BB Johannes Loima

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Snake
  • Aloitettu Aloitettu
apulus sanoi:
Niin, sehän unohdettiin voittajaveikkauksista täysin. Kaikki puhu vaan Ollista ja Jerrystä.
Click to expand...

Luultavasti siksi, koska laji oli kehonrakennus ja ajateltiin vain alle ysikympin karuja mörköjä Ollia ja Jerryä, eikä arvattu että komeampi poika tulisi takavasemmalta ohi.
 
Tämä Mr Loima on ollut paikalla, kun on jaettu mallia ja rakennetta. Upean fysiikan lisäksi kiinnitin huomiota hänen esiintymiseensä. Biisivalinta vaparissa oli virkistävä sekä tapa, jolla hän vaparinsa esitti viestitti suunnatonta itseluottamusta omaan tekemiseensä. Esiintymisestä välittyi voittajan asenne olematta kuitenkaan ylimielinen. Onnittelut.
 
Tuomarit arvostaa tasaista ja linjakasta fysiikkaa, mikä on hyvä asia. Jerry oli kivisempi ja paksumpi, mutta kokonaispaketti oli ratkaseva tekijä. Hienoa oli päästä sm-voittajan kanssa eliminaatiossa rinnakain poseeraamaan.
 
Ajattelin tulla hieman kommentoimaan tänne. Monessa keskusteluissa ja eri julkaisuissa on ollut puhetta siitä, että näissä kisoissa liikaa arvostettiin ns "klassista" fysiikkaa ison ja paksun lihasmassan sijaan. Monet jotka pärjäsivät kuuluisivat enemmän classic physiqueen yms...

Kommenttien mukaan nykysuuntaus suomalaisessa kehonrakennuksessa olisi siis menossa enemmän esteettistä mallia ja fysiikkaa painottavaan suuntaan. Isot liharekat kokevat huonoa tuomarointia ja niin edespäin...

En tiedä kuinka moni on käynyt lukemassa liiton sivuilta kehonrakennus kilpailuiden arvostelukriteerit ja säännöt. Sielä lukee selvällä Suomen kielellä: "Tuomarin pitää suosia kilpailijaa, jolla on harmoninen ja klassinen fysiikka."

Uskon vakaasti myös, että tämä sama kriteeri on ollut kirjattuna säännöissä jo useamman vuosikymmenen ajan. Se ei ole siis mikään uusi ilmiö, tai suuntaus mikä olisi nyt yhtäkkiä sinne lisätty. Säännöissä on selvät kriteerit, joiden perusteella tuomarit pisteyttävät kilpailijat piste.

Mielipiteitä saa ja pitääkin olla, mutta ennen kuin lähetään kritisoimaan tuomarointia, olisi kunkin hyvä käydä perehtymässä juuri kehonrakennuksen sääntöihin ja arvostelukriteereihin.

PS: kiitos kaikille niille, jotka ovat täälläkin uskoneet ja kannustaneet minua. Saan teistä voimaa ja uskoa tekemiseen. Kyllä se underdog myös tällä kertaa kullan vei

Iloisin syysterveisin,
Johannes
 
Kunto oli kova ja vapari jäi mieleen. Heti alkuun itsevarmana mutta ei ylimielisenä kaikille selväksi että kelle se kirkkain kuuluu. Ansaittu voitto.

Niin kuin moneen kertaan täällä todettu niin tuossa sarjassa oli monta erityyppistä fysiikkaa. Itse olen sitä mieltä että jos meinaa sarjan voittaa on sen oltava parempi versio hallitsevasta mestarista. Niin myös tällä kertaa ;)
 
Loima sanoi:
. Monessa keskusteluissa ja eri julkaisuissa on ollut puhetta siitä, että näissä kisoissa liikaa arvostettiin ns "klassista" fysiikkaa ison ja paksun lihasmassan sijaan.
Click to expand...

Mikäli tuntee modernin kehonrakennuksen historiaa, niin voi rehellisesti sanoa, että tuo väittämä pitää paikkansa. Se mikä kunkin mielestä taas on "liikaa" on arvokysmys. Mutta se mikä on hyvä muistaa, on se, että kehonrakennuksen fundamentaalisin piirre - ja mikä erottaa sen muista lajeista - on kuitenkin lihasmassa ja sen kasvatus. Ja siksi lajia kutsutaan myös kehorakennukseksi, kuten myös toisaalla on sanottu, että kilpailija, jolla ei ole riittävää lihasmassaa ja paksuutta, ei tulisi asettaa liian korkealle sijalle.

Loima sanoi:
En tiedä kuinka moni on käynyt lukemassa liiton sivuilta kehonrakennus kilpailuiden arvostelukriteerit ja säännöt. Sielä lukee selvällä Suomen kielellä: "Tuomarin pitää suosia kilpailijaa, jolla on harmoninen ja klassinen fysiikka."
Click to expand...

Tuo on vanhastaan ollut yksi kehonrakennuksen kriteereistä, jota on alunperin suosittu kehonrakennuksen toisen ja idealistisemman, antiikin ihmisruumiin klassisista ja harmonisista mittasuhteista ammentavan päähaaran näkemyksissä, joka on uudelleen nostanut päätään mm. classic bodybuildingin ihanteissa. Toinen kysymys on taas se, kuinka tuomarit haluavat tuon kriteerin ymmärtää ja kuinka kirjaimellisesti he sitä noudattavat? Esimerkiksi Mr. Olympia (1979) tasolla Frank Zane on lähes ainoa, jonka hyväksi tuo harmonisen ja klassisen fyysiikan ihanteen tulkinta on vedetty äärimmilleen. Samaa kisassa oli mukana myös äärimmäisen kovassa kunnossa ollut Mike Mentzer, joka arvotettiin raskaassasarjassa täydelliseksi, 300 pisteen mieheksi (eli parempia pisteitä ei olisi edes voinut saada). Näillä miehillä oli eroa kuin yöllä ja päivällä, mutta huomattavasti pienemmällä lihasmassalla varustettu Frank Zane kuitenkin voitti kokonaiskilpailun ja Mr.Olympia tittelin. Mitä tähän voi sanoa? Zane näytti antiikin ajan täydelliseltä veistokselta, kun taas Mentzer lihasmassansa äärimmilleen kehittäneen täydellisen kehonrakentajan prototyypiltä. Säännöt ja niiden tulkinnat eivät kuitenkaan koskaan ole olleet kiveen hakattuja, vaan muutoksen alla olevia.
 
Loima sanoi:
En tiedä kuinka moni on käynyt lukemassa liiton sivuilta kehonrakennus kilpailuiden arvostelukriteerit ja säännöt. Sielä lukee selvällä Suomen kielellä: "Tuomarin pitää suosia kilpailijaa, jolla on harmoninen ja klassinen fysiikka."
Click to expand...


Kaikki kunnia Johanneksen työlle, mutta Harmoninen ja klassinen fysiikka ei minusta ole tarpeeksi selkeä arvostelukriteeri. Pitäisi vähän enemmän avata termejä.

Harmoninen voidaan tulkita tarkoittamaan tasapaksua tai jopa tylsää. Ei silmäänpistävästi joku lihasryhmä hyppää kokonaisuudesta.
No Johanneksen tilanteessa keskivartalo oli niin pieni/hyvä että se pisti silmään. Onko tämä nyt sitten harmoniaa vai ei?
 
Back
Ylös Bottom