- Liittynyt
- 28.3.2003
- Viestejä
- 1 949
Suomessa olisi mahdollista päästä takaisin kasvu-uralle, mutta kysymys ei oikeasti ole eurosta vs. omasta valuutasta. Kysymys on työstä ja siitä, millaista työtä on varaa teettää toisilla. Työn tekemisen tiellä on asenteet, sääntely ja verokiila, ei paha tai kyvytön yritysmaailma tai väärä valuutta. Yhteiskunnan hyvinvoinnin mittari on keskituloisen ostovoima, ja sillä mittarilla Suomi on lähes parantumattomasti sairas.
Tahan liittyen, niin hiljattain Iltiksen etusivulla oli tama uutinen, etta joku etsi lastenhoitajaa, jonka piti puhua sujuvasti X kpl kielia ja omata sita sun tata kokemusta palkan ollessa jotain 1000e/kk. Paastakseni taas nauttimaan suomalaisen sosiaalidemokratian ulosannista tulin lukeneeksi muutaman sivun verran kommentteja kyseiseen artikkeliin. Olivat kaikki luokkaa "lastenhoito on niin arvokasta tyota, etta siita pitaa maksaa vahintaan 2000e/kk!" jne. Suomessa tuntuu olevan suuri ryhma ihmisia, joilla on tammoinen ajatusmaailma. Ongelmaksi kuitenkin tulee jo, etta jos lastenhoitaja maksaa sen 2000e/kk, niin sita ei ole kaytannossa kenellakaan Suomessa varaa maksaa. Talla ei kuitenkaan tunnu olevan valia.
Jotenkin Suomessa palvelualojen on tapana hinnoitella itsensa niin jarjettomiksi, etta ainoastaan pienella osalla vaestoa on niihin varaa. Jos sanoo aaneen, etta palkat ovat liian korkeat, niin sitten tulee huutoa, etta "tuolla palkalla olen mielummin tyoton!". Tuntuu, etta tyottymyydesta on tullut jokin vaihtoehtoinen ura matalapalkka-aloille.
