Toinen, mitä olen pohtinut on se, että miksi organisaatiot epäonnistuvat. Mikä niiden rakenteissa tuhoaa elinkelpoista tuotetta tekevän firman. Syy ei luultavasti ole huonoissa johtajissa tai alaisissa, koska kaikki isommat firmat sisältävät koko skaalan. Mutta silti toiset niistä kukoistavat, toiset kuolevat. Ja usein syynä on organisaatio.
Kun on aikaa, niin voisi tehdä tästä aiheesta ihan oman threadin, jossa alussa kävisi läpi eri organisaatiomalleja General Motorsista Toyotaan, ja vertailisi niiden heikkouksia.
Kiinnostava kysymys. Itse osoittaisin syyttävää sormea kohti organisaatiokulttuuria ja ylintä johtoa. Epäonnistumisen taustalla on yleensä kuitenkin se, että ollaan toimittu väärin tai ei olla toimittu ollenkaan.
Organisaatiomalleilla tarkoitat ilmeisesti organisaatiorakenteita eli sitä onko organisaatio jaettu toimintojen mukaan, tulosyksiköihin tai ehkä väännetty kasaan jokin monimutkainen matriisi tai hämmästyttävä uusi konsulttien laastarilla kasaama hybridirakenne, jossa yhdellä työntekijällä voi olla neljä esimiestä, jotka kaikki haluavat vastakkaisia asioita. Luonnollisesti nämä vaikuttavat ja rakenteen valinta on erityisesti kommunikaation toimivuuden kannalta keskeinen asia. En kuitenkaan usko, että se on koko selitys.
Yksi keskeinen onnistumista määrittävä johdosta ainakin osittain riippumaton tekijä on omasta mielestäni yrityksen sisäinen kulttuuri. Firmoissa voidaan tehdä vaikka kuinka hienoja päätöksiä, mutta käytännön toteutus ei ole välttämättä edes mahdollista, jos se ei sovi yrityskulttuuriin. On yrityksiä, joissa työntekijät ovat suunnattoman ylpeitä omasta työstään ja tiimissä on aina suunnaton sisäinen halu paahtaa täysillä ja se vetää astetta heikommatkin työntekijät mukanaan huikeisiin suorituksiin. Sitten on firmoja (mahdollisesti selkeä enemmistö), joissa työt ovat teitä eivätkä intohimo, ne tehdään vähän nuristen ja kiirettä on turha pitää, kun eivät ne työt tekemällä lopu, ja pomonkin voi antaa louskuttaa leukojaan, sillä mulkku mikä mulkku. On aivan päivänselvä asia, että vaikka näissä kahdessa ääripäässä tehtäisiin täysin saman strategiset linjaukset ja päätökset, niin toinen menestyisi ja toinen epäonnistuisi. Ja organisaatiokulttuuria on todella vaikea kopioida. Se on aivan keskeinen (epä)onnistumistekijä.
Ylimmän johdon tarjoaisin toiseksi (epä)onnistumistekijäksi. Keskeisin johdon tehtävä liittyy asiakkaisiin. Ei ole menestyvää yritystä ilman asiakkaita, vaikka tuote olisi miten hieno tahansa. Tärkeimmät yritysjohdon tekemät päätökset siten liittyvät markkinointiin. Ja markkinoinnilla en tarkoita nyt mainostamista vaan isoja linjoja ja keskeisten kysymysten ratkaisua: millaisia asiakkaita haluamme palvella, missä he ovat, mitä he haluavat, jne. Jos näihin kysymyksiin ei pysty vastaamaan, niin bisnes onnistuu samalla todennäköisyydellä kuin silmät kiinni haulikolla metsään ampumalla kaataa hirven. Ja niihin vastausten hankkiminen ja kuunteleminen vaatii nöyryyttä. Nöyryyttä vaatii se, ettei johto kuvittele olevansa kaikkitietäviä ja eristäydy kulmahuoneeseensa vain koska ovat johtajia. Pitää olla nöyryyttä oikeasti hakea se evidenssi, jonka avulla voi nuo keskeiset päätökset tehdä. Ja sen saa usein niiltä ihmisiltä, jotka toimivat asiakasrajapinnassa eli suorittavalta portaalta. Lisäksi pitää olla nöyryyttä toimia evidenssin mukaan, vaikka omat ennakkoasenteet olisivatkin olleet jotain muuta. Mutta ei. Päätökset tehdään usein kuuntelematta asiakkaita ja ne tehdään perustuen omaan mutu-tuntumaan, tarvittaessa kaiken evidenssin vastaisestikin. Ja silloin syntyy konflikti sen välille, mitä yritys tarjoaa ja mitä asiakkaat haluavat. Ja se johtaa epäonnistumiseen.
Siinä pari ajatusta, jotka ovat mielestäni keskeisiä. Lisää varmasti löytyy. Mitäs muut ovat mieltä?
