaava nainen kelpuuttaisi plösön miehen. Eikös sitäkin puhetta ole, että treffipalstoilla naiset vaativat että mies on tikissä ja itseltä ei saa kuitenkaan sellaista vaatia?

Kuvittelisin että naiset katselee miehiä vähintään yhtä ankarasti kun miehet heitä, mutta riippuu varmaan missä piireissä liikkuu. Mutta mitä tulee voimaan niin enpä ole koskaan törmännyt mieheen joka vertaisi tuloksiaan naisen vastaaviin ja siis kuvittelisi niiden olevan vertailukelpoisia. Oletteko te? Sitä on kyllä vitsillä kuullut, että paremmat tulokset ei naisella "saa" olla koska sitten olisi niin paljon kovempi suoritus. :D Tosin näillä sanojilla on omat tulokset olleet sitä luokkaa että sama naiselta oliskin tosi kova.

Mutta arvosteleeko ihan oikeasti miehet teidän tuloksia ja minkälaisissa tilanteessa on tullut tunne, että arvostelevat? En ole itse törmännyt tähän koskaan, aina on ihailtu mun treeniä omalla tasollani, tsempattu ja treeniseuraa löytynyt kumppaneista. Luulis että jokainen järkevä mies toimii näin varsinkin seurustelukumppanin kohdalla, onhan se nyt hyvä että naisen treenimotivaatio säilyy ja tuloksista voi sitten nauttia.

Edit:

Aijai miten mahtaa miehiä miellyttää noin ajatteleva nainen!!

Jos tuo oli mun viestiin niin en ymmärrä, vihjaatko että olen miehiä miellyttääkseni päätynyt ajattelutapaani? :jahas:

 

[Grand Battement]

Ohhoh. Mites mopsi80, onko nyt jotain erityistä jotain tiettyä miestä vastaan? En pahalla, mutta miten et naiseudessa näe mitään muita hyviä puolia kuin äitiys. Minä esim nautin naisena olemisen vapaudesta: voin olla meikitön äijämäinen farkku/verkkari nainen; stilettikoroissa koreileva, päät kääntävän kaunis nainen; voin olla äitimäinen, pehmeä, empaattinen nainen; voin olla sukupuolineutraali sänkitukkainen poikatyttö nainen; voin olla piinkova, asiallinen bisnesnainen (ja minulla on firman paras palli ja palkka); voin olla urheilullinen, vahva, itsenäinen nainen tai halutessani voin olla avuton, pehmeä kissanpoikamainen vaimonainen joka käpertyy miehen kainaloon "turvaan" ja monta monta muuta tapaa olla nainen. Mitä mies voi olla? Onko miehellä yhtä paljon rooleja valittavana? Eipä taida olla. Eikä minun naisena tarvitse noista valita vain yhtä roolia, voin olla kaikkia, ja minä olen ollutkin kaikkia. Kyllä naisen osa, ainakin Suomessa, on paljon vapaampi kuin miehen.

Miehet ovat biologisesti erilaisia, annetaan olla. Siitä se elämän rikkaus ja rakkaus tulee. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kyllä karskit jätkät arvostaa naisten voimaa, eikä ne mitenkään vertaa sitä omaansa, kuin korkeintaan " jos toi likka jaksaa ton, niin mun on pakko jaksaa tää..." -tyyliin. Eli tsemppauksena, ei vähättelynä.

Tsemiä peliin mopsi80, oot upea nainen! Keskity enempi itseesi ja asioihin joihin voit vaikuttaa ja vähempi muihin ja asioihin joihin et voi vaikuttaa.

 

[nium]

Niin -- miehet ovat julmia naisille, naiset miehille, naiset naisille ja miehet miehille. Ihmiset ihmisille, sudet susille.

Itse voi olla itselleen julma. Kun kerran muutkin ja koko maailma.

Tai sitten.

Voi olla itselleen lempeä. Ja mikäettei muillekin.

Itsearvostus on erinomainen lähtökohta kaikenlaiselle positiiviselle kehitykselle.

 

[insensibility]

Mutta mitä tulee voimaan niin enpä ole koskaan törmännyt mieheen joka vertaisi tuloksiaan naisen vastaaviin ja siis kuvittelisi niiden olevan vertailukelpoisia. Oletteko te?

