Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Miten maamme talous saadaan kuriin?

Meta description: Ketju Suomen talouden tasapainottamisesta: menoleikkaukset, verotus, velka, rakenneuudistukset, poliittiset linjat ja omat ratkaisuideat.


Kyllä sieltä löytyy paljon mehevämpiä palkkoja, siitä vain käymään läpi tuota 1700 ammattinimikkeen listaa.

Ei kyllä osunu yhtään taivaita hipovaa silmiin.

Ja kans aika paljon paskempia palkkoja. Sitä vois sit miettiä että kuinka suuri osuus on apulaisylihammaslääkärin virassa ja kuinka moni esim. kuskina, siivoojana jne.

En kyl tiedä mistä noi on otettu mut ilolla huomaan oman palkkani olevan selkeästi isompi ku tuossa listauksessa :D
 
Ei kai kukaan niitä taivaita hipoviksi väittänykään vaan:

Ne palkat hipoo taivaita verrattuna siihen, missä niiden pitäisi suhteellisesti olla. Siis suhteessa yksityisen sektorin palkkakehitykseen (joka sekin on ollut liian nopeaa) ja suhteessa julkisen työnantajan maksukykyyn. ..

Mistä oon kyllä ihan samaa mieltä. Kunnan hommissa joskus olleena ja nykyään paljon eräiden virkamiesten kanssa asioivana, voin hyvin olla samaa mieltä myös siitä että mm. juurikin niillä rakennusvalvojilla tuntuu olevan kohtalaisen paljon mukavampi palkka/työmäärä+vastuu -suhde kuin yksityisellä puolella..
 
Pointti ei taida olla se mitä joku palkka on vaan jos julkinen sektori kasvaa kustannuksiltaan yksityistä nopeammin vuodesta toiseen niin jossain vaiheessa seuraa ongelmia.

Mä en edes olis julkisen puolen palkkoja leikkaamassa mutta varmaan vois tarkastella onko jossain liikaa porukkaa. Jos kuntia yhdistellään ja joidenkin palveluiden tarve vähenee niin ehkäpä porukkaakin voisi vähentää. Sama toki valtiolla. Yksittyinen sektori näin jo toimiikin kuten viime viikkoina ollaan saatu lukea.

Toki voidaan kyseenalaistaa mitä palveluita julkisen sektorin yleensä tarvii järjestää. Rankkurikin on varmaan sitä mieltä että esimerkiksi maahanmuutto viraston toiminnan tarpeellisuus ja laajuus voitaisiin esimerkiksi miettiä uusiksi. Muitakin varmaan on...
 
Toki voidaan kyseenalaistaa mitä palveluita julkisen sektorin yleensä tarvii järjestää. Rankkurikin on varmaan sitä mieltä että esimerkiksi maahanmuutto viraston toiminnan tarpeellisuus ja laajuus voitaisiin esimerkiksi miettiä uusiksi. Muitakin varmaan on...

Tuosta sen keskustelun munkin mielestä pitäisi lähteä, kuten olen moneen kertaan yrittänyt sanoa. Puolueet voisivat vaikka rohkeasti sanoa mitä tehtäviä kannattavat julkisen sektorin hoitavan. Saataisiin jopa ihan oikeaa poliittista keskustelua joidenkin tylsien ja mitäänsanomattomien horinoiden sijaan.

Mutta sen sijaan paskahousuilla näyttää olevan tapana mennä "takaportin" kautta ja sanoa ympäripyöreyksiä kuten "täytyy leikata, koska rahat on loppu". Lopulta tehdään "kipeitä ratkaisuja" ja lomautetaan opettajat, kuten 90-luvulla tehtiin.

Itse olen istunut jossain kotitaloustiedon luokassa katsomassa videoita koulussa viikkokaupalla, kun koulussa ei ollut paikalla kuin rehtori eikä opetusta järjestetty. Läsnäolopakko oppilailla kuitenkin oli.

Kiitos Raimo Sailas ja Iiro Viinanen. Kyllä siinä oli miehet oikeilla paikoilla tekemässä "vaikeita ratkaisuja kiperän paikan edessä".

EDIT:

Ja niin niitä opettajia näköjään jo lomautetaankin:
http://yle.fi/uutiset/oaj_opettajat_ja_oppilaat_maksavat_taas_talouden_ahdinkoa/6629383

Ei tätä "maan isien" järjen köyhyyden määrää pysty enää edes artikuloimaan.
 
