Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

[dammann]

Kuinka varma haluat olla siitä, ettei tuollainen tarkkuus sulje jotain todella oleellista ja ratkaisevaa pois todellisuuden ymmärtämisestä? Suhtaudun itse kaikkeen tieteelliseen tutkimukseen lähtökohtaisesti oikeana tapana kuvata todellisuutta, mutta en halua heittäytyä minkään (edes tieteen) täyden fundamentalismin varaan muodostaessani käsitystäni todellisuudesta vaan haluan pitää erilaiset vaihtoehdot avoinna. Mitä terävämmästä tieteen kärjestä puhutaan sitä suuremmalla varauksella siihen inhorealistisesti suhtaudun, koska tieteen kärki on aina se mikä kaikkein helpoimmin ajan myötä "korjaantuu".

Esim.Jos pitäisi veikata millaisella todennäköisyydellä arvelisin vaikka 500 vuoden päästä nykyisen kvanttimekaniikan olevan hyväksyttyä sellaisenaan mitä se on tällä hetkellä, niin en minä uskaltaisi mennä lähellekään 100%. Tämän takia on mielestäni vain hyvää pitää filosofinen ajattelu ja kyseenalaistaminen mukana tieteellisen tutkimuksen rinnalla. Kuulosti se sitten miten vähäpätöiseltä ja arkikieliseltä tahansa.

Jos teoria kuvaa täsmälleen kaiken, mitä havaitaan, niin miksi se silloin sulkee jotain oleellista pois? Sehän nimen omaan silloin sisältää kaiken oleellisen.

Kuitenkin tiede on pitkälti iteratiivinen, eli se ei pyyhi pois entistä, vaan tarkentaa sitä. Suhteellisuusteoriakaan ei poistanut klassista mekaniikkaa, joten on erittäin epätodennäköistä, että kvanttifysiikkakaan tulee poistumaan. Se kuitenkin antaa deterministisen klassisen mekaniikan makroskooppisille kappaleille.

Jos kvanttifysiikassa on pahoja fundamentaaleja virheitä, niin silloin ei toimisi diodit, transistorit, kuituoptiikka, laser, ledit, ...

Nuo kuitenkin toimivat juuri kuten mallinnettu, joten kvanttifysiikka lienee todella tarkka kuvaus todellisuudesta.

 

[naksu]

Eikö sinua tai tiedemiehiä yhtään häiritse tällainen tulkinta, että puhdasta sattumaa on olemassa? Puhtaan sattuman ja tieteen kulkeminen käsi kädessä tuntuu jotenkin erikoiselta.

Oikeastaan monet tietojenkasittelytieteilijat, erityisesti kryptograafikot, ovat erittain onnellisia siita, etta luonto sisaltaa aitoa satunnaisuutta.

 

[tikkuukko]

Melko kummallinen uskomus. Miksi juuri ihmisillä olisi jokin ylivertainen kyky ymmärtää näitä todellisuuden ilmiöitä? Miksei kolibreilla, marsuilla tai norsuilla olisi tällaista kykyä (No siksi tietenkin, että ihminen on tunnetuista eliölajeista älykkäin, mutta ymmärsit varmasti idean. Se, että on joukon älykkäin, ei tarkoita että ymmärtäisi kaiken.) Ihmisen, niinkuin muidenkin eläinten keskushermostot ovat evolutiivisesti kehittyneet ymmärtämään ympäröivän todellisuuden sellaisena kuin se kaikkein edullisinta yksilön geeneille on. On esimerkiksi geenien selviytymiselle hyödyllistä erottaa neste ja kiinteä aine toisistaan, vaikka kumpikin koostuu pääosin "ei mistään", siis tyhjästä tilasta atomiytimen ja elektronikuorien välillä. On siis mahdollista, itseasiassa todennäköistä, että ihmisaivot eivät kykene selittämään kaikkia todellisuuden ilmiöitä.