No enpä oo kyllä minäkään. Enemmänkin koen, että ne treenaavat miehet, jotka paremmin tunnen ja joiden kanssa juttelen, ovat vilpittömän kiinnostuneita tuloksistani ja kannustavat eteenpäin. En tiedä, mikä tilanne olisi sitten, jos mä tyyliin penkkaisin niitä enemmän :D Pistäisivät varmaan kauheen tohinan päälle, etteivät olisi kauaa kakkosia.

Eikä miehet todellakaan arvostele mun tuloksia. Siis todellakaan! Miehet tuntuu olevan vain hyvillään siitä, että nainen ylipäätänsä treenaa. Ja vielä enemmän hyvillään ne on siitä, kun näkee ettei sinne salille tulla vain juttelemaan tai lukemaan lehtiä. Just näin eilen yhden seurustelevan pariskunnan salilla: tää nainen oli ilmeisesti juuri saanut treeniohjelman salin viralliselta "pt:ltä" ja kun ne kävi yhdessä treeniohjelman läpi, niin poikaystävä seuras vieressä ihan kiinnostuneen oloisena. Tuo jannu treenaa itsekin, oon nähnyt sen salilla useasti. Uskon, että hänkin on vain iloinen, että nainen alkaa treenaamaan - on sitten yksi yhdistävä tekijä enemmän

Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, että kumpi saa "helpommalla" tuloksia tai kumman lähtökohdat (äitiys, kodin pyörittäminen naisilla esimerkiksi) ovat huonommat kropan muokkaamiseen? Tai sillä, kumman voimatasot on paremmat lähtökohtaisesti? Meillä jokaisella on ne omat lähtökohdat, jotka meille on elämään annettu tai sen jo eletyn elämän myötä kehittyneet. Jokainen tehköön niiden kustannuksella parhaansa sen suhteen, mitä haluaa saavuttaa tai miltä haluaa näyttää.

Ps. Mullakin on selluliittia, vaikka olen normaalipainoinen (170/62) ja treenaan. Ei kiinnosta.

Edit:

Itsearvostus on erinomainen lähtökohta kaikenlaiselle positiiviselle kehitykselle.

Word! Hyvin sanottu. Kaikki muutokset lähtevät loppupeleissä siitä, että hyväksyy nykytilan ja arvostaa itseään niin, että halu muutokseen tulee sitä kautta.

 

[Mopsy80]

Haltille: En tarkoittanut että olisit muuttanut ajattelutapaasi miellyttääksesi miehiä/ketään. Ja helpompaahan elämä on kaikille, jos kykenee ajattelemaan enemmän noin kuin sä vrt. mun katkeran vanhan ämmän loputon russutus.

Mutta en vain tunnu pääsevän siitä yli, kun koen jatkuvasti törmääväni naiseuteen liittyviin epäkohtiin ja kommentteihin. Ihan pikku juttuna se, että juuri naisilta edellytetään mahdollisimman kapeaa vyötäröä - ja naiset kärsivät jatkuvasti menkkaturvotuksista Ei ne kivut, mutta se ulkonäön ja sitä myöden itsearvostuksen kärsiminen!

Ja kun alkää tutkia naisen asemaa muualla maailmassa, niin toivottomuushan siinä iskee. Lisäksi olen työskennellyt aloilla, joissa tuntuu että munallisen ihmisen on ziljoona kertaa helpompi edetä ja päästä paremmille palleille.

Ehkä jos olisin edes pitkä ja tissit omistava (nainen), niin en kokisi jääväni jatkuvasti paitsioon.

Toki tietyt omakohtaiset kokemukset vaikuttavat tähän käsitykseeni miehistä/naisista, mutta enemmän asenteeni johtunee kuitenkin "hankalasta" ja negatiivisuuksiin juuttuvasta ikikateellisesta luonteestani. Viljelin nimittäin samantyyppisiä ajatuksia jo ala-asteella! Heti, kun huomasin, miten ja millä avuilla tytöt kilpailivat poikien suosiosta. Ja mulla kun niitä avuja ei ollut eikä ole. Helppohan tällaisen asenteen ja luonteen omaavalla on sitten myös kerätä niitä epäreilusti kohdelluksi tulemisen kokemuksia....:face:

 

[Grand Battement]

Tiedän mitä tarkoitat. Asenne on oikeastaan se kaiken perusta: onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi.

