Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

[func]

Sitten selvitetään asuntokriisiä ja jonotetaan valtion soppaa ruoanjakelupisteissä. :D

 

[Dopey]

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä että olisi mahtavaa kun järjestelmä muutettaisiin niin että aina puhuttaisiin verottomista summista ja yksityishenkilö hoitaisi verot. Eli palkan saisi bruttona käteen ja sitten itse maksettaisiin siitä verot valtiolle. Kaupassa hinnat olisi verottomia ja sitten alv, alkoholi, tupakka, sokeri, jne vero laskettaisiin kassalla päälle (USA:n tapaan). Tankille mennessä mittari näyttäisi polttoaineen verotonta hintaa ja vasta maksutapahtumassa lisättäisiin verot.

Saattaisi pikkaisen alkaa ihmiset miettimään paljonko missäkin on veroa, mitä sillä saadaan ja mitä ehkä pitäisi olla...

Hyvä idea. Ehkä vielä Hongkongin systeemillä, eli saisit ajan kerran vuodessa verotoimistoon, mihin sitten sovittuna aikana menisit maksamaan viime vuoden verot. Kerralla.

 

[Goodwin]

Olen monista tämän Financial Timesin artikkelin kohdista eri mieltä, mutta sikäli kun tässä pidetään valtioiden ja EKP:n aktiivista yhteistyötä ekspansiivisen finanssipolitiikan mahdollistamiseksi toivottavana, niin tästä olen toki samaa mieltä.

Hiljalleen talouskonservatiivit ja talous"liberaalit" alkavat vissiin hyväksyä sen, että tästä suosta ei päästä ylös ilman kokonaiskysynnän lisäämistä.

By Stephanie Flanders
August 31, 2014 1:25 pm
Draghi approaches his Abenomics moment

Investors were not listening hard enough to Mario Draghi’s recent speech at Jackson Hole. If they were, they would have heard the sound of gears shifting.

At the annual gathering of central bankers last month, the president of the European Central Bank called for more “growth-friendly” fiscal policy across the eurozone and admitted markets had lost faith in his ability to revive inflation. It is conceivable that his speech marked the birth of Japanese-style Abenomics in Europe. It has certainly pushed the ECB several steps down the road to US-style quantitative easing – large-scale purchases of government bonds.

QE is not the answer to Europe’s problems. It is probably not even a lasting solution to the problem of low inflation. In this, the “hawks” at the ECB who have resisted this step are right, and their more simplistic critics are wrong.

But, as Mr Draghi knows better than most, when it comes to the eurozone we left the world of ideal solutions a long time ago. The question is whether the ECB has reached the point where large-scale QE will do more good than harm, not just for the short-term strength of the economy but for its longer-term health as well.

I believe we have reached that stage, and that Mr Draghi’s remarks at the gathering in Wyoming reflect the same realisation. All that matters now is politics and timing. If the ECB does act, Mr Draghi does not want it to act alone. You might think I was reading too much into Mr Draghi’s comments. The financial markets, after all, were restrained in their applause. But the reality is that Europe’s politics and its economics look different now from the way they did even a few months ago – in ways that should matter to the ECB.

The best but probably least well understood reason the ECB had for not acting sooner was that a bout of very low inflation – in a reforming economy – is not necessarily the end of the world. The strong euro has played havoc with European company profit margins in the past year but it has also boosted household purchasing power at a critical time.

It is noteworthy that consumer confidence in much of Europe has been stable or rising for most of the past 12 months, despite all the talk of the eurozone’s economic woes. The fall in the price of everyday items such as food and energy might have something to do with this “surprising” outcome.

Of course, corporate profits and the productive side of the economy are hurt by a stronger currency – and low inflation makes it harder for countries on Europe’s periphery to become more competitive without cutting wages in cash terms. The longer it continues, the more dangerous it is. But in an economy that is still struggling there are downsides to higher inflation and a weaker currency as well, as Japanese households can attest.

