Sairaanhoitajan mietteitä nykytilanteesta.
Tara Koivukoski:
Tämä vuosi on ollut kaikin puolin yksi raskaimpia. Olen vetänyt itseni lähes loppuun työnteolla. Kirjoittanut toisen kirjani loppuun samalla, vääntänyt jatkuvasti ylitöitä sairaanhoitajana. Vallitseva tilanne ei hoitoalalla näy omalla puolellani ainakaan tappavaa tautia sairastavien joukkoina. Se näkyy siinä, että jatkuvasti vedetään vajaamiehityksellä ja paikataan toisia, kun jokaisen pienen nuhankin vuoksi tulee poissaoloja. Töihin, kun ei saa mennä pienessäkään nuhassa ennen kuin negatiivinen koronatesti on saapunut.
Se, missä tämä tilanne psykiatrisella puolella näkyy, on lasten ja aikuisten suunnaton ahdistus ja sanaton hätähuuto. Perheväkivallan, itsemurhien ja nälkää näkevien ihmisten määrän kasvu. Henkinen kärsimys, jota kukaan ei tunnu näkevän. Valtion kontrolli ja rajoitukset, jotka laittavat ihmiset elämään kuin väkivaltaisen käden alla parisuhteessa. Kontrolloidaan mielivaltaisesti, lääketieteellisiä faktoja kunnolla tutkimatta. Hoitoalalla tämä näkyy vielä pahemmin. Samaan aikaan, kun media näytti kuvia täydessä suojavarustuksessa koronaepäiltyjä hoitavista sairaanhoitajista, meille ei silloinen työnantaja, iso sairaala, tarjonnut edes maskeja työn puolesta. Ne hankittiin vain lääkäreille kustannussyistä. Sama taho irtisanoi viime keväänä kaikki hoitajien työsopimukset ja vaati heitä tulemaan takaisin useamman sata euroa pienemmällä palkalla. "Työn vaativuuden vähennyttyä". Monissa sairaaloissa poltetaan hoitajat loppuun. Sijaiset ovat kiven alla ja moni yksikkö kieltää myös keikkojen tekemisen tartuntariskin vuoksi.
Syy terveydenhuollon kuormittumiseen ei ole mikään virus tai tauti,vaan mielivaltaiset rajoitukset,jotka muuttuvat kaiken aikaa. Rokotukset eivät ole asiaa auttaneet. Tällä hetkellä sairaaloissa hoidetaan niiden haittavaikutuksia järjetön määrä. Silti hoitoalan työntekijät monissa paikoissa pakotetaan ottamaan rokote. Pakotetaan ottamaan valmiste, joka on lääketieteelliseltä kannalta testausasteella. Olen pitkään ollut hiljaa,mutta kun ystävä ja hoitoalan työläinen yksi toisensa jälkeen saa vakavia oireita rokotuksesta ja palaa loppuun työssään, en vain enää voi vaieta.
En ota kantaa rokotusten puolesta enkä vastaan. Otan kantaa ihmisoikeuksien, yksilönvapauden ja sen puolesta, että meillä jatkossakin olisi kaikilla yhtäläinen oikeus terveydenhoitoon. Tällä hetkellä tilanne on se,että yhden viruksen kartoittaminen, ehkäisy ja hoito menee kaikkien muiden potilaiden edelle. Missään ei puhuta itsemurhien kasvusta, järjettömistä jonoista terapiaan, rajoitusten rikkomista perheistä, hoitoa vaille jääneistä leikkauspotilaista. Missään ei kerrota totuutta siitä,että me hoitajat palamme kohta kaikki loppuun kun toisen sairastuessa teemme pahimmillaan 24h työpäiviä eikä kukaan välitä työaikalaista. Päästyäsi kotiin saatat saada samantien pyynnön lähteä vuoroon sairastapauksen vuoksi. Kun moraali ja etiikka ei anna myöten jättää potilaita työkaverin sairastuessa. Itse olen nyt siinä onnellisessa asemassa, että on työpaikka, jossa hoitajien jaksaminen ja työhyvinvointi on työnantajalle tärkeää. Mutta moni muu ei ole. Me hoitajat olemme myös päättäjien mielestä suoranaisia superihmisiä. Jos työskentelet 4h maski naamalla koululuokassa,jossa todetaan tartunta, kaikki lähtevät karanteeniin. Jos teet hoitajana 12h työvuoron samassa tilanteessa, sinua ei katsota altistuneeksi maski naamalla.
Kenenkään. Ei kenenkään pitäisi joutua elämään mielivaltaisen kontrollin alla. Yhteiskunnassa, jossa päättäjät määrittävät mihin aikaan yöstä tauti voi tarttua. Ja miten suuressa joukossa. Hyvinvointivaltiossa, jossa sinulta viedään osa ihmisoikeuksista ja vapaudesta, jos et suostu tekemään sitä, mitä käsketään. Jokaisella tulisi olla oikeus määrätä omasta kehostaan. Jokaisella tulisi olla oikeus elinkeinonsa harjoittamiseen ilman, että joutuu heräämään aamuisin miettien, antaako valtio luvan elättää perheensä. Jokaisella tulisi olla oikeus ja vapaus laulaa ja tanssia vaikka alasti keskellä metsää. Jokaisella tulisi olla oikeus elää pelon sijaan rakkauden keskellä. Millaisen maan tahdomme lapsillemme tarjota?
Tätä julkaisua saa jakaa ja toivon myös, että jaat. Tarvitsemme jatkossakin toimivan terveydenhuollon