Itsekin suistun välillä puoliksi tyhjän lasin surkutteluun ja uskon, että koko maailma on minua vastaan. Eli välillä saan ihan tehdä töitä, että revin negatiivisesti ajattelevan Grand Battementin ylös mutapohjasta ja päätän, että tänäänkin(!) on hyvä päivä, olen fiksu, kaunis, jaksan, osaan jne. Ihanhan se on hölmöä puppua, mutta tarpeeksi kun sitä toistelee, niin sen alkaa uskoa. Olen aika paljon käynyt pedagogiikan ja johtamisen opintoja/kursseja ja lukenut kirjoja, niin vakaasti uskoan, että itsensä johtaminen (käytän termiä aivopesu) on avain hyvään elämään. Kaikkeen en pysty vaikuttamaan, mutta AINA pystyn vaikuttamaan siihen miten asioihin suhtaudun.

Summasummarum: seisonko peilin edessä tolkutan itselleni: en pysty, olen ruma, lihava, tissitön luuseri, musta ei kukaan tykkää, en jaksa lähteä treenaamaan jne.
Vai: olen taitava, onnistun, pystyn, jaksan, upea kroppa, hyvä ryhti, kauniit kledjut, lähden treenaamaan, lähden, lähden, lähden jne.
Yksinkertainen pointti tuossa on se, että aivot alkavat uskoa sitä mitä tolkutat. Pätee niin itseen kuin toisiin.

Kokeileppa huviksesi. Ihan nuijalta se tuntuu aluksi, mutta sitten alkaa naurattaa ja nauru vapauttaa endorfiineja ja sitten alkaa tuntua hyvälle ja sitten alkaa onnistua jne... (mutta ei se helppoa ole, jos olisi sitä tekisi kaikki)

 

[nium]

Oman suhtautumisensa asioihin voi päättää ihan itse. Muuttuminen ei ole helppoa, mutta mahdollista se on.

Vähän karusti sanottuna: Ei sinne paskakasalle tartte jäädä pyörimään, jos ei halua. Eli toisinsanoen ei sun tarvitse viljellä sitä negatiivisuutta mielessäsi jos et halua. Koska ei se ainakaan elämästä parempaa tee.

Sekä optimisti että pessimisti ovat realisteja. Kummankin käsitys omasta onnistumisesta nojaa opittuun ennustusvoimaan, joka on hioutunut pitkän elämänkokemuksen myötä. Syy tähän elämänkokemukseen on kuitenkin juuri päinvastainen kuin yleensä ajatellaan. Optimisteista ei ole tullut optimisteja siksi, että heillä on aina käynyt flaksi. Sen sijaan optimisti on pääsääntöisesti onnistunut aina juuri siksi, että hän on optimisti.

Pikkuveljeni on yksi tämän planeetan onnekkaimmista ihmisistä. Hän on sellainen, että jos satunnaismuuttujiin on katsominen, onni potkii asiassa kuin asiassa. Oli sitten kyse unelmatyöpaikan saamisesta, pokerikuninkuudesta tai futissyötön maaliin puskemisesta, on pikkuveli aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Pikkuveli ei ole kuitenkaan syntynyt sen onnekkaampien tähtien alla kuin me muutkaan. Hän on vain asennoitunut oikein.

Muutama vuosi sitten Iso-Britanniassa tehtiin tutkimus onnekkuudesta. Richard Wisemanin johtamaan tutkimukseen osallistui ihmisiä, jotka pitivät itseään onnekkaina, ja ihmisiä, jotka pääsääntöisesti ajattelivat, ettei heitä yleensä lykästä. Tutkimustulokset olivat yksiselitteiset. Mitä tulee lottoon tai Ässä-arpaan, olemme kaikki samalla viivalla. Onnekkaina itseään pitävät eivät pärjänneet puhtaan sattuman kanssa puhdasta sattumaa paremmin. Mutta onnekkaina itseään pitävät pärjäsivät kuitenkin järjestään elämässä onnettomia paremmin.