Ei kai kukaan niitä taivaita hipoviksi väittänykään vaan:
..

Luepa Dopeyn aikaisempi viesti niin siellä lukee ihan just suoraan noin.

- - - Updated - - -

Pointti ei taida olla se mitä joku palkka on vaan jos julkinen sektori kasvaa kustannuksiltaan yksityistä nopeammin vuodesta toiseen niin jossain vaiheessa seuraa ongelmia.

Mä en edes olis julkisen puolen palkkoja leikkaamassa mutta varmaan vois tarkastella onko jossain liikaa porukkaa. Jos kuntia yhdistellään ja joidenkin palveluiden tarve vähenee niin ehkäpä porukkaakin voisi vähentää. Sama toki valtiolla. Yksittyinen sektori näin jo toimiikin kuten viime viikkoina ollaan saatu lukea.

Toki voidaan kyseenalaistaa mitä palveluita julkisen sektorin yleensä tarvii järjestää. Rankkurikin on varmaan sitä mieltä että esimerkiksi maahanmuutto viraston toiminnan tarpeellisuus ja laajuus voitaisiin esimerkiksi miettiä uusiksi. Muitakin varmaan on...
Eka kappale: nimenomaan.

Vika kappale: nimenomaan.
 
Mitä tuolla julkisen sektorin palkkojen laskemisella käytännössä tarkoitettaisiin? Kirurgien palkkoja laskettaisiin sähkömiesten tasolle? Mitähän kirurgit tuossa vaiheessa tekisivät? Siirtyisivät yksityiselle.

Eihän olisi mikään ongelma siirtää vaikka kaikkia kirurgeja yksityiselle sektorille pois kuormittamasta julkista taloutta. Mutta olisiko tällainen kikkailu järkevää? Sen sijaan, että heidän palkka maksettaisiin veroista, niin ihmiset maksaisivat palveluista vastaavan summan käyttäessään palveluita?
 
Mitä tuolla julkisen sektorin palkkojen laskemisella käytännössä tarkoitettaisiin? Kirurgien palkkoja laskettaisiin sähkömiesten tasolle? Mitähän kirurgit tuossa vaiheessa tekisivät? Siirtyisivät yksityiselle.

Eihän olisi mikään ongelma siirtää vaikka kaikkia kirurgeja yksityiselle sektorille pois kuormittamasta julkista taloutta. Mutta olisiko tällainen kikkailu järkevää? Sen sijaan, että heidän palkka maksettaisiin veroista, niin ihmiset maksaisivat palveluista vastaavan summan käyttäessään palveluita?
Miten luulet olevan mahdollista, että Havannassa on resursseihin nähden erittäin hyvätasoinen terveydenhuolto? Helpotetaan vaihtoehdoilla:
A) annetaan lääkärien määritellä uusien koulutettavien lääkäräiden määrän
B) koulutetaan lääkäreitä riittävästi

Suomalaisessa terveydenhuollossa on ihan pirusti ylimääräisiä kustannuksia ja huonoa palvelua. Ammattitaitoaan vielä etsivät opiskelijat ja aloittelevat lääkärit voivat hinnoitella itsensä suhteettoman hintaviksi, kunhan vain tekevät kohtuuttoman suuren uhrauksen ja viitsivät tehdä töitä halutuinpien asuinalueiden ulkopuolella. Ja noista tuntuvista palkoista huolimatta hoitoa tarvitseva usein saa vain jonotusnumeron. Lääketehtaat syöttävät lääkäreita ympäri maailmaa Michelin-ravintoloissa ja lääkärit syöttävät vanhuksille sellaisia lääkekoktaileja, joiden yhteisvaikutusta ei ole kukaan edes tutkinut. Yhteiskunta maksaa kulut ja lääketehtailijat kiittävät.

Eli tervemenoa lääkärit julkiselle. Ajetaan alas keskusjohtoinen terveydenhuolto. Pidetään vain huoli siitä, että lääkäreitä on maassa riittävästi ja terve kilpailu toimii. Saamani palvelu suomalaisesta julkisesta terveydenhuollosta on ollut ihan joka kerta todella huonoa. En missään tapauksessa jäisi kaipaamaan jonottelua, valohoitoa ja ulkoa opeteltuja satuja paremmasta huomisesta.

