Vuodesta 2004 lähtien. Hieno juttu, että aihe puhuttaa, mutta kieltämättä mua ihmetyttää, miten sä jaksat panostaa niin paljon tähän asiaa ja vieläpä sellaisella tunnelatauksella, joka sun teksteistäsi paistaa läpi.
Se johtuu ihan siitä, että mulle läheisestä tieteenalasta esitetään suoraa valhetta ja biologeja yleisesti pidetään fundamentalistiuskovien piirissä pahimpina harhaanjohdettuina tai suoranaisina saatanan kätyreinä. Mulle on ihan näin sanottu suoraan päin naamaa uskovien toimesta, jotka tulevat yliopistolle räyhäämään, enkä usko Joensuun campuksen olevan ainoa paikka, jossa tätä tapahtuu.
Mulle on tullut mieleen käydä tekemässä samaa asiaa jossain paikkakunnan kirkossa mutta se on aina pysähtynyt siihen, että koen moisen toiminnan niin epäkohteliaana ja annan ihmisten olla rauhassa omissa seurakunnissaan.
Ateistien luulisi olevan kaikkein vapaimpia tunnelatauksista liittyen elämänkatsomuksellisiin kysymyksiin, mutta kumma kyllä, kuumakalleja on ainakin tässä ketjussa löytynyt ateistien leiristä vähintäänkin yhtä paljon kuin uskovien hihhulien joukosta.
Aistin tässä naturalistis-materialistisen ajattelun vihaa ja epäloogisuutta, joka menee näin:
"Koska ihminen ei usko muuhun kuin naturalistis-materialistiseen maailmaan, niin hän uskoo vain itseensä, hänellä ei ole moraalia, hän ei usko rakkauteen..."
Ateismi ei tee ihmistä tunneköyhäksi robotiksi. Tämä elävän elämän fakta yleensä luetaan uskovien toimesta todisteeksi Jumalan työstä ja esitetään:
"Näetkös Jumala on kirjoittanut moraalikoodin sinunkin sydämeesi ja antanut sinulle kyvyn rakastaa" ja jälleen syyllistytään epäloogisuuteen ja merkitään tapahtuma raamatun voittokulun voitoksi. /facepalm
Mutta siinä vaiheessa, kun kaikki vähänkin teismiin viittaava ajattelu ja toiminta leimataan jo itseisarvoltaan negatiiviseksi, - -
Uskon kasvaneeni tästä yli. Minä en pidä kaikkea teismiä itseisarvoltaan negatiivisena.
Vai onko uskonnollisuus tai usko tätä ketjua lukevien ateistien mielestä sellainen asia, jota tulee kaikissa olosuhteissa joka tapauksessa vastustaa?
Ei mutta odottaisin suomalaisilta enemmän luterilaisuuden perinnettä, että tunnustetaan tietyt maalliset tosiasiat ja käytetään järkeä. Tämä 2000 luvulla kasvanut evankelinen herännäisyysherkku amerikan mantereelta se lähinnä ottaa päähän, koska se manifestoituu ikävinä lieveilmiöinä.
Mitä mieltä olette esimerkiksi niistä uskovista, jotka tekevät uskonsa tuomien motiivien perusteella vaikkapa työtä vähäosaisten auttamiseksi? Onko sekin sellainen asia, jota tulee aktiivisesti vastustaa, koska sitä tehdään teistisestä lähtökohdasta?
Ihmettelen tässä tapauksessa teistisen näkökulman korostamista, koska eikö pelkkä myötätunto riittäisi mutta tämähän on ihan hyvä asia, eihän sitä koskaan tiedä miten elämä heittelee ja kohta onkin ehkä itse seurakunnan pihalla ruokakassia jonottamassa :D
Mitäs luulet Dragon, onko mahdollista, että jumalusko voisi olla yksilön elämässä nettovaikutukseltaan positiivinen asia?
Tottakai.
Nopea offtopic, miten gradusi epäonnistui? Loppuiko motivaatio vain kesken?
Mun piti tehdä vasta-aineita yhdelle syöpäsolujen replikaatioentsyymille ja tutkia myöhemmin vasta-aineiden ja fluoresenssimerkkiaineiden kanssa missä solusyklin vaiheessa kyseinen entsyymi on aktiivisimmillaan mutta kaikki pysähtyi jo alkutekijöihinsä, koska PCR-reaktio, jolla mun piti kopioida dna-pätkiä ei suostunut tuottamaan mitään useista yrityksistä huolimatta(maallikoille: pcr on dna-kopiointia, joka on aika yksinkertainen prosessi molekyylibiologiassa, sitä on tehty ennenkin). Laitoksella oli just silloin remontti ja epäilin käyttämieni dna-alukkeiden olevan viallisia tai hajonneen liian lämpimissä oloissa ja pyysin sitten apua ohjaajilta ja proffalta, että päästäisiin eteenpäin - enpä sitä sitten kuitenkaan koskaan saanut, apuohjaaja oli kuin tuppisuu, joka ei välittänyt tietoa ongelmista edes proffalle. Oli sellainen olo, että mitään ei voi tehdä jos kerran ohjausta ja apua ei saa niin koko työ vain jäi.