Brasilian jujutsu/nogi

Liittynyt
13.4.2014
Viestejä
54
Brasilian jujutsu on ollut pidemmän aikaa kovemmassa nosteessa.. Minua kiinnostaisi kuulla mielipiteitä, miksi juuri Brasilian jujutsu grappling touhuissa on noussut, niin suureen suosioon? Miksi juuri Brasilian jujutsua harrastetaan 3-4 kertaa monessa seurassa vähintään viikkotasolla ja miksi nogi harjoitukset ovat jääneet, niin pahasti alakynteen 1-2 harjoituskerralla keskimäärin viikkotasolla. Miksi Brasilian jujutsussa on niin kova työ edetä vyötasoissa eteenpäin? Mielipiteitä voi antaa jalkalukoista bjj säännöillä, Bjj kehittymisestä lajina yms yms. Toivon keskustelun pysyvän Brasilian jujutsun tiimoilla pääasiallisesti.. IBJJF:n nogi säännöistäkin saa ja nogista myös saa keskustella. ;)
 
BJJ:n suosioon on useampiakin syitä miksi se on isompi laji kuin lukkopaini ja vaikka sambo.

- Hyvä brändi. Kyseessä on nimenomaan laji, jolla on omat staransa, tiiminsä jne. Nämä saavat henkilön tuntemaan että hän kuuluu johonkin. Eli hän ei vain "käy painimassa Super-Gymillä" vaan on osa Super-Gym -seuraa, tiimiä johon se kuuluu, tiettyä "lineagea" ja BJJ-yhteisöä ja -lifestyleä. Tässä se poikkeaa selvästi esim. lukkopainista jolla ei ole oikein omaa identiteettiä - puhumattakaan sambosta joka assosioituu lähinnä neuvostoliittolaiseen urheiluvalmennukseen.

- Hyvä kilpailusysteemi. Monet - minä mukaanluettuna - ovat arvostelleet sitä että BJJ:ssa jaetaan mestaruustitteleitä vyöarvosarjoissa. Urheilullisesti tämä on kyseenalaista mutta motivaation kannalta se on hyvä, kun porukka pääsee kilpailemaan oman tasoistensa kanssa. Lisäksi kilpailumuoto on sellainen että siinä ei saa turpaansa vaikka häviäisi. tämä poikkeaa lyöntilajeista ja esim. judosta, jossa heitoilla voi saada aikaan melko ikävää runtua. Kisoissa on selvästi ihan erilainen leppoisa tunnelma kuin vaikka potkunyrkkeilykisoissa, joissa ottelijat jännittävät ja ovat paljon vain omassa porukassaan.

- Leppoisa treenikulttuuri. Tämä liittyy osittain edellisiin kohtiin. Salilla on usein mukava ilmapiiri eikä treenikulttuuriin kuulu sensei-kultti. Vyöt ovat myös hyvä tavoite kisojen ulkopuolella ja toimivat tavoitteina. Vöiden hyvä puoli BJJ:ssä on myös se että niitä saa nimenomaan lajitekniikalla ainakin useimmissa paikoissa eikä ole erillistä "vyökoetekniikkaa", jota pitäisi opetella pakkopullana.
 
eikä treenikulttuuriin kuulu sensei-kultti.

Tiedä sitten mihin verrataan, mutta tästä olen hieman eri mieltä. Kyllä aika vahva salikuri on monella saleilla, alkaen siitä että treeneissä pitää olla oman seuran logoilla varustettu puku, tai ainakin se on hyvin vahva suositus.
 
Tiedä sitten mihin verrataan, mutta tästä olen hieman eri mieltä. Kyllä aika vahva salikuri on monella saleilla, alkaen siitä että treeneissä pitää olla oman seuran logoilla varustettu puku, tai ainakin se on hyvin vahva suositus.

Treenaan paraikaa parilla bjj/lukkopainiseurassa yhtäaikaa ja en ole törmännyt tähän, että pitäisi seuran logoa pitää nogi/bjj harjoituksissa puvussa/treenivaatteissa. Sinällään on rentoa, että vaikka on jokin vanha krugansin puku, josta on kulunut logot pois ja alkaa jo värikin vaihtumaan ei niin valkoiseksi enää.. Voi treenata hyvällä omalla tunnolla. Aiemmissa lajeissa, joita olen harrastanut on ollut tärkeää, että on kamppeet, joissa on lajin tunnusmerkit ja kaikilla on lähes samanlaiset kamppeet. Tosiaan bjj-gi on minulla vielä käytettynä saatu. Puvulla on siis painittu jo yhteensä 5-10 vuoden väliin :D

Vyöasteikkoa voisi keventää, että mahd. moni saisi sen ekan vyön, vaikka vyökokeen jälkeen, jonka jälkeen vyöt jaettaisiin kehittymisen myötä esimerkiksi. Kisoihin meno helpottuisi entisestään ja sitä kautta grappling touhuista kiinnostunutta väkeä olisi enemmän. Ainakin itse olen huomannut, että bjj ja nogi/lukkopainitreeneissä käy sama porukka. Harvemmat treenaa pelkästään puvulla tai ilman.

