JTO kirjoitti yllä, että tässä asiassa on kirjoitettu paljon paskaa. Olen kirjoittanut tässä asiassa paljon, mutten sanaakaan paskaa. Kaikki mitä olen kirjoittanut, olen kirjoittanut omalla nimelläni. Olen kirjoittanut hyvällä ja pahalla, olen vedonnut hallituksen jäseniin laittamaan käden sydämelle ja sanomaan, menkiö kaikki, kuten piti. Olen vedonnut rehellisyyteen. Olen vedonnut järkeen. Olen käyttänyt kovempia sanoja, kuten selkärangattomat madot. Mikään ei ole auttanut. On vain kielletty tapahtuneet virheet.
Puhuin erään hallituksen jäsenen kanssa puhelimessa ja kymmenen minuutin huutamisen jälkeen sain puheenvuoron. Keissin tiilmoilta hallituksen suunnalta saamiani nimityksiä ovat olleet tyhmä, lapsellinen, järjetön, homo ja työtävieroksuva, kaikki pelkästään siksi, että olen pyytänyt oikeudenmukaisuutta. Se on ymmärrettävää, sillä ihmiset suuttuessaan puhuvat yleensä vähän liikaa.
Tämän tapauksen jälkimmäistä osaa (tuomarin nettikirjoittelu) käsiteltiin UOL:ssä. Valituksessa kerrottiin sihteeriin sääntörikkomusten alkuperäinen tilanne eli punnituksen tapahtumakulku. Liitto kirjoitti vastineessaan: "Tapahtumat menivät suunnilleen kuvatulla tavalla." Vastineessa ei kerrottu, miten ne oikeasti menivät.
Jos otetaan kuka tahansa ihminen tai yhteisö ja syytetään sitä jostain, niin syytetty takuulla kertoo, mikä syytöksessä ei ole totta. SVNL ei näin tehnyt. Minulle se kertoo, että olisi ollut äärimmäisen ikävää myöntää todelliset tapahtumat ja että se, mikä ei mennyt kerrotulla tavalla, oli irrelevanttia, mutta se oli tapa kieltää "tapahtunut".
Mä näkisin tämän niin, että hiljaa oleminen on vähän niin kuin hiljainen hyväksyminen mikä ei sekään ole hyvä juttu.
Vihreen lakaiseminen maton alle on yksi tämän keissin suurimmista epäkohdista.
Jostain syystä päättäjät, jotka luottamustehtävissä ovat tavallisen rahvaan yläpuolella, monesti sokaistuvat ja ajattelevat, että he voivat asemansa perusteella tehdä, mitä tahansa (esimerkkinä vaikkapa Clinton). Monesti epäkohdat jossain vaiheessa paljastuvat ja sitten todisteiden valossa asiat on myönnettävä. Tämä tila saavutetaan yleensä vasta riittävän julkisuuspaineen avulla, koska virheen myöntäminen vaatii paljon rohkeutta ja aiheuttaa osaltaan häpeää. On hyvä muistaa, että virheen tekeminen on normaalia ja "hyväksyttävää", mutta hyväksyntä edellyttää "nöyrtymistä" ainakin sille tasolle, että uskaltaa myöntää tekemänsä vireen. Tällaista rohkeutta ei voimanoston ylimmällä liittotasolla ole löytynyt.
Olen tehnyt monia virheitä elämässäni, eikä virheen myöntäminen ole koskaan mukavaa. Jokainen kerta on kuitenkin opettanut jotain. Silti pahoin pelkään, että teen virheitä vastakin, koska olen ihminen.
Suomen Voimanostoliiton osalta hallitus saattaa tästä ikävästä keissistä päästä kuin koira veräjästä, koska laji ja lajiliitto eivät kansallisesti ole riittävän isoja tai kiinnostavia. Jos tämä olisi hiihtoliiton keissi, niin päättäjät olisivat valtakunnan uutisissa. Aluksi tarvittaisiin kiinnostunut iltapäivälehden toimittaja.
SVNL:n väärinkäytöksistä tietävät urheilijat eivät "uskalla" puhua, koska silloin aktiivinen toiminta lajin parissa vaikeutuu. Ymmärrän sen täysin. Tuomari puhui niistä ja pannaa on toistaiseksi pamahtanut 2 vuotta, ja seuraava panna on liiton sääntöjen mukaan minimissään tuplat edellisestä. Liitto on rangaistuksissaan painottanut tuomarin "poikkeuksellista piittaamattomuutta sääntöjä kohtaan".
Tuomari puhuu totta ja pyytää oikeutta.
