Voimaharjoittelu pitkänä ja laihana noviisina - Kirves kaivoon?

[Zeitgeist]

Alkuun hieman taustoitusta.

Keväällä mursin kämmenluuni leikkausta vaativalla tavalla. Heinäkuun alussa sain lääkäriltä siunauksen rasittaa kättä, sekä fysioterapeutilta suosituksen voimaharjoitteluun kuntoutumisen tueksi (muiden fysioterapiaan liittyvien harjoitusten lisäksi). Käytännössä siitä lähtien jonkinlaista voimatreeniä tullut tehtyä keskimäärin kahdesti viikossa. (toki alkuun treenaamisen intensiteetti ja volyymi oli melko vähäisiä, kuitenkin minimissään kaksi sarjaa työntäviä, vetäviä ja jalkoja joka treeniin.) Myös teini-iästä lähtien satunnaisia muutaman kuukauden salillakäyntijaksoja jotka kuitenkin loppuneet ennemmin tai myöhemmin syystä tai toisesta. ns. voimailutuloksista ennätykset penkki 75, kyykky 92.5 ja mave 140.

Tämän hetken treeneistä.

Olen nyt syksyn ajan treenaillut ns. kaksijakoisella koko kropan "ohjelmalla". Käytännössä tarkoittaa sitä että muuten samat käytännössä samat liikkeet joka treenissä, mutta kyykkyä ja mavea ei koskaan samana päivänä. vetopäivinä aloin hiljattain tekemään hack-kyykkyjä, koska kyykky on verraten heikko muihin tuloksiin verrattuna. olen nyt tehnyt kaksi varsinaista työsarjaa jokaista liikettä ja tämänhetkinen ohjelman runko näyttää jotakuinkin seuraavalta:

-kyykky/mave
-hack-kyykky (vetopäivinä)
-penkki/dippi
-leuanveto
-vaihteleva soutuvariaatio/alatalja
-pystypunnerrus tangolla
-ranskalainen punnerrus
-hauiskääntö vinopenkissä/preacher
-vatsalihasläpsyttelyä loppuun jos motivaatiota

voimailuliikkeissä vedossa mennyt ensimmäiseen työsarjaan 8x120, kyykyssä 7x60 ja penkissä 7x57,5. Leuanvetoja menee kehonpainolla 8 ja dippejä 12. Tämän hetken mitat on 195cm, 74kg, ikää 24 vuotta. rasvaprosenttia en ole käynyt mittauttamassa, mutta luultavasti 13-14% tuntumassa huidellaan. Eli käytännössä aivan helvetin heikot tulokset ranganlaihassa kunnossa tämän pituiselle kaverille, vaikka painoindeksin mukaan "normaalipainossa" Syömisestä sen verran että aina ollut huono syömään, nyt kuitenkin pyrkimyksenä ollut syödä vähintään kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja vähintään yksi heraproteiini+maltosheikki päivässä. Päivän mittaan napostelen pähkinöitä ihan vaan että saisin lisää kaloreita alas koska itselleni on vaikeaa saada suuria määriä ruokia alas.

Tuntuu kuitenkin että kehitystä tulee verraten hitaasti siihen nähden että leikkauksen jälkeen lähdettiin treenailemaan parin kuukauden vuodelevosta ja sitä ennenkään ei mitään lihaskuntoa vaativaa urheilua oo tullu harrastettua. Onko siis aika todeta että tuli valittua väärät vanhemmat ja heittää kirves kaivoon voimaharjoittelun osalta?

 

[Salgash]

Tuntuu kuitenkin että kehitystä tulee verraten hitaasti siihen nähden että leikkauksen jälkeen lähdettiin treenailemaan parin kuukauden vuodelevosta ja sitä ennenkään ei mitään lihaskuntoa vaativaa urheilua oo tullu harrastettua. Onko siis aika todeta että tuli valittua väärät vanhemmat ja heittää kirves kaivoon voimaharjoittelun osalta?

Jos tavoite on olla maailman vahvin niin sen voi ehkä unohtaa, mutta kenellä tahansa sellaset 150+penkki 200+kyykky 250+mave kyllä on saavutettavissa geeneistä riippumatta.

Ensin kannattaa tarkistaa että sulla on oikeesti treeneissä tekniikat ja intensiteetti kunnossa. Noissa tuloksissa pitäs kyllä kehitystä tulla jos vaan kaikki sarjat treenataan kovaa.

Jos on treeneistä videoita niin niistä voisi vähän nähdä onko perusteet kunnossa.

 

[Zeitgeist]

Jos tavoite on olla maailman vahvin niin sen voi ehkä unohtaa, mutta kenellä tahansa sellaset 150+penkki 200+kyykky 250+mave kyllä on saavutettavissa geeneistä riippumatta.

Ensin kannattaa tarkistaa että sulla on oikeesti treeneissä tekniikat ja intensiteetti kunnossa. Noissa tuloksissa pitäs kyllä kehitystä tulla jos vaan kaikki sarjat treenataan kovaa.

