- Liittynyt
- 28.3.2003
- Viestejä
- 1 949
Kumma kylla aina vastauksia lukiessasi naen pelkkaa diibadaabaa.
Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)
- Keskustelun aloittaja Kynäniska80
- Aloitettu
Kumma kylla aina vastauksia lukiessasi naen pelkkaa diibadaabaa.
- Liittynyt
- 24.11.2002
- Viestejä
- 6 910
Mitä sun omatunto sanois siitä?Jos joku todistetusti raiskaa "pikku villen" niin mun mielestä se pitäis tapaa.Niin mun oma tunto sanoo.
- Liittynyt
- 24.11.2002
- Viestejä
- 6 910
Enpä minäkään.Mun uskominen korkeempaan voimaan on henkilökohtaista.En oikeastaan samaistu mihinkään ryhmään.
- Liittynyt
- 16.4.2002
- Viestejä
- 98 649
Kannesta kanteen, oletko sinä?
- Liittynyt
- 12.3.2006
- Viestejä
- 19 275
Niin, sä tosiaan taidat vilpittömästi uskoa, että olet kaiken asenteellisuuden ulkopuolella ja kirjoitat vain tiukkaa asiaa. Vähän niin kuin jumalan asialla ei voi olla väärässä. Tuollainen asenne uskovissa on jokseenkin häiritsevää.
Tuossa kun tuli niin hienoja sanoja taas, niin piti kysymäni, että miten määrittelet materiaalisen maailman? Onko tyhjiö materiaalista maailmaa? (Tyhjö/tyhjiö erottelu jääköön tässä yhdeydessä pois sotkemasta pakkaa).
http://en.wikipedia.org/wiki/Quantum_fluctuation
http://en.wikipedia.org/wiki/Casimir_effect
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kvanttifluktuaatio (kansanomaisemmin)
Nämä keskustelut ovat siinä mielessä jänniä, että johtavat usein loogisesti mielettömiin kysymyksiin, kuten mitä oli ennen ei mitään. Minä pystyn elämään sen asian kanssa, etten osaa vastata kysymykseen, mistä kaikki on alkanut, mutta tarkastelen asiaa paljon mieluummin tieteen kautta. Sielun hoito sitten erikseen. Mutta edellisiin linkkeihin viitaten: mitä jos kaikki on alkanutkin tyhjästä - joka ei olekaan ollut tyhjää?
edit. nuo tahtoi sanoa siis sitä, että niin kauan kuin maailmankaikkeuden olemusta ei ymmärretä nykyistä paremmin, on minusta melkoinen hätäratkaisu tuoda mukaan mitään luojaa tai yliluonnollista jumalolentoa selittämään maailman syntyä tai muitakaan asioita.
- Liittynyt
- 16.9.2002
- Viestejä
- 15 146
Sama. Mulla on joku oma sekasikiöusko. En tuomitse homoseksuaalisuutta, en naispappeja jne. Mun mielestä uskon ei pitäisi olla mikään "häpeä sinä syntinen paska" -systeemi, vaan sellainen voimaannuttava ja iloinen asia. Paskojen asioidenkin keskellä onnistuu kuitenkin löytämään sen ajatuksen, että tälläkin on joku merkitys. Tähän mennessa kaikesta paskasta on seurannut jotain hyvääkin.
- Liittynyt
- 12.3.2006
- Viestejä
- 19 275
^ eikö tuo voi olla vain uskoa elämään? Uskoa siihen, että asiat järjestyy ja että omalla tekemisellä on tosiaan jokin merkitys? Missä kohti mukaan tarvitsee ottaa kristinuskon tai jonkin muun uskonnollisen aatteen "jumala"?
Perhe tuo turvaa, muut ihmiset tuo turvaa. Rukoilun sijaan voi jutella lähimmäisilleen. Tiettyjä asioita joutuu hyväksymään, kuten että maailmassa tapahtuu paljon kaikkea paskaa, ja että kaikkiin asioihin ei luultavasti tule saamaan vastausta, mutta mitä sitten. Avoimia kysymyksiä jää uskovillekin. Minusta siis sitä aukkoa, jota uskomisella paikataan, voi tehdä muutenkin.
