1. Vahvistetaan toimia kasvun, viennin ja investointien lisäämiseksi sekä tuottavuuden tehostamiseksi kaikilla sektoreilla. Työn sisältö ja tarvittava osaaminen muuttuu, kun digitalisaatio uudistaa elinkeinoelämää ja julkista sektoria. Julkinen valta voi edistää digitalisaatiota avaamalla julkisia tietovarantoja, kehittämällä digitaalisten palvelujen tietoturvaa ja parantamalla kansalaisten digiosaamista.
2. Poliittisilla päätöksillä voidaan luoda edellytyksiä investoida Suomeen. Näitä keinoja ovat mm. verotus, koulutus, infrahankkeet ja hyvä innovaatioympäristö. On vahvistettava kilpailukykyämme ja sitouduttava siihen, että teollisuuden ja viennin kokonaisrasituksia ei poliittisilla päätöksillä lisätä.
3. Kasvu- ja työllisyyssopimuksen jatkoksi tarvitaan työllisyyttä ja ostovoimaa tukeva, maltillisiin palkankorotuksiin perustuva pitkäkestoinen tuloratkaisu, jonka aikaansaamista valtio voi omilla toimenpiteillään tukea.
4. Työllisyyttä on kyettävä nostamaan nykyisestä ja tehtyjen työtuntien määrää kasvattamaan mm. työvoiman tarjontaa ja kysyntää lisäämällä sekä osaamiseen ja muutosturvaan panostamalla. Työllisyysasteen osalta Suomi nostetaan EU-maiden seitsemänneltä sijalta viiden parhaan joukkoon.
5. Työllisyyttä tukevien työllisyysmäärärahojen tasosta tulee huolehtia niin, että työttömien aktivointiaste pysyy vähintään 30 %:n tasolla myös tulevaisuudessa.
6. Hallitus asetti vuonna 2013 kehyskaudelle rakennepoliittisen ohjelman tavoitteeksi pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisen yhdellä prosenttiyksilöllä. Työttömyyshaasteeseen nähden tavoite on riittämätön ja tulevalla vaalikaudella kunnianhimon astetta on nostettava. Työllisyystoimien kärki on kohdistettava erityisesti vaikeammin työllistettävien työttömyyden kasvun katkaisemiseen ja vähentämiseen.
7. Nuorisotakuuta kehitetään varhaisemman tukemisen ja matalan kynnyksen palvelujen parantamiseen sekä sanssikortin tehokkaalla käyttämisellä. Kaikille nuorille varmistetaan mahdollisuus toisen asteen koulutuspaikkaan. Oppisopimusmuotoista koulutusta toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa tulee lisätä.
8. Työpankkien ja sosiaalisten yritysten toimintaa laajennetaan lainsäädännöllä ja työmarkkinasopimuksilla, jotta osatyökykyisiä, pitkäaikaistyöttömiä ja perustutkintoa vailla olevien työllistymistä voidaan tukea nykyistä tehokkaammin.
9. Kehitetään työttömyys- ja sosiaaliturvaa niin, että myös lyhytkestoista työtä voi ottaa vastaan ilman perustoimentulon vaarantumista. Esimerkiksi vuoden 2013 alusta työmarkkinatukea on voinut saada kuukauden ajan työllistymisrahana. Vastaavia malleja kehitetään ja laajennetaan.
10. Työurien pidentämiseksi ja työntekijöiden selviytymiseksi työn muutoksessa tarvitaan tiivis työn ja koulutuksen liitto. Myös työnantajan vastuusta henkilöstön osaamisen kartuttamiseksi on edistettävä. Työttömyysturvalla tapahtuvan omaehtoisen opiskelun kouluttautumisen edellytyksiä pitää vahvistaa. Osaamisen kehittämiseen tarvitaan työnantajien ja yhteiskunnan tehokkaita panostuksia. Muunto- ja yhteishankintakoulutusta tulee käyttää tehokkaasti.
11. Selvitetään lisäkeinoja madaltaa ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen liittyvää kynnystä.
12. Selvitetään mahdollisuudet palkata pitkäaikaistyöttömiä määräaikaiseen työsuhteeseen määräaikaisuuden perusperiaatteita muuttamatta.
13. Osatyökykyisten työllistymisen kynnyksiä madalletaan mm. osatyökyvyttömyyseläkkeen ja osa-aikatyön yhteensovitusta parantamalla. Työpaikkojen valmiuksia ja mahdollisuuksia työllistää osatyökykyisiä ja vammaisia tuetaan erilaisin työn tekemiseen liittyvillä järjestelyillä. Hankintalain tarjoamia mahdollisuuksia tehostetaan niin, että hankintasopimusten asetetaan edellytykseksi myös osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistäminen.
14. Poikkeuksellisen pitkään työttömänä olleille, joiden tosiasiallinen työllistyminen ei ole todennäköistä, toteutetaan kestävien kriteerien pohjalta ja yksityiskohtaisten arvioiden perusteella henkilökohtainen eläkeratkaisu.
15. Työttömyysturvan lisäpäivät, ns. työttömyysturvaputki, on erityisesti mittavissa irtisanomistilanteissa tärkeä taloudellinen turva varttuneemmille palkansaajille, jos uutta työtä ei yrityksistä huolimatta löydy. Eläkesopimuksen mukaisesti työttömyysturvaputken alaikärajan nostamistarvetta 62 vuoteen arvioidaan 2019. Tästäkin osasta eläkesopimusta on pidettävä kiinni.
16. Muutosturvan ja äkillisen rakennemuutoksen ennakoinnin toimintamalleja kehitetään. Tavoitteena on, että muutostilanteissa voivat mm. koulutuksen avulla siirtyä työttömyyden sijaan työstä ja ammatista toiseen.