Kuvia pakkiksen Mikestä? Q&A

Meta title: 💥 Kuvia Pakkiksen Mikestä? – Q&A joka selvittää onko legenda lihaa, luuta vai pelkkää foorumimyyttiä

Meta description: Keskustelua PakkisMiken kuvista, taustoista ja yleisön kysymyksistä – kuka mies on ja mitä haluat tietää?**


Tässä on edelleen se vastakkainasettelun ongelma että ei failurea tai sitten täysillä, vaikka suurimmalle osalle se paras tie on siinä välissä. Tosin, mikä se esim. Miken 'täysiä'? Mainittu failureen ja sen yli,pelkkä failure vai jotain muuta?

Se intuitiivisin tapa, eli viedään sarjat aina loppuun saakka, ei välttämättä ole se optimaalisin tapa edetä ainakaan natikkana. Tuo välttämättä-sana on se disclaimer, jollekin se voi olla optimaalisin tapa. Ja itse olen hermostollisen ylirasituksen kokenut, ja se häiritsi silloin pitkän tovin. Ei mikään katastrofi kuitenkaan, sellaisen olen nähnyt lähietäisyydeltä ja tapaukseen liittyi myös voimakkaasti rajoitettu ravinto.

Olen aiemmin treenannut mainostetulla tavalla, eli sarjat failureen ja monesti pudotussarjaa tai rest-pausea perään. Joskus kun treenikaveri on ollut, ehkä pakkotoistoja myös. Tämä toimi kohtalaisesti, eikä minulla hermostollisen ylirasitustilan tuntemuksia ollut oikeastaan koskaan. Ne tulivat vasta siinä vaiheessa kun tihensin frekvenssiä lisäämättä riittävästi lepoa, ja treenasin suunnilleen samalla tavalla tovin perästä. Tätä siis jatkui kuukausitolkulla, ja se osan porukasta semi-mahdottomana pitämä ylirasitustila olikin sitten karu tosiasia. Syyllinen löytyi katsomalla peiliin.

Nykyinen treeni on edelleen tiheämpää frekvenssiltään (tiheimmillään kroppa 3 x viikko), mutta failuren määrältään rajoitetumpaa (EI ilman failurea). Onko treeni sitten tuon 'kevyempää' kuin mikä tässä on määritelty kategoriaan 'täysillä'? On. Onko se hermostollisesti kevyempää kuin tuon tyyli jolla aiemmin treenasin? Kyllä ja ei. Failurea on vähemmän ja erikoistekniikoita hyvin harvassa, mutta liikkeet keskimäärin kokonaisvaltaisempia kuin monijakoisemmassa ja harvemman frekvenssin treenissä, joten liikkeet rasittavat hermostollisesti muuten enemmän. Failuren määrä on mitoitettu niin että palaudun riittävästi treenien välillä. En välttämättä kokonaan.

Kummalla sitten koen kehittyväni paremmin? Tällä nykyisellä, määritelmän mukaan kevyemmällä treenillä, vai sillä aiemmalla 'joka sarja failureen'-tyylillä? Ehdottomasti tällä nykyisellä, ei epäilystäkään. Heikot lihasryhmätkin kokivat ensimmäistä kertaa harppauksen kehityksessä kun aloin treenata niitä kahdesti viikkoon. Välillä niitä treenattiin kun ne olivat kipeinä, mutta se kipuilukin on vähentynyt ajan saatossa.

Jos treenaaja kehittyy paremmin vetämällä joka sarjan failureen, silloin se tyyli kannattaa. Jos taas treenaaja saa esim. sarjapaino-progressiota isoissa pääliikkeissä paremin jättämällä pääsääntöisesti toistoja hieman varastoon, kyllä se on parempi tie hänelle. Sarjapainoprogressio on kuitenkin pitkälle treeniuraa erittäin tärkeätä. Se kun voi sakata monella kun vedetään joka sarja failureen.

Sitten semmoinen kysymys: mikä on pullonkaula palautumisessa kun vedetään joka sarja failureen ja treenistä palautuminen kestää vaikkapa 5 päivää? Hermosto. Lihaskudos on palautunut jo huomattavasti aiemmin. Ja lihastahan tässä lajissa yritetään pääsääntöisesti treenata, ei hermostoa. Joten jos on treenannut tähän mennessä joka sarjan failureen, kannattaa välillä kokeilla myös tyyliä missä hermoston palautuminen ei ole ainakaan niin selkeästi se pullonkaula. Kokeilemalla sen löytää, ja noita tyylejä kun voi vielä vaihdellakin.