Perhe tuo turvaa, muut ihmiset tuo turvaa. Rukoilun sijaan voi jutella lähimmäisilleen. Tiettyjä asioita joutuu hyväksymään, kuten että maailmassa tapahtuu paljon kaikkea paskaa, ja että kaikkiin asioihin ei luultavasti tule saamaan vastausta, mutta mitä sitten. Avoimia kysymyksiä jää uskovillekin. Minusta siis sitä aukkoa, jota uskomisella paikataan, voi tehdä muutenkin.
- Liittynyt
- 16.9.2002
- Viestejä
- 15 146
Mulla se on ehkä sekoitus uskoa Jumalaan ja uskoa siihen, että elämä kantaa. Oon joskus aikanaan ollut enemmänkin noissa seurakunnan jutuissa mukana (isonen jne) ja sieltä kumpuaa sellaisia lämpimiä ja mukavia tuntemuksia uskoon liittyen. Mä uskon näin, joku muu uskoo toisin tai johonkin muuhun tai ei mihinkään. En mä arkielämässä huutele uskostani oikein mihinkään. Se on osa mua ja kulkee mukana. Ei tartte huudella ja käännyttää ihmisiä.
- Liittynyt
- 16.11.2008
- Viestejä
- 13 144
Mun omatunto sanoo että on väärin raiskata naapurin ville, kuitenkin uskovaiset todistetusti varsinkin papit monissa viroissaan käyttävät lapsia hyväkseen, sanoisin että sulla on haulikolla töitä kun lähet lahtaamaan uskosi miehiä. Mikä tosin taas sotii noita uskovaisten aatteita vastaan sekin.
- Liittynyt
- 16.4.2002
- Viestejä
- 98 649
Ramatussa mainitaan jumalan olevan kaikkivaltias 59 jakeessa. Kaikkitietävä sanan tarkalleen ilmenee ainakin parissa kohtaa, eivätkä kumpikaan ole virheellisestä väittämästäsi poiketen runoja (1. Sam. 2:3, Job 37:16 ). Mitä taas tarkoitetaan kaikkivaltiaalla, lienee sama kuin kaikkitietävä, kaikkivoipa what ever. Mutta jos sovitaan, että jumala ei olekaan vastoin kristinuskon oppeja kaikkitietävä, niin kuka on luonut jumalan? Miten kukaan voi sanoa, että jumala on ollut aina kun tämä itsekään ei sitä välttämättä osaa kertoa, jumalahan nyt ei olekaan enää kaikkitietävä. Jumalaa korkeampi taho siis on olemassa. Onko jumala vain nakkikone?
Kaikkitietävyys tuo toki isommat ongelmat kuin myöntäisi jumalan olevan jonkun luoma. Kaikkitietävyys tuo esim käytännössä uskovaiselle pointin, miksi rukoilla kun jumala kuitenkin tietää mitä ajattelet. Tämä tekee kaikesta jumalanpalvonnasta täysin turhaa. Miksi mennä kirkkoon kun jumala kuitenkin tietää tunteesi ja että aiot sinne mennä. Joten nyt vain suosiolla kaikki Malloyn kelkkaan, jumala ei olekaan kaikkitietävä, vaan hänet on joku luonut. Mitäs jos se onkin meidän paras kaveri saatana joka tätä hommaa rullaa ja jumala on vain pelkkä persekärpänen saatanan pelissä.
- Liittynyt
- 12.3.2006
- Viestejä
- 19 275
Muistan kyllä esim. rippikoulusta, että se yhteisöllisyys rituaaleineen voi olla aika voimakas juttu. Ja voin vain kuvitella niiden ihmisten kohdalla, jotka esimerkiksi uskonnollisessa perheessä kasvaa, että siihen voi tottua hyvin helposti. Varsinkin uskonnolla aivopestyjä lapsia mun käy vähän sääliksi, jos toinen turtuu siihen maailmaan tietämättä mistään muusta. Edellä mainitussa tapauksessa voi tosin kysyä, että jos toinen on kerran uskossaan onnellinen, niin tarvitseeko siihen kenenkään mennä ronkkimaan.. Mutta tää nyt ei liity enää suhun
Minustakin jokainen saa uskoa ihan mihin vaan, mistä saa hyvän mielen itselleen. Minusta vaan "sokea usko" syö muita elämän osa-alueita, kuten tiedonjanoa, rationaalista päätöksentekoa ja niin edelleen. Vahvasti uskonnollisen ihmisen kohdalla mulle tulee mieleen, että onko tämä ihminen valmis tekemään yhtä vahvoja kompromisseja pelkän uskon varassa muidenkin asioiden suhteen.