Ymmärsit ihan väärin, enhän minä sellaista väittänyt, että uskoisin ihmisen tällä hetkellä kykenevän ymmärtämään todellisuuden luonteen. Luepa uudestaan se viestini mitä lainasit

- - - Updated - - -

Kyllä sillekin "tarvitsee olla selitys", mutta selitys ei välttämättä ole ihmismieltä tyydyttävä.

Aivan, sille "sattumallekin" on olemassa jokin selitys ja jos ihmiset sen selityksen ymmärtäisivät, niin en usko, että se näyttäisi meille enää "sattumalta" siinä mielessä mitä sillä sanalla ymmärretään. Itse ymmärrän sattuman siis tapahtumana mikä ei ole riippuvainen mistään eli sille ei ole olemassa mitään syytä. Ja tällaisten tapahtumien olemassaolon mahdollisuuteen en usko, koska uskon että kaikelle on olemassa selitys. Se ei tarkoita sitä, että sen selityksen pitäisi olla ymmärrettävissä tällä hetkellä ihmisaivoilla.

 

[tikkuukko]

Jos teoria kuvaa täsmälleen kaiken, mitä havaitaan, niin miksi se silloin sulkee jotain oleellista pois? Sehän nimen omaan silloin sisältää kaiken oleellisen.

Kuitenkin tiede on pitkälti iteratiivinen, eli se ei pyyhi pois entistä, vaan tarkentaa sitä. Suhteellisuusteoriakaan ei poistanut klassista mekaniikkaa, joten on erittäin epätodennäköistä, että kvanttifysiikkakaan tulee poistumaan. Se kuitenkin antaa deterministisen klassisen mekaniikan makroskooppisille kappaleille.

Jos kvanttifysiikassa on pahoja fundamentaaleja virheitä, niin silloin ei toimisi diodit, transistorit, kuituoptiikka, laser, ledit, ...

Nuo kuitenkin toimivat juuri kuten mallinnettu, joten kvanttifysiikka lienee todella tarkka kuvaus todellisuudesta.

Tästä olen samaa mieltä. En tarkoittanutkaan, että kvanttimekaniikka pyyhkiytyisi kokonaan pois vaan juuri sitä, että se tarkentuu ajan myötä. Ja sen tarkentumisen uskon johtavan esim sattuman kohdalla lopulta siihen, että se osataan tulevaisuudessa esittää ihan eri tavalla. Tilastollista satunnaisuutta on tottakai olemassa, mutta se on eri asia kuin mielivaltainen kaikesta riippumaton yksittäinen tapahtuma. Ja tähän jälkimmäiseen en usko.

 

[tikkuukko]

Kyllä sillekin "tarvitsee olla selitys", mutta selitys ei välttämättä ole ihmismieltä tyydyttävä. Essentialistiset kysymykset kuten "mitä se todella tarkoittaa?" ovat alaltaan nimittäin toivottoman epätarkkoja. Vaatimus arkijärjellä ymmärrettävyydestä on yksinkertaisesti epäreilu. Tieteen suuri etu on juurikin kyky tunnistaa mekanismeja ja ennustaa niiden seurauksia ilman että sen pitäisi sopia simppelisti yksittäisen nojatulipohtijan käsityksiin.

Yritän vielä kerrata sitä näkökulmaa mistä aihetta lähestyn:

Ihmisellä joko on kykyä tietoon todellisuudesta tai ei ole. Jos me hyväksytään uskomus "jotain on olemassa" paikkansapitäväksi, niin silloin meidän on hyväksyttävä, että meillä on kykyä tietoon. Tällöin meillä on TEORIASSA oltava kyky "kaiken tietoon", koska jos on olemassa tietoa todellisuudesta, niin silloin on teoriassa oltava olemassa myös "kaiken tieto". Ja tällä ei siis ole mitään tekemistä ihmisen tämän hetken kapasiteetilla.

