Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Vituttaa niin ankarasti – ketju jossa höyryt päästetään ulos ennen kuin pää räjähtää

Meta description: Keskustelua arjen ärsytyksistä, vastoinkäymisistä ja tilanteista jotka nostavat verenpaineen – tänne saa purkaa ilman filtteriä.


Siis voi vittu. Oli tuossa viime viikolla auton akku purkautunu, no ei siinä mitään, hain uuden. Nyt sitten auto oli seissyt pari päivää ja taas oli se uusikin akku purkautunut! Ajattelin että laturi rikki tms mutta eiku meen kattomaan että josko löytäsin jotain merkkejä siitä mikä sitä purkaa niin SISÄVALO PÄÄLLÄ! Sellanen himmeä mitä ei näin päiväsaikaan todellakaan hoksaa palavan. Olin ilmeisesti pimeässä jotain yrittänyt siellä autossa lukea ja napsauttanut valon on-asentoon... No, selvispähän syy mutta vituttaa kyllä. Eiku kaapelit taas käyttöön...

Vaihda kaikki perinteiset hehkut ledeihin auton sisällä ;)
 
Tilasin tukusta vähän vitamiineja tossa edellisviikolla, niin posti oli mokannut ja mulle tuli kännykkään tiistaina viesti että paketti on noudettavissa 70km päässä väärässä kaupungissa, olivat siis tehneet postinumeroa kirjoittaessa virheen tms. No, soittelin siitä keskiviikkona postiin ja 10min odoteltuani neiti vastas ja pahoitteli mokaa, oli kuulemmma lajittelussa tapahtunut virhe ja paketti lähetetään heti seuraavassa lähetyksessä takas oikeeseen paikkaan eli pitäis olla perjantaina noudettavissa oikeasta paikasta. Eipä ollut, eli oon kahta pientä vitamiinipurkkia odotellut postin mokan takia jo vissiinkin 1,5 viikkoa. Way to go Itella!
 
Vaikkein mitään pahaa ikinä ole kenellekään halunnutkaan, niin nyt on niin paha olo että tekisi mieli satuttaa ihan ketä tahansa.
Huvittavaahan tässä on se että hätänumerossa sanoivat (taas) että apua ei saa ennenkuin jotain tapahtuu. Ketä mun pitää vetää turpaan ja miten, ettei ketään sattuisi (kun en halua ihan oikeasti satuttaa ketään) , mutta silti saisin apua?

5 täyttä tuntia tässä on vielä aikaa nukkua. että ei sinänsä kiire. yleensä se jää siihen 1-2 nurkille.

Tsemppiä sinulle mutta en ymmärrä miten muiden mukiloiminen sinua auttaisi? Typerä ja vastenmielinen ajatus.
 
Tilasin tukusta vähän vitamiineja tossa edellisviikolla, niin posti oli mokannut ja mulle tuli kännykkään tiistaina viesti että paketti on noudettavissa 70km päässä väärässä kaupungissa, olivat siis tehneet postinumeroa kirjoittaessa virheen tms. No, soittelin siitä keskiviikkona postiin ja 10min odoteltuani neiti vastas ja pahoitteli mokaa, oli kuulemmma lajittelussa tapahtunut virhe ja paketti lähetetään heti seuraavassa lähetyksessä takas oikeeseen paikkaan eli pitäis olla perjantaina noudettavissa oikeasta paikasta. Eipä ollut, eli oon kahta pientä vitamiinipurkkia odotellut postin mokan takia jo vissiinkin 1,5 viikkoa. Way to go Itella!

Oot vitamiineja ootellut jo 1,5 viikkoa! No voi hitsi! miten tästä nyt selvitään?
 
Oishan se elämä ihanaa kun voisi elää kuin karhut, eli skipata tämä vitun syksy ja talvi kiskoen unta kuulaan omassa kolossaan. Kolmatta viikkoa zombina, kai se pitää kohta jostain hommata jotain piriä että saa edes hetkeksi virtaa koneseen.
 
Miten vitussa tässä sais kerättyä itsensä kasaan ja huomenna töihin. Aika paljon kiinnostaa työt tai kitisevät vitun asiakkaat. Mistä vitusta rupeis selvittämään käytännönasioita jos isä kuolee. Täytyykö tässä rueta omaishoitajaksi jos isä selviää. Mitä vittua tässä tekisi. Voi vittu kun vituttaa ja mitä vittua jos olisikin pienemmät ongelmat, olisiko sitä sitten yhtä vittuuntunut vai olisiko sitä pahemmin....