Jos ihmiset maksaisivat palvelujen käyttämisestä, niin se karsisi pamien perässä kunnasta toiseen matkustelevien määrää ja lääkäreistä juttuseuraa etsivien vanhusten terkkarikäyntejä. Samoin kustannuksia aiheuttavaa verojen kerääminen ja jakaminen vähenesi.
 
Eli tervemenoa lääkärit julkiselle. Ajetaan alas keskusjohtoinen terveydenhuolto. Pidetään vain huoli siitä, että lääkäreitä on maassa riittävästi ja terve kilpailu toimii. Saamani palvelu suomalaisesta julkisesta terveydenhuollosta on ollut ihan joka kerta todella huonoa. En missään tapauksessa jäisi kaipaamaan jonottelua, valohoitoa ja ulkoa opeteltuja satuja paremmasta huomisesta.

Jos ihmiset maksaisivat palvelujen käyttämisestä, niin se karsisi pamien perässä kunnasta toiseen matkustelevien määrää ja lääkäreistä juttuseuraa etsivien vanhusten terkkarikäyntejä. Samoin kustannuksia aiheuttavaa verojen kerääminen ja jakaminen vähenesi.
Liekö tuolla lääkärien määrällä niin suurta vaikutusta palkkaan, jos et ole ehdottamassa, että TES:ien noudattaminen poistetaan. Vaikka kaikki olisivat lääkäreitä, silti olisi maksettava TES:n mukainen palkka, joka lienee lääkäreillä lisineen kohtuullisen hyvä.
En itse näe kuitenkaan realistisena vaihtoehtona sitä, että ammattiliitot suostuisivat TES:ien poistoon. Mitähän rakennusliitto sanoisi, jos raksoilla alettaisiin tekemään ulkomaisten voimin parin euron tuntipalkalla hommia? Tai varastoissa varastohommia kiinalaisten palkoilla?
 
Sen sijaan, että heidän palkka maksettaisiin veroista, niin ihmiset maksaisivat palveluista vastaavan summan käyttäessään palveluita?

Miksei? Eiköhän kirurgien palkka asettuisi kaikkien mielestä sopivalle tasolle siinä vaiheessa kun jokainen joutuu maksamaan leikkauksensa omasta taskustaan.

Mä en edes olis julkisen puolen palkkoja leikkaamassa mutta varmaan vois tarkastella onko jossain liikaa porukkaa.
Tässä pitäisi tehdä kuten yksityiset yritykset tekevät kun huomaavat että menot ylittävät tulot (ja järkevät yritykset jo ennen sitä). Tehdään organisaatiomuutos, mietitään uusiksi mitä pitäisi tehdä ja miten, huomattaisiin että jahas, tätä työtä ei oikeasti tarvita, tohon hommaan riittää vähempikin väki kun lopetetaan turha lomakkeiden täyttö jne jne. Ylijääneille lappu kouraan ja ulos.
 
Miksei? Eiköhän kirurgien palkka asettuisi kaikkien mielestä sopivalle tasolle siinä vaiheessa kun jokainen joutuu maksamaan leikkauksensa omasta taskustaan.

Tai sitten se menisi samanlaiseksi vakuutusyhtiöiden kanssa pelleilemiseksi kuin Yhdysvalloissa.

Muistaakseni siellä terveydenhoitomenot ovat (olikohan suhteessa BKT:hen) vissiin suurimmasta päästä.

The United States spends more as a percentage of GDP than similar countries

800px-U.S._Healthcare_Costs_Per_Capita.png
 
Tai sitten se menisi samanlaiseksi vakuutusyhtiöiden kanssa pelleilemiseksi kuin Yhdysvalloissa.

Yhdysvallat on kieltämättä jännä tapaus. Sieltähän on lähtöisin tuo "keskustele lääkärin kanssa ennen..." -kulttuuri. Jostain luin että siellä tehdään esimerkiksi järjettömät määrät suolen tähystyksiä, kun vakuutus korvaa sen kerran vuoteen.