 

[keethrax]

Yritän vielä kerrata sitä näkökulmaa mistä aihetta lähestyn:

Ihmisellä joko on kykyä tietoon todellisuudesta tai ei ole. Jos me hyväksytään uskomus "jotain on olemassa" paikkansapitäväksi, niin silloin meidän on hyväksyttävä, että meillä on kykyä tietoon. Tällöin meillä on TEORIASSA oltava kyky "kaiken tietoon", koska jos on olemassa tietoa todellisuudesta, niin silloin on teoriassa oltava olemassa myös "kaiken tieto". Ja tällä ei siis ole mitään tekemistä ihmisen tämän hetken kapasiteetilla.

Tarkoittanet about sitä, että jos meillä on totuudet T1, T2, Tn... niin periaatteessa olisi mahdollista loogisesti johtaa kaikki faktat, vaikka käytännössä kenties ei.

Tuohon on aika vaikea edes logiikan keinoin vastata, saati sitten jos aletaan tarkastelemaan ihmistä tietynlaisena kognitiivisena agenttina jolla on tietyt aistit ja tietty älykkyys .

 

[naksu]

Yritän vielä kerrata sitä näkökulmaa mistä aihetta lähestyn:

Ihmisellä joko on kykyä tietoon todellisuudesta tai ei ole. Jos me hyväksytään uskomus "jotain on olemassa" paikkansapitäväksi, niin silloin meidän on hyväksyttävä, että meillä on kykyä tietoon. Tällöin meillä on TEORIASSA oltava kyky "kaiken tietoon", koska jos on olemassa tietoa todellisuudesta, niin silloin on teoriassa oltava olemassa myös "kaiken tieto". Ja tällä ei siis ole mitään tekemistä ihmisen tämän hetken kapasiteetilla.

Nama sinun pohdintasi kaatuvat muun muassa sellaiseen hauskaan asiaan kuin Kurt Godelin epataydellisyyslauseisiin. Nama saivat matemaatikot ja filosofit aikanaan todella ymmalleen. Godel siis todisti, etta on olemassa lauseita, jotka kuvaavat luonnollisten lukujen ominaisuuksia ja ovat totta, mutta niita ei voida mitenkaan osoittaa todeksi. Eli siis todistettiin, etta naita vaittamia ei voi todistaa oikeiksi vaikka ovat totta. Toisin sanoen, maailmassa on asioita, jotka ovat tosia, mutta niita on mahdotonta osoittaa todeksi.

 

[tikkuukko]

Nama sinun pohdintasi kaatuvat muun muassa sellaiseen hauskaan asiaan kuin Kurt Godelin epataydellisyyslauseisiin. Nama saivat matemaatikot ja filosofit aikanaan todella ymmalleen. Godel siis todisti, etta on olemassa lauseita, jotka kuvaavat luonnollisten lukujen ominaisuuksia ja ovat totta, mutta niita ei voida mitenkaan osoittaa todeksi. Eli siis todistettiin, etta naita vaittamia ei voi todistaa oikeiksi vaikka ovat totta. Toisin sanoen, maailmassa on asioita, jotka ovat tosia, mutta niita on mahdotonta osoittaa todeksi.

Niin? Mikäs tässä nyt kaatoi ja mitä??

 

[BB0]

Ymmärsit ihan väärin, enhän minä sellaista väittänyt, että uskoisin ihmisen tällä hetkellä kykenevän ymmärtämään todellisuuden luonteen. Luepa uudestaan se viestini mitä lainasit

- - - Updated - - -
Itseasiassa en väittänyt sinun väittäneen, että uskoisit ihmisen tällä hetkellä kykenevän ymmärtämään todellisuuden luonteen. En itseasiassa väittänyt sinun väittäneen yhtään mitään, lainasin vain kirjoituksestasi seuraavan lauseen, jossa esitit ihmiselle olevan mahdollista ymmärtää kaiken:

Itse uskon, että kaikki todellisuuden ilmiöt on teoriassa ymmärrettävissä ihmisjärjellä ja kuvailtavissa arkikielellä

Mihinkään muuhun en siis ottanut kantaa, mutta tämä uskomus ei ole perusteltu, koska keskushermoston evolutiivinen kehittyminen plääplää. Ilman ihmis-etuliitettä en olisi väittänyt vastaan.



Ja eteenpäin!

