Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Vituttaa niin ankarasti – ketju jossa höyryt päästetään ulos ennen kuin pää räjähtää

Meta description: Keskustelua arjen ärsytyksistä, vastoinkäymisistä ja tilanteista jotka nostavat verenpaineen – tänne saa purkaa ilman filtteriä.


Mä en yhtään tiedä mitä mä tekisin koulun kanssa, jotenkin tuntuu että yritän jollain tapaa olla ns. ylisuorittaja kun mulla on normaali aineiden lisäks kaks seuraavan vuoden kurssia/ainetta menossa joista toinen on verkkopinto eli itsenäistä opiskelua ja mun pää lyö aivan tyhjää enkä jaksa keskittyä koulun ulkopuolella opintoihin. Toinen puoli ittestä sanoo et jaksaa jaksaa mut toine puoli sanoo että ei pysty. Jotenkin vaan himoitsee nopeuttaa valmistumista kun on sellainen mahdollisuus ja luovuttaminen ois kun potku haaraväliin.

Lisäks koulunkäyminen on muutenkin väsyttävää kun päivästä toiseen tunnin bussimatka kaks kertaa päivässä, ja jos taas muuttaisin samaan kaupunkiin missä opiskelen niin silloin oisin taas aivan omillani ja yksin kun koulussakin on oikeestaan vaan yks kaveri.

Oks tää syksy tämmönen masis kuukausi vai miten näin yllätäen tuntuu et kaikki menee vaikeeks, sitä yrittää mennä positiivisesti eteenpäin ja yrittää olla sosiaalinen mutta jossain vaihees palaa bumerangina takas.
 
Lisäks koulunkäyminen on muutenkin väsyttävää kun päivästä toiseen tunnin bussimatka kaks kertaa päivässä, ja jos taas muuttaisin samaan kaupunkiin missä opiskelen niin silloin oisin taas aivan omillani ja yksin kun koulussakin on oikeestaan vaan yks kaveri.

Käytätkö ne tunnit hyödyksi? Kaveri teki aina matkoilla läksyt ja muuta vastaavaa. Siinä on kaksi tuntia päivässä aikaa uppoutua vaikka kirjaan, ottaa hengähdystauko tai sitten tosiaan tehdä niitä kouluhommia. Rakenna rutiini, käytä se aika hyödyksi. Tai muuta, kavereita saa kyllä uudestakin kaupungista jos ei nyt satu olemaan joku todellinen introvertti.

Oks tää syksy tämmönen masis kuukausi vai miten näin yllätäen tuntuu et kaikki menee vaikeeks, sitä yrittää mennä positiivisesti eteenpäin ja yrittää olla sosiaalinen mutta jossain vaihees palaa bumerangina takas.

On. Pimeys ei tee hyvää.
 
Käytätkö ne tunnit hyödyksi? Kaveri teki aina matkoilla läksyt ja muuta vastaavaa. Siinä on kaksi tuntia päivässä aikaa uppoutua vaikka kirjaan, ottaa hengähdystauko tai sitten tosiaan tehdä niitä kouluhommia. Rakenna rutiini, käytä se aika hyödyksi. Tai muuta, kavereita saa kyllä uudestakin kaupungista jos ei nyt satu olemaan joku todellinen introvertti.

En oikeastaan yleensä yritän olla ajatelematta mitään ja torkkua/nukkua. Tällähetkellä tehtävät/opiskelu vaatii aika paljon tietokonetta joista tehdään aika suurimmaks osaks koululla plus pari tentin tapaista johon opiskelu materiaalit löytyy myös internetistä kuten myös tohon itseopiskelu kurssiin + se on muutenkin aika haastava. Se vaan että tuntuu että on ihan pirusti kaikkee samanaikaisesti eikä oikein tiedä mitä tekisi mistä alottaisi ja miten tekisi pistää aivot hieman solmuun.

Muuttamista oon kyllä harkinnut onhan siinäkin juu hyviä puolia mutta toisaalta siinä kaupungissa on vaan ihan oma tunnelmansa kun melko pienet piirit, pieni kylä pistää hieman vastustamaan kun tähänkään mennessä ei niitä kavereita pahemmin sieläpäin ole ja samat ihmiset jotka sielä asuu pyörii ympärillä päivästä toiseen.

kaippa tätä pitää jotenkin täs funtsailla, joku ratkasu löytyy aina.
 
Se vaan että tuntuu että on ihan pirusti kaikkee samanaikaisesti eikä oikein tiedä mitä tekisi mistä alottaisi ja miten tekisi pistää aivot hieman solmuun.

Aikatauluta, järjestele ne työt. Helpottaa huomattavasti, vähentää stressiä ja lopulta huomaat ettei sitä niin paljoa ollutkaan.
 