The story of Abenomics is far from over – but the typical Japanese household could be forgiven for thinking that all the Bank of Japan had achieved, in pushing down the currency and importing inflation, was another hit to household living standards. Japanese real wages have been falling for most of this year. With the fall in inflation, eurozone real wages have been going up.

The other argument for resisting QE was that it could not solve the structural problems of the eurozone economy. Central bank purchases of eurozone sovereign debt cannot revive Italian productivity growth after nearly two decades of decline. Nor can they reduce the regulatory burden on many French companies. Japan’s experience makes this point, too: monetary policy cannot raise an economy’s potential on its own. To put the recovery on a firmer footing, governments need to act as well.

It should not have escaped anyone’s notice that the points of light in the otherwise bleak GDP numbers for the eurozone were in the countries that have been forced to carry out the deepest structural reforms. Spain, Greece and Ireland all recorded fair to healthy growth in the second quarter. Output was stagnant in France and contracted, yet again, in Italy.

Mr Draghi’s insistence on the importance of structural reform in his Jackson Hole speech was hardly new. What was new was the explicit recognition that fiscal policy should be more flexible, and more supportive of growth, especially in countries with room for greater stimulus (Germany springs to mind).

The larger point is that reforming politicians such as Matteo Renzi, Italian prime minister, need growth – or the promise of it – to make difficult reforms. They also need to demonstrate that the rest of Europe, including the ECB, is doing its bit. To judge by the long-term inflation expectations embedded in market prices, market participants do not expect the ECB to do its bit on inflation for many years to come. Short-term expectations have fallen even more sharply.

That decline is not just down to the ECB; it reflects doubts about the strength of the recovery. But that is the other feature of the landscape that has changed since the start of the summer. The war in Ukraine is having a bigger effect on European confidence and activity than seemed likely only a few months ago.

Mr Draghi and his colleagues are right: the ECB cannot be the only game in town. They are also correct that there is no point in the ECB doing something, simply because “something must be done”. But Mr Draghi was quite explicit in Jackson Hole: the risks of doing too little in Europe are now greater than doing too much. Governments are doing too little. But so is the ECB.

The writer is chief market strategist for Europe at JPMorgan Asset Management

http://www.ft.com/intl/cms/s/0/4219...44feabdc0.html?siteedition=intl#axzz3CRrtvLTF


Heh, jos on joku henkilö jolta ei kannata ottaa neuvoja vastaan että miten tästä suosta päästään ylös niin se on se jätkä, Richard Werner, joka oli luomassa Japanin 90-luvun määrällisen helpottamisen ohjelmaa. Se nimittäin ei toiminut, koska siinä keskityttiin vain rahapolitiikaan. Vasta nyt Abenomicsin myötä finanssipolitiikka on otettu toiminnan keskiöön.

Tässä artikkelissa Werner esittelee edelleen sitä samaa vanhaa ja väsynyttä argumenttia, että kunhan pankkien on vaan helpompi luotottaa niin kyllä se siitä...

BBC News - UK QE has failed, says quantitative easing inventor

 

[mskomu]

Ihan mielenkiinnosta esitän kysymyksen elvytyksen kannattajille. Uskotteko, että Suomen tilanne todella ratkeaisi kysyntäpiikin avulla? Ts. ongelmana ei ole liian korkea verotus, sääntely ja/tai julkisen sektorin koko, vaan homma pyörisi aivan hyvin, kunhan painokoneita tajuttaisiin käyttää. Tämähän ei ole joko-tai -kysymys, vaan periaatteessahan olisi mahdollista luoda kysyntäpiikki ja karsia ylimääräisiä, joskaan en itse usko moisen olevan mahdollista poliittiselta päätäntävallalta.

 

[Jami2003]

Nimenomaan niin olisi järkevintä tehdä imo. Kunnon velka elvytys (tai painokoneet laulamaan) ja samaan aikaan raju rationalisointi julkisessa sektorissa, verotuksessa, byrokratiassa ja lainsäädännössä. Mutta näinhän ei koskaan tule tapahtumaan koska se olisi poliittinen itsemurha eikä järkeä ja rohkeutta muutenkaan riitä.
Pelkällä elvytyksellä, velka tai oma valuutta, what ever, ollaan pahemmin suossa. Meidän kilpailukyvyn heikkoudet on jossain ihan muualla kuin valuutan vahvassa arvossa. Eikä se muutu vaikka valuutta olisi pelkästään suomella käytössä.