Itse kirjoitit näin:

Ihmisellä joko on kykyä tietoon todellisuudesta tai ei ole. Jos me hyväksytään uskomus "jotain on olemassa" paikkansapitäväksi, niin silloin meidän on hyväksyttävä, että meillä on kykyä tietoon. Tällöin meillä on TEORIASSA oltava kyky "kaiken tietoon", koska jos on olemassa tietoa todellisuudesta, niin silloin on teoriassa oltava olemassa myös "kaiken tieto".

Osittain olen samaa mieltä. Tässä olisi oma versioni asiasta:

Joko on kykyä tietoon todellisuudesta tai ei ole. Jos hyväksytään uskomus "jotain on olemassa" paikkansapitäväksi, niin silloin on hyväksyttävä, että on mahdollisuus tietoon. Tällöin on TEORIASSA oltava mahdollisuus "kaiken tietoon", koska jos on olemassa tietoa todellisuudesta, niin silloin on teoriassa mahdollista myös "kaiken tieto".

Olen siis samaa mieltä siitä, että jos tiedetään jotakin, niin teoriassa on mahdollista tietää kaikki. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jos me tiedämme jotakin, niin teoriassa me voisimme tietää kaiken. Halusin siis korostaa sitä, että vaikka olisikin mahdollista "tietää kaikki", niin ei ole mitään syytä olettaa, että nimenomaan ihmiset siihen kykenisivät. Valitettavasti tämän selvemmin en osaa asiaani esittää homman mennessä näin filosofiseksi.

PS. Kiva nähdä, että tässäkin ketjussa on välillä ihan siedettävää keskustelua. Taso noussut järkyttävän paljon Malloyn, aapisen ja kumppaneiden vetäydyttyä.

 

[Deleted member 20129]

PS. Kiva nähdä, että tässäkin ketjussa on välillä ihan siedettävää keskustelua. Taso noussut järkyttävän paljon Malloyn, aapisen ja kumppaneiden vetäydyttyä.

Hehehe. :D Harmi vain, että vaaditaan sanakirja viereen että tajuaa tätä keskustelua....
Suunta vain on muuttunut maailmankatsomuksesta filosofisempaan pohdiskeluun. heh.

 

[tikkuukko]

Olen siis samaa mieltä siitä, että jos tiedetään jotakin, niin teoriassa on mahdollista tietää kaikki. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jos me tiedämme jotakin, niin teoriassa me voisimme tietää kaiken. Halusin siis korostaa sitä, että vaikka olisikin mahdollista "tietää kaikki", niin ei ole mitään syytä olettaa, että nimenomaan ihmiset siihen kykenisivät. Valitettavasti tämän selvemmin en osaa asiaani esittää homman mennessä näin filosofiseksi.

Huomaa, että puhutaan teoriasta. Noissa kahdessa väitteessä ei ole keskenään teoreettisesti mitään ristiriitaista. Voit korvata tuon "me" subjektin vaikka naapurin Erkillä ja teoria ei muutu siitä mihinkään.

Kysymys on yksinkertaisesti siitä onko tietoisuutta olemassa ja onko sille olemassa jotain teoreettista rajaa ennen "täydellistä tietoa".

 

[varjoton]

Ihan taviksena pohtien. Miksi jokin raja olisi. Mutta kuitenkin se on. Jos hiukkanen on pienin ja ymmärrämme syy seuraus suhteen. Niin silloin ääretön maailman kaikkeus olisi äärellinen. Ja lisäksi ihminen ei voi käsittää äärettömyyttä äärellisillään aivoillaan ja aivot eivät voi olla äärettömät, koska tietoa ei voi lisätä äärettömään. Silloin se ei olisi ääretön. Hik.

 

[dammann]

Niin? Mikäs tässä nyt kaatoi ja mitä??

Gödel kaatoi sen oletuksen, että olisi mahdollista tietää ja todistaa kaikki.

