- Liittynyt
- 26.4.2016
- Viestejä
- 369
Tässä on edelleen se vastakkainasettelun ongelma että ei failurea tai sitten täysillä, vaikka suurimmalle osalle se paras tie on siinä välissä. Tosin, mikä se esim. Miken 'täysiä'? Mainittu failureen ja sen yli,pelkkä failure vai jotain muuta?
Se intuitiivisin tapa, eli viedään sarjat aina loppuun saakka, ei välttämättä ole se optimaalisin tapa edetä ainakaan natikkana. Tuo välttämättä-sana on se disclaimer, jollekin se voi olla optimaalisin tapa. Ja itse olen hermostollisen ylirasituksen kokenut, ja se häiritsi silloin pitkän tovin. Ei mikään katastrofi kuitenkaan, sellaisen olen nähnyt lähietäisyydeltä ja tapaukseen liittyi myös voimakkaasti rajoitettu ravinto.
Olen aiemmin treenannut mainostetulla tavalla, eli sarjat failureen ja monesti pudotussarjaa tai rest-pausea perään. Joskus kun treenikaveri on ollut, ehkä pakkotoistoja myös. Tämä toimi kohtalaisesti, eikä minulla hermostollisen ylirasitustilan tuntemuksia ollut oikeastaan koskaan. Ne tulivat vasta siinä vaiheessa kun tihensin frekvenssiä lisäämättä riittävästi lepoa, ja treenasin suunnilleen samalla tavalla tovin perästä. Tätä siis jatkui kuukausitolkulla, ja se osan porukasta semi-mahdottomana pitämä ylirasitustila olikin sitten karu tosiasia. Syyllinen löytyi katsomalla peiliin.
Nykyinen treeni on edelleen tiheämpää frekvenssiltään (tiheimmillään kroppa 3 x viikko), mutta failuren määrältään rajoitetumpaa (EI ilman failurea). Onko treeni sitten tuon 'kevyempää' kuin mikä tässä on määritelty kategoriaan 'täysillä'? On. Onko se hermostollisesti kevyempää kuin tuon tyyli jolla aiemmin treenasin? Kyllä ja ei. Failurea on vähemmän ja erikoistekniikoita hyvin harvassa, mutta liikkeet keskimäärin kokonaisvaltaisempia kuin monijakoisemmassa ja harvemman frekvenssin treenissä, joten liikkeet rasittavat hermostollisesti muuten enemmän. Failuren määrä on mitoitettu niin että palaudun riittävästi treenien välillä. En välttämättä kokonaan.
Kummalla sitten koen kehittyväni paremmin? Tällä nykyisellä, määritelmän mukaan kevyemmällä treenillä, vai sillä aiemmalla 'joka sarja failureen'-tyylillä? Ehdottomasti tällä nykyisellä, ei epäilystäkään. Heikot lihasryhmätkin kokivat ensimmäistä kertaa harppauksen kehityksessä kun aloin treenata niitä kahdesti viikkoon. Välillä niitä treenattiin kun ne olivat kipeinä, mutta se kipuilukin on vähentynyt ajan saatossa.
Jos treenaaja kehittyy paremmin vetämällä joka sarjan failureen, silloin se tyyli kannattaa. Jos taas treenaaja saa esim. sarjapaino-progressiota isoissa pääliikkeissä paremin jättämällä pääsääntöisesti toistoja hieman varastoon, kyllä se on parempi tie hänelle. Sarjapainoprogressio on kuitenkin pitkälle treeniuraa erittäin tärkeätä. Se kun voi sakata monella kun vedetään joka sarja failureen.
Sitten semmoinen kysymys: mikä on pullonkaula palautumisessa kun vedetään joka sarja failureen ja treenistä palautuminen kestää vaikkapa 5 päivää? Hermosto. Lihaskudos on palautunut jo huomattavasti aiemmin. Ja lihastahan tässä lajissa yritetään pääsääntöisesti treenata, ei hermostoa. Joten jos on treenannut tähän mennessä joka sarjan failureen, kannattaa välillä kokeilla myös tyyliä missä hermoston palautuminen ei ole ainakaan niin selkeästi se pullonkaula. Kokeilemalla sen löytää, ja noita tyylejä kun voi vielä vaihdellakin.