 

[Goodwin]

Ihan mielenkiinnosta esitän kysymyksen elvytyksen kannattajille. Uskotteko, että Suomen tilanne todella ratkeaisi kysyntäpiikin avulla?

Sikäli kun "Suomen tilanne" on se, että "luonnollinen työttömyysaste" on 6 % ja tällä hetkellä työttömyys 8 % (tai varmaan jo yli) niin kyllä, aivan varmasti tämä 2 prosenttiyksikön ero saataisiin kurottua umpeen eli "Suomen tilanne" ratkeasi kokonaiskysyntää lisäämällä.

Lisäksi on tärkeää korostaa, että kysynnänsäätelyssä ei pitäisi olla kyse mistään "piikeistä", vaan aktiivisesta kysynnänsäätelystä vastasyklisesti suhdanteiden mukaan.

Ts. ongelmana ei ole liian korkea verotus, sääntely ja/tai julkisen sektorin koko, vaan homma pyörisi aivan hyvin, kunhan painokoneita tajuttaisiin käyttää. Tämähän ei ole joko-tai -kysymys, vaan periaatteessahan olisi mahdollista luoda kysyntäpiikki ja karsia ylimääräisiä, joskaan en itse usko moisen olevan mahdollista poliittiselta päätäntävallalta.

Kyllä "homma" pyörisi nykyisen kokoisella julkisella sektorilla, sääntelyn ja jopa verotuksen määrällä. Toki näitä on myös mahdollista ruuvata.

Suomessa vaan harvemmin halutaan argumentoida julkisen sektorin pienentämistä (tai sääntelyä, tai mitään muutakaan asiaa) ideologiselta pohjalta vaikka argumentti sille perustuisikin, vaan lähdetään aina samasta (aika paskahousumaisesta?) argumentista: "Meillä ei ole tähän varaa..."

Ja tämähän ei pidä paikkaansa.

 

[Jami2003]

Eli mielestäsi korkea verotus ei vähennä kokonaiskysyntää ?

Ja minun perusteluni ei ole että meillä ei ole varaa julkiseen sektoriin. Perusteluni on se että yrityselämässä näen julkisen sektorin haittaavaan talouden toimintaa, ihmisten ja yritysten työskentelyä massiivisella byrokratialla ja tulonsiirroilla.

Onnellisuus lisääntyisi julkista sektoria ja byrokratiaa purkamalla. On suorastaan rikollista että nykyinen verotus tulonsiirto hässäkkämme on luotu sellaiseksi että ihmisen tulee olla työttömänä jollei hän ole täystyöllistetty. Joka aiheuttaa syrjääntymistä, alkoholismia jne ongelmia.

 

[Goodwin]

Olen myös satavarma, että siinä vaiheessa kun tämä Stubbin ja muiden säästökuurilinja (tai sen tavoittelu) menee reisille ja työttömyys räjähtää käsiin, niin nämä eivät VARMASTI myönnä että tämä oli seurausta oli tästä talouspoliittisesta linjasta. Ennustan että tätä Ukrainan kriisiä ja siihen liittyviä pakotteita tullaan käyttämään vielä keppihevosena siinä vaiheessa kun Suomessa on työttömiä se päälle 400 000.

Tässä oli hyvää keskustelua siitä miksi kokonaiskysynnänsäätelystä luopuminen on johtanut pysyvästi korkeampiin työttömyyslukuihin sitten 1980-luvun:
Talouspuhetta pysyvästä taantumasta | Raha ja talous

^Verotusta tulisi säätää suhdanteiden mukaan. Ei ole mitään järkeä nostaa veroja taantumassa. Niin pitkään kuin yksityisen sektorin säästämistavoite on positiivinen, eli ei haluta ottaa velkaa vaan säästää, niin tällaisessa tilanteessa julkisen sektorin tehtävä on helpottaa yksityisen sektorin asemaa. Verotuksen keventäminen on yksi vaihtoehto tähän.

