Brasilian jujutsu/nogi

[HeelHook]

European Open Jiu-Jitsu Championship - IBJJF - International Brazilian Jiu-Jitsu Federation

Tosta kun vielä kattoo että osallistumismaksu on alimmillaan 110USD, niin eipä tarvii olla ees merkonomi että tajuaa miks IBJJF jakaa sen 1000+ mitalia kisoissa.

Onko kellään tietoa paljonko mundial kisoista tienaa bjj:ssä? Vai onko siinäkin vaan osallistumismaksu ja pokaali käteen,jos sijoittuu hyvin :D

 

[Chd]

BJJ:ssä on toki se hyvä puoli että epätasainenkaan ottelu ei ole läheskään niin vaarallinen huonommalle osapuolelle kuin lyöntilajeissa vaikkei toki riskitön.
QUOTE]

Miten tämä vaarallisuus mitataan? Yritin kaivaa jotain tilastoja loukkaantumisista ja vammoista huonolla menestyksellä, mutta en välttämättä allekirjottais tota noin suoraviivasesti. Päähän lyöminen on tietenkin aina riski mutta niin on niskan murtuminenkin. BJJ:ssä on kaikki nivelet aika kovilla ja treenaaminenkin on vähän sellasta että aina tuntuu olevan joku paikka remontissa.

Onko sulla kokemusta painipuolelta vai pelkästään pystyottelusta?

 

[aidan]

Miten tämä vaarallisuus mitataan?

Taputtamalla on paljon "turvallisempi" hävitä kuin tyrmäyksellä, noin raakasti yleistäen. Eron näkee ihan siitä miten olemattomilla pohjilla porukka aloittaa kisaamisen BJJ:ssä verrattuna esim. nyrkkeilyyn.

 

[Chd]

Taputtamalla on paljon "turvallisempi" hävitä kuin tyrmäyksellä, noin raakasti yleistäen. Eron näkee ihan siitä miten olemattomilla pohjilla porukka aloittaa kisaamisen BJJ:ssä verrattuna esim. nyrkkeilyyn.

Totta, mut miten nää asiat on edes vertailukelposia? Toinen noista on luovutus ja toinen tyrmäys. Voi siellä nyrkkeilykehässäkin käsittääkseni lyödä hanskat naulaan. Vaihtoehtosesti ei tarvi taputtaa jos ei halua (tai ehdi)

ESPN listasi muistaakseni joskus vuosia sitten vaarallisimmat lajit ja lätkä komeili ykkösenä, ihan vaan sen takia että siellä kolisee paikat hajoaa. Tyrmäyksiä ei tietääkseni tapahdu kovin usein (that being said oletan että ne ei huomioinu siinä tappeluita jotka ei suoranaisesti kuulu lajiin)

Peräänkuulutan siis edelleen tuota että miten se mitataan? Jos ainoastaan päähän/aivoihin kohdistuvat vammat on vaarallisia niin kyllä, oon välittömästi samaa mieltä kanssanne.

Kisakynnys on bjj:ssä todella matala ja taputtaminen mahdollistaa sen. Ne vammat tulee tilanteessa kun ei joko ehditä taputtaa tai jompikumpi pyörii väärään suuntaan ja paikat paukkuu. Väitänkin että jos otetaan 100 jotain grappling lajia harrastavaa ja 100 pystyottelijaa joiden treeni ja ottelumäärät on suurinpiirtein samat niin nämä ensinmainitut on vaan enemmän rikki.

 

[AndyS]

Tiedän kyllä että painilajeissa tulee paljon nivel- yms. vammoja. Nämä ovat kuitenkin luonteeltaan pikemmin onnettomuuksia/vahinkoja kuin tarkoituksellista satuttamista. Täyskontaktilyöntilajeissa kun on nimenomaan päämäärä murjoa kaveri ottelukyvyttömäksi ja tämä tekee hommasta erityisesti psyykkisesti vähän erilaista.

Oma kokemukseni painimisesta on vähäistä, joskin sen verran olen ehtinyt huomata että nivelille se ei tee gutaa. Ja toki olen vierestä seurannut kaverien painitreenaamista vuosikaudet.

 

[fergie]

Itse ajattelin mennä tammikuussa alkavalle peruskurssille ja kyllähän tuo mahdollisuus kilpailla omassa vyöluokassa (eli teoriassa vaikka vuoden päästä valkovöisissä tms) kiehtoo. Ymmärrän tietty, että se saattaa vähän ärsyttää, jos joku kertoo olevansa undisputed flyweight regional Lapland white belt champion of the world, mutta silti.