Jos on treeneistä videoita niin niistä voisi vähän nähdä onko perusteet kunnossa.

Tähän hätään ei ole videoita lähettää, palaan asiaan heti kunhan saan kaverin mukaan kuvailemaan salille.

Oma epäilykseni hitaanlaisen kehityksen syyksi ainakin penkin osalta on se, että varsinkin alkuun tuli syötyä aivan miten sattuu ja liian vähän, nyt kun kaloreita lisätty niin ainakin pystypunnerrus lähtenyt nousuun. viimeiset kaks viikkoa oon tehnyt dippejä penkin sijasta niin vaikea sanoa tarkkaan että paljonko liikkuu ja montako kertaa.

Kyykyssä on sitten taas ihan tälläsellä mututuntumalla varmasti jonkinlaista ongelmaa tekniikassa, tai sitten vaan biomekaanisesti heikko liike omille välityksille. Sarjapainot ei tunnu helpolla nousevan ton 60 päälle. vertailuksi hack kyykkyyn olen pystynyt nostamaan joka treeniin painoja kohtalaisen suurillakin inkrementeillä, toki saattaa osin johtua siitäkin että entuudestaan tuntematon liike niin sarjapainot nousee ihan vaan sillä että oppii liikerataa ja hermotusta. Sivuhuomiona että leuanvedossa tuli heinäkuun alussa kolme toistoa, eli kehitystä on kyllä tullut mutta nyt ollut toi 7-8 useamman viikon ajan riippuen vähän että vedetäänkö tangolla vai renkailla ja millä otteella.

 

[jto]

- Syö. Paljon. Terveellistä. Ruokaa.
- !!!
- Treenaa isoilla liikkeillä lihas 2x viikossa.
- Ellei voimaa tuu lyhyillä sarjoilla, unohda ne hetkeksi.
- Jos pahasti ahdistaa, kirjottele mulle ja tuu vaikka hetkeksi valmennukseen. Et oo ainoa näiden pulmien kanssa painiva tyyppi. Mulla on 35v valmennuskokemus, joten suht hyvin löytyy kehityskeinoja.

 

[Salgash]

Tähän hätään ei ole videoita lähettää, palaan asiaan heti kunhan saan kaverin mukaan kuvailemaan salille.

Kolmijalka nyt ei montaa euroa maksa tai sitten puhelin juomapullon kylkeen.

Suosittelen kyllä vahvasti että kannattaa kuvata sarjat jos haluaa oikeesti kehittyä mahdollisimman nopeesti. Se että itse joka treenin jälkeen voit katsoa miltä se tekeminen näyttää on parasta valmennusta mitä voit saada. Toki vielä parempi jos sulla on valmentaja tai joku tuttu kokeneempi treenaaja jolta voit kysyä mielipidettä.

 

[Roboz]

Alkuun hieman taustoitusta.

Keväällä mursin kämmenluuni leikkausta vaativalla tavalla. Heinäkuun alussa sain lääkäriltä siunauksen rasittaa kättä, sekä fysioterapeutilta suosituksen voimaharjoitteluun kuntoutumisen tueksi (muiden fysioterapiaan liittyvien harjoitusten lisäksi). Käytännössä siitä lähtien jonkinlaista voimatreeniä tullut tehtyä keskimäärin kahdesti viikossa. (toki alkuun treenaamisen intensiteetti ja volyymi oli melko vähäisiä, kuitenkin minimissään kaksi sarjaa työntäviä, vetäviä ja jalkoja joka treeniin.) Myös teini-iästä lähtien satunnaisia muutaman kuukauden salillakäyntijaksoja jotka kuitenkin loppuneet ennemmin tai myöhemmin syystä tai toisesta. ns. voimailutuloksista ennätykset penkki 75, kyykky 92.5 ja mave 140.

Tämän hetken treeneistä.

Olen nyt syksyn ajan treenaillut ns. kaksijakoisella koko kropan "ohjelmalla". Käytännössä tarkoittaa sitä että muuten samat käytännössä samat liikkeet joka treenissä, mutta kyykkyä ja mavea ei koskaan samana päivänä. vetopäivinä aloin hiljattain tekemään hack-kyykkyjä, koska kyykky on verraten heikko muihin tuloksiin verrattuna. olen nyt tehnyt kaksi varsinaista työsarjaa jokaista liikettä ja tämänhetkinen ohjelman runko näyttää jotakuinkin seuraavalta:

