Omituisen vähän treeniä ja silti kunnossa

Liittynyt
5.8.2011
Viestejä
3 564
Tiedätkö tapauksia tai oletko itse sellainen, että treenaat harvoin ja silti kunto säilyy vuodesta toiseen? Tarkoitan nyt ihan natuja, ja kunnoksi voi katsoa ulkonäön tai tulokset.

Aika vähän puhutaan siitä, että kerran kun on itsensä kuntoon saanut, saattaa sitten jatkossa olla aika leppoisaa. Ei tietenkään kehitystä tapahdu, mutta ei dramaattista pudotustakaan. Mutta kun mediankin mukaan aina pitäisi olla verenmaku suussa treenaamista tai muuten tulee katabolia ja lihavuus ja paniikki....

Kuka kehtaa myöntää, että on vuodesta toiseen samat tulokset ja kroppa suht tikissä, ja miten vähällä vaivalla? Vaiko treenikausia ja sitten taas laiskottelua sopivassa suhteessa?

Jotkut onnettomat vastaavasti sitten treenaavat hirveällä tohinalla ja mitään merkittävää ei tapahdu. Joku on vain pulskempi ja joku toinen laiheliini. Välillä miettii, onko paljon melua tyhjästä, eli onko treenit tai ruoka sittenkin surkeaa somen takana, vai onko vain epäonniset geenit. Mediassakin esiintyy aivan raivolla reenaavia "fitnesstähtiä", mutta saattavat silti näyttää ihan tavallisilta aerobic-tunneilla käyviltä pirkoilta, joilla on vain ruskeampi iho ja pidemmät ripset.

Vähän treenaavista tulee mieleen yksi tietämäni vanhempi henkilö, joka käy jokusen kerran viikossa tekemässä laiskan näköisen treenin, mutta sarjapainot on sellaisia mitä suurin osa ihmisistä ei koskaan tule saavuttamaan edes ykkösinä, ei ikipäivänä. Tämä nyt on kuitenkin eri asia, kun hän on syntynyt niin isoksi ja vahvaksi. Enemmän kiinnostaa keskivertoihmiset, jotka treenaavat äärimmäisen optimaalisesti pysyen aina kesäkunnossa ilman että näkevät paljonkaan vaivaa.

Itse olen huomannut, miten äkkiä liikkumaton keho surkastuu, mutta toisaalta miten pienellä vaivalla kuitenkin palautuu entiseen. Voimat palautuu hitaammin kuin ulkonäkö, koska pumppi nyt on aina vain hetken huumaa.
 
Riippuu nyt aika helvetin isosti siitä, mikä määritellään hyväksi kunnoksi. Eikä nyt millään pahalla itse kirjoitusta kohtaan, onhan se nyt aivan sivustaseuraajan silmässä mikä tekee vaikutuksen.

Onko se nyt sitten häpeilyn aihe, että on valinnut hyvät vanhemmat itselleen? Geenit ja elämäntavat on kuitenkin ne isoimmat tekijät näihin kahteen kirjoituksessa eniten näkyvään asiaan: suorituskykyyn ja ulkonäköön. Ja kun yhdistetään tähän tietämys treenihistoriasta, niin sen verran harrastin sisälukutaitoa että luulen myös näiden kolmen asian yhdistelmästä olleen kyse.

Kyllä varmaan jokaisen lähipiiriin kuuluu ainakin pari henkilöä jotka tekevät asioita joita heidän ei ikään kuin kuuluisi: joku nostaa sen sata kiloa penkistä ilman mitään treenejä. Tai vetäisee 3k Cooperista ilman lenkkiä kahteen vuoteen pl. HK:n Blöö. Tai sitten on se atleettinen voimistelijan vartalo paskalla syömisellä tai treenaamattomuudellä. Meillä on kaikilla fysiologisesti vahvuutemme ja heikkoutemme. Ajan kuva on tämä fyysinen ulkonäkö. Suomalainen perisynti puolestaan on se tuhoava kateus. Tärkeää on tuntea itsensä, jotta voi omilla toimillaan vaikuttaa siihen että ei ainakaan pilaa omaa terveyttään fyysisesti, henkisesti tai sosiaalisesti tuijottamalla yksiulotteisesti vain yhteen asiaan kerrallaan lappu silmien edessä.
 