Bjj piireissä ilmapiiri on leppoisa ja siellä tuntee, jotain yhteenkuuluvuutta.. se minunkin mielestä ihan totta. Bjj lajina on helppo aloittaa ja omasta mielestä suhteellisen halpakin harrastaa.. Oikeastaan ei tarvi kuin hammassuojat ja bjj-gi joka on suht edullinen uutenakin ja käytettynä varsinkin, kun ajattelee, kuinka kauan saa painia, ennen kuin puku on hajalla. :D Munasuojat on sitten makukysymys, mutta ei nekään kalliit ole.

Bjj lajina toimii hyvänä tukilajina minulle lukkopainiharjoituksiin. Ystävälle näytin aikanaan videolta mundialeja, niin ystävän mielestä näytti:"kilpikonnien parittelulta"..
 
Tiedä sitten mihin verrataan, mutta tästä olen hieman eri mieltä. Kyllä aika vahva salikuri on monella saleilla, alkaen siitä että treeneissä pitää olla oman seuran logoilla varustettu puku, tai ainakin se on hyvin vahva suositus.

Tuo nyt tietysti vaihtelee jonkun verran. Itse olen kuullut, että joissain jenkkiseuroissa on salilla Helion kuva seinällä ja sitä käydään kumartamassa tjsp. Suomalaisissa seuroissa tuntuu yleisesti ottaen olevan aika rento ilmapiiri.
 
Tuo nyt tietysti vaihtelee jonkun verran. Itse olen kuullut, että joissain jenkkiseuroissa on salilla Helion kuva seinällä ja sitä käydään kumartamassa tjsp. Suomalaisissa seuroissa tuntuu yleisesti ottaen olevan aika rento ilmapiiri.

Helion kuva nyt menee.. mutta se kumarrusjuttu alkaa mennä jo hieman yli :D
 
Joo, tiedän että on saleja, joissa on enemmän tätä "sensei-kulttia" mutta huomattavassa osassa ei ole. Eikä se sielläkään käsittääkseni ole ihan niin jäykkää kuin joissain japsilajeissa.

- - - Updated - - -

Vyöasteikkoa voisi keventää, että mahd. moni saisi sen ekan vyön, vaikka vyökokeen jälkeen, jonka jälkeen vyöt jaettaisiin kehittymisen myötä esimerkiksi. Kisoihin meno helpottuisi entisestään ja sitä kautta grappling touhuista kiinnostunutta väkeä olisi enemmän.

Amerikassahan näin on tehty ja on alettu jakaa (myös aikuisille) vihreitä vöitä, jotka edeltävät sinistä. Tämä tosin herättää siellä ristiriitaisia tunnelmia ja olen kuullut tätä mainittavan nimenomaisesti McDojojen tunnusmerkiksi.
 
Carlosia on syrjitty kyllä urakalla, se on totta! Oliko muuten se Carlos kirja tulossa englanniksi, se Hoger Crazyn kirjoittama, vai rahoittama ja Äiti-Hogerin kirjoittama? Niin se tais olla. Siitä oli joskus hurtassa juttua.

Brabo, kumarretaanko teidän salilla Helio taulua?
 
Carlosia on syrjitty kyllä urakalla, se on totta! Oliko muuten se Carlos kirja tulossa englanniksi, se Hoger Crazyn kirjoittama, vai rahoittama ja Äiti-Hogerin kirjoittama? Niin se tais olla. Siitä oli joskus hurtassa juttua.

Brabo, kumarretaanko teidän salilla Helio taulua?

Ei sentään, kyseessä kuitenkin Hiltin jäsenseura niin ei ole mitään kovin kiinteää yhteyttä Helion jälkeläisten affiliaattiseuroihin missä joissain tuota saatetaan harrastaa.
 
