Nyt kun pääsi valittamisen alkuun, niin eihän tässä malta lopettaa...
Kolmannella sektorilla on paikkakunnalla säännöllistä toimintaa ihmisille, joilla viiraa päässä. Toimintaan osallistumista aina suositellaan.
Kilttinä ja yhteistyöhaluisena asiakkaana olen tietysti kokeillut noita. Mutta kun en ole kiinnostunut ryhmässä tapahtuvasta pelapelien kokoamisesta, bingon pelaamisesta, askartelusta ja muusta näpräämisestä. (Minulla on siis mielialahäiriö - en ole älyllisesti kehitysvammainen). Lisäksi tunsin itseni yhdeksi ohjaajaksi, sillä mukana oli sen verran sekavaa tai apaattista porukkaa. En kokenut minkäänlaista ryhmäytymistä enkä edes halua ryhmäytymiseen.
Nyt kesällä tämä poppoo on aloittamassa hämmästyttävän suosittua toimintaa eli torikaraokea

Tässä kärsimys levitetään kenen tahansa keskustassa kuljeksivan tietoisuuteen: epävireisesti hoilataan suomi-iskelmän karmeimpia paloja yksin tai porukalla - ja nupit on ns kaakkoon.
En ymmärrä, kuinka tuollainen voi mitenkään tukea/parantaa mielenterveyttä.
On myös erilaisia tuettuja lomia. Ihan kiva juttu, mutta niissä joutuu jakamaan huoneen tuntemattoman hullun kanssa tai maksamaan extraa yhden hengen huoneesta. Lomakohteet ovat aina jossain syrjässä ja kaukana. Aktiviteetteina ovat soutelu järvellä, ryhmäkävelyt pöpelikössä ja iltaisin mölkyn pelaaminen - oletettavasti vakavasta puheripulista kärsivien kurssilaisten kanssa

En todellakaan aio poistua kodistani ja kissani seurasta tuollaisen vuoksi.
Psykiatri kertoi, että he järjestävät minulle joitakin psykologin tapaamisaikoja syksyllä. Tuo sentään kuulostaa hyvältä. Ainoastaan se hieman arveluttaa, että aiemmasta kokemuksestani tiedän, että alan jossain vaiheessa säälimään häntä enkä enää kehtaa valittaa elämästäni