Nimenomaan en ollut kiinnostunut siitä että joku on saanut hyvät geenit vaan siitä, miten vähällä tavallinen pulliainen pysyy kunnossa sen jälkeen kun on tietyn tason saavuttanut. Jokainen parhaiten oman treeninsä tuntee.

Tosiaan annoin vapauden määritellä se hyvä kunto itse, koska osa ei edes ole kiinnostunut maksimeista, eikä sikäli tiedä kuntoaan vertailukelpoisesti. Omalta osaltani kerroin, että ulkonäkö säilyy pienemmällä vaivalla kuin tulokset. Pari kertaa viikossa jotain kevyttä liikunnan tapailua riittää minusta siihen, että ulkonäkö ei muutu. Tulokset taasen nousevat ja laskevat aika tavalla treenimäärien mukaisesti sykleissä niin, että aikaisempi kunto on saavutettavissa muutamassa viikossa kun saa ehjän treeniputken. Keihitystä ei koskaan pääse syntymään, vaan vuodesta toiseen tulokset junnaa samassa. Loukkaantumisesta takaisin kuntoon ja sitten taas tauolle.

Lisäys: tahdoin sanoa, että todellisuudessa en usko, että juuri minä osaisin treenata niin hienosti, että vähällä vaivalla pysyy siinä samassa kesäkunnossa., vaan luulen, että iso osa ulkoisesti kohtuulisen kuntoisista ihmisistä saattaa olla vähemmän aktiivisesti treenaavia, mutta sitä ei ole muodikasta mainita, koska treenata kuuluu niin että oksettaa. Jos on vuosia sitten treenannut kovaa, se saattaa helpottaa jatkossa, että kunhan edes jotain malttaa tehdä. Saattaisi jollekin superdieettiläiselle olla kiva ylläri, että ei loppuelämää tarvitse niin hulluna rehkiä.
 
Viimeksi muokattu:
Niin, mikä on se mystinen "kunto". Ekana tästä tuli mieleen kun ite eron ja kaiken paskan keskellä laihduin punttimimmistä ruikuliksi ja sain hirveästi kehuja kuinka hyväkuntoiselta Näytin, vaikka olo oli paskempi kuin ikinä. Myös tämän jälkeen tuli kommenttia siitä kuinka näytän treenatulta, vaikka em päähänpotkimisten ansiosta olin lahjakaasti treenaamatta muutaman vuoden noudattaen laadukasta sipzi-kaljaruokavaliota. Ulkonäön perusteella onkin vähän hankala päätellä kunnosta oikein mitään, varsinkaan (nuorten/nuorehkojen?) naisten kohdalla, eikä minun mielestä pelkästään sitä että on hoikka ja näyttää kivalta voi pitää "kuntona". Voimathan mulla tippu ihan aloittelijatasolle tuossa monen vuoden tauon aikana, joten en ulkonäöstäni huolimatta kuulu vähäntreeniäjahyvässäkunnossa-porukkaan :p nyt reilun kolmen kuukauden treenin jälkeen olen lähes samassa suorituskunnossa kuin mitä joskus vahvimmillani.

Oon katellu innolla kaikkia suuria painonpudottajia, superdiettejä ja hurjia painonpudotuksia ja näistä taitaa tuon vikaks mainitun UK versio olla ainut, jossa ei (lähes) yrjötreenejä vedetä. Näissä siis usein annetaan ymmärtää että kuntoon päästäkseen pitää treenata koko ajan verenmaku suussa. Hyi... tosin kuulunee formaattiin ja vain nuo raivokkaimmat palat näytetään, emt. Oli miten oli, treenirytmin ja kunnon ylläpitäminen lienee kuitenkin helpompaa jollekin yleisesti hoikalle ja liikkuvalle kuin sellaiselle joka on enzin ikänsä turvottanut itteään liikkumattomuudella ja syömällä jotain moskaa, koska elintavat on juurtuneet syvään jne ja ilmeisesti kerran muodostuneet läzkisolut läskistyy helpommin lisää. Tms. Tästä nyt ei ottanut mitään selvää ja pahoittelen z-kirjaimia, kirjoitan tabletilla ja tulee vikanäpzyjä helpozti.
 