- Hyvä kilpailusysteemi. Monet - minä mukaanluettuna - ovat arvostelleet sitä että BJJ:ssa jaetaan mestaruustitteleitä vyöarvosarjoissa. Urheilullisesti tämä on kyseenalaista mutta motivaation kannalta se on hyvä, kun porukka pääsee kilpailemaan oman tasoistensa kanssa. Lisäksi kilpailumuoto on sellainen että siinä ei saa turpaansa vaikka häviäisi. tämä poikkeaa lyöntilajeista ja esim. judosta, jossa heitoilla voi saada aikaan melko ikävää runtua. Kisoissa on selvästi ihan erilainen leppoisa tunnelma kuin vaikka potkunyrkkeilykisoissa, joissa ottelijat jännittävät ja ovat paljon vain omassa porukassaan.

Itse ajattelin mennä tammikuussa alkavalle peruskurssille ja kyllähän tuo mahdollisuus kilpailla omassa vyöluokassa (eli teoriassa vaikka vuoden päästä valkovöisissä tms) kiehtoo. Ymmärrän tietty, että se saattaa vähän ärsyttää, jos joku kertoo olevansa undisputed flyweight regional Lapland white belt champion of the world, mutta silti.
 
Lähinnä minua risoo se että erinäiset seurat - nimiä nyt mainitsematta - mainostavat siihen tyyliin että heidän ottelijansa voittivat 5 SM-kultaa, 3 EM-kultaa ja 2 MM-kultaa unohtaen sopivasti mainita että nämä on saavutettu sini- tai jopa valkovöisissä ja ehkä vielä jossain ikämiessarjassa joita on 5 vuoden välein. Tai sitten sanotaan että "voitti oman sarjansa EM-kultaa". Tällöin esitetään esim. Euroopan mestarina tyyppiä joka ei ole välttämättä edes oman kotikaupunkinsa saman painoluokan paras painija. - Puhumatta siitä ettei BJJ:ssä edes järjestetä EM-kisoja...

Erilaisiin avoimiin turnauksiin vyöarvosarjat sopivat tosi hyvin mutta mestarin pitäisi minusta olla se sen alueen ainakin periaatteessa paras ottelija, joka on kykeneväinen kisoihin osallistumaan.
 
Vyöluokista ja mestaruuksien jakamisesta puhuttaessa varsinkin monet pystylajien edustajat tuntuvat melko kovasti vähättelevän näitä alempien luokkien mestaruuksia ja pitävän vain mustien vöiden mestaruutta minkäänlaisena saavutuksena. Ainakin itselleni on jäänyt kuva, että näitä pystylajien mestaruuksia pidetään huomattavasti kovempina kuin esim. purppuravöiden bjj mestaruutta, mutta kuinka kova se taso loppupeleissä esim. potkunyrkkeilyssä on? Kilpailijoita on varmasti juurikin Andyn mainitsemista syistä vähemmän pystylajien puolella (tosin ei se bjj/lukkopainikaan mikään ihan pehmo ja vaaraton laji ole, ainakaan muihin painilajeihin verrattuna) ja aina puhutaan kuinka vain parhaimmat ja kovimmat sinne sm-kehään nousevat mutta ovatko ne urheilijat kuinka paljon parempia? Käsittääkseni esim. viime vuosina bjj:n puolella jyränneet Urholinen veljekset ovat erittäin kovan luokan urheilijoita ja jo usemman vuoden lajia harjoitelleet? Onko esim. Jesse Urholin kovinkin paljon huonompi urheilija kuin vaikka saman painoluokan potkunyrkkeilyn suomen mestari jos verrataan harjoitustunteja joita se mestaruuden saavuttaminen vaatii?

Tiedostan kyllä, että bjj:ssä saattaa juurikin vyöarvojen takia sen mestaruuden voittaa aina sinne ruskealle vyölle asti, vaikka 3x viikossa tahdilla harjoittelemalla kunhan tarpeeksi kauan vain tekee sitä 3x viikossa rutiinia mustien vöiden ollessa sitten selvä kuninkuusluokka. Suurin osa bjj kilpailijoistakin värivyösarjoissa on perus harrastelijoita eikä mitään kilpaurheilijoita mutta kyllä siellä on todella koviakin painoluokkia missä useampi kilpailija elää ihan urheilijan elämää ja näitä kavereita ei mielestäni sopisi unohtaa, kun vähättelevään sävyyn puhutaan värivöiden mestaruuksista.

Ps. itselläni ei ole sm-mitalia millään tasolla.
 