Tässähän tämä tulee aika selkeästi esille. Bjj/no-gi on helppo aloittaa, vaikka vanhemmalla iälläkin. Kilpaileminen on täysin mahdollista, sekä myös menestyminen. Eri asia jos 25 vuotiaana ruvetaan treenaamaan painia (kreko tai vapaata), taikka judoa. Toki voi alkaa harrastaa, mutta tämän ikäisille on sitten tarjolla kuntoryhmät. Kilpaileminen ja jonkunnäköinen menestymisen toivo näissä lajeissa vanhemmalla iällä aloitettaessa on täysin naurettavaa ja jopa erittäin vaarallista. Painissa se fysiikan rakentaminen pitää aloittaa jo siinä 4-7 vuotiaana, mieliäkseen menestyä kisoissa.

Bjj "keksintönä" on siinä mielessä erittäin hyvä, että vanhemmatkin pääsevät painimaan ja halutessaan kisaamaan. Ei tarvitse pelätä että tullaan takavyön kautta niskoilleen ja välilevyt pullahtelee niskasta ulos.

 

[THV]

Tässähän tämä tulee aika selkeästi esille. Bjj/no-gi on helppo aloittaa, vaikka vanhemmalla iälläkin. Kilpaileminen on täysin mahdollista, sekä myös menestyminen. Eri asia jos 25 vuotiaana ruvetaan treenaamaan painia (kreko tai vapaata), taikka judoa. Toki voi alkaa harrastaa, mutta tämän ikäisille on sitten tarjolla kuntoryhmät. Kilpaileminen ja jonkunnäköinen menestymisen toivo näissä lajeissa vanhemmalla iällä aloitettaessa on täysin naurettavaa ja jopa erittäin vaarallista. Painissa se fysiikan rakentaminen pitää aloittaa jo siinä 4-7 vuotiaana, mieliäkseen menestyä kisoissa.

Bjj "keksintönä" on siinä mielessä erittäin hyvä, että vanhemmatkin pääsevät painimaan ja halutessaan kisaamaan. Ei tarvitse pelätä että tullaan takavyön kautta niskoilleen ja välilevyt pullahtelee niskasta ulos.

On tässä hieman perää mutta tiedän muutaman jotka ovat aloittaaneet paini tai judon siinä 16 vuotiaina ja nousseet suomen huipulle ja jos en ihan väärin muista niin Hietaniemi on aloittanut painin vast 17 vuotiaana. Uskon että bjj tulee myös menemään siihen noin 10 vuoden päästä että huipulla on lähinnä vain junnuina aloittaneita.

 

[AndyS]

Mutta kilpailujärjestelmä on silti erilainen. Jos aloitat nyt 25-vuotiaana BJJ:n niin et tietenkään voita mustavöisten mundialeja ilkinä. Sen sijaan voit nyt ja varmaan tulevaisuudessakin kilpailla järkevästi omassa vyö- ja ikäsarjassasi niin että välillä voitat ja välillä häviät. Mutta jos aloitat krekopainin 25-vuotiaana niin kilpaileminen on lähinnä hengenvaarallista etkä edes saa valmennusta mistään. Tämä on se syy miksi BJJ-kisoissa on niin paljon porukkaa.

 

[fergie]

On tässä hieman perää mutta tiedän muutaman jotka ovat aloittaaneet paini tai judon siinä 16 vuotiaina ja nousseet suomen huipulle ja jos en ihan väärin muista niin Hietaniemi on aloittanut painin vast 17 vuotiaana. Uskon että bjj tulee myös menemään siihen noin 10 vuoden päästä että huipulla on lähinnä vain junnuina aloittaneita.

Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta painissa jos mielitään maailman huipulle, niin se on syytä aloittaa ennen kymmentä ikävuotta. Muistaakseni Marko Asell aloitti 12 vuotiaana, mutta hänellä oli pohjalla vankka voimistelu taustaa. Yleisesti se fysiikka mitä painissa vaaditaan, niin alkaa niistä nassikkapainitreeneistä. Siltikin pitää olla luonnonoikku kuka sen kirkaimman mitalin olympialaisista saa.
Kuten Andys yllä sanoi, niin krekopainissa kilpaileminen 25 vuotiaana voi olla hengenvaarallista, ilman siis vuosikausien armottoman kovaa treeniä.

