- Liittynyt
- 13.6.2006
- Viestejä
- 1 132
Kerrankin hyvä ehdotus, paitsi että tuo 50% olisi pääkaupunkiseudulla enemmänkin 20-25%, muissa isoissa kaupungeissa noin 10-15%, muualla 0-10% ja pitäisi toteuttaa pikkuhiljaa ja siihen suuntaan on pieniä askelia otettukin, kun asuntolainan korkovähennysoikeutta on karsittu. Ei ole vain vielä riittäviä toimenpiteitä tehty. Asuntopolitiikkaan pitäisi panostaa paljon enemmän ja ellei Helsinki, Kauniainen, Espoo, Porvoo ja Vantaa kaavoita riittävästi tontteja edullisille vuokrakämpille, niin lakia pitäisi sitten muuttaa niin, että valtio pakottaa.
Asuntojen hintoja nostaa kaavoituspoliitikan lisäksi myös rakennusmääräysten kova kiristyminen. Ne asunnot, joita nyt rakennetaan, ovat ihan eri tuotteita kuin 1970 - 1990 rakennetut.
Helsingissä taitaa rakennusoikeusneliö maksaa nykyään 2000e. Kämpät lienee 6000e/m2 luokassa joten siihen pelkkään tonttiin menee kolmannes, eikä kaupungilla ole todellakaan mitään ajatusta luopua rahasammostaan. Päinvastoin taitaa nykyään tonttien hinnoittelu mennä suoraan myyntihintojen mukaan, eli kolmannes kaupungille, kiitos.
Isoin ongelma asumisen hinnoissa on juuri pk-seudulla. Täällä kermankuorinta ja konservatiivinen kaavoitus ja maapolitiikka on johtanut aika pahaan tilanteeseen. En itse ymmärrä miksei kaavoiteta sitä metropolia kun sitä kerran halutaan. Tai sitä yritettiin mutta kuntauudistus ja metropolihallinto ovat kovaa vauhtia menossa metsään. Monet puhuvat kaavoituksen hitaudesta, mutta uskoisin että ongelma on vahvemmin maanomistuksessa. Julkiset toimijat eivät omista suuria maa-alueita asumiseen kelpaavilta alueilta, ja yksityisen kanssa ei tehdä diilejä. Yksi ratkaisu olisi laajamittainen lunastusten käynnistys, mutta siihen ei taida olla poliittista kykyä. Siinä kärsisivät ensisijaisesti maan- ja pääoman omistajat. Toinen ongelma on as oy muotoinen omistus joka tehokkaasti estää maanarvon kasvattamisen vanhojen taloyhtiöiden omistuksilla. Yritykset kyllä pistävät vanhoja paskoja matalaksi jos riittävä tuotto on tiedossa.
Asuntojen hintoja nostaa kaavoituspoliitikan lisäksi myös rakennusmääräysten kova kiristyminen. Ne asunnot, joita nyt rakennetaan, ovat ihan eri tuotteita kuin 1970 - 1990 rakennetut.
Monista kaavoitusmääräyksistä olen samaa mieltä, erityisesti autopaikat. Rakennusmääräyksien kiristäminen on ok kunhan ei mennä liiallisuuksiin (jota varmaan osittain on tehty). Onhan 70-luvun kämpät aika kurjia verrattuna uusiin. Toki uusissa vedet tulee sisään ja ne ovat jo valmiina homeessa. Tämä on gryndauksen lieveilmiö ja kun yhtiöiden vastuukin tuotteistaan on onneton. Kuluttajansuojaa pitäisi parantaa huomattavasti tältä osin.
No tämähän ois hieno tehdä oikeasti. Valtaosa kun asuu jossakin, leikataanko sitten lainoistakin 50% pois?
Mutta siis tosiassa tän vois vaikka aloittaa sillä että omalle maalle saa rakentaa ja että pk seusulla kaavoitetaan tontteja pikavauhtia niinpaljon kun niitä ihmiset haluaa osaa ja että niiden hinta ois max 20% nykyisestä.
Jos ja kun asuntojen hinnat maltillistuvat suurimpia häviäjiä taitavat olla ne ökyunelmatalon ylihintaan hankkineet jotka laskivat arvonnousun varaan. Nämä tyypit ovat usein vähintään keskituloisia ja sinänsä kykenevät taakan kantamaan. Normi-ihminen maksaa kämppää pois 10-20 vuotta ja siinä ajassa myös sopeutuvat laskeviin hintoihin. En keksi miten tämän tilanteen voisi korjata niin, että kukaan ei kärsi. Nyt pitää vaan ohjata kärsimys mahdollisimman vähäiseksi.
Omalle maalle rakentaminen pitäisi kieltää mikäli oma maa sijaitsee asemakaava-alueen ulkopuolella. Mikäli sinne kuitenkin on pakko rakentaa, on syytä tarkastaa kuntien ja valtion velvoitteita niin, että kunnallistekniikkaa, palveluita tai tienpitoa ei alueille järjestetä. Pitäisi olla valmis maksamaan oman asumisen kulut jos metsään haluaa. Ja tätä tosiaan kompensoi halpa maanhinta kohtuullisen hyvin.
suomea on muuallakin.. Myös asuntoon sijoittamiseen liittyy riski!