Sen sijaan nousukaudella kun yksityisen sektorin säästämistavoite on negatiivinen, eli yksityinen sektori on valmis velkaantumaan voimakkaastikin ja homma alkaa mennä kuplan rakentamiseksi, niin tällaisessa tilanteessa voi olla järkevää kiristää verotusta.

 

[Jami2003]

Itsekin uskon että tuo säästöjen tavoittelu (mitäänhän oikeasti ei ole säästetty jos katsotaan valtion kokonaisbudjettia) aiheuttaa ainoastaan sen että johtajat jäävät taloon ja suorittava porras potkaistaan pihalle. Eli pahoinvointi lisääntyy ja kilpailukyky murenee entisestään. Mikä olisi sitten se taho joka oikeasti kykenisi rationalisoimaan koko organisaation. Don't ask me. Yksityissektorilla se on viime kädessä toimari jonka oma pää taas on vadilla, mutta julkisella puolella taitaa olla niin monta poliittista tahoa ja sopan keittäjää ettei se jonku puulaakin ylin pamppu saa vapaita käsiä vaikka tahtoisikin.

Täytyy sen verran sanoa että vaikken diggaa mitään puoluetta enää nykyään enkä Stubbia, mutta koska kyseessä on kova urheilumies täytyy puolustaa että kyllä tässä ollaan yritetty säästää ennen Stubbiakin. Demarithan on ainut pysyvä nimi jos katsotaan miten yhdeksänkymmentä luvun lopun kasvusta ollaan tultu tähän päivään.

e: top secret tietoa. Emäntä on töissä eräässä erittäin lähellä julkista sektoria olevassa tahossa. En tiedä omistaako sen kunnat vai valtio. Nyt alkoi säästötalkoot ja toimistohenkilöitä saa lähteä n. 25% pois. Hän kun sattuu palkkoja laskemaan niin yllättäen toiminnan johtajille ja aluepäälliköille tuli hetki yytereitten alkamisen jälkeen palkankorotukset joiden yhteissumma syö suurinpiirtein koko säästön pois. Emäntä itse on määräaikaisena joka päättyy kohta etteipä siinä paljoa omaa persettä rassaa mutta sen verran kuitenkin että kertoi minulle joka olen täysin ulkopuolinen (vaikka tietysti tällaiset on luottamuksellista tietoa). Ja minä taas koko internetille :D

Veikkaan että näin se menee muuallakin julkisella sektorilla missä "säästetään".

 

[mskomu]

Työttömyys on vain tällä hetkellä n. 12 % ja työllisyys alle 67 %, kun katsotaan todellisia lukuja eikä kyselytutkimuksia. Rekisterien mukainen työttömyysprosenttikaan ei ota piilotyöttömyyttä huomioon, mutta työllisyysprosentti on melko kuvaava ja sitä on vaikeampi manipuloida. Työttömyys kasvoi heinäkuussa | Taloussanomat

Edit. Goodwin: siinä olet varmasti oikeassa, että tilanne kusee ja syyt löydetään muualta. Poliitikot eivät myönnä virheitään, jos edes tajuavat niitä tehneensä. Elvytyksen suurin ongelma onkin siinä, että sen tekemisestä ja kohdentamisesta vastaavat epäpätevät ja -rehelliset poliitikot.