Hallitus ei rangaissut sihteeriään, vaikka sääntöjen mukaan olisi pitänyt (osassa rikkomuksista rangaistusasteikko yltää vuosien toimintakieltoon, joten rikkeet eivät ole ihan pikkuisia), mutta se ei heidän mielestään ole poikkeuksellista piittaamattomutta. Ei minustakaan, sillä se on vielä vakavampaa. Se ottaa kaiken luottamuksen kyseiseltä elimeltä. Kaveria on ikävää rangaista, mutta joskus sellaisia päätöksiä pitää tehdä. Ne kuuluvat normaaliin hallitustoimintaan.
Toiminta ei ikinä muutu jos joku ei vaadi sen muuttuvan ja puutu epäkohtiin.
Julkisuutta epäkohtiin puuttuminen vaatii. En hyväksy epäoikeudenmukaisuutta, joten panin itseni peliin. Henkilökohtaisesti minulla ei tässä tapauksessa ole mitään pelissä (paitsi oma tulevaisuuteni) eli en ole kenenkään puolella, enkä varsinaisesti ketään vastaan, vaan vaadin pelkästään oikeudenmukaisuutta.
Ei tuo nyt oikein ole enää nykypäivää että lätkitään toimintakieltoa tai muuta penaltya jos ei tuki suuta ja pysy vaiti.
Rikoksesta tuomittu ei saa lisää kakkua, jos kritisoi tuomiota (perustellusti tai perusteitta) vääräksi. Sinänsä tuntuu ihmeelliseltä, että urheiluliiton säännöt ovat lainsäädäntöä ankarammat.
Kyllä nyt aikuisten ihmisten pitäis pystyä istumaan alas pöydän ääreen ja sopimaan asiallisesti kun virhe on tapahtunut.
Tässä oli henkilökemioihin liittyviä ongelmia (sihteeri/tuomari) ja sen jälkeen, kun hallitus toimi sääntöjenvastaisesti, eivätkä he halunneet asiaa myöntää, keskusteluyhteys ja mahdollisuus minkäänlaiseen yhteistyöhön katkesi.
Juridisesti tietty oma mielenkiintoinen seikka tässä on sananvapaus suhteessa "liiton huonoon valoon"-saattaminen julkisella ulostulolla,
Jos liitto tai sen hallitus toimii vastoin sääntöjä, se pitää saattaa julkisuuteen riippumatta, miten huonoon valoon liitto joutuu. Väärinkäytökset itsessään saattavat liiton maineen huonoon valoon, ei se, että väärä toiminta tulee julkisuuteen. Mädät omenat pitää poistaa kuormasta ja jatkaa puhtaalta pöydältä. Tai sitten vain myöntää virhe, pahoitella ja jatkaa luottamustehtävässä. Se olisi kaikkein yksinkertaisin ja tyydyttävä ratkaisu.
jotenkin luulis että ensimmäinen on vahvemmilla vieläkin tässä maassa jos kyseessä on epäkohdat liiton toiminnassa ja kyseessä ei ole etnisyyteen tms liittyvät asiat.
Koomisinta tässä on se, että Suomen Voimanostoliitolla on käynnissä tasavertaisuus- ja reilun pelin -ohjelma. Miten he voivat vaatia jäseneltä sellaista, mihin eivät näytä esimerkkiä tai itse sitoudu?
mutta lähinnä ite kaipaan aina kummankin osapuolen jutut esiin.
Ongelma on SVNL:n puolella. Heidän on enää äärimmäisen vaikea kertoa totuutta. Totuuden kertominen vaikeutuu koko ajan. He valitsivat taktiikakseen salailunj, peittelyn ja kieltämisen, mutta se oli väärä tie. Olen pyytänyt heitä myöntämään virheen ja pahoittelemaan tapahtunutta. Kukaan ei ole ottanut asiaan kantaa.
se ehkä oli mun postauksen pointti ja kun se päätös on tehty, ittee ainakin ahdistaa jutella asiasta,
Ymmärrän ahdistuksen. Asia ahdistaa minuakin, vaikka olen ns. paremmalla puolella. Ongelman kieltäminen ei siitä huolimatta ole ratkaisu.
Noh, tässä tilanteessa ollaan tällä hetkellä, ja taisteluni tuulimyllyä vastaan jatkuu. Seuraavaksi olen yhteydessä IPF:ään. Katsotaan kiinnostaa asia ylemmällä tasolla. Olen kisatapahtumissa ollut useana vuonna tekemisissä puheenjohtajan kanssa, joten hänen kantansa ensisijaisesti kiinnostaa.
Sitten on vielä yksi kivi kääntämättä.
En toivo, että siihen joudun ryhtymään, mutta katsotaan...
www.facebook.com