Lähinnä minua risoo se että erinäiset seurat - nimiä nyt mainitsematta - mainostavat siihen tyyliin että heidän ottelijansa voittivat 5 SM-kultaa, 3 EM-kultaa ja 2 MM-kultaa unohtaen sopivasti mainita että nämä on saavutettu sini- tai jopa valkovöisissä ja ehkä vielä jossain ikämiessarjassa joita on 5 vuoden välein. Tai sitten sanotaan että "voitti oman sarjansa EM-kultaa". Tällöin esitetään esim. Euroopan mestarina tyyppiä joka ei ole välttämättä edes oman kotikaupunkinsa saman painoluokan paras painija. - Puhumatta siitä ettei BJJ:ssä edes järjestetä EM-kisoja...

Erilaisiin avoimiin turnauksiin vyöarvosarjat sopivat tosi hyvin mutta mestarin pitäisi minusta olla se sen alueen ainakin periaatteessa paras ottelija, joka on kykeneväinen kisoihin osallistumaan.

En pidä tuosta itsekkään mutta tässähän noudatetaan vähän tätä kaavaa minkä itse olet joskus postannut toiselle foorumille :david:

"- Pitää kehua itseään riittävästi.Ihan sama vaikka itse tietäisit, että saavutus on keskinkertainen, sen saa kuulostamaan hyvältä. Jos olet karsiutunut SM-kisoissa ensimmäisellä kierroksella, esiinnyt SM-tason ottelijana. Jos sinulla on 1.dan, esiinnyt mustan vyön opettajana jne. Ja muistat tuoda sitä esille omille harrastajille, jotta nämä tuntevat olevansa hyvässä huomassa."
 
Vyöluokista ja mestaruuksien jakamisesta puhuttaessa varsinkin monet pystylajien edustajat tuntuvat melko kovasti vähättelevän näitä alempien luokkien mestaruuksia ja pitävän vain mustien vöiden mestaruutta minkäänlaisena saavutuksena. Ainakin itselleni on jäänyt kuva, että näitä pystylajien mestaruuksia pidetään huomattavasti kovempina kuin esim. purppuravöiden bjj mestaruutta, mutta kuinka kova se taso loppupeleissä esim. potkunyrkkeilyssä on? Kilpailijoita on varmasti juurikin Andyn mainitsemista syistä vähemmän pystylajien puolella (tosin ei se bjj/lukkopainikaan mikään ihan pehmo ja vaaraton laji ole, ainakaan muihin painilajeihin verrattuna) ja aina puhutaan kuinka vain parhaimmat ja kovimmat sinne sm-kehään nousevat mutta ovatko ne urheilijat kuinka paljon parempia? Käsittääkseni esim. viime vuosina bjj:n puolella jyränneet Urholinen veljekset ovat erittäin kovan luokan urheilijoita ja jo usemman vuoden lajia harjoitelleet? Onko esim. Jesse Urholin kovinkin paljon huonompi urheilija kuin vaikka saman painoluokan potkunyrkkeilyn suomen mestari jos verrataan harjoitustunteja joita se mestaruuden saavuttaminen vaatii?

Ongelma on juuri tuossa että vyösarjat tekevät seuraamisesta vaikeaa. En yhtään epäile etteikö BJJ:ssä olisi kovia urheilijoita mukana ja varmaan Urholinit (en tunne heitä yhtään) kuuluvat näihin. Ulkopuolisen on kuitenkin tosi vaikea hahmottaa kumpi on kovempi: purppuravöiden SM1 vai musta-/ruskeavöiden SM3. Olisi selkeämpää jos kaikki olisivat samassa sarjassa, jolloin olisi yksi mestari ja mitalistit per painoluokka. Ikäsarjat voi toki olla erikseen mutta +30v tuntuu näin 37-vuotiaasta yleisen sarjan ottelijasta hieman alhaiselta "veteraanisarjalta". BJJ:n luonteen lajina huomioonottaen (nopeusominaisuudet eivät korostu ja taito merkitsee paljon) tuon 30-35v pitäisi kai olla primetime.

Potku- ja thainyrkkeilyn SM-tittelien ja etenkin mitalien ongelma on siinä että ottelijoita on vähän ja joku ihan aloittelevakin ottelija voi saada satunnaisesti jopa SM-kultaa jos sarjaan tulee vain kaksi aloittelijaa. Ja mitalinhan saa lähes aina pelkästään osallistumalla. Toki sitten taas voi samoissa kisoissa käydä niin että SM-hopealle jää joku oikeasti kansainvälisen tason kyky, kun sarjassa on toinen vielä kovempi. BJJ ruskea- ja mustavöisten sarjassahan on nyt vähän sama ongelma eli mitalin saa useimmiten osallistumalla. JP Pietiläinenhän tosin analysoi tätä mielestäni oikein hyvin siirtymävaiheen ongelmana. Kv-kisoissa epäsuhta on mielestäni selkeämpi. Potku- ja thainyrkkeilyssä (nyrkkeilystä puhumattakaan) jos voittaa vaikka nyt Euroopan mestaruuden niin silloin on käytännössä pakko voittaa monta oman maansa parasta amatööriottelijaa ja suoritus on todella kova. Näihin en lähtisi BJJ:n värivyösarjoja vertaamaan missään tapauksessa.