Mulla kroppa ei kerää rasvaa, kun syön terveellisesti ja tuo terveellisesti syöminen tulee mulla luonnostaan niin oon aina ihan timmissä kunnossa. Treemaaminen mulla ei ole koskaan ollut mitkään ykkösprioritetti, mutta tykkään siitä kyllä paljon ja sillon kun ehtii jumppailla sen neljä kertaa viikkoon niin tulostakin tulee ihan ok. En koe, että olisin koskaan hirveesti duunia tehny kondikseni eteen, vaikka kuulemma aina hyvässä kunnossa oonkin. Helppo pysyä kunnossa, kun tykkää niistä asioista mitkä pitää kunnossa. Tietenkään mihinkään aivan timanttiseen kuntoon tällasella treenimäärällä tai lähinnä säännöllisyydellä pääse.
 
Niin, mikä on se mystinen "kunto". Ekana tästä tuli mieleen kun ite eron ja kaiken paskan keskellä laihduin punttimimmistä ruikuliksi ja sain hirveästi kehuja kuinka hyväkuntoiselta Näytin, vaikka olo oli paskempi kuin ikinä. Myös tämän jälkeen tuli kommenttia siitä kuinka näytän treenatulta, vaikka em päähänpotkimisten ansiosta olin lahjakaasti treenaamatta muutaman vuoden noudattaen laadukasta sipzi-kaljaruokavaliota. Ulkonäön perusteella onkin vähän hankala päätellä kunnosta oikein mitään, varsinkaan (nuorten/nuorehkojen?) naisten kohdalla, eikä minun mielestä pelkästään sitä että on hoikka ja näyttää kivalta voi pitää "kuntona". Voimathan mulla tippu ihan aloittelijatasolle tuossa monen vuoden tauon aikana, joten en ulkonäöstäni huolimatta kuulu vähäntreeniäjahyvässäkunnossa-porukkaan :p nyt reilun kolmen kuukauden treenin jälkeen olen lähes samassa suorituskunnossa kuin mitä joskus vahvimmillani.

Oon katellu innolla kaikkia suuria painonpudottajia, superdiettejä ja hurjia painonpudotuksia ja näistä taitaa tuon vikaks mainitun UK versio olla ainut, jossa ei (lähes) yrjötreenejä vedetä. Näissä siis usein annetaan ymmärtää että kuntoon päästäkseen pitää treenata koko ajan verenmaku suussa. Hyi... tosin kuulunee formaattiin ja vain nuo raivokkaimmat palat näytetään, emt. Oli miten oli, treenirytmin ja kunnon ylläpitäminen lienee kuitenkin helpompaa jollekin yleisesti hoikalle ja liikkuvalle kuin sellaiselle joka on enzin ikänsä turvottanut itteään liikkumattomuudella ja syömällä jotain moskaa, koska elintavat on juurtuneet syvään jne ja ilmeisesti kerran muodostuneet läzkisolut läskistyy helpommin lisää. Tms. Tästä nyt ei ottanut mitään selvää ja pahoittelen z-kirjaimia, kirjoitan tabletilla ja tulee vikanäpzyjä helpozti.

Fitnesstähtikommentillani tarkoitin juuri tuota painopointtia. Minusta osa on vain laihoja. Sillä treenimäärällä luulisi olevan enemmän tuloksia kuin vain laihuus. Jotain menee väärin?

Tuo voimatasojen palautuminen kolmessa kuukaudessa on se mitä hain. Aika nopeasti pääsee kuitenkin takaisin entiseen kuntoon sen jälkeen kun keho on näivytetty nollille. Hermosto on kuitenkin jäljellä, lihaskalvot venyneet yms.
 
Mulla kroppa ei kerää rasvaa, kun syön terveellisesti ja tuo terveellisesti syöminen tulee mulla luonnostaan niin oon aina ihan timmissä kunnossa. Treemaaminen mulla ei ole koskaan ollut mitkään ykkösprioritetti, mutta tykkään siitä kyllä paljon ja sillon kun ehtii jumppailla sen neljä kertaa viikkoon niin tulostakin tulee ihan ok. En koe, että olisin koskaan hirveesti duunia tehny kondikseni eteen, vaikka kuulemma aina hyvässä kunnossa oonkin. Helppo pysyä kunnossa, kun tykkää niistä asioista mitkä pitää kunnossa. Tietenkään mihinkään aivan timanttiseen kuntoon tällasella treenimäärällä tai lähinnä säännöllisyydellä pääse.