- Liittynyt
- 16.9.2002
- Viestejä
- 15 146
Muistan kyllä esim. rippikoulusta, että se yhteisöllisyys rituaaleineen voi olla aika voimakas juttu. Ja voin vain kuvitella niiden ihmisten kohdalla, jotka esimerkiksi uskonnollisessa perheessä kasvaa, että siihen voi tottua hyvin helposti. Varsinkin uskonnolla aivopestyjä lapsia mun käy vähän sääliksi, jos toinen turtuu siihen maailmaan tietämättä mistään muusta. Edellä mainitussa tapauksessa voi tosin kysyä, että jos toinen on kerran uskossaan onnellinen, niin tarvitseeko siihen kenenkään mennä ronkkimaan.. Mutta tää nyt ei liity enää suhun
Minustakin jokainen saa uskoa ihan mihin vaan, mistä saa hyvän mielen itselleen. Minusta vaan "sokea usko" syö muita elämän osa-alueita, kuten tiedonjanoa, rationaalista päätöksentekoa ja niin edelleen. Vahvasti uskonnollisen ihmisen kohdalla mulle tulee mieleen, että onko tämä ihminen valmis tekemään yhtä vahvoja kompromisseja pelkän uskon varassa muidenkin asioiden suhteen.
Ihan järkeenkäypiä pohdintoja. Itse en ole sellainen ns. sokea uskoja. Kyseenalaistan, pohdin, hankin tietoa jne. Eniten mua ärsyttää sellaiset himouskovaiset (esim. kotikonnuilla suurin osa vanhoillislestadiolaisista), jotka kokee oikeudekseen tulla lukemaan lakia "tavallisille ihmisille". En ymmärrä mitä vanhempien päässä liikkuu kasvatuksen osalta, jos lapset tulee 6-vuotiaina selittämään sulle, että sun äitis palaa helvetin tulessa koska se juo alkoholia. Ääritoimintaa en oo oikein koskaan ymmärtänyt missään asiassa ja mua usein vituttaa nää "te olette vääräuskoisia" -paska. Jos jollain ihmisellä on hyvä olla uskossa tai sitten vaikka ilman, niin kuka sitä on sitten tuomitsemaan?! En ymmärrä. Ite oon melkoisen suvaitsevainen ihminen monessakin asiassa, joten kaikenlainen arvostelu ja turha tuomitseminen ärsyttää.
- Liittynyt
- 28.1.2006
- Viestejä
- 4 203
Eiköhän se ollut sitten taas siinä. Lennä pulu kotiin ja kerro miten voitit.
- Liittynyt
- 16.4.2002
- Viestejä
- 98 649
Ei ole joo kun et oikein vastaa mihinkään, vaan kiertelet aika lahjakkaasti. Mutta jos vastaisit yksinkertaisesti kyllä tai ei tähän simppeliin kysymykseen.
Onko jumala kaikkitietävä?
Lähdetään sitten siitä eteenpäin, koska ihan sama kummin päin vastaat, ollaan kristinuskon kannalta aika paskassa tilanteessa.
