Sekä optimisti että pessimisti ovat realisteja. Kummankin käsitys omasta onnistumisesta nojaa opittuun ennustusvoimaan, joka on hioutunut pitkän elämänkokemuksen myötä. Syy tähän elämänkokemukseen on kuitenkin juuri päinvastainen kuin yleensä ajatellaan.
Optimisteista ei ole tullut optimisteja siksi, että heillä on aina käynyt flaksi. Sen sijaan optimisti on pääsääntöisesti onnistunut aina juuri siksi, että hän on optimisti.
Pikkuveljeni on yksi tämän planeetan onnekkaimmista ihmisistä. Hän on sellainen, että jos satunnaismuuttujiin on katsominen, onni potkii asiassa kuin asiassa. Oli sitten kyse unelmatyöpaikan saamisesta, pokerikuninkuudesta tai futissyötön maaliin puskemisesta, on pikkuveli aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Pikkuveli ei ole kuitenkaan syntynyt sen onnekkaampien tähtien alla kuin me muutkaan. Hän on vain asennoitunut oikein.
Muutama vuosi sitten Iso-Britanniassa tehtiin tutkimus onnekkuudesta. Richard Wisemanin johtamaan tutkimukseen osallistui ihmisiä, jotka pitivät itseään onnekkaina, ja ihmisiä, jotka pääsääntöisesti ajattelivat, ettei heitä yleensä lykästä. Tutkimustulokset olivat yksiselitteiset. Mitä tulee lottoon tai Ässä-arpaan, olemme kaikki samalla viivalla. Onnekkaina itseään pitävät eivät pärjänneet puhtaan sattuman kanssa puhdasta sattumaa paremmin. Mutta onnekkaina itseään pitävät pärjäsivät kuitenkin järjestään elämässä onnettomia paremmin.
Nämä hannunhanhet erotti akuankoista lopulta ainoastaan se, että he olettivat ryhtyessään onnistuvansa. Niinpä he etsivät jatkuvasti aktiivisesti mahdollisuuksia toteuttaa tätä ennalta asetettua visiota. Tilaisuuden tarjoutuessa he tarttuivat siihen hetkeäkään epäröimättä. Onnettomina itsensä näkevät puolestaan kulkivat sananmukaisesti onnensa ohi: he ovat niin sitoutuneet ennakkokäsitykseensä omasta epäonnistumisestaan, että onnistumismahdollisuuden piti parkkeerata itsensä aivan nokan eteen, ennen kuin siihen tuli tartuttua. Kuten roomalaisfilosofi Seneca teroitti: “Onnekkuus on sitä, kun valmistautuminen kohtaa mahdollisuuden.”
Seuraavan kerran toimeen ryhtyessäsi voit kokeilla seuraavaa: mieti, miltä tuntuu, kun onnistut tehtävässäsi niin hyvin kuin suinkin tohdit kuvitella. Muodosta onnistumisestasi konkreettinen mielikuva – miltä pomon leveä hymy näyttää onnistuttuasi, miltä tuntuu juosta ennätysajassa stadionin porteista sisään puolimaratonilla, miltä rinnassasi tuntuu, kun tiedät, että kaikki meni täysin nappiin. Kuvittele tilannetta niin pitkään, että luomasi mielikuva tuntuu sinusta lämpimältä, hyvältä ja luontevalta. Kun olet luonut vankan positiivisen vision tehtävästäsi, ryhdy toimeen. Saatat yllättyä lopputuloksesta.
Optimismi synnyttää positiivista todellisuutta. Pessimismi synnyttää negatiivista todellisuutta. Omalla toiminnallasi voit ohjata todellisuutta haluamaasi suuntaan. Positiivinen ajattelu kannattaa aina.
http://ajattelunammattilainen.fi/2009/11/02/miksi-positiivinen-ajattelu-kannattaa-aina/