Saattaa sekin tietenkin olla, että osa tekee vain ison numeron siitä mikä toiselle on ihan tavallista arkea.

Minusta on ihan luontevaa jumpata kepin kanssa tai jopa kahvakuulaa heiluttaa, vähän joskus punertaa ja tietenkin kävelyllä käydä, mutta näitä omia touhujani en mainostaisi treenaamisena, koska kesto voi olla muutaman minuutin tai puolen tunnin kävely ja teho sellainen ettei todella tule edes hiki.

Neljä kertaa viikossa jumpassa säännöllisesti alkaa jo olla sellainen tahti että saattaisin pitää itseäni urheilijana hiljaa mielessäni. :D
 
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu. Mutta samalla vähän haastava, kun pitäisi määritellä että mikä se hyvä kunto on. Ja sehän kun vaihtelee per tyyppi, jopa omat mielipiteet voivat sen osalta vaihtua. Joskus aikoinaan oman hyvän kunnon määre oli max. 55 kg painava muidu, nykyisellään kilomäärä lähes täysin irrelevantti muuten kuin sen seuraamiseen, kumpaan suuntaan paino menossa.

Joten miten tämä määritellään? Kiloissa, rasvaprosentilla, lihasten määrällä/erottuvuudella/koolla ja jos, niin millä määrällä? Isoilla painoilla ja selkeällä progressiolla voimatasojen suhteen? Itsellähän esim. nyt viime bulkki jäi harmittavasti pari kiloa sen alle, että oltaisiin BMI:llä mitattuna päästy jo ylipainon puolelle, rasvaprosentin ollessa kuitenkin yhä 18. Silloinkin Body Fitness -kilpailjoihin verrattuna näytin pulkannarulta. Ihan tavalliseen sukankuluttajaan verrattuna toki urheilulliselta. Samalla silti, se sohvaperunakin todennäköisesti penkkaisi enemmän kuin minä.

Mulla kroppa ei kerää rasvaa, kun syön terveellisesti ja tuo terveellisesti syöminen tulee mulla luonnostaan niin oon aina ihan timmissä kunnossa. Treemaaminen mulla ei ole koskaan ollut mitkään ykkösprioritetti, mutta tykkään siitä kyllä paljon ja sillon kun ehtii jumppailla sen neljä kertaa viikkoon niin tulostakin tulee ihan ok. En koe, että olisin koskaan hirveesti duunia tehny kondikseni eteen, vaikka kuulemma aina hyvässä kunnossa oonkin. Helppo pysyä kunnossa, kun tykkää niistä asioista mitkä pitää kunnossa. Tietenkään mihinkään aivan timanttiseen kuntoon tällasella treenimäärällä tai lähinnä säännöllisyydellä pääse.

Kaiketi kuulun tähän samaan kategoriaan vaikken mikään aina hoikka olekaan. Aikoinaan kun oma kehonkuva oli erittäin hakusessa, ja ongelmoin läskistä omassa mielessäni jopa alipainoisena, sitä mielestään lihoi helposti. Nyt jälkikäteen tajunnut, että kyllä mulle se jo 5 kg:kin ylimääräistä vaatii sen, että hyvin johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti teen asioita sen eteen, eli nollille kaikki hikiliikunta ja tasolle 100 kaiken kuran syöminen. Muutamassa kuukaudessa saati yhtenä jouluna tämä ei onnistu, vaan vaatii jopa useamman vuoden.
Siitä takaisin alle 20 pinnan rasvoihin ja jonkinmoisen lihaskuntoon hujahdan sinänsä helposti, eli kunhan vaan treenaan sen 3-4 krt viikossa ja syön fiksusti. Eli ei se kauheasti vaadi. Imho haasteet alkavat aina vasta sen jälkeen, kun selvää kehitystä ei tule enää joka viikko. Entisestään se kehitys hidastuisi, jos treenit olisivat vain ylläpitoa. Kokisin sen myös tylsäksi ja motivaatio loppuisi. Siksi itselle asetettu hyvän kunnon määre ja rima ei ole vakio, vaan nousee aina sitä mukaa kuin kunto etenee :)
 