Mietitäänpä kvanttifysiikan satunnaisuutta vaikkapa seuraavalla esimerkillä. Otetaan yksimoodinen optinen kuitu, eli siinä voi edetä vain yhdenmuotoinen sähkökenttä, ja kenttä etenee fotoneina. Tuodaan lähelle toinen kuitu, jolloin 50% fotoneista "hyppää" toiseen kuituun ilman läpi. Eli fotoni siirtyy todennäköisyydellä 50%. Ilmiö on tilastollinen, eikä fotoneissa voi olla "piilotettua ominaisuutta", joka saa ne joko siirtymään tai pysymään kuidussa, koska jos siirtyneiden fotoneiden luo tuodaan taas uusi kuitu, niin jälleen 50% todennäköisyydellä fotoni siirtyy uuteen kuituun. Vastaavasti jos alkuperäiseen kuituun jääneiden fotoneiden luo tuodaan uusi kuitu, niin taas 50% todennäköisyydellä fotoni siirtyyy uuteen kuituun.

Eli jos meillä olisi olemassa jokin parametri, joka kertoo siirtyykö fotoni vai ei, niin silloinhan "siirtymisparametrin" omaavat fotonit siirtyisivät aina seuraavankin kerran uuteen kuituun. Nyt todellisuudessa todennäköisyys on kuitenkin vain 50%, eli vain puolet fotoneista (eli valosta) siirtyy uuteen kuituun. Emme siis voi ajatella, että siirtyminen tapahtuu vain niille fotoneille, joilla on tietty piilotettu ominaisuus, vaan ilmiö on statistinen, ja toistuu noille aina uudelleen samalla todennäköisyydellä.

Lisäksi kun tuo sähkökenttä etenee, niin sähkökentällä on yksi ainoa arvo: kenttävoimakkuus. Jos tuolla olisi fotoneilla piilotettuja parametreja, niin silloin sähkökentällä olisi myös piilotettuja ominaisuuksia. Kuitenkin sähkökenttä on deterministinen suure, joka on mahdollista mitata.

 

[tikkuukko]

Gödel kaatoi sen oletuksen, että olisi mahdollista tietää ja todistaa kaikki.

Oletko ihan varma lauseesi muotoilusta? En ole miettinyt asiaa kaiken todistamisen näkökulmasta, mutta tuo Gödelin logiikka näyttäisi (pikaisella googlauksella) viittaavan juuri omaan logiikkaani mitä tulee matematiikan/tieteen keinojen (myös logiikan) rajallisuuteen ja se selittäisi juuri sen miksi jokin asia nähdään "sattumana". Mitähän mieltä Gödel oli sattumasta? ;)

 

[dammann]

Oletko ihan varma lauseesi muotoilusta? En ole miettinyt asiaa kaiken todistamisen näkökulmasta, mutta tuo Gödelin logiikka näyttäisi (pikaisella googlauksella) viittaavan juuri omaan logiikkaani mitä tulee matematiikan/tieteen keinojen rajallisuuteen ja se selittäisi juuri sen miksi jokin asia nähdään "sattumana", mutta täytyy joskus tutustua kaverin ajatuksiin vähän paremmin.

Mitä tulee kysymykseen tietoisuuden olemassaolosta ja "kaiken tiedon" teoreettiseen mahdollisuuteen, niin en itsekään näe sitä ongelmattomana.

No aika varma olen tuon lauseen muotoilusta :D

Mutta jos katsot vaikka tuota esittämääni fotonien todennäköisyysesimerkkiä, niin kyllä se taitaa aika hyvin todistaa sen, että ne käyttäytyvät statistisesti, eikä voida sanoa, että on olemassa piilossaolevaa ominaisuutta, jonka avulla voidaan ennustaa käyttäytyminen 100% varmuudella.

