Off-topic 24h - Ihmettele maailmaa ja anna keskustelun virrata vapaasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Off-topic 24h – Kaikki mikä ei sovi mihinkään muualle, mutta on pakko sanoa

Meta description: Keskustelua arjesta, ilmiöistä ja randomeista jutuista ympäri vuorokauden – auki kaikelle mitä mielessä liikkuu.


Sapuska on valintakysymys:


Ja todellisuus kun ei pääse eroon asiakkaan puhelusta:

1640612894021.webp
 
Sinällään oikein positiivinen päivä tähän mennessä, kuntoilusalin ovi aukeni edelleen etusormella, salilla oli lisäkseni ihan normaalisti porukkaa. Neljän päivän ankara tankkaus ja lepo oli ladannut kehoon riittävästi hiilaria ja nesteitä -> rauta painoi vain vähän ja hiki virtasi -> joka paikka pumpissa.

Kaikki saliyrittäjät pohjois-pohjanmaalla eivät toisin sanoen ole huomanneet AVIn sekoiluja, samoin kuin normaalit ihmisetkään eivät tunnu allekirjoittavan kaikkia määräyksiä ihan tuosta ja noin vaan. Ehkä meillä on vielä toivoa.
Piti buukata yksityisvuoroja niin pääsöö kuntoilusalille.
 
Pitäisi itse väkertää niitä elintarvikkeiden ALE-lappuja. Saisi aina kärryn täyteen laputettua ruokaa edullisesti. Ei kai sitä kukaan huomaisi..? :rolleyes:
Ei varmaan kummoinen homma nykytekniikalla, atk:lla askartelua ja tulostus tarrapaperille.
Sitten vaan kaupassa liimailet niitä sopiviin tuotteisiin.
 
Halvin konsti on tehdä ruoka itse.

Juur pari vuokaa makaruunilaatikkoa uuniin. Ja on hyvvee!
Useasti kyllä - mutta ennen joulua satuin hävikkiruokalaarille ja ostin kahdella eurolla (2€) rasian paistettua puna-ahventa fenkolikastikkeessa. Keitin itse perunat ja lisäksi vähän vihreää kylkeen kotona. Kalaa riitti kolmeksi päiväksi ja se oli hyvää.

Nyt yritän kyttäillä toista mestaa, jossa jäännösrasian hinta olisi 3,90€. Lihattomuuden vaatimus hieman kaventaa tarjontaa, mutta eiköhän tuolta rehupöperöäkin löydy 😋
 
Mutta sitten vielä tuohon nainen ja raha keskusteluun niin yllättäen voi aiheuttaa erilaista känkkäränkkää jos toisella sitä on ja toisella ei, etenkin jos toinen sattuu olemaan sellainen jonka mielestä mitään ei voisi ottaa vastaan.
Ai? Tuollaisiakin siis on. Minun kanssani ei voisi syntyä tuota tilannetta. Kuvitelmat ylpeästä taloudellisesta itsenäisyydestä ovat jo kauan sitten lässähtäneet :cool:


🚚💰💰💰😍
 
Ainahan se voi olla tipahtanut siitä (tai viereisestä) tuotteesta, jolloin ihan ok laittaa se takas.
Ja muutenkin voi tarvittaessa vaihdella niitä tarrapaperia olevia viivakoodilappuja tuotteesta toiseen. Sen mukaan mikä hinta sopii mihinkin.
Tuskin se kassa jaksaa sen tarkemmin katsoa mikä lukema sinne näyttöön ilmestyy kun koodinlukija piippaa.
 
Ja muutenkin voi tarvittaessa vaihdella niitä tarrapaperia olevia viivakoodilappuja tuotteesta toiseen. Sen mukaan mikä hinta sopii mihinkin.
Tuskin se kassa jaksaa sen tarkemmin katsoa mikä lukema sinne näyttöön ilmestyy kun koodinlukija piippaa.
Pöntöistä pussiin suolakurkku 3,99 kilo, valkosipulisuolakurkku 8,99 kilo.

Joskus käyny mielessä, mutta ihan liian kova moraali. Pitäs löysätä.
 
Perinteinen: Minä en mitään toiselta ota plaaplaa ja sitten kärsitään turhan takia.
Minä tunnistan tuon ajattelumallin hyvin, ei kukaan halua tuntea itseään siivellä eläjäksi. Don't get me wrong, kyllä tähän asti on aina tainnut mies maksaa kun ollaan käyty ulkona syömässä, minä nyt vain pidän siitä, että minut viedään ulos. 😇 Mutta että hän olisi antanut minulle rahaa, kun asuimme eri osoitteissa ja oma rahatilanne oli tilapäisesti heikko; ei missään tapauksessa (tosin, ei koskaan kyllä tarjonnutkaan).

Omaa ajatusmaailmaa tuon asenteen suhteen avasi oman tulotason nousu ja ymmärrys siitä, että joskus sitä vaan haluaa nauttia elämästä yhdessä toisen kanssa, ihan vaikka kaverin. Eli joitakin tiettyjä ystäviä nähdessä jos mennään syömään, niin minä maksan, minä vien heidät ulos, koska haluan vain päästä viettämään heidän kanssaan aikaa ilman, että heidän tarvitsee miettiä rahaa tai että kieltäytyisi lähtemästä sen puutteen vuoksi. Tai kun ystävä tuli ennen koronaa yökylään, niin mentiin kauppaan niin, että mitä hän haluaa. -Totta kai alkuun piti käydä muutamat väännöt mutta nykyisin yhdelle ystävälle ihan esitän; voinko viedä sut syömään -Tietää olla mukisematta eikä rahakeskustelua tarvitse käydä ollenkaan ja meillä voi olla vaan kivaa, koska en minä halua muuta kuin vain nähdä häntä ja minulla on sellainen tilanne, että se ko. kustannus on ihan sivuseikka.