Isä on elossa siinä on posittiiviset asiat, mutta edelleen todella huonona ja halvaantunut sekä ei oikeastaan edes älli pelaa kunnolla. Vituttaa ja tänä aamuna oli taas sellainen lekalla takaraivoon isku koko tilanteesta että mitään jakoa....
 
Voi perä. Vitun projektit. Perjantaina selvittelin että miten kiire tällä yhdellä hommalla on, että joutuuko sitä lauantaina tuleen töihin, mutta ei kuulemma ollut mikään kiire, niin en sitten tullut. Olis varmaan pitänyt kun tänä aamuna oli kuulemma tullut asiakkaalta kiirehtimispyyntö ja nyt sitä ollaan tuli hännän alla. Ja tässä olis vähän jotain muutakin. Sitä on varmaan taas kymmeneltä kotona tänään.
 
Viikonlopun jäljiltä silmä mustana (pomppas kiekko naamaan kahdesti samoissa treeneissä..) salilla hyvinkin turpaansaaneen näköisenä ja en saanut kässärivinopenkissä 37,5kg hantteleita punnerrus-asentoon vaikka kolmesti yritin.
 
Nyt suututtaa! About 10 minuuttia sitten, siis 23.30 alkaa palovaroitin piipata vähiinkäyvää(?) paristoa! Varmaan sitä nyt viittii ruveta testaileen ja paineleen näin myöhään, säikyttää vielä naapurit, jos se alkaiskin huutaan. Kaikenkukkuraks n. 1,5 kk vanha Kupu-varoitin (olevinaan jotain designia) ei aukee millään ilveellä, vaikka pyörittelin ja koitin kaikkea vääntää ja kääntää siinä härvelissä. Eihän siinä muu auttanu ku saksilla hajottaa se useempaan osaan ja repiä johdot irti toisesta suuresta kappaleesta. Se siittä varoittimesta sitten! Olisivat kyllä voineet laittaa aukaisu-ohjeet siihen vtun laitteeseen tai ainakin nettiin, että ne olis näin YÖAIKAAN sieltä voinu ettiä. Voi morjes.

Ja ei, en ole mikään tyhjäpää blondi :)

Ja sitäpaitsi, siinä piti olla 5 v kestävä litiumparisto.
 
Tuli sit sunnuntaina yritettyä jotain tyhmää kuitenkin, hoidin jo kaikki valmiiks. Elukoille hoitajat, töihin omalla kustannuksella tuuraajan yms. Maanantai aamuna yönä seuraava muistikuva oksentamassa aktiivihiiltä. Kasannut 6- vuotiaasta asti kaikkea mitä on tapahtunut vaan sisälle ja miettinyt et kyllä sen saa unohdettua. Sairaalassa päivystävälle psykiatrille kun rupesin elämäntarinaani kertomaan ihan alusta asti niin 8- ikävuodeeni päästyäni tarinani kohdalla rupesi itkemään ja sanoi ettei pysty kuuntelemaan enempää :rolleyes: . Onneksi seuraava pystyi kuuntelemaan loppuun asti. Ihmetteli miten ei ole napsahtanut täydellisesti jo aiemmin. Tai on, mutta siitäkin on selvinny ku kaikesta muustakin aina tähän asti, yksin ja turruttamalla kuulaa jollain.

Nyt sit saikkua, lääkitys päälle yms yms. Tavallaan helpotus että tässä kävi lopulta näin.
 
Tuli sit sunnuntaina yritettyä jotain tyhmää kuitenkin, hoidin jo kaikki valmiiks. Elukoille hoitajat, töihin omalla kustannuksella tuuraajan yms. Maanantai aamuna yönä seuraava muistikuva oksentamassa aktiivihiiltä. Kasannut 6- vuotiaasta asti kaikkea mitä on tapahtunut vaan sisälle ja miettinyt et kyllä sen saa unohdettua. Sairaalassa päivystävälle psykiatrille kun rupesin elämäntarinaani kertomaan ihan alusta asti niin 8- ikävuodeeni päästyäni tarinani kohdalla rupesi itkemään ja sanoi ettei pysty kuuntelemaan enempää :rolleyes: . Onneksi seuraava pystyi kuuntelemaan loppuun asti. Ihmetteli miten ei ole napsahtanut täydellisesti jo aiemmin. Tai on, mutta siitäkin on selvinny ku kaikesta muustakin aina tähän asti, yksin ja turruttamalla kuulaa jollain.

