Me tehtiin se silleen että kerättiin muiden koululaisten ajatuksia ja käytettiin niitä hyväksi puheessa. Nyt kun luen tuon uusiksi ja kirjoitin tähän niin voihan VMP :lol2: Mutta mitä ilmeisemmin se oli ihan hyvä puhe 15-vuotiaan kirjoittamaksi, hahaa...
"Yhdeksäsluokkalaiset ovat muistelleet kolmea vuottaan X koulussa ja kuvailleet tunnelmiaan peruskoulun lähestyessä heidän osaltaan loppuaan. Tämä kooste on palasia heidän ajatuksistaan.
Peruskoulu on ohi, elämä edessä. Yhdeksän vuotta taululiitujen, pulpettien ja pehmeiden vihkonsivujen sekavaa maailmaa on pian takanapäin, ja yllättäen minusta tuntuu orvolta. Sydämeni on vielä sama, ajatukseni rullaavat yhtä huonosti kuin silloin seitsemännen luokan alussakin. Onneksi! He eivät pystyneet muuttamaan minua, vaikka yrittivätkin!
Päiviä on ollut monia, on ollut huonoja, on ollut hyviä. On ollut sellaisia, jolloin olemme inhonneet toisiamme, ja päiviä, jolloin olemme rakastaneet. Kiitos opettajat ja koulun henkilökunta, että olette kestäneet tempauksiamme.
Pienenä, pienenä tyttönä tulin tähän suureen ja ehkä hieman pelottavaankin kouluun. Nyt yhdeksäsluokkalaisena ajatus suuresta ja pelottavasta koulusta saa minut nauramaan, sillä tämä talo on täynnä lempeää henkilökuntaa ja muutenkin kaikin puolin hauskaa väkeä.
Alussa kaikki oli suurta ja jännittävää, nyt en enää voi sanoa samaa. Mutta en voi myöskään väittää, ettenkö olisi viihtynyt täällä. Opettajat (ainakin suurin osa) ovat mukavia, tunnit (ovat) suhteellisen mielenkiintoisia ja ruokakin ihan syötävää. X on lämpöinen ja kodikas koulu. Yksi haitta on; talvella lämmitykset saisivat olla koko ajan päällä, sillä välillä tahtoo vähän palella.
Tehokkaat opettajat ovat koulun suola ja keittäjät sitten sokeri. Rehtori on ainoa ihminen joka osaa valua rappuset ylös. Vaksi... ilmetty Dustin Hoffman. Anyway, yläasteella olen oppinut ottamaan koulun tosissani, ja se on kaikille tärkeää.
Onko kukaan koskaan huomannut, että koulua piirittävät verkkoaita ja järkyttävät valonheittimet valaisevat pihan? Kaipa muistatte myös kehotukset: "Koulun alueelta ei saa poistua!" ja "Lumipallojen heitto kielletty!". Ne lauseet ovat alkaneet jo tympäistä!
Paljon on koettu ja nähty. Usein on tuntunut siltä, että täällä on tylsää. Jotenkin kumman kaupalla jään kuitenkin kaipaamaan tätä mestaa, vaikka ei uskoisikaan!
Opiskelu yläasteella ja etenkin 9.luokalla on alkanut vaatia yhä enemmän omatoimisuutta, mikä ei minulle oikein sovi. Kaiken maailman projektityöt ties mistä aineesta ovat vaatineet veronsa vapaa-ajastani. Kaiken raatamisen jälkeen minulle jää kuitenkin hyvä mieli, kun tiedän oppineeni paljon uutta.
Koulumme juhlat ovat olleet tosi kivoja. Halloweenit ja itsenäisyyspäivätanssiaiset olivat todella hienoja, varsinkin kun olen saanut osallistua juhlien järjestelyihin. Minua ihmetytti kuitenkin joidenkin opettajien suhtautuminen, kun tanssiaisia alettiin suunnitella. He eivät luottaneet siihen, että oppilaat saisivat todella tanssiaiset onnistumaan. Olen kuitenkin onnellinen, että kaikki sujui hyvin ja toivon, että tulevina vuosina oppilaat järjestävät jotakin vastaavaa, ja että opettajat luottaisivat oppilaiden kykyyn saada muutakin kuin harmia aikaiseksi.
Monitoimiviikko on ollut todella hyvä keksintö. Kiitos sen keksijälle! Meillä tämän vuoden yseillä on ollut aikamoinen tuuri retkien suhteen. Kun oltiin seiskalla, kasit ja ysit lähtivät retkelle jonnekin kauemmas, ja seiskat ei menty minnekään. Kun oltiin kasilla, seiskat meni retkelle Porvooseen ja ysit Heurekaan. Kasit lähti kiertelemään TURVESUOLLE! Ihan kivaa! Ja nyt kun ollaan ysillä, retkelle Heurekaan ei pääse kuin 50 oppilasta.
Opimme X:ssä lukemaan, mutta laskutaidoissani ei ole kehumista. Doot- reet ja miit tulivat selviksi jo alkumetreillä. Englanti alkoi iskostua mieleeni, ja ruotsista voidaan todeta: "Det glider in!" Syklonit opimme tuntemaan yhteensä kolmella nimellä: lämpimän ilmamassan kieleke, liikkuva matalapaine eli sykloni. - Elämä on kovaa, myös sen opimme peruskoulussa. 9.luokalle tultaessa oli järkytys huomata, kuinka opettajat kohtelivat ihan eri tavalla kuin ennen, oli kuulemma tultu niin aikuiseksi pelkän rippikoulun takia. - TET-jakso oli uusi kokemus, mutta kyllä sen ajan olisi viihtynyt koulussakin. Isoja juttuja olivat myös vuosikirja ja puhelin!
Toisena vuotena koin unohtumattomia eri aineiden tunneilla. Todistin saksan tunnilla, että ihminen pystyy nauramaan 45 minuuttia yhteen menoon. Koin uskomatonta turhautumista kemian tunnilla.
Jätän tämän koulun ehkä pikkasen haikeena, mutta kuitenkin iloisin mielin, sillä elämä ei voi junnata ikuisuuksia paikallaan. Uskon, että olen oppinut X:ssä paljon, joten tämä koulu on tehtävänsä tehnyt. Voin luottavaisin mielin jatkaa matkaa eteenpäin!"