Suomen terveydenhuollon menot on toki ihan hyvää länsimaista tasoa tilastoja kun vertaa. Mutta silti esim etelä-korea käyttää rahaa kolmasosan vähemmän suhteessa GDP:hen ja väestö tuntuu silti tykkäävän saamastaan palvelusta.
World Health Care Satisfaction Rankings: South Korea, Argentina Most Satisfied, Survey Finds
 
Miten luulet olevan mahdollista, että Havannassa on resursseihin nähden erittäin hyvätasoinen terveydenhuolto?
Mitenköhän on mahdollista, että Suomessa on resursseihin nähden erittäin tehokas terveydenhuolto?

http://brs.skl.se/brsbibl/kata_documents/doc39255_3.pdf

Jos tuota ei kiinnosta lukea tai ruotsi ei onnistu, niin nopeasti tuon jutun tiedot suomeksi: Suomen terveydenhoito kustannustehokas - MTV3.fi - Uutiset - Kotimaa

"Suomi sijoittuu ykkössijalle vertailussa, jossa on verrattu terveydenhoidon kustannustehokkuutta. Toisessa vertailussa ilmenee että Suomi käyttää kaikista vähiten varoja terveydenhoitoonsa. Yhdysvallat käyttävät varoja eniten ja myös vähiten tehokkaasti."

Muuten, kannattaa huomioida että lääkärin koulutuksessa on myös käytännöllistä työtä, ihan konkreettista käsityötä. Vaatii tarkempaa opettajan ohjausta kuin itsenäisesti pänttääminen. Huvittaa oli kun luin jostain patriootti.comista jutun tyyliin "Kyllä matematiikan opiskelijakin yksin osaa asiat opiskella - ei suuret massaluennot ole ongelma, miksipä se olisi lääkäreilläkään?". Lekureitten koulutusmääriähän on 2000-luvulla lisätty, mutta koulutukseen käytettäviä resursseja ei ole.

Btw, kyllä Yhdysvalloissakin saa jonottaa. Toki Housessa ja ER:ssä (se tv-sarja) ei kukaan jonota... The Average ER Wait Time Reached A New U.S. Record In 2009 - Business Insider
 
Mun mielestä ainakin muutama asia. Ensinnäkin se että palkat eivät tosiasiassa jousta alaspäin. Kreikassa laskua on tullut, mutta siellä vajaan 11 miljoonan asukkaan maassa on 1,4 miljoonaa työtöntä ja bruttokansantuote jatkaa putoamistaan. Äärimmäisen yksinkertaistetusti voisi ajatella, että vajaan 5,5 miljoonan asukkaan Suomessa tuo vastaisi 700 000 työtöntä. Tuo olisi (absoluuttisena lukuna ainakin) enemmän kuin mitä täällä oli työttömiä 90-luvun lamassa pahimmillaan.
Kyllä ne 90-luvun lamassa joustivat. Jos yritys A menee konkkaan ja likipitäen saman alan yritys B palkkaa pari henkeä, voi keskimääräinen palkkakustannus hyvinkin alentua yrityksessä A, mikäli nuo B:ltä irtisanotut ihmiset kokevat olevansa pakkotilanteessa. Koska B voi myös ottaa A:n parhaat tekijät, pitäisi tuottavuuden lisääntyä vielä sitäkin kautta.

Toisekseen, mun käsityksen mukaan Suomen suurin ongelma on se, että täällä on tuottavuuden kasvu pysähtynyt.
Minusta tämä on aika luonnollinen johdannaisvaikutus. Tottavuuden laskusta suurin osa lienee tietotekniikan mukanaan tuoman tuottavuuden kasvun saturoituminen ja palkkatason varsin nopea kasvu. Kun näillä eväillä yrityksen voitontekokyky pienenee tai katoaa kokonaan, pitää alkaa riisumaan resursseja. Tästä seuraa monenlaista tehottomuutta, kun firman prosessit on mitoitettu isompaan volyymiin, eikä rahaa ole paljoa käytettävissä investointeihin. Ihmistyötä voidaan vähentää aika joustavasti, mutta tehtaiden, kuljetuskapasiteetin, IT-järjestelmien kulujen pienentäminen on hankalaa ja vaatii usein mittavia uudelleenjärjestelyitä. Jos ihmistenkin irtisanomisista tulee jatkuva prosessi, laskee jäljellejääneiden motivaatio ja sitä kautta tuottavuus taas. Eli minusta kilpailukyvyn menetys aiheutti enemmän tuottavuuden laskua kuin toisinpäin, mutta kieltämättä tässä on positiivinen takaisinkytkentä.

Lisäksi jos palkat olisivat alkaneet tippumaan niin veloille ei kuitenkaan olisi tapahtunut mitään. 90-luvusta tiedetään mitä tämä tarkoittaa.
Samaa mieltä, paitsi että silloin oli paljon enemmän pelissä valuuttavelkoja kuin nyt.
 