Tätä kautta selitin myös kaverille, joka tuskaili, kun hänellä on mies joka tienaa myös pakkiksen asteikolla enemmän kuin riittävästi ja haluaisi mm. viedä kaveria viikonloppureissuille heidän asuinmaassaan ja ulkomaille jne. Kaveri tuskaili joskus, että ahdistaa, että taas pitäisi lähteä jonnekin miehen kustantamalle reissulle ja hän ei voi mitenkään "vastata" tarjoamalla samaa. Osasin nyt sitten joidenkin omien kokemuksien kautta selittää, että ehkä se mies vaan haluaa tehdä niitä juttuja ja haluaa jakaa ne asiat just sun kanssa. Ehdotin, että sopivat pelisäännöt, joka helpottaisi tuollaisten juttujen vastaanottamista. Esim., että "kerran kuussa voi lähteä viikonloppureissuun" tms. niin, että kun ne "rajat" on etukäteen sovittu, niin on helpompi ystävänkin ottaa tuollaista vastaan ja vaan nauttia elämästä. En tiedä toteuttivatko tuon mutta ainakin ajatuksen tasolla kuulosti kuulemma ihan ehdottamisen arvoiselta.
 
Pöntöistä pussiin suolakurkku 3,99 kilo, valkosipulisuolakurkku 8,99 kilo.

Joskus käyny mielessä, mutta ihan liian kova moraali. Pitäs löysätä.
En voi suositella. Nimim. teininä muutaman kerran punninnut irtokarkkia pussia hieman keventäen.
Molemmilla kerroilla tuli poliisit paikalle ja toisella kerralla äiti kaatoi mukasalaisen alkoholijemmani rangaistukseksi viemäriin.

Lessons learned.
 
Minä tunnistan tuon ajattelumallin hyvin, ei kukaan halua tuntea itseään siivellä eläjäksi. Don't get me wrong, kyllä tähän asti on aina tainnut mies maksaa kun ollaan käyty ulkona syömässä, minä nyt vain pidän siitä, että minut viedään ulos. 😇 Mutta että hän olisi antanut minulle rahaa, kun asuimme eri osoitteissa ja oma rahatilanne oli tilapäisesti heikko; ei missään tapauksessa (tosin, ei koskaan kyllä tarjonnutkaan).

Omaa ajatusmaailmaa tuon asenteen suhteen avasi oman tulotason nousu ja ymmärrys siitä, että joskus sitä vaan haluaa nauttia elämästä yhdessä toisen kanssa, ihan vaikka kaverin. Eli joitakin tiettyjä ystäviä nähdessä jos mennään syömään, niin minä maksan, minä vien heidät ulos, koska haluan vain päästä viettämään heidän kanssaan aikaa ilman, että heidän tarvitsee miettiä rahaa tai että kieltäytyisi lähtemästä sen puutteen vuoksi. Tai kun ystävä tuli ennen koronaa yökylään, niin mentiin kauppaan niin, että mitä hän haluaa. -Totta kai alkuun piti käydä muutamat väännöt mutta nykyisin yhdelle ystävälle ihan esitän; voinko viedä sut syömään -Tietää olla mukisematta eikä rahakeskustelua tarvitse käydä ollenkaan ja meillä voi olla vaan kivaa, koska en minä halua muuta kuin vain nähdä häntä ja minulla on sellainen tilanne, että se ko. kustannus on ihan sivuseikka.

Tätä kautta selitin myös kaverille, joka tuskaili, kun hänellä on mies joka tienaa myös pakkiksen asteikolla enemmän kuin riittävästi ja haluaisi mm. viedä kaveria viikonloppureissuille heidän asuinmaassaan ja ulkomaille jne. Kaveri tuskaili joskus, että ahdistaa, että taas pitäisi lähteä jonnekin miehen kustantamalle reissulle ja hän ei voi mitenkään "vastata" tarjoamalla samaa. Osasin nyt sitten joidenkin omien kokemuksien kautta selittää, että ehkä se mies vaan haluaa tehdä niitä juttuja ja haluaa jakaa ne asiat just sun kanssa. Ehdotin, että sopivat pelisäännöt, joka helpottaisi tuollaisten juttujen vastaanottamista. Esim., että "kerran kuussa voi lähteä viikonloppureissuun" tms. niin, että kun ne "rajat" on etukäteen sovittu, niin on helpompi ystävänkin ottaa tuollaista vastaan ja vaan nauttia elämästä. En tiedä toteuttivatko tuon mutta ainakin ajatuksen tasolla kuulosti kuulemma ihan ehdottamisen arvoiselta.
En minäkään alkaisi ketään oikeasti ketään elättämään tai antamaan mitään viikkorahaa.
Mitä minä tarkoitin on just se että jos tehdään jotain kivaa joka maksaa ja selkeästi tiedossa ettei toisella ole siihen varaa niin ei pidä tuntea huonoa omaatuntoa että toinen haluaa sen toiselle suoda.
Se on oikeastaan ihan hemmetin ahdistavaa jos pitää joka kerta käydä sama vääntö kun toinen ei haluaisi periaatteesta ottaa jotain vastaan, ei se yhtään sen paremmaksi tee ihmistä että elää päivästä toiseen spartalaisesti vaikka saisi jotain kivaa lahjaksi.
Voisin väittää että useimmissa liitoissa joissa puhutaan oikeasta perheestä ei pienituloinen puoliso valita että pääsee etelään, ei meillä ainakaan vaan osasi valita erinomaiset lomat :)
 
Back
Ylös Bottom