Tokio ei loista sillai Suomen tapaan isoilla ruokakaupoilla, eli isoja marketteja ei vilise joka paikassa tai sitten ne on jossain pidemmällä. Sit nää mistä perusruokaa saa, niin ei mitään häävejä ole. Mulla on vähän sellainen käsitys, että iso osa työväestä syö suurinpiirtein lähes ravintolapainotteisesti. Sitten perheet varmaan valmistaa ruokaa, mutta ei täällä tosiaankaan ole mitään isoja Citymarketin tapaisia kokonaisvaltaisia kauppoja. Ensinnäkään niille ei ole tilaa täällä, eikä toiseksi kukaan täällä ala kulkemaan kaupan perässä pidempää matkaa. Ei täällä ilmeisesti samanlaista ruokakulttuuria ole, jota tukee se, että ruokapaikkoja on siis valtavasti ja hintataso on hyvin edullinen. Täällä ei myöskään koskaan nää ketään kävelemässä ruokakassien kanssa. Sitä taas näkee Suomessa jatkuvasti. Joku täällä elänyt voi sitten korjata miten se kotiruoka täällä pelaa. Samoin se mitä täällä ei näe, on koirat, eikä täällä kukaan keskustassa koiran kanssa voisikaan kuljeskella. Koirat on suht kalliita ja sekin kertoo sitten sitä, että japanilaiset pitkälti on varsinaisia koiraharrastajia, eivät ne osta samoin kuin euroopassa, koiraa perheenjäseneksi. Jos sitten on koira, se on hyvin usein villakoira pienessä koossa.
On kyllä loistomesta ja kuinka voikaan tehdä syömisestä hauskaa tommoinen. Eihän noi missään muussa ruokalajissa toimisikaan, mutta sushilla varsin vekkuli keksintö ja hupaisaa tilailla ja heräteostella. Eikä nyt mitenkään hulvattoman kallista. Suomessa tommoinen tuskin toimis kun juntit repis irti ne näytöt ja kusis sen radan jotenkin jumittamalla tahallaan tai vastaavaa.
Se on huono, että Suomessa japanilainen ruoka on sitten aina hienoissa ravintoloissa, vaikka japanilainen ruoka on oikeasti pääpiirteittään nopeaa terveellistä pikaruokaa. Yoshinoyan tapaista se syöminen täällä on suurimmaksi osaksi. Palvelu härskin nopeeta ja ystävällistä ja perustuu kokonaan suureen volyymiin.