 

[mskomu]

Jami: Teoriassahan olisi mahdollista, että ihmiset äänestäisivät eduskuntaan väkeä, joiden agendana on valtion roolin pienentäminen. Tällaisia ehdokkaita on valitettavasti varsin vähän. Enkä nyt tarkoita niitä, jotka sanovat kauniita korulauseita, kuten: "On voitava tehdä vaikeita päätöksiä", vaan niitä, jotka antavat konkreettisia ja perusteltuja esimerkkejä. Todellisessa maailmassa moinen äänestyskäyttäytymisen muutos ei valitettavasti ole mahdollista. Edustukselliseen demokratiaan perustuvassa valtiossa ei käytännössä ole mekanismia, joka estäisi julkisen sektorin pöhöttymisen. Trendi on sama jokaisessa maassa, joissain se vaan etenee hitaammin. Yhdysvallatkin ovat sotineen ja vakoiluineen aika kaukana yövartijavaltiosta, joksi se aikanaan säädettiin.

Nythän tilanne on se, että vaalivuosi lähestyy, joten eduskunnassa on odotettavissa pelkkää tappelua ja muiden syyttelyä. Vaalien jälkeen hallitusneuvottelut tuskin ovat kovin helpot, joten eiköhän siinä hurahda kuukausista puoleen vuoteen ennen kuin hallitusohjelma on tehty. Eli tässä on nyt aika lailla vuoden mittainen tyhjiö edessä. Tulevalla hallituksella tulee myös olemaan vielä vaikeampaa kuin nykyisellä, eli en usko ihmeisiin silläkään saralla. Lisäksi Suomen ensi vuoden luottoluokituksen laskua voi tuskin estää enää mikään, joten korkomenot lähtevät nousemaan.

Optimistisesti tilannetta voisi tulkita siten, että IMF:n syleilyyn joutumiseen ei välttämättä mene enää montaakaan vuotta ja kun siihen pisteeseen edetään, niin ikävästä romahduksesta huolimatta talous kääntynee kasvuun parin vuoden viiveellä. Eli on aivan mahdollista, että taantumaa on edessä enää viitisen vuotta. Huonomminkin voisi mennä.

 

[S-kolmonen]

Suomessa vaan harvemmin halutaan argumentoida julkisen sektorin pienentämistä (tai sääntelyä, tai mitään muutakaan asiaa) ideologiselta pohjalta vaikka argumentti sille perustuisikin, vaan lähdetään aina samasta (aika paskahousumaisesta?) argumentista: "Meillä ei ole tähän varaa..."

Keskustelussa ei eroteta, mitä halutaan ideologisin perustein ja mikä perustuu puhtaaseen ymmärtämättömyyteen. Esimerksi juuri kestävyysvajeargumentilla osa haluaa yövartijavaltion ja perustelut yritetään sitoa ''järkiargumentteihin'' kuten ''menojen on oltava pienemmät kuin tulot, eihän virtasenmattikaan...'' ja ''julkinen palvelu x on tarpeeton ja markkinaehtoinen on tehokkain (tähän väliin IS-LM -käyrät tueksi kovasta tieteestä)''.

Itse hyväksyn ideologisena vaatimuksena pienen julkisen sektorin ja osin itsekin näen paljon tehtäviä, joita en koe tarpeelliseksi tuottaa kollektiivisesti, ja yhteiskunnan osa-alueita, joihin julkisen vallan ei tulisi puuttua. Silti valheellista argumentoida, että esimerkiksi julkisen sektorin ei ole mahdollista olla kokonaiskysynnän säätelijä, julkisen sektori on niin ylijäämäinen kuin vain päätetään budjetoida ja julkiset t&k-panostukset olisivat turhia varsinkin Suomen kokoisessa taloudessa eivätkä olisi luoneet pohjaa talouskasvullemme.

 

[func]

Aika paljon häiritsee kun kaikki pitää varsinkin mediaan saada polarisoitua ja irrottaa kokonaisuudesta. Esim elvytys/markka/euro -kysymyshän ei sinällään ole mikään mullistava, tekohengitystä todellisten syiden jäädessä taustalle niin Suomen kuin koko Euroopan osalta.
Mediassa jankataan kyllä vai ei yksittäisistä asioista ilman mitään tajua kokonaisuudesta. Markka ei ole mikään hokkuspokkus-ratkaisu vaan yksi askel oikealla polulla. Samaan suuntaan toki päästäisiin eurollakin jos halutaan.

