Toisin sanoen ainakin 70% USA:n väestöstä voisi hyötyä lisäravinteista? Koska niinkuin itsekin sanot niin vajeita on.
Jos on muuten suht terveellä ihmisellä on magnesiumin puutos, on todennäköisesti myös monen muun asian puutos. Yksistään magnesium-lisällä taistoon käyminen olisi kuin lähtisi sammuttamaan metsäpaloa kastelukannun kanssa. Jos se salaatti ei millään maistu niin pelkän magnesium-lisän sijaan pitäisi ilman muuta tarjota edes jotain monivitamiini- ja mineraalivalmistetta. Tästä ollaan varmastikin samaa mieltä.
Etkö muuten ole törmännyt kirjallisuudessa tutkimuksiin tai viitteisiin magnesiumin, tai muiden ravinteiden, puutetiloista?
Olen kyllä mutta liittyvät yleensä joihinkin erittäin spesifeihin populaatioihin, esim. suolisto- ja munuaisvaivaiset, vanhukset yms. Terveillä ihmisillä en muista nähneeni ainuttakaan tapausta, mistä ei selvittäisi pienillä muutoksilla ruokavalioon.
Jees, valitettavasti just nyt ei aika riitä kaikkien kahlaamiseen läpi, joten tein muutamia pistotarkastuksia tuohon listaan. Ensimmäinen unitutkimus on hauska: unen laatu parani myös placebo-ryhmässä ja seerumin Mg-pitoisuudet nousivat vain niillä, jotka saivat ravinnostaan suosituksia vähemmän magnesiumia ja olivat mittausten mukaan lähtötasolla vajeessa. Kaikki koehenkilöt kärsivät pahoista univaikeuksista. Toinen Poliquinin viittaama hermostotutkimus ei tutkinut supplementaation vaikutuksia lainkaan.
Poliquin unohtaa mainita, että muistitutkimus on tehty rotilla, joille on syötetty magnesiumia hulppeat 604mg/kg/pv. Voi toki olla sovellettavissa ihmisiin mutta voi olla, ettei ole. Myös suoliston tulehdusta tarkastellut tutkimus on tehty kroonisessa magnesiumvajeessa olevilla jyrsijöillä.
Testosteronitutkimusta en harmikseni pääse lukemaan edes yliopiston kautta. Abstraktissa sanotaan että muutoksia näkyi, mutta tutkimuksen laadusta on hankala mennä sanomaan mitään. Lähinnä minua epäilyttää tuo kontrolliryhmän puute (ilmeisesti ei placeboa, vaan kokonaan ilman supplementaatiota, mikä olisi iso puute). Voimaharjoittelututkimus vaikuttaa lupaavalta mutta vastapainoksi löysin jo aikaisemmin neljä samankaltaista paperia, missä tuloksia ei saatu aikaan. Nämäkin tulisi ottaa huomioon kun suosituksia annetaan.
Suuressa osassa lopuista tutkimuksista on käytetty jo lähtökohtaisesti joko jollain tavalla sairaita taikka diagnosoidusti vajeessa olevia koehenkilöitä.
Kyllä nämä tutkimukset itsessään vaikuttaa päällisin puolin päteviltä, vaikkakin n. 8 niistä on julkaistu jossain hämärässä Magnesium Research-lehdessä, joka näyttäisi olevan jonkin
magnesiumtutkimusseuran julkaisu. Lähinnä epäilisin niistä vedettäviä johtopäätöksiä.
Poliquinilla on melkein joka artikkelin perässä referenssit.
Niin tuntuu olevan mutta jos katsoo vähän pintaa syvemmälle niin nähdään, että referensseistä vedetyt johtopäätökset ovat selkeästi markkinamiehen puhetta. Korjaa toki jos tulkitsin mielestäsi jonkin tutkimuksen väärin.
Onko sinusta aivan mahdoton ajatus, että näissä P:n suosituksissa haiskahtaisi vähän raha?
Täytyy kyllä sanoa, että Poliquin puhuu myös paljon asiaa ja varsinkin treenipuolella hän on varmasti mies paikallaan. Ei hän kuitenkaan kaiken kritiikin yläpuolella ole, kuten ei kukaan meistä.
Ei ehkä parhaaksi, mutta terveelliseksi. Et silti taida noudattaa tuota?
En varsinaisesti. Tai noh, treenipäivinä vedän hiilaria melko paljon ja rasvan määrä jää ihan käytännön syistä suht pieneksi. Sitten taas lepopäivinä hh/r suhde kääntyy päälaelleen. Mun ruokavalio on sellainen kombinaatio kaikkien mahdollisten suuntausten parhaita ja itselleni sopivimpia puolia. Itse asiassa noudata tällä hetkellä LeanGains-tyyppistä IF-ruokarytmiä, mikä sekin tuntuu olevan monelle kauhistus
Ongelma on vain oikeasti saada ihmiset syömään niinkuin jokaisen pitäisi. Fakta on että lisäravinteilla on helpompi tukea tervettä kehon funktiointia ja suorituskykyä kuin muuttaa ruokavalio enemmän tai vähemmän kokonaan.
Lähinnä mua tuossa lähestymistavassa huolestuttaa se, että kuten E-vitamiinin ja lykopeenin kohdalla on nähty, yksittäisen ravinteen saanti supplementtina voi olla jopa haitaksi mikäli mukana ei ole niitä sen synergistisiä kumppaneita. Toisaalta tässähän me emme ole lainkaan eri linjoilla, sillä olen alun pitäenkin sanonut että supplementaatio tulee kohdistaa spesifin tarpeen mukaan. Jos ne rehut, marjat ja hedelmät ei millään maistu niin sitten monivitamiinia huuleen. Sitä varten ne ovat.
Joko muuten löysit sen japanilaistutkimuksen, missä monivitamiinipillerillä poltettiin jopa rasvaa?
Entä voisitko antaa jonkun kannanoton noihin Timon hyviin kysymyksiin esim siitä, miten erotat asiakkaidesi kanssa yksittäisen ravinteen vaikutuksen yhteisvaikutuksesta taikka placebosta?
Kiskon niitä tosin normaalioloisenakin suosituksia enemmän ja kipeempänä, noh, aika helvetin paljon suosituksia enemmän. :D Niitten lisänä kiskon myös tosin aika hervottomia määriä happamia maitotuotteita.