En oikein osannut päättää kuuluisko tämä potuttaa, ilahduttaa vai salikomediaa ketjuun, mutta koska olen päättänyt ajatella enemmän positiivisesti, niin olkoon täällä. Ja kyllähän tämä alkaa jo vähän hymyilyttämään näin jälkikäteen.
Tuossa männä viikolla eräänä kauniina päivänä oli treeniohjelmassa taas kerran ah niin mahtava penkki a.k.a. pena. Meikä aivan innosta piukeana ennen treenejä; tällä kertaa saa viimeinkin nostaa tankoon ihan isojen poikien kiekkoja, nyt näytetään miten luuhimmeli nostaa kele.
Lämppärisarjat ensin alta pois, hitto että nousee hyvin. Fiilistä ei tapa edes pari säälivää katsetta kanssatreenaajilta, vaikka mielessä niillä oli melko varmasti tähän samaiseen salikomediaa-ketjuun postaaminen. Malttakaa nyt hemmetti hetki, tässähän vasta lämmitellään!
Lämmittelyjen jälkeen vihdoinkin itse asiaan. En ole ikinä ollu niin ylpeä ittestäni kuin juuri sillä hetkellä. Piti tehdä kaikki ihan slow motion -moodissa, että kaikki varmasti näkee miten keltaiset lätkät siirtyy telineestä tankoon. Tai jos totta puhutaan, niin slow motion johtui lähinnä siitä, että ne penteleet painoi ihan saatanasti. Mutta ei se auta, eikun perse ja selkä penkkiin ja punnertamaan. Eka toisto, kevyttä on, samaten seuraavat 4, hyvin kulkee. Ennen kutosta piti hetken aikaa kelailla päässä juutuubin roll of shame -videota, mutta turhaan meni sekin energia, aivan paperia eka sarja. Meikä on peto!
Siinä sitten fiiliksissä paukuttelin henkseleitä ja vetelin hieman henkeä ennen seuraavia sarjoja, kun viereiseen penkkiin istahti nuorehko aika timmissä kunnossa oleva nainen. Kerrankin ei tartte meikän hävetä kun on isoa lätkää tangossa! Tai niin minä luulin siihen asti kunnes alkoi tuntua vakavia häiriöitä Voimassa. Ekat katastrofin merkit piirtyi ilmaan kun tyttö kantoi tankoon kympin levyt ja pumppaili kevyen kasin lämmittelyksi. Jälkikäteen mietittynä tämä olis ollu se hetki, jolloin olisin vielä kerenny vetää laskuvarjon auki. No mutta eihän meikä sellaista tajua, meikähän on peto! Eikun kiukku päälle ja toinen kutonen ylös. Miehinen ylpeys säilytetty toistaiseksi, ollaanhan tässä vielä eri kymmenluvulla sentään naapuripenkkaajan kanssa.
Mutta sitten katkesi paskaämpärin sanka ihan kunnolla. Mulla kävi varmaan 10 eri pakosuunnitelmaa mielessä sen 30 sekunnin aikana, kun tyttö vaihtoi tankoon ne samat keltaiset bad boyt kuin mulla! Nopea laskutoimitus montako sarjaa ittellä jäljellä. Ei hitto, ei kerkee mitenkään tehdä kahta sarjaa ennenkuin multa menee kasvot ihan kunnolla. Oliskohan niin hyvä säkä, että nyt heitti mimmillä arviot omista voimista ja vielä pahasti? Ei ollu. Nosteli sitten siinä suht’ puhtaasti vitosen tai kutosen. Sekosin vähän laskuissa, pakokauhu yhdistettynä silmiin valuvaan tuskanhikeen ei edistä laskutoimituksia.
Jostakin sain vielä kaivettua viimeiset itseluottamuksen rippeet kun yritin vakuutella itselleni, että asiathan voisi olla huonomminkin. Vielä sentään samat painot tangossa. Nyt vaan puhdas kutonen ja I’m back on track! No eipä ollu puhdas, mutta oli sentään kutonen. Nopea tsekkaus että eihän kukaan vaan nähny, ja varolta naamalle tuskainen ilme ja pikku puristus syylliseksi aivan randomilla valikoituneesta olkapäästä. Nosta siinä sitten kun olkapää on paskana…
Mutta tässä ei nähtävästi jonkun bodausjumalan mielestä ollu vielä tarpeeksi nöyryytystä yhdelle illalle, ja vajosinkin kohta vielä syvemmälle meikäläisen penkin kohdalle mystisesti syntyneeseen poteroon. Kyllä, viereiseen tankoon oli salakavalasti ilmestynyt vielä lisälätkät molempiin päihin. Pakko olla joku helvetin piilokamera tai jotain, nyt olis hyvä hetki rynnätä paikalle ja pelastaa mut pulasta. Ei ollu piilokamerakaan, ja tyttö nosti taas ihan nätin vitosen painoilla, joista meikä näkee vaan unia. Tai no, todennäköisemmin painajaisia tämän jälkeen. Omasta viimeisestä sarjasta en muista mitään, täydellinen blackout.
Löysin lopulta itseni vetopaikoilta valmistelemassa seuraavaa liikettä. Käänsin päätä viereisen paikan suuntaan. Tyttö. Ei pysty. Kamat kassiin ja äkkiä pois, yksi benji-hyppy ilman köyttä riittää yhdelle illalle. Piti ihan jälkeenpäin pukkarissa tarkistaa housuista, että onko meikä elävä todiste siitä että setä onkin täti. Ei ollu, vaikka penkkipainajainen ei näköjään aiheuttanut pelkästään itseluottamuksen kutistumista.
Terkut penkkaaja-mimmille jos satut tunnistamaan, kova likka olet nostamaan!

Melkein voisin tarjota palkkarit näin tyttöjen kesken kun seuraavan kerran törmätään. Mutta ei törmätä kovin lujaa, meikä on nimittäin aika heikkoa tekoa...