Näet julkisen kulutuksen erittäin staattisena tilanteena. Julkinen meno on rahan kiertoa talouteen ja lopulta yksityiselle sektorille. Ongelma on se, että ei ymmärretä, miksi budjetti alijäämän on ensin tultava ennen kuin yksityinen sektori investoi ja kuluttaa. Tämä johtuu talousjärjestelmämme kysyntävetoisuudesta. Verotuksen keventäminen ei ole sen takia kerroinvaikutukseltaan taantumassa yhtä tehokasta kuin julkisten menojen lisääminen, koska verokevennyksestä käteen jäävä raha ei vielä itsessään luo yhtään uutta rahavirtaa talouteen eikä paranna investointimahdollisuuksia. Julkisten menojen lisäämisessä rahavirrat syntyvät välittömästi ja monet investoinnit nähdään kannattavampina lisääntyvine tulojen takia, mikä parantaa työllisyyttä ja lisää kulutusta etc. Veronkevennyksiä toki samanaikaisesti, asia ei tosiaankaan ole se mustavalkotilanne.
Ensinnäkään, en puhunut pelkästä kulutuksesta. Mikäli työ ei tuota mitään lisäarvoa, esim. veden kantaminen sankolla avannosta toiseen tai Trafin harrastama kyttäys, niin työvoimaa tuhlataan. Lisäksi rahavirrat eivät itsessään tee mitään. Ne ovat melko hyvä indikaattori, koska yleensä, kun raha liikkuu, niin sille on jokin syy. Oli se sitten työn tekemistä ja antamista tai kaupankäyntiä, jota töiden tekeminen periaatteessa on. Esimerkiksi mikäli minä siirtäisin koko pankkitilini varallisuudeen seuraavalle kirjoittajalle, joka tekisi saman ja muutaman kierroksen päästä rahat palaisivat minulle, niin mitään varallisuutta siinä ei olisi luotu. Sen sijaan, jos palkkaisin seuraavan kirjoittajan tekemään minulle jotain ja sama edellinen kierros tehtäisiin uudelleen, niin varallisuutta olisi syntynyt tehdyn työn tuomassa lisäarvossa. Jos taas tehdään turhaa työtä, niin mitään hyötyä siitä ei ole ollut, vaikkakin BKT kasvaisi, kuten kasvaisi myös siitä, jos rakennetaan laiva ja räjäytetään se... tai pyöritetään Trafia.
Aiemmissa postauksissa on tullut jo useampia esimerkkejä maista, joissa on vahva ja hyvinvoiva julkinen sektori ja kansalla huonommat olot kuin Suomen vankiloissa. Tämä on jälleen esimerkki siitä, että julkisen sektorin on mahdollista tehdä turhaa ja haitallista työtä, jos(kun) puikoissa olevat päättäjät ovat mitä ovat. Tämä näkyy myös siinä, että suuren julkisen sektorin ja hyvinvoivan talouden, tai inhimillisen kehityksen indeksin, välillä on korkeintaan negatiivinen korrelaatio, minkä pitäisi olla mahdotonta, jos asiat menisivät kuten muutamat täällä väittävät. Siksi toivoisinkin, että väitteille esitettäisiin edes tilastoihin nojaavia todisteita ja mikäli käytetään esimdrkkimaita, niin mielellään perusteluja, että mistä näkee vaikutusten johtuvan asiasta X. Tähän mennessä lukemieni perustelujen voimaa syö mm. se, että muissa maissa samat indikaattorit korreloivat negatiivisesti (esim. muutamia sivuja sitten USA ja budjetin alijäämä).
Mountainerille vielä, että yrityksiä on mahdollista boikotoida. Joidenkin kohdalla se on helpompaa ja joidenkin kohdalla vaikeampaa, mutta mahdollista yhtä kaikki (paitsi niissä tapauksissa, kun on lakisääteinen monopoli, mutta tämä johtuu taas keskushallinnosta). Valtiota sen sijaan ei voi boikotoida. Kaupassa voi päättää, että enpä ostakaan banaaneja tai autoa ostaessaan voi halutessaan boikotoida vaikka Yhdysvaltalaisia merkkejä. Tai olla ilman tai perustaa vaikka oman, jos mikään ei mikään kelpaa. Veroja ei sen sijaan voi olla maksamatta, vaikka niiden maksusta saadut "vastineet" eivät kelpaisi.