-kyykky/mave
-hack-kyykky (vetopäivinä)
-penkki/dippi
-leuanveto
-vaihteleva soutuvariaatio/alatalja
-pystypunnerrus tangolla
-ranskalainen punnerrus
-hauiskääntö vinopenkissä/preacher
-vatsalihasläpsyttelyä loppuun jos motivaatiota

voimailuliikkeissä vedossa mennyt ensimmäiseen työsarjaan 8x120, kyykyssä 7x60 ja penkissä 7x57,5. Leuanvetoja menee kehonpainolla 8 ja dippejä 12. Tämän hetken mitat on 195cm, 74kg, ikää 24 vuotta. rasvaprosenttia en ole käynyt mittauttamassa, mutta luultavasti 13-14% tuntumassa huidellaan. Eli käytännössä aivan helvetin heikot tulokset ranganlaihassa kunnossa tämän pituiselle kaverille, vaikka painoindeksin mukaan "normaalipainossa" Syömisestä sen verran että aina ollut huono syömään, nyt kuitenkin pyrkimyksenä ollut syödä vähintään kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja vähintään yksi heraproteiini+maltosheikki päivässä. Päivän mittaan napostelen pähkinöitä ihan vaan että saisin lisää kaloreita alas koska itselleni on vaikeaa saada suuria määriä ruokia alas.

Tuntuu kuitenkin että kehitystä tulee verraten hitaasti siihen nähden että leikkauksen jälkeen lähdettiin treenailemaan parin kuukauden vuodelevosta ja sitä ennenkään ei mitään lihaskuntoa vaativaa urheilua oo tullu harrastettua. Onko siis aika todeta että tuli valittua väärät vanhemmat ja heittää kirves kaivoon voimaharjoittelun osalta?

Tuolla historialla, jos et työskentele ahtaajana satamassa jossa ei ole trukkeja ja nostureita, katsoisin neuvot ihan muualta, kuin voimaa sairaalloisesti ihannoivien foorumilta. IMHO tämän hetken parhaat neuvot treenaamiseen yleensä ja varsinkin vaurion jälkeen, tulee esim. RPStrengh- kanavalta, tai Erick Janickilta. Heidän metodinsa perustuu siihen, että tehdään vain se, mikä on lihaskasvun vuoksi olennaista, ts. ei tuijoteta painoon, vaan liikeratoihin, venytykseen liikkeen sisällä jne. jolloin syntyy maksimaalinen hypertrofia, sen avulla lihas kasvaa kokoa, ja siinä ohessa myös voimaa. Janicki on 185cm, ihan hyvin kerännyt lihaa pitkään runkoon, mikä on aina kertaluokkaa vaikeampaa, kuin lyhyelle tyypille. Siksi ko. metodit ovat kuin pitkille jannuille tehdyt. Ei se Erick tietenkään mikään natu ole, mutta ko. teoria toimii naturaalilla paremmin kuin mikään muu tähän astisista, jos kehittyä haluaa..

 

[PRB]

Ei kannata kirvestä kaivoon heittää. Se toki on todettava, että jos mitat on ns parhaassa iässä 195/75 13-14% bf + nuo tulokset edes maltillisella reenitaustalla nuo mitä on, että geenit todennäköisesti on niin fitnesstouhuun kuln voimailulajeihin keskivertoa heikommat.

Muuten tulee oma nuoruus mieleen, tosin en ole hujoppi vaan 181 pitkä ja painoin ekoissa voimailukisoissa 19v 66kg. Silti joissain tietyissä voimajutuissa ajan kanssa pystyi kehittymään kohtalaisen hyväksikin vaikka ne liikkeet mitkä alusta asti oli epänormaalin heikkoja on suhteessa heikkoja olleet sitten aina. Kun meni useita vuosia, että sata kiloa sai edes lyhyen sarjan kyykättyä. Esimerkiks. Lihasta saa jos haluaa mutta keskimäärin hitaammin ja hankalammin kuin luonnostaan skrodemmat ja lahjakkaat tyypit. Kuitenkin vaikka 5 vuoden aikajänteellä keskeinen tekijä on se tekemisen taso, koska harva on niin lahjakas että on/off meiningillä tai pelkästään painoja tuijottamalla kehittyy. Lähtökohtien merkitys on siinä vaiheessa isossa massassa kohtalaisen pieni. Vaikka ekat vuodet olisi pahin kynäniska. Mutta sitähän ei tarvitse edes pitkään olla jos oppii treenaamaan ja syömään oikein jo aloittelijana.

Mutta kyllä sen lukuisia kertoja sai kuulla alkuvuosina ja penkkipunnerruksessa kilpailun aloittaessa ihan voimailuseurassakin, että tämä on väärä laji nyt sulle. Ihan pelkästään sen vitun hintelän olemuksen ja heinäsirkkamaisen ruumiinrakenteen perusteella. Ja kun sitä voimaakaan ei tarttunut kauheasti ennenkuin alkoi saada painoa merkittävästi lisää. Saatto olla väärä, mutta sitähän kukin tekee mistä tykkää. Eikä se suoraan sitä kerro tai aika helvetin huonosti miten pitkälle voi päästä. Vaikka heti ei ole hyvä tai sinnepäinkään jossain. Maailmanmestariksi tuskin tulee jos niin on.