Nämä hannunhanhet erotti akuankoista lopulta ainoastaan se, että he olettivat ryhtyessään onnistuvansa. Niinpä he etsivät jatkuvasti aktiivisesti mahdollisuuksia toteuttaa tätä ennalta asetettua visiota. Tilaisuuden tarjoutuessa he tarttuivat siihen hetkeäkään epäröimättä. Onnettomina itsensä näkevät puolestaan kulkivat sananmukaisesti onnensa ohi: he ovat niin sitoutuneet ennakkokäsitykseensä omasta epäonnistumisestaan, että onnistumismahdollisuuden piti parkkeerata itsensä aivan nokan eteen, ennen kuin siihen tuli tartuttua. Kuten roomalaisfilosofi Seneca teroitti: “Onnekkuus on sitä, kun valmistautuminen kohtaa mahdollisuuden.”

Seuraavan kerran toimeen ryhtyessäsi voit kokeilla seuraavaa: mieti, miltä tuntuu, kun onnistut tehtävässäsi niin hyvin kuin suinkin tohdit kuvitella. Muodosta onnistumisestasi konkreettinen mielikuva – miltä pomon leveä hymy näyttää onnistuttuasi, miltä tuntuu juosta ennätysajassa stadionin porteista sisään puolimaratonilla, miltä rinnassasi tuntuu, kun tiedät, että kaikki meni täysin nappiin. Kuvittele tilannetta niin pitkään, että luomasi mielikuva tuntuu sinusta lämpimältä, hyvältä ja luontevalta. Kun olet luonut vankan positiivisen vision tehtävästäsi, ryhdy toimeen. Saatat yllättyä lopputuloksesta.

Optimismi synnyttää positiivista todellisuutta. Pessimismi synnyttää negatiivista todellisuutta. Omalla toiminnallasi voit ohjata todellisuutta haluamaasi suuntaan. Positiivinen ajattelu kannattaa aina.

http://ajattelunammattilainen.fi/2009/11/02/miksi-positiivinen-ajattelu-kannattaa-aina/

Seuraavan kerran kun sua alkaa ärsyttämään pudding-tyttö tai joku lihaksikas mies, niin sen sijaan, että alkaisit ajatella hänestä pahaa niin ajattelepa hänestä jotain hyvää. Se, että iloitsee toisten mestyksestä ei ole keneltäkään pois. Mutta se, että pitää vääntää negatiivista ajatusta joka pikku niksauksesta, lisää kyllä negatiivistuutta sun oman pään sisällä ja sun omassa elämässä. Siitä on vain haittaa sulle!

On totta, että elämä on joskus epistä. Sen kanssa nyt pitää vaan elää. Se pitää ohittaa jos sille ei voi mitään. Sellaiset asiat, jotka ylipäätään eivät ole omissa käsissä, kuten muut ihmiset ja oma sukupuoli, pituus tai rintavarustus, ovat murehtimisen kannalta täysin turhia asioita. Koska vaikka sä kuinka ja paljon murehtisit, niin ne asiat eivät muutu. Joten se kaikki murehtiminen on hukkaan heitettyä aikaa ja energiaa, se ei vie sua eteenpäin.

Sinusta löytyy varmasti yhtä paljon hyvää kuin muista ihmisistä. Kehu itseäsi! Tee se ääneen, niin että lapsesikin kuulee. Anna myös hänelle hyvää mallia siitä, kuinka itseä voi arvostaa. Säkin pystyt ihan mihin vaan kun vaan uskot itseesi!

 

[Grand Battement]

nium puki hienosti sanoiksi sen mitä koitin sönköttää!

Sellainen lisäys vielä: tein jossain vaiheessa kaveri-inventaarion ja huomasin, että osa ihmisistä vie vaan energiaa. Heidän kanssaan surkutellaan, valitetaan ja kohtaamisten jälkeen on paskan maku suussa. Karsin tuollaiset kaverit, sukulaiset, työkaverit jne minimiin ja aloin lisätä aikaa niiden positiivisten ihmisten seurassa. Niiden joiden kanssa näemme elämässä mahdollisuuksia, teemme mukavia juttuja ja kohtaamisten jälkeen on valoisa ja energinen olo. Tietysti kenelläkään ei ole aina elopelkkää hattaraa, mutta inventaarissni huomasin esim, että erään "ystävän" kanssakäymisissä pahoitin mieleni AINA. Joko hän arvosteli minun ulkonäköäni, toimintatapojani tai haukkui muita ystäviämme tai itseään. Jonkin aikaa olin jo yrittänyt kääntää kohtaamisissa vinkkeliä positiiviseki, siinä onnistumatta, niinnäin parhaaksi feidata ko ystävyyden. Ja aika helpostippa kävi. Minä olin ollut se aktiivinen osa-puoli: soittanut, kutsunut, hakenut, järjestänyt, tarjoutunut maksamaan jne. Olimme yhteydessä lähes viikoittain. Kun lopetin sen, meni yli 8kk ennen kuin tuo "ystävä" otti itse yhteyttä "kun susta ei ole kuulunut mitään".