Ja lisättäköön tähän että Mike on selkeästi löytänyt sen itselleen sopivan tavan treenata. Se voi sopia tai olla sopimatta forumin jäsenelle X.
Se intuitiivisin tapa, eli viedään sarjat aina loppuun saakka, ei välttämättä ole se optimaalisin tapa edetä ainakaan natikkana. Tuo välttämättä-sana on se disclaimer, jollekin se voi olla optimaalisin tapa. Ja itse olen hermostollisen ylirasituksen kokenut, ja se häiritsi silloin pitkän tovin. Ei mikään katastrofi kuitenkaan, sellaisen olen nähnyt lähietäisyydeltä ja tapaukseen liittyi myös voimakkaasti rajoitettu ravinto.
Olen aiemmin treenannut mainostetulla tavalla, eli sarjat failureen ja monesti pudotussarjaa tai rest-pausea perään. Joskus kun treenikaveri on ollut, ehkä pakkotoistoja myös. Tämä toimi kohtalaisesti, eikä minulla hermostollisen ylirasitustilan tuntemuksia ollut oikeastaan koskaan. Ne tulivat vasta siinä vaiheessa kun tihensin frekvenssiä lisäämättä riittävästi lepoa, ja treenasin suunnilleen samalla tavalla tovin perästä. Tätä siis jatkui kuukausitolkulla, ja se osan porukasta semi-mahdottomana pitämä ylirasitustila olikin sitten karu tosiasia. Syyllinen löytyi katsomalla peiliin.
Nykyinen treeni on edelleen tiheämpää frekvenssiltään (tiheimmillään kroppa 3 x viikko), mutta failuren määrältään rajoitetumpaa (EI ilman failurea). Onko treeni sitten tuon 'kevyempää' kuin mikä tässä on määritelty kategoriaan 'täysillä'? On. Onko se hermostollisesti kevyempää kuin tuon tyyli jolla aiemmin treenasin? Kyllä ja ei. Failurea on vähemmän ja erikoistekniikoita hyvin harvassa, mutta liikkeet keskimäärin kokonaisvaltaisempia kuin monijakoisemmassa ja harvemman frekvenssin treenissä, joten liikkeet rasittavat hermostollisesti muuten enemmän. Failuren määrä on mitoitettu niin että palaudun riittävästi treenien välillä. En välttämättä kokonaan.
Kummalla sitten koen kehittyväni paremmin? Tällä nykyisellä, määritelmän mukaan kevyemmällä treenillä, vai sillä aiemmalla 'joka sarja failureen'-tyylillä? Ehdottomasti tällä nykyisellä, ei epäilystäkään. Heikot lihasryhmätkin kokivat ensimmäistä kertaa harppauksen kehityksessä kun aloin treenata niitä kahdesti viikkoon. Välillä niitä treenattiin kun ne olivat kipeinä, mutta se kipuilukin on vähentynyt ajan saatossa.
Jos treenaaja kehittyy paremmin vetämällä joka sarjan failureen, silloin se tyyli kannattaa. Jos taas treenaaja saa esim. sarjapaino-progressiota isoissa pääliikkeissä paremin jättämällä pääsääntöisesti toistoja hieman varastoon, kyllä se on parempi tie hänelle. Sarjapainoprogressio on kuitenkin pitkälle treeniuraa erittäin tärkeätä. Se kun voi sakata monella kun vedetään joka sarja failureen.
Sitten semmoinen kysymys: mikä on pullonkaula palautumisessa kun vedetään joka sarja failureen ja treenistä palautuminen kestää vaikkapa 5 päivää? Hermosto. Lihaskudos on palautunut jo huomattavasti aiemmin. Ja lihastahan tässä lajissa yritetään pääsääntöisesti treenata, ei hermostoa. Joten jos on treenannut tähän mennessä joka sarjan failureen, kannattaa välillä kokeilla myös tyyliä missä hermoston palautuminen ei ole ainakaan niin selkeästi se pullonkaula. Kokeilemalla sen löytää, ja noita tyylejä kun voi vielä vaihdellakin.
Ja lisättäköön tähän että Mike on selkeästi löytänyt sen itselleen sopivan tavan treenata. Se voi sopia tai olla sopimatta forumin jäsenelle X.