Ja lisättäköön tähän että Mike on selkeästi löytänyt sen itselleen sopivan tavan treenata. Se voi sopia tai olla sopimatta forumin jäsenelle X.
 
Taitaa unohtua noissa keskusteluissa YKSILÖLLISYYS, mitä tulee palautumiskapasiteettiin ja hermostollisen kuormituksen sietokykyyn. Ihan sokkona ei voi suositella kovankaan urheilutaustan omaavalle henkilölle vetämään viikosta toiseen penkkiä pudotussarjoina isoilla romuilla tai älyttömiä Hack-helvettejä, joissa painetaan failureen ja yli rajusti. Palautumiskapasiteettia voi treenaamalla kehittää, mutta se on aikalailla geneettinen (yksilöllinen) juttu miten helposti saa hermoston ylikuormitettua. Toinen ääripää ei natikkana mitenkään vaikka hinkkaisi 10 treeniä viikkoon kovilla tehoilla ja erikoistekniikoilla. Tai voimailussa vetävät 300kg maasta eivätkä tunne edes käsitettä ylikunto. Toisessa ääripäässä muutama viikko bodytreeniä erikoistekniikoilla tai kova jakso maksimiraudoilla vie jo rajuun ylirasitustilaan. Siinä kohtaa vielä tosiaan muutama päivä tai viikko kevennystä/lepoa voi auttaa, mutta jos kuukausia tai vuosia jatkaa pään seinään hakkaamista, niin tuloksena voi oikeesti olla ylikunto. Ja siitä palaudutaan parhaimmillaankin kuukausissa. Pahimmillaan vuosissa. Eli pitäs tietää itse kunkin mitä itse kestää ja osata kuunnella kehoaan. Itsellä sekoaa hermosto aikalailla alta aikayksikön, jos kokonaisvaltaisia liikkeitä jatkuvasti tekee erikoistekniikoilla failureen tai yli. Eristävät eivät niinkään kuormita sama miten paukuttaa. Ylikuntokin on koettu jo. Ja joo pikkukuurit ei vaikuta asiaan juuri suuntaan tai toiseen. On urheilutaustaa kuitenkin ihan lapsesta asti ja muutakin tehty kun punnuksia vippailtu.
 
Ja täällä on siis yksi ainoa käyttäjä, joka on sanojensa mukaan ollut hermostollisessa ylikunnossa, muut vain höpisee siitä kun se on jossain artikkelissa sanottu. Sitten pelätään treenaamista patologisesti. Moniko teistä on koskaan ollut missään ylikunnossa, voin sanoa, että aika helvetin paljon pitää treenata, että siihen pääsee. Eikä varmana riitä täysiä 2 kertaa päivässä ilman taukoja kuukausia putkeen jos vain nukkuu ja syö tarpeeksi.
Veikkaan et suurimmalla osasta porukkaa lahois pää ennen ku pääsis ees kunno ylirasitus tilaan. Ei meinaa paljo huvita raahautua ees salille ku alku merkit näkyvissä. Siitä viä sen 3kk ku jatkaa nii voi tuntua jo jossai :D
 
Veikkaan et suurimmalla osasta porukkaa lahois pää ennen ku pääsis ees kunno ylirasitus tilaan. Ei meinaa paljo huvita raahautua ees salille ku alku merkit näkyvissä. Siitä viä sen 3kk ku jatkaa nii voi tuntua jo jossai :D
Noinhan se käytännössä menee, mutta osa sitten lukee jotain marginaalisia tutkimuksia kuin piru raamattua ja sitten jotenkin oudosti ohittavat todellisuuden kokonaan. Käytäntö on hyvin hyvin usein eri kuin teoria, varsinkin treenaamisessa.
 
Mitä tarkoitat käyttämälläsi termillä "lukee kuin piru raamattua?"
Eli uskotaan kaikki mitä siellä sanotaan kirjain kirjaimelta. Ei rinnasteta sitä laisinkaan todellisuuteen. Voidaan esim lukea, että kyykkääminen nostaa testosteronitasoja, mutta todellisuudessa se on niin marginaalinen nousu, ettei sillä ole mitään merkitystä mihinkään. Sama homma kaikella turhalla optimoinnilla, hirveetä kikkailua ja pelkästään stressi siitä kikkailuista, poistaa jo saadun marginaalisen hyödyn, niin pieniä ne hyödyt ovat.
 
Eli uskotaan kaikki mitä siellä sanotaan kirjain kirjaimelta. .

Se kun ei sitä tarkoita.