 

[HeelHook]

Kilpailemisen iästä tuli mieleen.. Kuinka vanhoja Bjj harrastajia/kisaajia on vanhimmat, joita on käynyt alkeiskurssin jälkeenkin harjoittelemassa? Ainakin itse muutamassa Hilti Seurassa treenatessa olen huomannut, että on 40-50 iän saavuttaneita tatamilla treenaamassa myös.

Onhan se selvää, että mitä nuorempana aloittaa treenaamisen, niin sitä taitavammaksi tullaan vanhetessa ja koskee Bjj:tä myös.. varsinkin kun pystyy treenaamaan enemmän, kun paikat palautuu treeneistä ja terveitä treenivuosia on sitä kautta enemmän.

Olen pystynyt välttymään Bjj/nogi harjoituksissa hyvin pysyviltä loukkaantumisilta, kun olen taputtanut ajoissa. Muutama läheltä piti tilanne on ollut.. Maitta sana on tullut tutuksi.. Ainahan jotain pientä sattuu, että sormet/varpaat kääntyy väärään suuntaan ja muutama viikko menee niitä paranneltaessa. :D

 

[Mou]

Tässähän tämä tulee aika selkeästi esille. Bjj/no-gi on helppo aloittaa, vaikka vanhemmalla iälläkin. Kilpaileminen on täysin mahdollista, sekä myös menestyminen. Eri asia jos 25 vuotiaana ruvetaan treenaamaan painia (kreko tai vapaata), taikka judoa. Toki voi alkaa harrastaa, mutta tämän ikäisille on sitten tarjolla kuntoryhmät. Kilpaileminen ja jonkunnäköinen menestymisen toivo näissä lajeissa vanhemmalla iällä aloitettaessa on täysin naurettavaa ja jopa erittäin vaarallista. Painissa se fysiikan rakentaminen pitää aloittaa jo siinä 4-7 vuotiaana, mieliäkseen menestyä kisoissa.

Bjj "keksintönä" on siinä mielessä erittäin hyvä, että vanhemmatkin pääsevät painimaan ja halutessaan kisaamaan. Ei tarvitse pelätä että tullaan takavyön kautta niskoilleen ja välilevyt pullahtelee niskasta ulos.

Siis pääasiassa tarkoitus olisi vain jonkun verran venähtäneen tauon jälkeen tehdä muutakin kuin punttia, lenkkiä, pyöräilyä ynnä muuta puhasta fysiikkatreeniä ja samalla oppia uusia taitoja ja kehittää fysiikkaa vähän eri suuntaan. Mutta siinä taitojen karttuessa saattaa kilpailuhenkisyys ottaa ylivallan ja tosiaan siinä vaiheessa on mukava, että se mahdollisuus kilpailla on olemassa. Lisäksi BJJ:tä pystyy harrastamaan vielä vanhemmallakin iällä, joten senkin puolesta se vaikuttaa just mulle sopivalta lajilta tähän väliin. Katsotaan sitten peruskurssin jälkeen uudestaan.

 

[ErkkiP]

Kilpailemisen iästä tuli mieleen.. Kuinka vanhoja Bjj harrastajia/kisaajia on vanhimmat, joita on käynyt alkeiskurssin jälkeenkin harjoittelemassa? Ainakin itse muutamassa Hilti Seurassa treenatessa olen huomannut, että on 40-50 iän saavuttaneita tatamilla treenaamassa myös.

Itse käyn painimassa säännöllisesti yhden yli 50-vuotiaan kanssa. Judossa puolestaan vanhin randoria ottava on reilusti yli 60-vuotias. Sama hurja käy vielä kisoissakin.

 

[JanneM]

Onko kellään tietoa paljonko mundial kisoista tienaa bjj:ssä? Vai onko siinäkin vaan osallistumismaksu ja pokaali käteen,jos sijoittuu hyvin :D

EI pennin jeniä.
Jotain välillisiä tuloja mahdollisilta sponsoreilta tai esim kaupungilta voi tulla, mutta IBJJF ei maksa voitosta mtiään palkkiota.

 

[AndyS]

Kai ne todelliset rahat otetaan vetämällä seminaarikiertue MM-kultamitali kaulassa.