Alkaa kyllä kyrpimään kunnolla tää pakollinen 5 opintopisteen ohjelmointikurssi...joka viikko täytyy juurtua koneen ääreen koodailemaan pythonia 6-8h :curs: ei voisi taas tällä hetkellä vähempää kiinnostaa
 
Kaikki meistä ei ole samanlaisia menestyjiä kuten eräät varsin tunnetut nimeltä mainitsemattomat pakkislaiset. Kyllä nämä ihan suomalaisia ovat vaikka ruotsia puhuvatkin. Töitä ei kasva joka oksalla eikä niihin enää ketä tahansa oteta. No ehkä joskus elämä opettaa sinuakin.
Työttömyyttä on kyllä tullut lähipiirissä nähtyä paljon, mutta en tiedä ketään joka olis sille polulle jäänyt. Jos elämä tuntuu paskalta ja suurin syy siihen tuntuu olevan juuri työpaikka ja asuinalue, niin parempi vaihtoehto olis muuttaa paikkaan jossa on töitä, ja jos ei töitä omalta alalta löydy tällä hetkellä, niin koittaa tehdä vaihtelun vuoksi jotain muuta välillä ja laittaa papereja vetämään niihin todellisiin kiinnostuksenkohteisiin :) Isäukolla ei ole kuin yksi ammattitutkinto nuoruudestaan, jonka jälkeen on tehnyt jos jonkunnäköisiä hommia. Jäi selkävaivojen vuoksi työttömäksi ja oli pari vuotta siinä jamassa, kunnes sai opiskeltua hiukan lisää ja sai itselleen mieluista työtä josta on haaveillut jo ennen työttömäksi joutumista. Elämä alkaa aina hymyilemään jossain kohtaa takas, jos ei luovuta.
 
Vitun masennuslääkkeet.

Eilen reilu tunti ankaraa jyystöä ja nalli ei vaan pala. Saatana miten turhauttavaa.

Sama vika parisuhdeaikoina... nyt sinkkuaikoina naiset(ne harvat jotka epätoivon ajamina seuraani liittyvät) tykkää kun jaksaa pidempään. Onneksi tyttöystävä aikoinaan ymmärsi suhtkoht hyvin sen että se oli lääkityksen vika kun ei lauennut eikä tehnyt aina mieli.
 
Järkyttävä väsymys iski. Veto ihan pois ja parin tunnin päästä olis serkun 21v ''juhlat'' joissa lupauduin käymään. Ajattelin muodon vuoksi lasin konjakkia juoda mut nyt on sekin into häviksissä ja pitäis sitä varten pyytää kaveria kuskaamaan joka taas luultavasti haluais sen jälkeen mut mukaan yöajelulle vaikka olisin nyt jo valmis nukkumaan.
 
Voi nyt vittu, frendi joka lupas mua kuskailla sopikin jo muuta tyttöystävänsä kanssa, eli joudun menemään pippaloihin omalla autolla ja olemaan kuivin suin, ei oikeen houkuttelis.
 
Lol, nyt siirrettiin vielä pippalojen alkamista kahdella tunnilla, en tosiaan jää odottelemaan kymmeneen asti että saa lähteä kuivin suin juhlimaan. Taidan ottaa pienen siivun konjakkia kotona ja mennä parin tunnin päästä tyytyväisenä nukkumaan :)
 
Sama vika parisuhdeaikoina... nyt sinkkuaikoina naiset(ne harvat jotka epätoivon ajamina seuraani liittyvät) tykkää kun jaksaa pidempään. Onneksi tyttöystävä aikoinaan ymmärsi suhtkoht hyvin sen että se oli lääkityksen vika kun ei lauennut eikä tehnyt aina mieli.

Mua taas panettaa aivan saatanasti, vituttaa vaan kun nalli ei pala ja mitä pidempään jyystää (ja muija kostuu lisää ja lisää) niin vielä vähemmän on tuntoa paikoissa.
 
Iphone 5. Paras puhelin koko maailmassa omaan makuun, mutta akunkesto on jo hävettävän huono. Perkele kun jatkuvasti saa olla lataamassa.
 
Tuli taas Lastenklinikan keuhkolääkäriltä paska puhelu. Mukelon viimeisimmästä viikolla otetusta keuhkojen viipalekuvasta löydetty uusia laajentuneita muutoksia joita oli jo vähissä määrin aikaisemmin. Lisäksi kuvista löytynyt jotain uusia laajentumia, muutoksia joita ei tällä tutkimuksella pystytä yksilöimään, joten lääkitystäkään ei toistaiseksi osata määrätä. Kaikki ovat sairaalalla hieman ymmällään tämän asian kanssa. "Älkää vielä luovuttako, kyllä me jotain keksimme!"
 
Back
Ylös Bottom