Mitenköhän on mahdollista, että Suomessa on resursseihin nähden erittäin tehokas terveydenhuolto?

http://brs.skl.se/brsbibl/kata_documents/doc39255_3.pdf

Jos tuota ei kiinnosta lukea tai ruotsi ei onnistu, niin nopeasti tuon jutun tiedot suomeksi: Suomen terveydenhoito kustannustehokas - MTV3.fi - Uutiset - Kotimaa

"Suomi sijoittuu ykkössijalle vertailussa, jossa on verrattu terveydenhoidon kustannustehokkuutta. Toisessa vertailussa ilmenee että Suomi käyttää kaikista vähiten varoja terveydenhoitoonsa. Yhdysvallat käyttävät varoja eniten ja myös vähiten tehokkaasti."

Asiat saa näyttämään kivalta yksinkertaisilla silmänkääntötempuilla. Tuo tutkimus listaa esimerkiksi hoitajien määrän olevan Suomessa vähän vajaa 8 per tuhat asukasta eli siis noin 40 000. Kuulostaa todella vähältä. Veikkaan, että esimerkiksi lähihoitajat ja kätilöt eivät kuulu tuohon lukemaan. Kun listataan vähän suurempaa osaa hoitohenkilökunnasta, niin Suomessa onkin hoitajia enemmän kuin misään muussa maassa. No saatiinpahan ainakin maan nimi ennätyskirjaan.
 
Tässä pitäisi tehdä kuten yksityiset yritykset tekevät kun huomaavat että menot ylittävät tulot (ja järkevät yritykset jo ennen sitä). Tehdään organisaatiomuutos, mietitään uusiksi mitä pitäisi tehdä ja miten, huomattaisiin että jahas, tätä työtä ei oikeasti tarvita, tohon hommaan riittää vähempikin väki kun lopetetaan turha lomakkeiden täyttö jne jne. Ylijääneille lappu kouraan ja ulos.

Juuri näin. Hallitukset tekemät/suunnittelemat "leikkaukset" ovat tähän mennessä olleet lähinnä veronkorotuksia. Voisi kysyä, että tuleeko tässä tilanteessa tehdyistä veronkorotuksista oikeasti yhtään lisätuloa valtiolle, kun ostovoima heikkenee, palkankorotuksia ei ole luvassa ja ihmiset vähentävät vastaavasti kulutustaan.

Kyllä tällaisessa vientivaltiossa pitäisi ymmärtää, että maailmantalouden sakatessa vienti ei vedä ja että valtion menoja ei myöskään voi mitoittaa suhdannehuippujen mukaan. Julkisen sektorin karsimista, byrokratian vähentämistä... siitä voisi aloittaa.
 
Ensin pitäisi purkaa nämä monen vuoden suoja-ajat näistä kuntaliitoksista. Siellä on kunnanjohtajaakin välillä niin että päät kolisee yhteen kun ei ketään voida irtisanoa vaan luvataan VIIDEN VUODEN SUOJATYÖPAIKKA. Näistä voisi aloittaa, pää vadille siltä VIRKAMIEHELTÄ tai poliitikolta joka tällaiseen paperin on joskus nimensä vetänyt.

En minäkään kannata mitään palkkaleikkuria tai sitten sen pitäisi tehdä kaikille ja sen nyt tietää miten se vaikuttaa kulutuskysyntään. Palkankorotukset pitää jäädyttää ja etsiä nämä turhat päällekkäisyydet ja karsia ne pois.
 
Kyllä ne 90-luvun lamassa joustivat. Jos yritys A menee konkkaan ja likipitäen saman alan yritys B palkkaa pari henkeä, voi keskimääräinen palkkakustannus hyvinkin alentua yrityksessä A, mikäli nuo B:ltä irtisanotut ihmiset kokevat olevansa pakkotilanteessa. Koska B voi myös ottaa A:n parhaat tekijät, pitäisi tuottavuuden lisääntyä vielä sitäkin kautta.

Tuo on täysi hypoteesi, et tarjoa mitään väitteesi tueksi. Sun täytyisi kyetä selittämään miksi näin ei ole tapahtunut Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa, vaikka niissä työttömyys on lisääntynyt hurjasti, varsinkin Espanjassa.