 

[tikkuukko]

Mietitäänpä kvanttifysiikan satunnaisuutta vaikkapa seuraavalla esimerkillä. Otetaan yksimoodinen optinen kuitu, eli siinä voi edetä vain yhdenmuotoinen sähkökenttä, ja kenttä etenee fotoneina. Tuodaan lähelle toinen kuitu, jolloin 50% fotoneista "hyppää" toiseen kuituun ilman läpi. Eli fotoni siirtyy todennäköisyydellä 50%. Ilmiö on tilastollinen, eikä fotoneissa voi olla "piilotettua ominaisuutta", joka saa ne joko siirtymään tai pysymään kuidussa, koska jos siirtyneiden fotoneiden luo tuodaan taas uusi kuitu, niin jälleen 50% todennäköisyydellä fotoni siirtyy uuteen kuituun. Vastaavasti jos alkuperäiseen kuituun jääneiden fotoneiden luo tuodaan uusi kuitu, niin taas 50% todennäköisyydellä fotoni siirtyyy uuteen kuituun.

Eli jos meillä olisi olemassa jokin parametri, joka kertoo siirtyykö fotoni vai ei, niin silloinhan "siirtymisparametrin" omaavat fotonit siirtyisivät aina seuraavankin kerran uuteen kuituun. Nyt todellisuudessa todennäköisyys on kuitenkin vain 50%, eli vain puolet fotoneista (eli valosta) siirtyy uuteen kuituun. Emme siis voi ajatella, että siirtyminen tapahtuu vain niille fotoneille, joilla on tietty piilotettu ominaisuus, vaan ilmiö on statistinen, ja toistuu noille aina uudelleen samalla todennäköisyydellä.

Jokainen fotoni, joka siirtyy toiseen kuituun tekee sen pakosta. Ei ne tee sitä ilman syytä vain sen takia, että syytä ei tiedetä. Ehkä kyse on tasapainosta minkä fotonit automaattisesti pyrkivät säilyttämään kahden kuidun välillä, en minä vittu tiedä eikä ilmeisesti kukaan muukaan.. :D Ei se vastaus joka tapauksessa voi olla luokkaa: Ei sille ole mitään selitystä, ei se johdu mistään. Jos jokin tapahtuma ei johdu mistään, niin sillekin olisi oltava silloin joku syy miksi se ei johdu mistään jolloin se johtuisi siitä syystä.

Mutta siis ylipäänsä tilastollinenkin lakihan puhuu säännöllisyyden puolesta eikä sitä vastaan.

 

[Mattih3]

Kyllä tuon fotoniesimerkin vielä tuossa muodossaan luultavasti pystyisi toistamaan myös sopivasti muotoillussa piilomuuttujateoriassa. Mutta sopivalla tavalla suunniteltuja mittauksia ei, ja tämä on siis osoitettu: http://en.wikipedia.org/wiki/Bell_inequalities

 

[dammann]

Jokainen fotoni, joka siirtyy toiseen kuituun tekee sen pakosta. Ei ne tee sitä ilman syytä vain sen takia, että syytä ei tiedetä. Ehkä kyse on tasapainosta minkä fotonit automaattisesti pyrkivät säilyttämään kahden kuidun välillä, en minä vittu tiedä eikä ilmeisesti kukaan muukaan.. :D Ei se vastaus joka tapauksessa voi olla luokkaa: Ei sille ole mitään selitystä, ei se johdu mistään. Jos jokin tapahtuma ei johdu mistään, niin sillekin olisi oltava silloin joku syy miksi se ei johdu mistään jolloin se johtuisi siitä syystä.

Mutta siis ylipäänsä tilastollinenkin lakihan puhuu säännöllisyyden puolesta eikä sitä vastaan.

Kyllä sen siirtymän syy tiedetään. Kuidut ovat niin lähellä toisiaan, että 50% kentästä siirtyy toiseen kuituun. Se johtaa siihen, että myös fotonin siirtymälle on 50% todennäköisyys. Selkeä syy on siis olemassa ja se tiedetään.

Nyt teet sen virheoletuksen, että nojatuolissasi tehty deterministisyysoletus pitää paikkansa, vaikka tuota on tutkittu noin sata vuotta, ja tiede on edennyt todistaen tuon oletuksen vääräksi. Samalla tavalla minä voisin täältä heittää, että valonnopeus on ääretön ja kaikki mittaukset ovat virheellisiä.

