Tässäpä lainausta kirjasesta (löytyy:
http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/pdf/2012/sininen-kirja/fi.pdf)
"
Loppusanoina hyvinvoinnin riittämättömyyttä elämänailosoaisena
päämääränä voi itse asiassa havainnollistaa parhaiten olettamalla, että
tällainen elämä on toteutunut aivan täysimääräisesti. Tässä päämäärää
katsotaan kuolinvuoteen näkökulmasta. Hyvinvoinnin kohdalla
päämäärän riittämättömyyttä kuvaa se, että kun hyvinvoivan elämän
päätteeksi henkilöltä kysytään “Miten elämä meni?”, niin hän vastaa: “Joo,
kyllä mä voin ihan hyvin. Yes, I was pretty well.” Kuolinvuoteen
näkökulma osoittaa vastauksen pohjimmaisen elämänailosoaisen
riittämättömyyden. Tässä suhteessa se on melkein sama kuin viihtyminen
elämän tavoitteena, jolloin kuolinvuoteella ihminen voi vastata
kysymykseen “Miten elämä meni?” sanoen: “Joo, kyllä mä viihdyin ihan
hyvin”. Eli metaforana tässä vastataan elämästä kuin jostain
pakettilomamatkasta: “Yksi viikko oli vain vähän liian lyhyt aika, kaksi
viikkoa olisi ollut taas ehkä liian pitkä, puolitoista olisi ollut varmaan
juuri sopiva.” Tässä elämä supistuu kapeaksi: Vähän aikaa aiiliksiä ja siinä
kaikki.
Kuolinvuoteen näkökulma tuo lopuksi myös kahden muun tässä
käsitellyn lähestymistavan rajoituksen esiin. Myös vapaus on yksinään
riittämätön päämäärä (mukaan lukien merkityksessä capability,
toimin tamahdollisuude t). Tällaisen elämän pää t teeksi, kun
kuolinvuoteella kysytään “Miten elämä meni?”, vastaus on: “Ihan hyvin,
mulla oli elämässä hyvät vapaudet. Ihan hyvin, mulla oli elämässä paljon
toimintamahdollisuuksia.” Vastauksessa tulee jälleen myös näkyviin se,
kuinka lopulta tällainen vapaus ilman myös sen mukana tulevia vastuita
toisia kohtaan jää ailosoaisesti riittämättömäksi. Vastauksesta nimittäin
hahmottuu kuva, jossa ihminen elää ikään kuin vapaassa suhteessa
elämän kanssa. Eli kärjistäen: Henkilö ikään kuin ehdottaa Elämälle
vapaan suhteen aloittamista ja täsmentää vielä että se mitä tämä
tarkoittaa on: Minä saan harrastaa seksiä kenen kanssa tahansa, mutta
sinun on oltava uskollinen! Minulla on vapauksia, sinulla on
velvollisuuksia. Metaforana tästä hahmottuu kuva elämästä tuotteena,
josta ihminen tekee kuluttajavalituksen, jos tuote ‘rikkoo lupauksia’.
(Sama riittämättömyys päämääränä koskee oikeudenmukaisuutta yllä
kuvatussa merkityksessä yhtäläiset mahdollisuudet, mikä tekee siitä
kuolinvuoteella vastaamisen näkökulmasta saman tilanteen.)
Sen sijaan jos voi vastata kuolinvuoteellaan kysymykseen “Miten elämä
meni?” todeten: “Elin arvokkaan elämän. I lived a digniaied / worthy /
valuable life”, niin sitä voi pitää sekä eettisesti että elämänailosoaisesti
kokonaisena vastauksena. Silloin ihminen on elänyt elämän, jossa ovat
toteutuneet mahdollisimman täydesti elämän, oikeudenmukaisuuden ja
vapauden eettiset arvot sekä hyvinvoinnin (onnellisuuden), kukoistuksen
(onnistumisen) ja merkityksellisyyden (tarkoituksen) elämän-ailosoaiset
päämäärät – välittämisen, luovuuden ja elämän kunnioittamisen
kulttuurissa, jotka ovat yhteiskunnallisesti kestävän kasvun mallin eli
kestävän hyvinvoinnin, kestävän talouden ja kestävän ekologisuuden
perusta.
"
Tosi asiapitoista tekstifilleriä. :face: Miksi virallinen julkaisu tuhlaa aikaani ja aivoenergiaani tällä tavoin jaarittelemalla täydellisen epäasialliseen sävyyn???
Kirjaa on ollut mukamas työstämässä seitsemän eksperttiä eri maista, mikä antaa ymmärtää että jokainen olisi saanut 2 v ajalta siis 50.000 € palkkaa per vuosi. Ainakaan kohtuullista ei voisi olla sellainen skenaario, että Himanen itse on sanut tästä työstä suurimman osan rahoista (700.000 €). Kuitenkin, kirjasesta käy epäselväksi eri henkilöiden spesifi työpanos. Vaikuttaa jopa siltä, että kaikki kirjan perspektiivit ovat relativistisen, moninaisen työryhmämielipidejakauman sijaan Himasen omia mielipiteitä ja filosofisia mietteitä. Mainitut henkilöt ovat myös lienevät arvokkaita tutkijoita eri viroissa eri yliopistoissa. Kuitenkin, materaali, mitä käydään läpi, on saatavissa suoraan alan kirjallisuudesta ja netistä, eikä läsnä näyttäisi olevan sinänsä mitään, mihin jonkin tutkijan erityisosaamista tarvittaisiin.
Kirja myös jaarittelee yleispätevällä filosofisella tasolla turhan paljon, konkretian jäädessä vähemmälle. Yleispätevyytensä vuoksi mainituista asioista on vaikea olla eri mieltä. Konkretia kuitenkin tosissaan tuppaa jäämään oppikirjamaisen historia-review:n jalkoihin, ja lopulta esim. Suomen tilannetta ja yhteiskuntaa käsitteleviä suomalaisia(!) tutkimuksia ei käsitellä pahemmin, vaikka nimenomaan jotain sellaista odottaisi. Voisi kyllä olettaa, että suomalaista tutkimusta Suomen tilasta riittäisi eri yliopistojen toimesta yllin kyllin. Esim. vaikkapa syrjäytymisen spesifit syyt, mielenterveyden ja koulukiusaamisen yhteys jne. Painavaa kvalitatiivista analyysiä. Sen sijaan, julkisista lähteistä saatavia Suomea koskevia tietoja on lueteltu siellä täällä lastaamaan mukamas painoarvoa yleville filosofisille totuuksien maalauksille.
Tälläinen käsitys minulle tuosta pamfletista tulee pikaisella selaamisella.