Several lessons from this disastrous interwar experience are directly relevant for today’s Europe. First, nominal wages were sticky downward during the Great Depression (Bernanke and Carey 1996), implying that deflation led to rising real wages, and falling employment and output. Wages were not unusually rigid during this period (Hanes 2000); rather, downward stickiness is a fact of life in modern economies. Figure 1 shows indices of wages and salaries between 2008 and 2012 in Greece, Ireland, Portugal, and Spain, four countries currently trying to achieve nineteenth century style internal devaluations. As can be seen, wages have been steadily rising in Portugal and Spain, despite very high levels of unemployment there. Even in Ireland, a country widely regarded as having unusually flexible labor markets and as having successfully accomplished an “internal devaluation,” there is no sign of wages falling, although they have managed to avoid rising. In all four countries, by contrast, employment levels have been continually falling, although the Irish decline came to an end in the second half of 2012.

The one important eurozone exception to the general conclusion that nominal wages are rigid downwards is Greece, where manufacturing wages declined by more than 10 percent in the three years starting in 2010. The impact of the depression on the fabric of Greek society has been particularly harsh: if this is what it takes to produce nominal wage declines, prudence might suggest alternative adjustment mechanisms, such as rising wages and prices in surplus countries. As in the interwar period, however, eurozone countries running current account surpluses are reluctant to accept temporarily higher inflfl ation rates. Second, deflfl ation during the interwar period was dangerous in other ways. It increased the real value of debts, placing indebted households, businesses, and fifi nancial institutions under pressure (Fisher 1933). It weakened bank balance sheets in the fifi nancial crisis, with knock-on effects for businesses reliant on bank lending. It increased real interest rates and induced households to postpone expensive purchases. Deflfl ation helped deepen the Depression; even if internal devaluation were possible in modern economies, deflfl ation would not be desirable.

Third, large public debts are difficult or impossible to stabilize when deflation is increasing the real value of the debt and slowing economic growth.3 During the interwar period, Britain ran primary budget surpluses of 7 percent of GDP during the 1920s. Despite these efforts, the deflfl ationary low-growth environment meant that the British debt-to-GDP ratio increased substantially over the decade. The IMF’s (2012, p. 112) conclusion is that this episode is “an important reminder of the challenges of pursuing a tight fifi scal and monetary policy mix, especially when the external sector is constrained by a high exchange rate.”

Fourth, as the interwar period wore on, more countries (such as Germany)attempted to adjust based not only on internal devaluation, but also with fiscal austerity. This strategy was costly, since fiscal multipliers were high in the 1930s, given weak economies and interest rates affected by the zero lower bound. Almunia, Bénétrix, Eichengreen, O’Rourke, and Rua (2010) find multipliers well in excess of one in a sample of 27 countries between 1925 and 1939; thus, fiscal austerity policies amplified the Great Depression.

Fifth, countries only started to recover from the Great Depression once they left the gold standard (Eichengreen and Sachs 1985; Campa 1990). Revaluing countries’ gold reserves as they exited made it possible to boost the money supply. In leaving gold, expectations of defl ation were replaced by expectations of inflfl ation (Temin and Wigmore 1990; Romer 1992; della Paolera and Taylor 1999; Eggertsson 2008). There were transitory competitiveness gains for early movers who depreciated first. Countries also tended to do better when they embraced capital controls and used the policy space so liberated, even if their exchange rate remained officially pegged to gold (Obstfeld and Taylor 2004). Regaining monetary independence, one way or another, was the route to recovery.

Sixth, the Depression had calamitous political consequences. Voting for extremism was negatively related to GDP growth during this period, at least in countries that had not been inoculated by a history of democracy stretching back to before World War II (de Bromhead, Eichengreen, and O’Rourke 2013). Ponticelli and Voth (2011) find a strong correlation between fiscal austerity and political chaos (as measured by riots and other disturbances) over the last 100 years or so, and the result is robust when restricted to the interwar sample. It is foolish to ignore the potential political consequences of internationally lopsided and deflationary adjustment strategies. The experience of the 1930s is not only a cautionary tale of the limitations of adjustment strategies based on internal devaluation and fifi scal austerity, but an illustration of the power of monetary policy and of the value of macroeconomic policy flfl exibility. It is a useful reminder that Keynes’ short run is the time frame within which politics occurs, for good or ill.

jbaTOeZxG0xmL6.jpg


Omasta mielestäni olisi huomattavasti järkevämpää huolehtia kysynnänsääntelystä vähintäänkin euroalueen laajuisesti. Nauttisimme suuremmasta tuotannon määrästä, jos näin tehtäisiin. Nyt luovumme tästä kaikesta, koska täällä yritetään saada julkisia budjetteja osumaan johonkin poliitikkojen päästä vetämiin alijäämätavoitteisiin sun muihin, joilla ei ole minkäänlaista teoreettista perustaa.

Samaa mieltä, paitsi että silloin oli paljon enemmän pelissä valuuttavelkoja kuin nyt.

Ei välttämättä pidä paikkaansa. Käytämme tällä hetkellä Suomessa euroa, joka on meille vieras valuutta. Suomen valtio ei ole euron suvereeni liikkellelaskija. Jos valtio velkaantuu vieraassa valuutassa niin varmasti sama pätee myös silloin maassa toimiville yrityksille, kotitalouksille yms. Eli meillä saattaa tällä hetkellä olla pelkästään valuuttavelkoja pelissä.
 
Asiat saa näyttämään kivalta yksinkertaisilla silmänkääntötempuilla.
Todella vakuuttava perustelu. Onko sinulla siis osoittaa jotenkin, että Suomessa terveydenhuolto ei ole kustannustehokasta?

Moni ei muuten tuotakaan tiedä, että muihin länsimaihin verrattuna Suomi käyttää vähän rahaa terveydenhuoltoon. "Mediassa puhutaan et terveydenhuoltoon menee paljon rahaa, niin tuskinpa ulkomailla niin paljoa sentään menee..!" Kuitenkin tulokset on kansainvälisesti vertailtuna hyviä. Hoitajien määrällä ei sinänsä ole väliä onko niitä Suomessa paljon: Suomi silti käyttää rahaa terveydenhuoltoon verrattain vähän.

Monella ihmisellä on outoja luuloja ulkomaisista terveydenhuoltojärjestelmistä. "Ulkomailla ei jonoteta. Ulkomailla saat melkein mistä vaan asiasta tehtyä hoitovirheen ja saat siitä miljoonakorvauksia. Suomessa käytetään maailman eniten rahaa terveydenhuoltoon. Ulkomailla kaikki elävät terveesti ja ikuisesti."
 
Todella vakuuttava perustelu. Onko sinulla siis osoittaa jotenkin, että Suomessa terveydenhuolto ei ole kustannustehokasta?

No hei, eikö puhtaat yksiselitteiset luvut vakuuta? Mitä oikein haluat todisteeksi? Linkittämässäsi vertailussa hoitsuja oli siis laskettu mukaan noin 40 000. Kuitenkin pelkästään lähihoitajia on jo enemmän kuin tuo luku. Eikö tällaiset pikkuseikat yhtään arveluta vai unohdetaanko luvut? Työllisten määrä sosiaali- ja terveysalan työssä oli vuonna 2004 kaikkiaan 290.700. Näistä lähihoitajien ja vastaavia aiempia tutkintoja suorittaneiden osuus oli 56 900

Kuitenkin tulokset on kansainvälisesti vertailtuna hyviä. Hoitajien määrällä ei sinänsä ole väliä onko niitä Suomessa paljon: Suomi silti käyttää rahaa terveydenhuoltoon verrattain vähän.

En se minä ollut, joka tuota hoitajien määrää käytti perusteena. Hetki sitten argumenttinasi käyttämä tutkimus ilmeisesti menettikin juuri nyt merkityksensä.

Monella ihmisellä on outoja luuloja ulkomaisista terveydenhuoltojärjestelmistä. "Ulkomailla ei jonoteta. Ulkomailla saat melkein mistä vaan asiasta tehtyä hoitovirheen ja saat siitä miljoonakorvauksia. Suomessa käytetään maailman eniten rahaa terveydenhuoltoon. Ulkomailla kaikki elävät terveesti ja ikuisesti."
Maksan veroni sinne ulkomaille, asun ulkomailla ja yritän parhaani mukaan pitää myös silmäni auki täällä ulkomailla. Voithan tietenkin kuitata kaiken tuolla lauseella ja uskotella kaiken olevan Suomessa parhautta. Tänne ei vain enää uppoa lottovoitta syntyä Suomeen -propaganda. Joskus uskoin tosiaan, että Suomessa on jotenkin poikkeuksellisen hyvä terveydenhuolto ja asiat muutenkin hienolla tolalla. Sitten kun kokemuksia ulkomailta alkoi karttumaan, mielipide muuttui nopeasti.
 
Back
Ylös Bottom