Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Mä taas en saanu leikkauksen jälkeen lääkkeitä vaikka pyysin, lekurille hoitajat väitti etten kuulemma tarvinnu.Siis lääkkeitä nämä kyllä tuo ihan hulluna. Aina kun kysytty et onko kipuja oon sanonu et ei oo ku vaan makoilee, ja jatkuvasti ne tuo lisää huumeita silti. Huomenna kai päästään kuvaamaan ja tänään illemmalla siirryn ortopediselle. Tai tollasta ne ainakin jutteli, vaikee täs on kotiuttaakaan kun ei pysty ku makaamaan.
Toivon että oma kokemus olis positiivisempi, en kyllä oo vielä valmis puolikuntoiseks.
Lähdin tosiaan aika tasan 2v sitten ihan nollasta minkkini opetuksella ilman minkäänlaisia esiopiskeluja alussa ihan sana kerrallaan alkaen jatkuvasti käytetyistä, ”päivää”, ”iltaa”, ”huomenta”, ”kuinka voit”, ”laita se suuhun” jne. Sen jälkeen lyhyitä helppoja lauseita mutta silti ensimmäiset viikot ja kuukaudetkin oli kyllä masentavia. Sitä mukaa kun opin uusia sanoja ja lauseita, unohdin aiemmin opittuja FIFO-ilmiönä mutta vähitellen ne kuitenkin alkoi jäädä päähän kun toistoa tuli joka päivä. Opetusmetodithan perustuivat puhtaasti pelkoon, eli kun unohdin jotain jo aiemmin opittua, palaute oli brutaalia, jonka takia en uskaltanut enää unohtaa.Opettelitko ihan itsenäisesti Minkin opetuksella ns. kielikylvyssä? heh.. vai oliko jotain itseopiskelu materiaalia, että saa ihan perus jutut haltuun aluksi?
Aikanaan yhden kaverin isoveli meni Saksaan töihin (oli joku Suomalainen firma työnantaja ja jotain finskifirman automaatio juttuja huolsi/tarkasti sakemannien voimalaitoksissa). Tyyppi ei osannut sanaakaan saksaa lähitiessään ja enklantikin oli A yliop. kirjoituksissa.
Reilu vuoden päästä oli sujuva Saksan Kielen taito. Töissä ns. kielikylpyä ja kotona luki kielioppia ja opetteli sanavarastoa.

Mikä on muutos aamupainossa ma 22.9. arjen jälkeen koittaessa?
Tästä tulee mieleeni miten ranskalainen kaveri kyläili meillä Suomessa. Se kuunteli suomenkielistä puhetta ja virnuili välillä itsekseen. Lopulta se kysyi mitä tarkoittaa "on kyllä", jota toistellaan monesti päivässä. On kuulemma ranskaksi juurikin /ccn.Asiaan liittyen ½-huvittava muisto yli 10v takaa, Sen sijaan, että olisin opettanut, miten se sanotaan oikeasti suomeksi, opetin sen läpällä muotoon ”haluan /ccn”. Voitte kuvitella, kuinka koomiselta se kuulosti venäläisellä aksentilla lausuttuna kun se tuli vielä monta kertaa päivässä. Jossain vaiheessa iski kuitenkin pelko, että mitä jos se sanoo tuon joidenkin muiden ihmisten läsnä ollessa, vaikka vanhempieni luona, joten oli pakko kertoa mitä se oikeasti tarkoittaa. Jostain syystä hän ei osannut ottaa asiaa huumorilla, joten siitä(kin) tuli sanktioita. Melkoinen vekkuli sitä on joskus ollut.
Tästä jotenkin muistui mieleen miten eskari-ikäisen kääpiön kanssa lauleskeltiin lastenlauluja ja vähän muitakin. Kontra Virtasen Onomatopoettinen alkoholiliike aka kuinka eläin sanoo tuotti iskälle monet hyvät naurut, ärrää sortavan kääpiön suusta kirahvi sanoo öri öri öri oli enemmän kuin huvittavan kuuloista. Mutta sanomista tuli, myöhemmin.Kielen opetukseen liittyvät riskit ovat muuten todellisia ja vakavia. Kerran vaimoni arvokkaat kaverit saapuivat kylään. Kääpiöt riensivät heti esittelemaan taitojaan ja tietojaan. Yksi niistä sattui olemaan pökälekäärme, joka esiintyy biologian kuvakirjassa, jota heille luin. Pökälekäärme oli iso hitti kääpiöille ja sitä esiteltiin riemukkaasti tädeille. Nämä osasivat lukea ja valistivat kääpiöitä, että se on kyllä boakäärme. Siihen kääpiöt protestoivat, että isä kyllä opetti... Käärmeen tarkasta lajimäärityksestä sitten keskustelimme vaimon kanssa myöhemmin iltasella.
Äitiä vois vähän. Ei omaa. Ja ruumiinlämpöisenä.Mummia tänään. On kylmässä jo.