Mitä kaikkea positiivista ympärillesi voit kerätä? Asioita, paikkoja, tavaroita, tapahtumia, ihmisiä jne, jotka tuovat hyvää energiaa elämääsi. Ja mitkä tuovat negatiivista, kuinka poistat/ vähennät niitä. Lisäämällä hyvää auttaa itseään näkemään ja ajattelemaan hyvää.

 

[nium]

^ Tuo on hyvä pontti! Ja luin muuten vast'ikään tutkimuksesta, jossa todettiin valituksen kuuntelemisen tyhmentävän ihmistä. Uskon tämän täysin! Kahvipöytäkeskustelut ovat valituksen kuuntelemisesta hyvä esimerkki. Kyllä mä sen ymmärrän, että välillä mm. töissä on pakko vähän purnata, mutta rajansa kaikella. Itse yritän tuoda keskusteluihin aina jotain positiivista tai sitten vaan lähden pois, jos homma lähtee ihan käsistä...

 

[Delgado]

Mutta en vain tunnu pääsevän siitä yli, kun koen jatkuvasti törmääväni naiseuteen liittyviin epäkohtiin ja kommentteihin. Ihan pikku juttuna se, että juuri naisilta edellytetään mahdollisimman kapeaa vyötäröä - ja naiset kärsivät jatkuvasti menkkaturvotuksista Ei ne kivut, mutta se ulkonäön ja sitä myöden itsearvostuksen kärsiminen!

Kokeilepa ostaa iHerbistä vaikkapa tätä: http://www.iherb.com/Nature-s-Way-DIM-plus-Estrogen-Metabolism-Formula-120-Capsules/4117 josko se auttaisi kipuihin ja turvotukseen. Eivät ne ole mikään oletusarvoinen tila, vaan johtuvat usein hormoniepätasapainosta, jolle voi tehdä jotain itse.

Ehkä jos olisin edes pitkä ja tissit omistava (nainen), niin en kokisi jääväni jatkuvasti paitsioon.

Tällainen nyt on hölynpölyä, mäkin olen alle 160 cm enkä ole isotissinen, enkä ole jäänyt mistään paitsioon.

 

[Mopsy80]

Yritin kerran tilata yrtistä Emerald Balancea ja gluteenittomia protsupatukoita, mutta jostain syystä en vissiin osannut ladata visani numeroa oikein useankaan yrityksen jälkeen, joten en saanut mitään amerikan herkkuja :itku: Täytynee jaksaa yrittää uudestaan joskus...

No eihän se lyhyys ja tissittömyykään ole koko totuus... Toki muitakin vikoja ja haittoja musta löytyy vaikka muille jakaa.

Grand Battementilla ja niumilla oli hyviä ajatuksia. Jotenkin vain nyt silti koen, etteivät ne toimisi mulla, "koska vain oon tämmönen" enkä muuksi muutu, paitsi laihemmaksi, jos hyvin käy. Nyt on näköjään todella huono vaihe, olen ihan ylirasittunut :face:

Mutta IKINÄ en ole jättänyt salille menemättä itseinhon takia. Kerran siirsin seuraavaan päivään.

 

[tanten]

Eipä nuo sukupuolierot ärsytä. On kivaa olla nainen! Tietty jotain elämää hankaloittavia asioita on, mutta miehillä on varmasti omansa.

Ainoa asia mikä joskus vähän harmittaa naisena olemisessa on se, että miehillä on sukupuolensa takia lähtökohtaisesti parempi kunto / enemmän voimaa. Vituttaa siis "hävitä" itseään vähemmän treenaavalle miehelle siksi, kun hän saa etua sukupuolestaan. Joutuu siis itse tekemään enemmän töitä saavuttaakseen saman tason, mutta ei sille mitään voi, niin ei se mun elämää haittaa.