Markka takaisin -huudot aiheuttaa lähinnä myötähäpeää.

E: Eikä julkiseltakaan tarvii antaa fuduja joka toiselle. Kysymys on siitä, mitä tyypit tekee ja onko siitä hyötyä kenellekään. Olis tässä maassa järkeviämpiäkin kohteita.

 

[Deleted member 20129]

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä että olisi mahtavaa kun järjestelmä muutettaisiin niin että aina puhuttaisiin verottomista summista ja yksityishenkilö hoitaisi verot. Eli palkan saisi bruttona käteen ja sitten itse maksettaisiin siitä verot valtiolle. Kaupassa hinnat olisi verottomia ja sitten alv, alkoholi, tupakka, sokeri, jne vero laskettaisiin kassalla päälle (USA:n tapaan). Tankille mennessä mittari näyttäisi polttoaineen verotonta hintaa ja vasta maksutapahtumassa lisättäisiin verot.

Saattaisi pikkaisen alkaa ihmiset miettimään paljonko missäkin on veroa, mitä sillä saadaan ja mitä ehkä pitäisi olla...

Tämmönen ois poikaa Suomeen. Hyvä idea.

Tästä myös kaupankäynti alalla kuin alalla saisi nousua. USAssa tuli huomattua tämän käytännön takia hassu juttu omassa ostoskäyttäytymisessä. 0,99 tarjoukset menetti vähän arvonsa, jos oli dollari taskussa mutta ei saanut sitä 0,99 tavaraa sitten kassalta sillä dollarilla. Heh. Aina tuli maksettua sitten isommalla setelillä. Kolikoita kerty viikossa ihan sikana, eikä niillä oikeen kehannu maksaa missään kun sai pahaa silmää aina kun semmosen kolikon kaupassa kassalle antoi.
Kolikot jäi sitten kerjäläiselle lentokentällä. :D

 

[NHB]

"Finnair vaarantaa matkustajien turvallisuuden" | Taloussanomat

Tämä Finnairin riita on surullinen esimerkki liittojen ongelmista. Kun kroonisesti tappiota tekevä firma kertoo selkeästi etukäteen, että kustannuksia on leikattava kohtuullistamalla työntekijöiden sopimuksia tai sitten vaihtamalla työntekijöitä, niin silti niistä saavutetuista eduista ei voida luopua. Ja nyt, kun on jouduttu ottaman tuo vaihtoehto B käyttöön, alkaa lapsellinen valitus ja jopa mustamaalaaminen puhtailla valheilla. Valtiota vaaditaan apuun ja vastuuta sysätään kaikille muille patsi itselle. Päästiinhän sitä lopulta eroon noistakin työpaikoista. Tuntuu sama duuni kuitenkin kelpaavat ilman Finnair-lisiäkin. Tietääkö joku, millaisella palkalla tuo norskien välittämä "halpatyövoima" työskentelee? Norja ja halpatyövoima kuulostaa oudolta yhdistelmältä.

 

[mskomu]

Tässä on muuten jonkinlainen suomalaisen hallintokulttuurin tiivistymä kiteytettynä Byrokratia maksaa palveluja enemmän - Pääkirjoitukset ja artikkelit - Savon Sanomat

Eli ensiksi päätetään maksaa maanviljeliöille siitä, etteivät viljele maata. Jo tämän asian järkevyydestä voi olla montaa mieltä. Vesistöjen suojeleminen on kunniallinen tavoite, mutta jälleen kerran, pitäisi arvioida saavutuksia ja tekoja eikä motiiveja ja tarkoituksia. Mutta jatketaan. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi tehdään tukijärjestelmä, jonka kustannukset ovat suuremmat kuin hyödyt. Ja sitten muutoin epäonnistuneelle projektille voitaisiin vielä laskea kansantaloudelliset hyödyt, eli työllistävä vaiku... siis kuinka paljon pitää kerätä veroja, että tämäkin saatiin rullaamaan.

Tällaiseen toistuvasti kykenevälle järjestelmälle annetaan vastuu vaikkapa vanhustenhuollosta ja ihmetellään, miksi homma ei toimi.