Joko 1)"Lukea mitä tahansa tekstiä hyvin pikkutarkasti ja etsiä virheitä tarkoituksenmukaisesti."

https://www.urbaanisanakirja.com/word/kuin-piru-raamattua/

Tai 2)
"Lukee kuin piru raamattua" - eli valikoivalla katseella

Vanhassa sanonnassa "lukee kuin piru raamattua" viitataan tilanteeseen, jossa lukija on omaksunut tietynlaisen näkökulman, jonka valossa hän tulkitsee lukemaansa.

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/arkisto/574840a8.html

eli siis " Lukee kuin piru raamattua vääristelee asioita, selittää kierosti asiat omaksi edukseen."

http://www.suomisanakirja.fi/piru
 
Noinhan se käytännössä menee, mutta osa sitten lukee jotain marginaalisia tutkimuksia kuin piru raamattua ja sitten jotenkin oudosti ohittavat todellisuuden kokonaan. Käytäntö on hyvin hyvin usein eri kuin teoria, varsinkin treenaamisessa.
Mutta eihän se ole mitään teoriaa, kun on laitettu tutkimusryhmä tekemään käytäntöä, ja mitattu sitten tutkittava data. Miksi esimerkiksi Wileniuksen turpoaminen (yksittäinen tutkittava) olisi pätevämpi esimerkki kuin vaikka sadan hengen joukko joka on tutkimuksen koeryhmä?
 
Miksi esimerkiksi Wileniuksen turpoaminen (yksittäinen tutkittava) olisi pätevämpi esimerkki kuin vaikka sadan hengen joukko joka on tutkimuksen koeryhmä?
Koska Peter on kehonrakentaja ja testiryhmä ei. Testiryhmällä ei ole vastaavaa treenitaustaa. Tässä juuri loistava esimerkki miten todellisuus ei kohtaa.
 
Se kun ei sitä tarkoita.

Joko 1)"Lukea mitä tahansa tekstiä hyvin pikkutarkasti ja etsiä virheitä tarkoituksenmukaisesti."

https://www.urbaanisanakirja.com/word/kuin-piru-raamattua/

Tai 2)
"Lukee kuin piru raamattua" - eli valikoivalla katseella

Vanhassa sanonnassa "lukee kuin piru raamattua" viitataan tilanteeseen, jossa lukija on omaksunut tietynlaisen näkökulman, jonka valossa hän tulkitsee lukemaansa.

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/arkisto/574840a8.html

eli siis " Lukee kuin piru raamattua vääristelee asioita, selittää kierosti asiat omaksi edukseen."

http://www.suomisanakirja.fi/piru

Mitähän sisältöä sinäkin urpo tuot tähän keskusteluun heittelemällä tällaisia pikkunäppäriä linkkejä? Jokainen täysijärkinen tajusi mitä tuolla sanonnalla tässä asiayhteydessä tarkoitettiin. Jeesus, että vituttaa tällainen tyhmyys. Pitää tulla keulimaan ja "heitelläänpä Mikelle muutama linkki" stna
 
Koska Peter on kehonrakentaja ja testiryhmä ei. Testiryhmällä ei ole vastaavaa treenitaustaa. Tässä juuri loistava esimerkki miten todellisuus ei kohtaa.
Kyllähän tutkimuksissa nimenomaan sitäkin verrataan miten treenitausta ja hermoston palautumiskapasiteetti kohtaa. Myöskään keskiverto pakkislainen ei ole lähelläkään Wileniusta kehonrakennusmielessä.
 
Mitähän sisältöä sinäkin urpo tuot tähän keskusteluun heittelemällä tällaisia pikkunäppäriä linkkejä? Jokainen täysijärkinen tajusi mitä tuolla sanonnalla tässä asiayhteydessä tarkoitettiin. Jeesus, että vituttaa tällainen tyhmyys. Pitää tulla keulimaan ja "heitelläänpä Mikelle muutama linkki" stna

Kertoi siis täysin asiallisesti mitä se "lukee kuin piru raamattua" - sanonta tarkoittaa.. Mike kun ei tiennyt. Eikä tainnut tietää moni muukaan...

Totta helvetissä tiede ja tutkimukset on tärkeitä. Tiede ja käytäntö eivät ole toisiaan pois sulkevia vaan toisiaan tukevia ja täydentäviä.
 
Tähän treenikeskusteluun ja mikä toimii kenellekkin. Jos natikkana on treenannut muutaman vuoden edes suht järkevästi niin kehitystä ei ole kauheasti odotettavissa millään metodilla. Ainakaan se ei ole missään suhteessa panostuksen määrään. Paljon hyödyllisempää on hyväksyä, että tämä on se lihasmassa mitä sain ja alkaa kehittämään jotain muuta ominaisuutta. Se voi sitten olla ihan mitä vaan nopeudesta vaikka koodaamiseen.
Yhtään esimerkkiä ei tähänkää keskusteluun ole tullut, että pitkään treenannut natikka olisi saanut erityisen merkittävää kehitystä vaihtamalla metodista toiseen. Tämä siis näin harrastajan näkökulmasta.
 