Siksi itselle asetettu hyvän kunnon määre ja rima ei ole vakio, vaan nousee aina sitä mukaa kuin kunto etenee :)
Tuo on kyllä ihan totta. Oma kehitys on niin hidasta tässä vaiheessa, että mun mielestä näytä aina ihan samalta. Tuo mun "aina ihan timmissä kunnossa" viittaskin lähinnä muilta tulleisiin kommentteihin, ite oon helvetin huono arvioimaan omaa kondista, eikä mua kyllä kauheesti joku lihasten koko kiinnostakaan. Mut tämmönen luonnostaan alhanen bodyfatsetpoint yhdistettynä siihen, että on joskus jaksanu rakentaa pihviä säännöllisellä reenillä on näköjään johtanut siihen, että pysyy atleettisessa kunnossa suhteellisen pienellä vaivalla. Tietty paskaa ruokaa syömällä saisin itseni lihoomaan, mutta se ei vaan ole mun juttu.
 
Helpointa varmaan määritellä kullekin kunnossa oleminen siten, että on suunnilleen samassa kunnossa vähällä vaivalla kuin mitä oli silloin kun ehkä joskus teki kovan työn ja treenasi kovaa. Itse ainakin koen että ulkoisesti näytän aika samalta vaikka treenimäärät on paljon vähäisemmät kuin silloin kehittymisen aikoina. Ylläpito ei kovin kummoisia vaadi, jos siis ei ole ollut äärimmilleen piikattu huippu-urheilija vaan tavallinen kuntoilija joka Iltalehdessä olisi jopa fitnesstähti. ;)
 
Lihasmassan suhteen jotakuinkin samoja kokemuksia. Siis heti jo kevyen viikonkin jälkeen tuntuu kuihtuneelta olo, mutta tollasella on/off jaksollakin kun treenaa viikon aikana kaikki lihat kertaalleen kovaa ja syö vähän enemmän hiilaria niin lihaspaineet palaa takasin ja ulkonen olemus on jotakuinkin sama kun treenais joka viikko täysillä.

Voimien suhteen sit ei ole noin ruususta :) Alas mennään ja kovaa, ja sit jämähdetään siihen tiettyyn perustasoon. Eikä ne voimat edes nouse sieltä mitenkään räjähdysmäisesti ylös.
 
^^ @Kisumisu, sen verran tosiaan pitää vielä tarkentaa, että mäkään en kuulu siihen kieltämättä kahdehdittavaan kansanosaan, joka olisi tikissä ilman että mitään tekee, mutta että sittenkin ihmeen vähällä vaivalla sitä aina kohtalaisen siistiin kuntoon pääsee.

Mikä sekin kuuluu osastoon miten sen nyt määrittelee. Suuri osa noista iltapäivälehtien 'ooh, mitkä vatsalihakset' -otsikoiden aiheuttajista on mun silmään 'jaa mitkä vatsalihakset'.
 
Viimeksi muokattu:
Laihdutusohjelmien jälkeen osallistujat useimmiten lihovat entisiin mittoihinsa. Varmaan heille on iskostettu se että ollakseen hoikka pitää vetää aamuaerobiset, iltapäivähiitit ja oksennustreeni salilla ja kakkupalasta tulee kurinpalautus. Varmasti minäkin luovuttaisin siinä vaiheessa. Joku voisi paljastaa, että riittää kun syö tavallisesti ja ottaa mukavan liikunnan osaksi arkea.

Ketäpä kiinnostaisi "kuntoilijan päiväkirjat" jossa käytiin vain jumpalla ruokatunnilla ja portaiden kävely onnistui mainosti eikä mikään paikka ollut hapoilla eikä eväitä edes punnittu. Aamulla ei menty lenkille vaan nukuttiin.
 
No, ulkoisesti en oikein ikinä ole ollut "kunnossa". Ruoka maistuu ihan liikaa, ja silloin jos ei pysty liikkumaan, niin ulkomuoto sen kuin turpoaa. Painon pudottaminen on myös todella hankalaa aktiivisesti liikkuessakin.