 

[AndyS]

Nyt on kovaa settiä. Artikkeli BJJ:n psykologiasta. Soveltuu osittain myös muihin lajeihin.

The Psychology of Brazilian Jiu Jitsu | Psychology Today

The Psychology of Brazilian Jiu Jitsu
Why has BJJ become so popular and inspires such dedication?
Published on December 14, 2014 by David J. Ley, Ph.D. in Women Who Stray

Brazilian Jiu Jitsu, commonly called BJJ, is one of the fastest growing martial arts in the world. First introduced to the US in the 1980’s through the creation of the UFC, BJJ has gathered a tremendous and dedicated following. BJJ has become established as a very pragmatic, and highly effective discipline, and BJJ techniques are dominant in mixed martial arts. BJJ is a sport embraced by many celebrities, from actors Ashton Kutcher, Joe Rogan and Ed O’Neill to chef Anthony Bourdain, playwright David Mamet and philosopher Sam Harris, many of whom have written or spoken about the things that draw them to the sport.

As a clinical psychologist, and a long-time student of BJJ, it is the psychology of this sport which I find most intriguing. Why is BJJ so powerful and captivating for so many people? Why has BJJ become so popular, with so much dedication from its students, who so often describe the experience as uniquely addictive? BJJ offers many unique experiences which trigger rich, subtle and fulfilling psychological changes in its students, changes which promote positive transformation, and keep people coming back to the mats.

One of the things which distinguishes training in BJJ is the fact that from day one, the first time you step on the mat and attend an introductory class, you are grappling face to face, body to body, with other students. While drills and technique are critical to successful BJJ, from the first class, students must pit themselves against other students. This pragmatic strategy is core to the philosophy of BJJ, which attempts to apply these skills in real-world defense situations. From the beginning of training, students of BJJ learn to experience what these skills are like, used by, and against, people with varying degrees of skill, strength and technique.

It is the constant physical contact in BJJ which I think is one of the most powerful and influential experiences driving the BJJ experience. Many people today are starved for physical contact. It is a sad fact that many people go through each day, experiencing a few handshakes as perhaps their only experiences of touch from other people. Cuddle parties and professional cuddlers are tapping into this hunger. Without knowing it, students of BJJ offer each other a powerful, affirming, accepting and biologically-mediated experience, simply through the body-to-body contact that occurs throughout BJJ. Such contact triggers the release of neurochemicals in our brain and hormones throughout our body, which make us more aware, focused, and connected. Oxytocin is one hormone often called the “cuddle” or “empathy” hormone, which is released in the body during such physical contact. It is likely one reason why friendships develop so quickly and deeply amongst BJJ students. (I’m not saying that much cuddling really happens at BJJ. Brazilian jiu jitsu is the alpha male version of snuggling.)

But, this close physical contact occurs in the context of intense interpersonal competition, in a stylized struggle for survival, and a very real struggle for physical dominance. The nature of competition and survival triggers other intense psychological and physiological changes. In such situations, our brains and bodies react, preparing us to flee or fight, but also to be very alert. Norepinephrine, adrenaline and cortisol flood our bodies and synapses, decreasing our reaction times, increasing our heart rate and respiration, and enhancing our focus and awareness.

Mindfulness is a powerful modern concept of psychology borrowed from Eastern meditation, where people are encouraged to focus on the here and now, setting aside worries over past or future. In mindfulness exercises, patients are taught to attend to their surroundings, their sensations and their immediate experiences. This same level of immediate, focused alertness is a common, powerful effect of BJJ. Frankly, when you have a two-hundred pound opponent sitting on top of you and trying to choke you into unconsciousness, it is psychologically impossible to devote mental resources to worrying about the rent, school or work. In such situations, our brain recognizes a survival situation, and forces us to focus with intensity on our immediate experiences. BJJ is often the only thing that can get worries and frustrations off of my mind.

The combative and competitive experiences of BJJ are likely to increase levels of testosterone (T) in many people’s bodies. The nature of the sport draws people who have naturally higher levels of T, and research has shown that in athletes and police officers, competition and combative situations increase T levels even further. It’s not by accident that so many men in BJJ have beards, a common trait associated with high testosterone levels.

During intense exercise, our brain also releases a protein, called Brain Derived Neurotrophic Factor, or BDNF. This protein protects and repairs neural tissue, and yields a powerful feeling of euphoria. BDNF is one of the sources of the “runner’s high,” that feeling of elation and satisfaction that often follows intense exercise. The effects of this protein, and the enhanced activity of our brains after such strenuous exercise help us to be more energized and focused, in positive spirits through the rest of the day.

