- Liittynyt
- 8.12.2007
- Viestejä
- 2 352
Itse olen muodostanut käsityksen yliopistojen tutkimuksen painopisteen muuttumisesta lähinnä siitä, mitä olen kuullut professoreiden ja tutkijoiden sanovan asiasta. Tutkimusrahoitustilastoja tai muita julkaisuja en ole sen kummemmin tutkinut, joten sinulla on varmasti niistä paljon paremmat tiedot. Näkemykseni varmasti on myös tavallaan puolueellinen, koska itse opiskelen tekniikkaa eli sovellettua tieteenalaa. Kuitenkin omalla alallani monet professorit ovat sanoneet, että tutkimusrahoitusta ei enää saa entiseen malliin sovellettuun tutkimukseen, vaan perustutkimusta pyritään vahvistamaan. Koska tutkimusresurssit ovat kuitenkin rajalliset, niin perustutkimuksen vahvistaminen vaikuttaa ainakin tekniikan puolella tapahtuvan sovelletun tutkimuksen kustannuksella. Tutkimusta on kohdennettu viime aikoina enemmän perustutkimuksen suuntaan ainakin Aallossa, josta oli joku aika sitten Tekniikassa&Taloudessa:pezku^: Mistä olet saanut käsityksen että Suomalaisissa yliopistoissa tutkimus kohdennettaisiin jotenkin erityisen voimakkaasti perustutkimukseen soveltavan tutkimuksen asemasta? Minulla on asiasta aika erilainen kuva. Esimerkiksi tuota esimerkissäsi mainittua teoreettisen hiukkasfysiikan tutkimusta (Higgin bosonin etsimistä) tehdään Suomessa ainoastaan kahdessa yliopistossa, Helsingissä ja Jyväskylässä, ja Jyväskylän tutkimusryhmä on hyvin pieni. Ja esim Suomen akatemian rahoituspäätöksiä katsoessa soveltaviin tieteenaloihin (nanotiede, materiaalifysiikka jne) tuntuu menevän huomattava osuus luonnontieteen ja tekniikan rahoituksesta.
Muistaakseni tieteen tila -raportissaan Suomen akatemia jossain vaiheessa totesi nimenomaan, että tämän hetkinen kohdistus on ongelmallinen, kun pitkäjänteistä perustutkimusta ei juurikaan rahoiteta. Se on kuitenkin kaiken tutkimustoiminnan perusta. Jos yliopistossa ei ole vahvaa perustutkimusta, niin siellä ei yleensä ole kovin korkeatasoista soveltavaakaan tutkimusta. Tästä käy hyvänä esimerkkinä aaltoyliopisto, joka ei ylivoimaisesta julkisesta rahoituksestaan (verrattuna muihin suomalaisiin yliopistoihin) huolimatta menesty lainkaan tutkimuksen tieteellistä tasoa vertailtaessa.
Olen samaa mieltä että Yliopistoverkkoa pitäisi karsia ja pyrkiä rakentamaan muutama omalla alallaan vahva yliopisto usean heikon asemasta. Sopiva määrä monialaisia yliopistoja Suomeen olisi ehkä kolme-viisi, ja näiden lisäksi sitten muutama omaan alaansa keskittynyt laitos, kuten aalto, mpkk, jne. Mutta nähdäkseni kaikissa näissä yliopistoissa pitäisi nimenomaan pyrkiä tekemään yhdellä tai muutamalla kyseisen yliopiston vahvuusalueella kansainvälisesti merkittävää perustutkimusta. Sitä kautta saavutettaisiin uskoakseni myös korkea taso soveltavassa tutkimuksessa. En usko että maailmalta löytyy kovin montaa yliopistoa, joka olisi maailman huipputasoa jonkin alan soveltavassa tutkimuksessa, mutta jossa ei olisi korkeatasoista perustutkimusta kyseiseen soveltavaan alaan läheisesti linkittyvällä alueella.
Ruotsissa julkaistiin viimevuonna tutkimus, jossa selvitettiin tieteellisen tutkimuksen merkittävyyttä (arvostetuissa lehdissä tehtyjen julkaisujen ja niihin tehtyjen viittausten muodossa) suhteessa yliopistojen ja tieteellisen toiminnan julkiseen rahoitukseen eri maissa. Suomi ja Ruotisi olivat häntäpässä, kun esim Tanska ja Sveitsi menestyivät hyvin. Eli yhdellä tieteeseen sijoitetulla eurolla saatiin Suomessa ja Ruotsissa vähemmän tuloksia kuin muualla. Uskoakseni (ja kyseinen tutkimus myös tuki tätä näkemystä) syy on juurikin siinä, että Suomen ja Ruotsin rahoitusjärjestelmät eivät riittävän tehokkaasti tue pitkäjänteistä perustutkimusta.
Jyrääkö tiede Aallossa soveltavan tutkimuksen? Tutkijat kritisoivat johdon linjaa - Tekniikka&Talous
Uskon kyllä sanaasi siinä, että vain syvällisen perustutkimuksen avulla on mahdollista tehdä suuria innovaatioita ja hyödyntää niitä myöhemmin soveltavassa tutkimuksessa. En kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että Suomella olisi resursseja kattavaan perustutkimukseen, vaan itse näkisin suurempaa potentiaalia sovelletussa tutkimuksessa. Esimerkkinä todettakoon, että energiatekniikassa voidaan joko tutkia termodynamiikan lakien ja kokeellisten kaavojen paikkaansapitävyyttä tai superkriittisen höyryn tuomia etuja lauhdevoimalaitoksessa. Näistä todennäköisesti kuitenkin vain jälkimmäisen aiheen tutkimustuloksilla on kaupallista potentiaalia.
Siitä olemme kuitenkin aivan samaa mieltä, että nykyinen yliopistoverkko on aivan liian hajanainen eikä yliopistoilla ole kunnollista erikoistumista juuri mihinkään. Tekniikan alallakin niitä samoja tutkimuksia puuhastellaan joka yliopistossa, mutta kovinkaan kummoista kehittymistä oppimiskäyrällä ei pääse syntymään, koska samoja pienen budjetin tutkimuksia tehdään joka paikassa eri henkilöiden toimesta. Uskoisin tulosten olevan paljon parempia, jos tietyn erikoisalan tutkimustyö keskitettäisiin vain yhteen tai kahteen yliopistoon.