Mutta kun aikoinaan yläasteen ja lukion aikoihin treenasin enemmän tuota salipuolta, niin. esim parin kuukauden kesätauon jälkeen meni maksimissaan n. kuukausi että pääsi vanhoihin tuloksiin ja siitä sitten taas parantelemaan. Nyt sitten kun lasissa on 32v niin olen todennut ettei lukioaikaisiin huipputuloksiin tunnu pääsevän millään, kai sitä on jo tullut vanhaksi. Toki erilaiset vaivat ja loukkaantumiset myös haittaavat tuota tuloksellista treenamista melkoisesti, mutta joka tapauksessa yli puolitoista vuotta tässä on jo yritetty, onnistumatta.
 
Jos mahdollisimman vähällä haluaa päästä, niin uskoisin että perus 1-jakoinen 2 kertaa viikkoon riittää jo melkoisen kovaan kuntoon. Isompikin kaveri tuollaisella varmasti lihaksia säilyttää. Voi osalle olla jopa lähes optimaalinen tapa, jos ovat hitaita palautumaan.
 
Jos mahdollisimman vähällä haluaa päästä, niin uskoisin että perus 1-jakoinen 2 kertaa viikkoon riittää jo melkoisen kovaan kuntoon. Isompikin kaveri tuollaisella varmasti lihaksia säilyttää. Voi osalle olla jopa lähes optimaalinen tapa, jos ovat hitaita palautumaan.
Mä olen treenannut näin ja rasvaprosentti tippui Biosignaturen mukaan raskauden jälkeen vähän yli 20% (oletus) -> 13,5 reilussa vuodessa. Myös sarjapainot ovat nousseet aina kun on saanut vähänkin pidemmän putken viettää vapaana saatanallisesta päiväkotiflunssakierteestä. Palautumista on hidastanut lapsen takia katkonaiset yöunet, hirveä stressi ja turhan epäterveellinen ruokavalio.
 
Jos mahdollisimman vähällä haluaa päästä, niin uskoisin että perus 1-jakoinen 2 kertaa viikkoon riittää jo melkoisen kovaan kuntoon. Isompikin kaveri tuollaisella varmasti lihaksia säilyttää. Voi osalle olla jopa lähes optimaalinen tapa, jos ovat hitaita palautumaan.

Tässä pitäisi taas tietää, mitä se melkoisen kova kunto tarkoittaa? Mulle se on ainakin sitä, että hirveästi ei tarvisi enää panostaa, että lähestytään jo kisakelpoista fysiikkaa. Normaalin elämän ok-kuntoon sillä kyllä voi päästä/ on mahdollista ylläpitää ainakin jonkin aikaa sitä aiempaa kovaa kuntoa.
 
Mulle kunto tarkoittaa lähinnä suorituskykyä. Sitä että on vahva mutta myös kestävyyttä. Rasvaprosentill ei mun näkemyksessä ole mitään tekemistä kunnon kanssa.
 
Tässä pitäisi taas tietää, mitä se melkoisen kova kunto tarkoittaa? Mulle se on ainakin sitä, että hirveästi ei tarvisi enää panostaa, että lähestytään jo kisakelpoista fysiikkaa. Normaalin elämän ok-kuntoon sillä kyllä voi päästä/ on mahdollista ylläpitää ainakin jonkin aikaa sitä aiempaa kovaa kuntoa.

Itse rakentaisin tämän niin että olisi 2 eri tyyppistä treeniä. Alkuviikosta isoilla perusliikkeillä voimapainotteisesti tyyliin 5-6 liikettä. Loppuviikosta pidempiä sarjoja, enemmän voluumia, enemmän liikkeitä + eristäviä ja mahdollisesti vuorosarjoja.

En tiedä mikä riittää lavakuntoon, mutta melkoisen monipuolisen ohjelman saa halutessaan rakennettua. Suoraa ja epäsuoraa rasitusta tulee kuitenkin 2 kertaa viikossa. Progressiivisesti kun sarjapainoja lisäilee, niin en näkisi miksei tuosta saisi irti lähes samaa mitä useammalla treenikerralla.
 
Back
Ylös Bottom