Advancement in BJJ is slow, but offers decades of growth
By Lkmccutcheon, Eric Zippe, Phil Migliarese (Phil Migliarese) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], v
The powerful experiences of BJJ are not related solely to biological effects though. BJJ offers a never-ending feast of self-improvement, where one can daily measure their accomplishments, both against self, and against others. When someone first starts training, it’s difficult to avoid freezing, or being overly physical and aggressive. But over time, our minds acclimate to these situations, finding places where we are safe, where we can use more technique and less strength. Even with the powerful neurochemicals of aggression flooding through us, one can begin to play physical chess, planning out moves and reactions, strategizing attacks and defenses. As an evolving sport, people are constantly developing and winning with new techniques, forcing the sport and its practitioners to also continue to constantly develop.

It is a powerful sense of accomplishment, to realize that you can keep yourself safe when under attack, even by a larger, stronger opponent. This is one reason I think that BJJ can be such a powerful healing experience for many women, including those who have experienced trauma. The physical experiences of BJJ, the confidence and the ability to act to protect oneself, can increase anyone’s feeling of personal safety. Further, such experiences may help some people to rewrite their body’s reactions to situations. BJJ can help them in acclimating to physical situations uncomfortably reminiscent of trauma, and learning ways to find safety and security, even in the midst of physical confrontation.

There are few places in life these days, where one on one, body against body, physical competition is endorsed and readily available. There are even fewer like BJJ, where best friends can compete aggressively in one moment, then step off the mat and celebrate each other’s accomplishments. BJJ has become an intense, tightly-knit, strongly supported community. The Internet and Facebook are filled with BJJ-related memes, celebrating the unique, insider experiences that bring these athletes together, and separate them from others. BJJ gyms are popping up around the world. I know, from experience, that I can walk into any of them, and be welcomed. I’ve trained in schools across the United States, and on far sides of the world, and have received warm acceptance in every one of them. This intense sense of community, family, and connectedness is one of the aspects of BJJ which cannot be ignored, fueling people’s excitement and interest in the sport.

It remains to be seen whether BJJ will maintain its status and dedication amongst its students, or whether this is a fad. I suspect that as long as BJJ continues to evolve, continues to offer novelty, new challenges and new growth, that the sport will continue to draw new students and retain its influential position. It is the dynamic nature of the sport which is so psychologically compelling, and which offers students so much room for personal development.

David Ley, PhD. holds a brown belt in Brazilian Jiu Jitsu, studies BJJ at Gracie Barra New Mexico, and is on Twitter at @DrDavidLey

 

[Thonglong]

Hellyyden ja kosketuksen kaipuu on siis syy bjj:n suosioon. Eli kun raavas mies ei voi muuten halailla ja olla toista miesta lähellä, niin bjj tarjoaa siihen oivan hyväsytyn tilaisuuden.

Vähän sama kuin Sigmund Freudin teoria siita miksi jotkut keräilevät kolikoita. Freudin mukaan oikeasti näiden ihmisten tekisi mieli leikkiä ulosteilla, mutta koska sellainen olisi perin outoa harrastus eika mitenkaan sosiaalisesti hyväksyttävissä, niin sen sijaan tunteet projisoidaan ja keräillään ja hypistellään kolikoita.

 

[Wturtle]

Mielestäni vyöarvot eivät ole valideja niin kauan, kun niistä voi päättää mielivaltaisesti oman salin sensei. Jo pelkästään valko- ja sinivöisissä voi olla huikeita eroja harrastusvuosien ja viikoittaisten treenien määrässä. SM-tatamilla voi kohdata peruskurssilta juuri päässyt harrastelija ja ammattimaisesti treenaava ex-judoka. Totuushan on, että toiset senseit pihtaavat vöitä pitkään ja toiset jakavat niitä hyvinkin hövelisti. Välillä edetään reittä pitkin tai naamakertoimella. Muilla BJJ-foorumeilla esim. takakuristus.com:ssa on käyty jo paljon keskustelua ko. aiheesta. Ehkä senseille voitaisiin antaa palautetta liittotasolta, jos huomataan saman henkilön sijoittuneen mitaleille kansallisissa kilpailuissa vuosien ajan, vyöarvon kuitenkaan vaihtumatta? :joulu8: