Palataanpa itse tieteeseen ja periaatteisiin VHH:n takana. Kirjoitan tästä vähän pitkin hampain nimenomaan VHH-ketjuun, koska en hirveästi pidä ruokavalioiden leimaamisesta/nimeämisestä juurikin iltapäivälehtimäisen popularisoinnin ja lokeroinnin takia, mutta tulevassa tekstissäni on pohjimmiltaan kyse hiilihydraattien roolista ruokavaliossa. Myönnän tässä vaiheessa, että en ole jaksanut kahlata tutkimuksia läpi kovinkaan intohimiosesti, mutta luotan että esim. videoissa esiintyvät ihmiset ovat niin tehneet.
Kuten tässäkin ketjussa on jo varhain tullut esille, hiilihydraatit eivät ole näytelleet kovin suurta roolia ihmisen historiassa. Varsinkin alueilla, joissa talvi on kylmä, ei kuukausiin ollut välttämättä muuta ravinnonlähdettä kuin eläimet. Tämä on mielestäni hyvä pohja tutkimukselle, ja luufossiileja tutkimalla onkin saatu selville ihmisen ravinnon olleen hyvin eläinpainotteista. Tämä tapahtuu mittaamalla tiettyjä isotooppisuhteita luista ja vertaamalla niitä fossiileihin, joiden tiedetään olleen joko kasvis- tai lihansyöjiä (
In Search of the Perfect Human Diet).
Mistä sitten nykyiset ravintosuositukset tulevat ja miksi emme pysy (yhteiskuntana) hoikkina? Yksi vastaus on, ettemme yksinkertaisesti
noudata ravintosuosituksia ja syömme turhan hedonistisesti sekä liikumme liian vähän. Mutta itse ruokapyramidin alkuperä näyttää juontavan juurensa melko huonosta tieteestä. Lyhyesti sanottuna Ancel Keys sai ajatuksen, että rasva ruokavaliossa aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja ja "todisti" tämän
epidemiologisessa tutkimuksessa, josta jätti pois kasan tietoa.
Tätä seurasi George McGovernin työryhmän hätäinen selvitys terveellisestä ruokavaliosta. Tiedeyhteisö oli melko jakaantunut jo tuossa vaiheessa, mutta jollain konstilla vähärasvaista ruokavaliota alettiin ajaa kansalle terveellisenä.
Ehkä tunnetuimpia VHH-ruokavalion tuputtajia on Gary Taubes, jonka kirja Why We Get Fat: And What To Do About It on saatavana myös suomennettuna. Taubes esittää useissa yhteyksissä vaihtoehtoisen hypoteesin kaloriteorialle, jonka mukaan siis lihomme, koska syömme enemmän kuin kulutamme. Termodynamiikka tottakai pitää paikkansa, mutta ilman lisäselvitystä se ei ole aina paras sovellettava. Vaihtoehtoinen hypoteesi väittää, että syömme enemmän,
koska lihomme, ei toisin päin.
Nyt ollaan siis päästy tähän iänikuiseen VHH-hehkuttajien insuliinikammoon. Aihe on käsittääkseni sitä tärkeämpi, mitä lihavampi ihminen on. Selkeästikin ihminen pysyy hoikkana vaikka hiilaripitoisella ruokavaliolla, jos ei syö liikaa. VHH on kuitenkin useimmiten tapetilla, kun puhutaan painonpudotuksesta. Myös alkuperäisessä, kiistellyssä Atkinsin ruokavaliossa lisätään hiilihydraatteja, kun lähestytään tavoitepainoa.
Jos aihe kiinnostaa, suosittelen katsomaan alla olevan Gary Taubesin luennon. Mukana on mielenkiintoisia pointteja lihomisen mekanismeista, mm. lipodystrofia ja nälänhädän aikaan lihoneet kansat.
Jos listaisin tähän omia ajatuksiani ruokavaliosta nimenomaan VHH-pohjalta, se ei eroaisi juurikaan ketjussa aiemmin (esim. iivilin toimesta) esitettyihin neuvoihin. Kasviksia ja eläimiä siinä suhteessa, kun hyvältä tuntuu ja hiilaria yleisesti aktiivisuuden ja liikunnan intensiteetin mukaan. Insuliinin rooli on mielestäni jokseenkin tärkeä muistaa, varsinkin kun halutaan minimoida rasvamassa ja maksimoida lihasmassa. Peruskuntoilija, joka ei syö yli kulutuksensa tuskin hyötyy VHH-ruokavalioon vaihtamisesta. Ei korjata sitä, mikä ei ole rikki, mutta jos jokin tuntuu olevan kropassa vialla, niin ruokavalio on yksi ensimmäisistä tarkastelun alle otettavista asioista.
