No ei tietenkään ole. Ei uskontokaan ole sellaisenaan mikään maailmankatsomus vaan myöskin osa maailmankatsomusta. Itse ajattelin vastatessani uskonnollista maailmankatsomusta ja ateistista maailmankatsomusta. Tällöin ateismi ei myöskään ole millään tavalla maailmankatsomuksen puute. Tai jos aletaan saivartelemaan, niin onhan se tietysti uskonnollisen maailmankatsomuksen puute, mutta se on korvattu erilaisella maailmankatsomuksella. Eli ateistillakin kyllä on maailmankatsomus.
Toki uskovaisillakin on muitakin osia maailmankatsomuksessaan kuin se usko, mutta heillä on varmasti suuri motivaatio niputtaa käsityksensä sen uskonto X:n alle, sillä mistäpä muualtakaan ne totuudet maailmankaikkeuden luonteesta sitten napattaisiin kun ne on kerran raamatussa tms ilmoituksessa annettu.
Ateisteilla on varmaan samat "maailmankatsomuksen osat", mutta vähemmän tarvetta tehdä niistä jotain kokonaisuutta. Itse en ainakaan sanoisi, että ajattelen jonkin asian olevan eettisesti väärin,
koska olen ateisti. Se olisi nähdäkseni täysin asian ohi puhumista.
Ateistikaan ei välttämättä katso maailmaa aivan suoraan. Sillä voihan tosia asioitakin kannattaa väärin perustein ja huonolla argumentoinnilla. Eli joku saattaa päätyä sanomaan
Jumalaa ei ole, mutta se millä tämä perusteltaisiin olisi täysin päätöntä.
Sitten taas voitaisiin ajatella vaikkapa joku alkuasukasheimo, joka sanoo, että
asiat ovat niin-ja-näin, mutta eivät koskaan mainitsisi että
Jumala on tai
Jumalaa ei ole. He eivät edes ymmärtäisi vaatimusta kannanottoon, koska kysymys kuuloistaisi yhtä tolkuttomalta kuin
syntyikö maailmankaikkeus porkkanoista, perunoista vai ei mistään?
Ei kamalasti uutta sisältöä tässä viestissä, mutta mielenkiintoista ajatella, että mikä se maailmankatsomus lopulta on, ja että onko (a)teismi millään lailla välttämätön osa sitä?