Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Kirjeet on ihania! Lähettelin joskus kirjeita muutaman ystävän kanssa kun oltiin eripuolilla maailmaa ja oli sen saaminen ihan eri asia, kuin mailin avaaminen. Olkoonkin, että jutut oli ehkä vähän vanhentuneita, mutta kirjeisiin on oikeesti nähty vaivaa ja ne on just vastaanottajalle tehtyjä, eikä lähetetty 100 muullekin ihmiselle ketjuna..

Moi. Ajattelin mennä saunaa, ja sitten syödä makkarasoppaa.
mä syö ennemmi raaka sipuli.
Muistan kun olin vaihdossa ja sain kirjeen hyvältä ystävältäni. Kirjeen mukana tuli kummipojan ja hänen isoveljensä piirustuksia. Ne oli mulla sitten seinällä loppuvaihdon ajan, ihana oli saada oikeita kirjeitä![]()
Itsekin sain vaihdossa ollessani näitä kirjeitä. Muutaman saanut myös sieltä päin Suomeen. Yhdessäs oli kutsu häihin, esite eräästä konsertista ja kaikkea turhaa, mutta kyllä oli kiva olla jotenkin osa sitä elämää hetken aikaa.
Mä olen saanut hääkutsuja pari kappaletta sekä syntymäpäiväkortin. Siitä tulee aina hyvä mieli. Yksi päivä tuossa selailin vaihtoajan valokuvia ja voi kiesus mikä ikävä tuli. Muistan vielä ne tuntemukset mitä joidenkin kuvien ottohetkellä oli mielessä. Hmh.
Minä en ole saanut eniten odottamaani kirjettä...
Ai johonkin typeriin kertausharjotuksiin?
Ei ne ole typeriä!
Miks sä et samantien mennyt jälkirukkiin ja jäänyt sinne jos se oli niin hauskaa?
Tiedän tän tunteen! Kyllä se vaihto onnistuessaan on vaan niiiiin jees. Jotenkin harmittaa toisten puolesta, kun välillä kuulee näitä ikäviä fiiliksiä ulkomailla vietetystä vuodesta sitä muistaa siinä vaiheessa olla aina enemmän kiitollinen omasta ajastaan..
Arvaa olenko miettinyt sitä? No ei minusta kapiaiseksi olisi ollutkaan, koska käytän liian vähän alkoholia.
Niinpä. Yksi tuttu tuli kesken pois, koska ei vaan pystynyt olemaan siellä. Mä olin niin onnellinen puolen vuoden vaihdostani, että harmittelen vieläkin etten ollut koko vuotta. Ei se silloin olisi onnistunut, mutta pohdin vain miten upeaa se olisi ollut. Ehkä se oli kuitenkin hyvä juuri noin. Toisinaan ikävä takaisin on huima. Ensi kesän lopulla menen piipahtamaan, mutta eihän se ole ikinä sama. Ei siellä enää tule vastaan niitä ihmisiä, joiden toivoisi. Kaverit ei tule nauraen vastaan, luovan kirjoittamisen proffa ei tule pyytämään drinkille perjantai-iltana, kampuksen kuntosalikin on nykyisin erilainen, eikä lentäjäpoika enää kokkaa palaneita pannareita aamiaispöytään.
Mie olin silloin lukiosta vaihossa ja olin tosiaan koko vuoden. Viime vuoden lopulla olinkin siellä muutaman kuukauden. Niinhän se vain oli, ettei kaikki tietenkään ollut samanlaista. Ei enään nähnyt kaikkia ihmisiä koulussa ja monet olivat lähteneetkin pikkukylästä ja hyvä niin. Olihan sitä kuitenkin naiivisti omissa pilvilinnoissaan ajatellut menevänsä takaisin juuri siihen arkeen, jota eli koulua käydessä. Oli myös hassua kun 'tilallani' oli toinen opiskelija ja hänen koulukaverinsa olivat omieni pikkusiskoja- tai veljiä. Eipä silti, pakkohan sinne on vielä mennä, siellä on niin iso osa minua.