Kokonaisuutena painilajien urheilullinen taso tulee aina olemaan kovempi kuin täyskontaktipystylajien. Tämä johtuu siitä että kilpaileminen päähänlyöntilajeissa vaatii tiettyjä henkisiä ominaisuuksia, joita on ehkä 10-20%:lla ihmisistä. Tietysti kaikki oikeasti tavoitteellinen urheileminen vaatii mm. pitkäjänteisyyttä, kykyä käsitellä voittoja ja pettymyksiä jne. mutta täyskontaktilajeissa on vielä näiden lisäksi tiettyjä vaatimuksia, joita esim. BJJ:ssä ei ole. Siksi BJJ:ssä ja muissakin painilajeissa on tuhatta harrastajaa kohti isompi osuus potentiaalisia kilpailijoita, joihin tietysti sitten mahtuu myös enemmän motivoituneita lahjakkuuksia. Tähän kun lisätään se että samoista syistä myös harrastelijat voivat kilpailla, on tällaisen "aloittelevan tosiurheilijan" helppo saada kehittävää kisakokemusta joka vie taas eteenpäin.
 
Olisi selkeämpää jos kaikki olisivat samassa sarjassa, jolloin olisi yksi mestari ja mitalistit per painoluokka.

Ymmärrän kyllä pointtisi mutta ei tuossa olisi mitään järkeä. Tasoero saattaa olla suuri jo samallakin vyöarvolla (jos nyt verrataan vaikka tuoretta sinivyötä sellaiseen joka on juuri saamassa purppuran) puhumattakaan useammasta vyöstä. Ei siellä potkunyrkkeilyssäkään vuoden harrastanut kilpauraa aloitteleva saa vastaansa Ernesto Hoostia. Paremmin se näin toimii että kisatessa vastustajat suurinpiirtein samalla viivalla, kaikilla on kivempaa.

Mitä tulee näihin EM juttuihin. Suomessa menestyvät näyttävät pärjäävän myös tuolla EM varsin mukavasti. Jos vaikka mustavöisissä niitä vastustajia nyt sattuu olemaan Suomessa vaan muutama niin mitä väliä sillä on jos sama vauhti jatkuu muuallakin. Onko se suoritus sitten jotenkin huonompi? En ymmärrä mitä haet takaa.
 
Siis edelleen puhutaan nyt mestaruuskisoista. Kuten sanoin, erilaisiin Openeihin vyösysteemi on oikein hyvä. Tietysti esim. SM-kisoissa olisi silloin osallistujamäärä jotain muuta kuin 500 mutta joissakin lajeissa tämä on ratkaisu niin että niissä on samaan aikaan pidettävä "Suomi-Cup" tms. jolla ei ole varsinaista SM-arvoa. BJJ:ssä on toki se hyvä puoli että epätasainenkaan ottelu ei ole läheskään niin vaarallinen huonommalle osapuolelle kuin lyöntilajeissa vaikkei toki riskitön.

Nuo Euroopan mestarit ovat sitten toinen juttu. Tulosluettelo "EM-kisoista" löytyy täältä: European Open 2014 - Final Results - IBJJF - International Brazilian Jiu-Jitsu Federation

Mitalistien luettelo on 41 sivua (sic!) pitkä. Joka sivulla on noin 25 nimeä ja 8 sarjaa, joten "EM-mitalisteja" on ilmeisesti yli tuhat ja "Euroopan mestareitakin" kolmisen sataa. Kaiken huipuksi miesten mustien vöiden "Euroopan mestarit" ovat nimistä päätellen kaikki brasilialaisia. Toki muiden kuin Euroopan maiden osanotto lisää kisojen tasoa, mutta ei niitä oikein EM-kisoiksi pitäisi kutsua vaan nimenomaan European Openiksi mikä niiden nimi onkin. Eihän Finnish Openkaan ole sama asia kuin SM-kisat. Lisäksi huomatkaa että ottelijat edustavat European Openeissa tiimejään eivätkä kotimaataan, mikä ei sekään ole oikein EM-kisojen tyyliä.
 
Back
Ylös Bottom