Nyt sit saikkua, lääkitys päälle yms yms. Tavallaan helpotus että tässä kävi lopulta näin.


Hyvä ettet onnistunut!! Nyt keskityt kaikkeen hyvään mikä antaa sulle hyvän fiiliksen.. Asiat ja olot ei parane sekunnissa, mutta nyt sulla on sentään mahdollisuus :)
 
Nyt sit saikkua, lääkitys päälle yms yms. Tavallaan helpotus että tässä kävi lopulta näin.

Hieno homma, sillä koska ilmiselvästi asiat eivät olisi voineet jatkua entisellään, niin nyt on ainakin saatu aikaan jonkinlainen pysähdys ja muutos tilanteeseen. Toivottavasti saat nyt kerättyä voimia ja haettua uutta suuntaa, jolla asiat ja elämän saa pidemmällä aikavälillä järjestymään. Loppuviimeksi ihmisen on pidettävä aina ensisijaisesti huoli omasta jaksamisestaan, että jaksaa tukea myös läheisiään ainakaan niin paljoa kuin sinun tilanteessasi ilmeisesti joutuu. Ihmisellä on rajansa ja ne on hyväksyttävä. Työt ym. ovat loppuviimeksi sivuseikkoja ja loppuun palaneella ihmisellä se työnantajakaan ei tee mitään.
 
Mulla on sellainen olo, ettei tällaista pitäisi tai kannattaisi tänne tai minnekään kirjoitella, mutta itsekin erinäisiä tavallisimmasta poikkeavia elämänkuvioita aika nuoresta asti läpikäyneenä koen tarvetta lähettää yksi suurensuuri henkinen rutistus täältä suunnalta Counterfeithille!
Kuulostaa helposti kaikkea muuta kuin uskottavalta, mutta kyllä se siitä. Oikeasti. Ihminen pystyy useimmiten silloinkin, kun ei itse siihen tahdo uskoa, tekemään elämästään parempaa. Pitää vaan keräillä vähän voimia matkan varrella, kukin tekee sen tavallaan.

Ja mäkin olen joskus kuvitellut olevani yksin, mutta en oikeasti olekaan ollut. En ainakaan lainkaan niin yksin, kuin luulin. Ne ihmiset pitää vain oppia näkemään :)
 
Ihan ensiksi mun teksi mieli haukkua sut Counterfeith aivan totaalisesti noin tyhmästä tempauksesta. Mutta ainakin hyvä että sait apua, vaikka noinkin äärimmäisillä keinoilla.
Jos tosiaan lapsuudesta asti sitä paskaa on kerännyt, niin pakko se stoppi on jossain pisteessä laittaa. Toivottavasti nyt saisit pään kuntoon ja saisit ainakin loppuelämän elää onnellisemmissa merkeissä!
 
Rankkaa hommaa täällä... Tsemiä vaan, toivottavasti voit vielä joskus muistella näitä aikoja ja miettiä, että pitkälle on tultu ja elämä hymyilee.
 
Tuli sit sunnuntaina yritettyä jotain tyhmää kuitenkin, hoidin jo kaikki valmiiks. Elukoille hoitajat, töihin omalla kustannuksella tuuraajan yms. Maanantai aamuna yönä seuraava muistikuva oksentamassa aktiivihiiltä. Kasannut 6- vuotiaasta asti kaikkea mitä on tapahtunut vaan sisälle ja miettinyt et kyllä sen saa unohdettua. Sairaalassa päivystävälle psykiatrille kun rupesin elämäntarinaani kertomaan ihan alusta asti niin 8- ikävuodeeni päästyäni tarinani kohdalla rupesi itkemään ja sanoi ettei pysty kuuntelemaan enempää :rolleyes: . Onneksi seuraava pystyi kuuntelemaan loppuun asti. Ihmetteli miten ei ole napsahtanut täydellisesti jo aiemmin. Tai on, mutta siitäkin on selvinny ku kaikesta muustakin aina tähän asti, yksin ja turruttamalla kuulaa jollain.

Nyt sit saikkua, lääkitys päälle yms yms. Tavallaan helpotus että tässä kävi lopulta näin.

:(

Road to tervehtyminen alkaa tästä, tsemppiä!
 
Back
Ylös Bottom