 

[NHB]

Aika paljon häiritsee kun kaikki pitää varsinkin mediaan saada polarisoitua ja irrottaa kokonaisuudesta. Esim elvytys/markka/euro -kysymyshän ei sinällään ole mikään mullistava, tekohengitystä todellisten syiden jäädessä taustalle niin Suomen kuin koko Euroopan osalta.
Mediassa jankataan kyllä vai ei yksittäisistä asioista ilman mitään tajua kokonaisuudesta. Markka ei ole mikään hokkuspokkus-ratkaisu vaan yksi askel oikealla polulla. Samaan suuntaan toki päästäisiin eurollakin jos halutaan.

Markka takaisin -huudot aiheuttaa lähinnä myötähäpeää.

E: Eikä julkiseltakaan tarvii antaa fuduja joka toiselle. Kysymys on siitä, mitä tyypit tekee ja onko siitä hyötyä kenellekään. Olis tässä maassa järkeviämpiäkin kohteita.

Tosiaan riippumatta siitä, onko rahayksikön nimi euro vai markka, pitäisi elää niin kuin kulloisessakin järjestelmässä kannattaa elää. Jos yritetään elää yhteisvaluutassa monopolirahan ehdoin, niin se ei tule päättymään hyvin. Itse yllätyn melkein joka päivä tässä keskustelussa siitä, kuinka suuren osan suhdannevaihtelut saavat tilanteessa, jossa Suomen trendi yli suhdannekuoppien on laskeva.

 

[NHB]

Tässä on muuten jonkinlainen suomalaisen hallintokulttuurin tiivistymä kiteytettynä Byrokratia maksaa palveluja enemmän - Pääkirjoitukset ja artikkelit - Savon Sanomat

Eli ensiksi päätetään maksaa maanviljeliöille siitä, etteivät viljele maata. Jo tämän asian järkevyydestä voi olla montaa mieltä. Vesistöjen suojeleminen on kunniallinen tavoite, mutta jälleen kerran, pitäisi arvioida saavutuksia ja tekoja eikä motiiveja ja tarkoituksia. Mutta jatketaan. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi tehdään tukijärjestelmä, jonka kustannukset ovat suuremmat kuin hyödyt. Ja sitten muutoin epäonnistuneelle projektille voitaisiin vielä laskea kansantaloudelliset hyödyt, eli työllistävä vaiku... siis kuinka paljon pitää kerätä veroja, että tämäkin saatiin rullaamaan.

Tällaiseen toistuvasti kykenevälle järjestelmälle annetaan vastuu vaikkapa vanhustenhuollosta ja ihmetellään, miksi homma ei toimi.

Ja joku vielä viitsii väittää, ettei Suomi elvytä tarpeesi...

Sinällään tuo on täysin ymmärrettävää. Kun valvonta puuttuu eikä kilpailua ole, niin koneisto pöhöttyy toiminkyvyttömäksi. Luulisi jokaisen tajuavan, ettei noin älyttömän paljon kitkaa sisältävä koneisto voi toimia kestävällä pohjalla.

 

[pååtta]

Kaikki asiantuntijat oikealta ja vasemmalta sekä hallitus itse pitää budjettia kiristävänä. NHB:n ja Niinistön mukaan tässä elvytetään...

 

[rollipeikko]

Tässä ihan mielenkiintoista grafiikkaa joskin vuodelta 2012

Tuolla on kaksi mielenkiintoista menokohtas. Veteraanien tukeminen 300 m€ ja ahvenanmaa vajaa 300 m€. Uskon että tuo veteraanien osuus on lähellä 0 € muutaman vuoden sisällä, jos ei ole niin joku kusettaa. Tämä ihan siksi että ww2 veteraanit ovat kohta kuolleet pous, rauha heidän sielulleen.

Toinen on ahvenanmaan eritystuki. Alue on suomen vaurain ja se saa vielä erikoisbonuksen.. Osaako joku sanoa miksi?