ps. tähän tulee varmaan joku vastaus tyyliin "kun mä olen maailman paras väittelemään, niin mun ei tartte edes vastata jos en niinQ haluu"
- Liittynyt
- 12.3.2006
- Viestejä
- 19 275
Nää on vähän monimutkaisia asioita minusta. Uskonnotkin pitävät sisällään monia asioita, joita uskossa oleva ihminen ei tiedosta tai koe negatiiviseksi, mutta joita ulkopuolelta tarkastelevat ihmiset taas pitävät pahana. Vaikea siinä on mennä sanomaan, että kumpi on niin sanotusti oikeassa. Vähän kuin länsimaalainen menee sanomaan johonkin ihan toisen kulttuurin maahan, että teidän tapanne elää on väärin. Sellaiset ihmiset, jotka ovat kyseisessä kulttuurissa elänyt satoja ja taas satoja vuosia saattavat vähän kummastella, että mistä nyt tuulee. Kai tää sitten on jonkinlaista tasapainoilua tietyn suvaitsevaisuuden ja jonkun universaalin oikean ja väärän välillä. Tiedä näistä
Mutta tosiaan näistä jalat maassa tyyppisistä uskossa elävistä mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Mulla on tuttavapiirissäkin yksi sellainen. Monesti ko. tyyppi saattaa keskustellessa itsekin kohauttaa hartioita, ja todeta, että mistä näistä tietää sen sijaan, että suu vaahdossa siteeraisi raamattua, että näin se on. Tällaisten ihmisten kanssa keskusteleminen on raivostuttavan sijaan mielenkiintoista, kun näkökulmat eroaa kuitenkin voimakkaasti.
- Liittynyt
- 16.9.2002
- Viestejä
- 15 146
Nää on vähän monimutkaisia asioita minusta. Uskonnotkin pitävät sisällään monia asioita, joita uskossa oleva ihminen ei tiedosta tai koe negatiiviseksi, mutta joita ulkopuolelta tarkastelevat ihmiset taas pitävät pahana. Vaikea siinä on mennä sanomaan, että kumpi on niin sanotusti oikeassa. Vähän kuin länsimaalainen menee sanomaan johonkin ihan toisen kulttuurin maahan, että teidän tapanne elää on väärin. Sellaiset ihmiset, jotka ovat kyseisessä kulttuurissa elänyt satoja ja taas satoja vuosia saattavat vähän kummastella, että mistä nyt tuulee. Kai tää sitten on jonkinlaista tasapainoilua tietyn suvaitsevaisuuden ja jonkun universaalin oikean ja väärän välillä. Tiedä näistä
Mutta tosiaan näistä jalat maassa tyyppisistä uskossa elävistä mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Mulla on tuttavapiirissäkin yksi sellainen. Monesti ko. tyyppi saattaa keskustellessa itsekin kohauttaa hartioita, ja todeta, että mistä näistä tietää sen sijaan, että suu vaahdossa siteeraisi raamattua, että näin se on. Tällaisten ihmisten kanssa keskusteleminen on raivostuttavan sijaan mielenkiintoista, kun näkökulmat eroaa kuitenkin voimakkaasti.
No toki minäkään en sentään sitä ymmärrä, miten esimerkiksi Vatikaanista käsin asioita hoidetaan, tai onko kunniamurhakaan tarpeellinen jne. Niitä en minäkään hyväksy, eikä pitäisikään jos esimerkiksi käsky "älä tapa" on tuttu ja kuuluu omaan repertuaariin. Siitäkään en pidä, että esimerkiksi muslimit vääntelevät Koraania ihan miten sattuu. Naiset alistetaan käyttämään huntuja jne, vaikkei Koraanissa mitään sellaista oman käsitykseni mukaan sanota. Miehet ovat luoneet noita lakeja ja niitä on naisten ollut toteltava ja on edelleen. En mikään uskonto-expertti ole todellakaan, joten multa ei kovin järkeviä vastauksia noihin saa. Itse pyrin vaan pitämään oat raiteet suorina ja toimimaan elämässäni oikein.
- Liittynyt
- 12.3.2006
- Viestejä
- 19 275
Jep. Sillä meinasinkin juuri, että nämä ovat monimutkaisia asioita, kun riippuvat hirveästi katsantokannasta.
- Liittynyt
- 6.1.2006
- Viestejä
- 668
No, jos näin haluat ajatella. Tuntui vain jotenkin oudolta, että selvästi kovalla kiihkolla uskoaan puolustava aseistautuu rinnastamalla kaikkivoipaisena, ikuisena ja materiaalisen maailman yläpuolella olevan luojansa kaljuuntuvaan maalliseen pelintekijään.