Kyllä tuon fotoniesimerkin vielä tuossa muodossaan luultavasti pystyisi toistamaan myös sopivasti muotoillussa piilomuuttujateoriassa. Mutta sopivalla tavalla suunniteltuja mittauksia ei, ja tämä on siis osoitettu: http://en.wikipedia.org/wiki/Bell_inequalities

Periaatteessa yhdelle siirtymälle sen voi tehdä, mutta kun tuon toistaa aina uudelleen läpimenneille fotoneilla, niin vaatisi äärettömän monta piilomuuttujaa yhtä ainoaa ominaisuutta kohden. Tosin jos vuorovaikutusalan pituutta muutetaan, niin piilomuuttuja ei selitä sitä, että miksi todennäköisyys vaihtuu pituuden mukaan.

 

[tikkuukko]

Kyllä sen siirtymän syy tiedetään. Kuidut ovat niin lähellä toisiaan, että 50% kentästä siirtyy toiseen kuituun. Se johtaa siihen, että myös fotonin siirtymälle on 50% todennäköisyys. Selkeä syy on siis olemassa ja se tiedetään.

Nyt teet sen virheoletuksen, että nojatuolissasi tehty deterministisyysoletus pitää paikkansa, vaikka tuota on tutkittu noin sata vuotta, ja tiede on edennyt todistaen tuon oletuksen vääräksi. Samalla tavalla minä voisin täältä heittää, että valonnopeus on ääretön ja kaikki mittaukset ovat virheellisiä.

Nojatuoli sitä ja nojatuoli tätä.. :D Tämä on selvästi joku nörttien yhteinen vähättelysana kaikille vääräuskoisille, kun se on vilisee täällä koko ajan. Mikään ei ole niin epätieteellistä kuin ylimielisyys ja jonkin asian fundamentalismi.

Kyllä minä ymmärrän mitä sillä 50% mahdollisuudella tarkoitetaan, mutta uskon, että olosuhteet viime kädessä päättävät jokaisen yksittäisen fotonin kohdalla mikä niistä siirtyy ja mikä ei. En halua olla itse täysin varma mistään, mutta pidän todella paljon todennäköisempänä, että ihmisellä/tieteellä ei vain ole tarpeeksi tietoa jostain asiasta kuin, että jotain voisi tapahtua ilman syytä.

Tietysti aina joudun viime kädessä palaamaan siihen, kuinka sitten voisi olla olemassa mitään ensimmäistä alkusyytä. Tästä voisi päästä seuraavaan itseäni kiinnostavaan kysymykseen. Mitä tiedemiehet sanovat ajasta tällä hetkellä? Entä Jumalaan uskovat? Onko aikaa olemassa?

Keskustelkaa ihmiset, mutta älkää tyrmätkö vääräuskoisten ajattelua, koska kellään tuskin on 100% tietoa.

 

[keethrax]

Nojatuoli sitä ja nojatuoli tätä.. :D Tämä on selvästi joku nörttien yhteinen vähättelysana kaikille vääräuskoisille, kun se on vilisee täällä koko ajan. Mikään ei ole niin epätieteellistä kuin ylimielisyys ja jonkin asian fundamentalismi.

Keskustelkaa ihmiset, mutta älkää tyrmätkö vääräuskoisten ajattelua, koska kellään tuskin on 100% tietoa.

Tässä yhteydessä kritiikki on ollut melko asiallista. Ylimielistä on pikemminkin se, että kiistattoman menestyksekästä tieteellistä tutkimustietoa pyritään kritisoimaan veltolla "kaikkihan on aina epävarmaa ja kyseenalaistaminen on hyvästä"-pohdinnalla. Pätevällä ja epäpätevällä päättelyllä on ero, eikä intuitioon perustuva sekoilu ole mikään vasta-argumentti vaan pelkästään asian ohi puhumista.

Fysikaalista determinismiä ja todennäköisyyksiä saa kyllä pohtia tieteenteon ulkopuolellakin, mutta silloin on käsitettävä, että omasta filosofoinnista ei voida kuin erittäin suurin varauksin johtaa pätevää kritiikkiä tieteen piirin sisälle.