Itse erittäin paskoilla geeneillä(mm. susipaskat välitykset) voimailu mielessä varustettuna voin sanoa että kyllä sitä kehitystä silti 2 vuodessa kummasti tulee. Vääntää sitten vaikka puoliväkisin, treenaa niin kovaa kuin pystyy vaikka ei kulkisikaan. Joka kerta kevyitä treenajä lukuunottaatta vetää niin helvetisti pois mukavuusvyöhykkeeltä, kipukynnystä on mukava haastaa treenissä. Rankaisee itseään erikoistekniikoilla koska on niin helvetin heikko, vielä yksi rutistus ja vielä yksi ja vielä.No joo, kovan treenin lisäksi myös optimi lepo ja ravinto. Aika paksua väittää että metodia vaihtamalla ei tulosta tulisi, voin omasta kokemuksesta kertoa että sain suht positiivistä palautetta suht pian kun heitin treenisysteemin päälaeleen siihen nähden mitä olin tottunut tekemään. Muijakin sanoi että vittu sä oot iso, olkapäissä sekä reisissä sinne aikanaan hankkitut raskausarvet tulivat reteesti näkyviin. Kun tämä kyseinen taikatemppu tapahtui ekan kerran en muuttanut edes jakoa kokonaan, sarjat ja toistot vaan toiseen ääripäähan. Tuntui aluksi urpolta mutta kas kumma kun lihat turpos niin ei tuntunutkaan niin urpolta. Kyllä metodin vaihtaminen on avain kehitykseen niin natulla kuin roinaajallakin. Natulla tietty vielä enemmän koska kun on roinaa koneessa ovat tähtimerkit aina otolliset. Silloin sitä saa niin paljon anteeksi ravinnossa ja treenissä,
Niin noita alkuaikoja kun vielä muistelee niin kyllä yhden syksyn ja talven pumppaamisella sai rintalihakset, kaveri kysyi kesällä biitsillä että mitä tää on. Baarissa vanha koulukaveri(ei oltu nähty puoleen vuoteen) sanoi että jätkä on kaappi. Siinä meni varmaan 5s. tajuta mitä se sanoi koska en mikään kaappi ole. Muutos oli vaan niin radakaali lyhyessä ajassa että se ihmetteli.
 
Viimeksi muokattu:
Ja se mikä tässä pysyy faktana on se, että oli sitten päällä hermostollinen mystinen jumi, mikä tahansa, niin jos lepoa ja ravintoa on tarpeeksi, niin kun aiheuttaa niitä mikrovaurioita sinne lihakseen, niin kroppa ne korjaa ja vahvistuu. Se korjausprosessi toimii aina. Voitte verrata sitä vaikka niin, että täysin ylikunnossa olevan kaverin lihaan tulee vekki vaikka puukosta, kroppa sen korjaa silti, oli päällä vaikka perkele vatsatauti.

Treeanatkaa tarpeeksi kovaa ja aiheuttakaa niitä mikrovaurioita, syökää tarpeeksi ja levätkää ja tehkää uudestaan, ei voi mennä metsään. Mutta siinä voi mennä metsään ja menee jos pelkää jo pelkästään failurea.
 
Ja se mikä tässä pysyy faktana on se, että oli sitten päällä hermostollinen mystinen jumi, mikä tahansa, niin jos lepoa ja ravintoa on tarpeeksi, niin kun aiheuttaa niitä mikrovaurioita sinne lihakseen, niin kroppa ne korjaa ja vahvistuu. Se korjausprosessi toimii aina. Voitte verrata sitä vaikka niin, että täysin ylikunnossa olevan kaverin lihaan tulee vekki vaikka puukosta, kroppa sen korjaa silti, oli päällä vaikka perkele vatsatauti.

Treeanatkaa tarpeeksi kovaa ja aiheuttakaa niitä mikrovaurioita, syökää tarpeeksi ja levätkää ja tehkää uudestaan, ei voi mennä metsään. Mutta siinä voi mennä metsään ja menee jos pelkää jo pelkästään failurea.

Tässä ollaan niin sanotusti asian ytimessä. Lihakselle on annettava ärsyke mihin se ei ole tottunut, ei sen muuten tarvitse adaptoitua (=kasvaa). On se sitten treenin laadullista edistämistä, sarjapainoprogressiota, tai muuta progression muotoa, mutta jollain tavalla sen pitää tapahtua.
 
Back
Ylös Bottom