Vai "puppaa". Mielenkiintoinen sana. Mistä tulee sinun varmuutesi siitä, että jumalan luonne on aina sama? Itse en ole nyt niinkään kiinnostunut raamatusta tai muustakaan tietyn uskonnon pyhästä kirjasta, koska niistä väitteleminen on tyhjää ja hedelmätöntä. Minua kiinnostaa lähinnä se, että vaikka sinä tai muut jumalaan uskovat uskotte jumalan olevan luonteeltaan hyvä ja rakastava juuri nyt, niin mistä tulee syvä usko siihen, että hän on sitä myös huomenna? Jos itsekin hyväksyt sen, että jumalan mielentila voi muuttua "luomisen innostuksesta" katumukseen, niin eikö se voi aivan hyvin muuttua rakkaudesta vihaan. Tai vastaavasti jos haluat raamatusta puhua, niin eikö raamatun voida ajatella olevan jumalan yhden mielentilan tuotos, joka voi muuttua seuraavassa hetkessä. Ja toisaalta jos jumala tekee jotain hetkessä a ja katuu sitä hetkellä b, niin eikö hän ole tällöin ajalle alisteinen joko omasta tahdostaan tai jostain muusta syystä (muotoilen tämän näin, koska en jaksa väitellä kaikkivoipaisuusparadokseista tässä yhteydessä)? Ikuisuuden ja äärettömyyden käsitteet ovat mielestäni siis aivan päteviä myös jumalasta keskusteltaessa.
Eikä sen puoleen jumalan luotettavuudesta, koska kaikki "tieto" hänestä on peräisin ihmisten kirjoituksista ja uskomuksista sekä luotosta jumalan luonteen pysyvyyteen. Rivien välistä voi kuitenkin lukea, kuten itsekin myönnät, että jumalan mielentila muuttuu (ja mahdollisesti myös hänen luonteensakin). Tästä kumpuaakin aikaisemmin esittämäni retorinen kysymys: tänään pelastaja, huomenna rankaisija?
- Liittynyt
- 30.12.2009
- Viestejä
- 2 584
Uuden Testamentin olen pariinkin oteeseen, mutta Vanha on jäänyt kesken.
Mun mielestä jokaisen -ateistinkin- kannattaisi lukea Raamattu. Ja avoimin mielin.
kannattaa lukea sitä sillä ajatuksella, että kirja itsessään on hirveän vanha, kuvastaa senaikaisia hassuja-kin tapoja ja aikoja. Täynnä vertauskuvia.
ja Ilmestyskirjahan on ihan must
- Liittynyt
- 30.12.2009
- Viestejä
- 2 584
. Mitäs jos se onkin meidän paras kaveri saatana joka tätä hommaa rullaa ja jumala on vain pelkkä persekärpänen saatanan pelissä.
Mun kaveri saatana ei ole.
Mut voihan se olla niinkin, että hyvä ja paha käy jatkuvaa taistelua keskenään, ja välillä toinen on aina voitolla toista. ja välillä toisinpäin.
Vähän poikkean asiasta, mutta pappani uskoi suojelusenkeliin.
Hän kertoi parikin kertaa ihmeellisellä tavalla pelastuneensa sodassa. Kerran hän oli poterossa yksinään. Yhtäkkiä hänen sanojensa mukaan joku aivan selvästi kuiskasi hänen korvaansa "siirry pois tästä paikasta", hän kertoi että vaikka monenlaista olikin nähnyt, niin kuiskaava ääni aiheutti ihokarvojen nousun hänessä, niin aito ääni oli. No, hän ryömi poterosta pois ja juuri päästyään uuteen monttuun vanhaan poteroonsa lensi käsikranaatti.
Toisen esimerkin suojelusenkelistä jätän kertomatta, se olisi vielä vaikeampi asia kenenkään uskoa/ymmärtää. Sen verran sanon, että saman kokemuksen koki koko joukkue samalla kerralla, ja pelastuivat sen ansiosta.
Elämä on joskus ihmeellistä. ja sellaista, jota voimme vain kuvitella.