- Liittynyt
- 12.3.2006
- Viestejä
- 19 275
Pitkiä hommiahan nuo on saada ennalleen, mutta eiköhän tuo tuosta. Mulla tosiaan repesi kanssa olkavarresta osittain irti, ja päädyttiin leikkaamaan, ettei jää puolikuntoiseksi, enkä huomaa itse oikein mitään muuta, kuin että vähän kireämmälle tuo jänne on jäänyt, kun oli aika viimeisiä hetkiä parsia uusiksi kiinni.Olkapäästä kiinnityskohta kokonaan irti, pectoralis majorin totaaliavulsio. Ei mennyt kuntoilusalilla, vaan kaaduin suksilla. Sattui maaliskuussa, leikattiin maaliskuun lopussa (itse mestari Tapio Flinkkilän toimesta). Olen minä toki jo noin 6 vko leikkauksen jälkeen ensimmäisen kerran jumppaillut 1 kg:n käsipainoilla, ja siitä pikku hiljaa edennyt kuormaa lisäten. Nyt kokeilin huvikseni penkkipunnerrusta tangolla, kapealle otteella. Ihan vain sen vuoksi, että voi sanoa penkanneensa. Olihan tuossa tietysti varaa vaikka kuinka paljon.
Jotta kuntoutus ei olisi liian suoraviivaista, mulla on myös vanha repeämä keskellä samaa rintalihasta :D. Se tuli aikanaan penkatessa, viime vuosituhannen lopussa. Mailit näkyvät mittarissa.
Kantositeestä kun sai räpylän veks, niin eihän koko käsi liikkunut aluksi mihinkään, lavan seutu oli ihan jumissa ja ilmeisesti rintalihas oli myös jotenkin kiinnittynyt leikkausarpeen, joka aiheutti voimahävikkiä ja kontrollinpuutetta, ja jonka fyssari aukasi.
Kun aikansa paranteli ja sai ruveta tekemään ilman rajoituksia, niin aika kivuttomasti pystyi treenaamaan ja lopulta oltiin jo ylikin alkuperäisten sarjapainojen. Jotka toki on meikäläisellä aina olleet ihan läpipaskoja. Mutta ettei nuo kai pahemmin jää vaivaamaan välttämättä, jos nyt ei pahasti ole itteensä telonut ja koittaa oikeasti hoitaa paikat kuntoon. Sitäkin näkee, ettei kuntoutuksessa ole mitään tolkkua, ja treenaaman on pakko päästä hinnalla millä hyvänsä. Kuten eräässä nimeltä mainitsemattomassa kisaajaketjussa palstallakin oli.
. Olihan tuossa tietysti varaa vaikka kuinka paljon.